21.12.2010

33

"Tule uskoon ja aloita julistamaan evankeliumia kaikille kansoille". Tällainen malli vaikuttaa yleiseltä suositukselta joissain kristillisissä piireissä. Oma kasvu saattaa levätä vain muutaman dogmin pohjalla, kun suositellaan jo julkisen työn aloittamista. On selvää, että lapsen tehtävä on kasvaa aikuiseksi, eikä opettaja voi olla lapsi. Kasvu on hidasta ja aikaa vievää.

Jeesus valmistautui 3o vuotta tehtävääänsä, kunnes sai Pyhän Hengen ja aloitti kolme vuotta jatkuneen opetustyönsä. Lopputuloksena oli maailman suurimman uskonnon synty. Tänä päivänä uskoon tullut saa ratkaisun tehtyä ilmeisesti automaattisesti Pyhän Hengen, ja auktoriteetin käännyttää pakanoita. Lopputulos on toki kääntäen verrannollinen Jeesuksen tulokseen, mikäli vaikutuksen mittari on pakanoiden käännyttäminen.

Jos Jeesuksen kasvun ja opetuksen suhde on 30+3 (vuotta), on tänä päivänä suositus lähempänä 3 viikkoa + 30 vuotta. On selvää, että Jeesuksen ja nykyuskovan panossuhteilla on indikaatio lopputulokseen. Jeesuksen tasoinen, jo lapsuudestaan asti poikkeava yksilö valmistautuessaan 30 vuotta palvelustehtäväänsä kasvaen Hengessä ja Tiedossa tuotti tuloksena maailman suurimman uskonnon. Mitä nykyiset Jeesuksen opin käännynnäiset saavat aikaan pikakääntymisen ja välittömän uskon tyrkyttämisen aloitettuaan? Korkeintaan he voivat levittää samaa koodia, johon he ovat itse liittyneet mutta ei yhtään sen enempää. He itse jäävät lapsiksi, heidän käännynnäisensä jäävät lapsiksi. Kaikki tämä tapahtuu, koska alunperin heidät itsensä käännyttäneet ovat myös hengellisesti lapsia, tai korkeintaan nuorukaisia (riippumatta ajallisesta uskovaisuudesta saatikka fyysisestä iästä). Näin on käännynnäisten kohdalla, mutta tulos ei ole juurikaan parempi lapsenuskosta aikuisuuteen uskossa olleiden kohdalla.

Esitän seuraavaksi spekulatiivisen Jeesuksen elämään sopivan hengellisen kasvun kaavan, jonka vuosien määrät ovat tietysti viitteellisiä, mutta kuitenkin suuntaa antavia.

9+7+7+7+3=33

Ikävuodet 0-9
Ensimmäiset 9 vuotta ihminen kehittää fyysispsyykkisiä valmiuksiaan, jolloin esimerkiksi omatunto kehittyy. Tämä on kaiken toiminnan perusta, eikä tässä vaiheessa tapahdu yksinkertaisesti kuvailtuna juurikaan muuta kuin mitä kehityspsykologia kertoo. Esoteerisesti kuvailtuna kehittyvän peruskallio muodostuu Tahto-Rakkaus-Viisaus (I, P, PH / Ruumis, Sielu, Henki) kolminaisuuden kolminkertaisena kerrantona, joka kuvaa perustan täydellisyyttä. Painopiste kehityksessä on Tahto. Pohjoismainen 3x3:n symboli on Valknut.

9+7=ikävuodet 10-16
Ensimmäisessä vaiheessa Jeesus pääsee oppilaaksi, jolloin opettaja ottaa hänet kasvatettavakseen. Opetus on perusteellista, ja vaatii opettajalta kokoaikaista huomioita oppilaan kehittymisen seuraamisessa. Jeesuksen varhaisista vaiheista ei ole varmoja mainintoja, joten jos hänellä on ollut opettaja (muu kuin Isä), on hänen henkilöllisyytensä salassa. Painopiste kehityksessä on Sielu.

16+7=ikävuodet 17-23
Oppilaasta tulee täysi-ikäinen, perusteet oppinut kisälli. Kisälli kehittää ammattitaitoaan työssä harjaantumisen kautta. Hän ei ole enää biologisten vanhempiensa vallassa, mutta ammatillinen opettaja mentoroi häntä edelleen. Tämä vaihe on siinä mielessä kriiittinen, että jos oppilaalla ja/tai opettajalla puuttuu valmiuksia, jää mestarin taso saavuttamatta. Painopiste kehityksessä on Henki.

23+7= ikävuodet 24-30
Kisälli harjaantuu mestariksi. Mestarin arvon saatua opettaja on opettanut kisällille kaiken osaamansa, ja oppi on ainakin osittain sisäistetty. Mahdollinen opettajan karmallinen vastuu päättyy oppilaaseen nähden. Mestarin tehtävä on ensisijaisesti palvella toisia, eikä enää niinkään kehittää itseään (itsekehittyminen tapahtuu nimenomaan opettamisen ja palvelemisen kautta). Mikäli pyrkijällä on vetoa alaspäiseen tiehen, tulee suunta selville viimeistään tässä vaiheessa. Lopullista voittoa ei olla saavutettu, ja paljon tuhoa voidaan aiheuttaa erehdyksen kautta. Kehityksen tavoitteena on Tahto-Rakkaus-Viisaus-kolminaisuuden yhteensulauttaminen. Mikäli aspekteissa on vajavaisuuksia, on ne saatettava tasapainoon, jotta ne voisivat liittyä harmonisesti yhteen.

30+3= ikävuodet 30-33
Mestarin kolme täydellistymisvuotta ovat kehityksen kannalta tärkeimmät vuodet. Silloin kolmio tulee hiotuksi täydelliseksi. On merkillepantavaa, ettei Jeesuksen historiasta mainita juurikaan tapahtumia ennen 30 ikävuotta. On tärkeää huomata, että Jeesuksen tasoinenkin mestari saa Pyhän Hengen vasta 30 vuotiaana.

Miten tämän ikävuosijakauman voisi sitten soveltaa tavallisen Jeesuksen seuraajan elämään, kun oma kokemuspohja useimmiten todistaa huomattavasti hitaammasta edistyksestä? On erilaisia spekulaatioita siitä, miten monta elämää täydellistymiseen tarvitaan. On esitetty, että ihminen voisi käydä kolmessa ruumistuksessa läpi oppilas-, kisälli- ja mestarivaiheen. On myös esityksiä lukemattomista ruumistuksista, joissa täydellistyminen tapahtuu. On myös käsityksiä, joissa kaiken pitäisi tapahtua yhden elämän aikana. On totta, että sama kolmi(ja seitsen-)jakoisuus toistuu niin mikro- kuin myös makrotasoilla. Niinpä yhden elämän portaittaiset kehitystehtävät on loogista ymmärtää samoin toistuvina ruumistusten aikana, oli niitä sitten miten monta tahansa. Yhtälailla yksilön yhden elämän kannalta on rakentavinta asennoitua elämään aivan kuin olisi yksi ainoa elämä (kuukausi, viikko, tunti ja minuutti!) elettävänä.

28.11.2010

/\=\/

Video on vanha (1977), mutta se herätti ainakin omallla kohdallani ajatuksia mittasuhteiden käsittämättömyydestä universumissamme. Niin ylhäällä kuin alhaalla -aksiooma saa myös vahvistusta.

4.11.2010

Huumori

Teksti on ollut useamman kuukauden "viimeistelyä vailla" -julkaisen sen nyt sellaisenaan jottei asia jää homehtumaan.

Kahlasin tätä tekstiä varten uskonnollisia Fingerpori-sarjakuvan strippejä. Seuraavana aamuna lehdessä oli sarjakuvan tekijän haastattelu, jossa hän kertoi saaneensa uhkailuja joutumasta viimeisellä tuomiolla helvettiin. Mitä tekemistä huumorilla on helvettiin joutumisen kanssa?

Huumori on yksi ihmisenä olemisen – väitän - tärkeimmistä ulottuvuuksista. Huumori toimii myös koettimena omalle kypsyydellemme. Mielestäni ihmisen pitää voida nauraa itselleen ja aatteilleen. Huumorintaju näissä asioissa ei tarkoita sitä, että samalla luopuisimme arvoistamme. Optimismi ja terve itsetunto ei järky siitä, että omat näkemykset asetetaan humoristiseen valoon.

Lännessä toleranssi uskontoa pilkkaavaa huumoria kohtaan on kasvanut sekularismin myötä. Suomen laissa on vielä kuitenkin olemassa jumalanpilkkapykälä. Islam on tässä suhteessa kristinuskoa suvaitsemattomammalla näkökannalla. Muhammed-pilakuvien tekijä joutuu elämään päivittäisessä kuolemanpelossa.  

Huumorin luojana on eettisesti väärin loukata ketään tarkoituksella. Ymmärrän huumorin merkityksen tabujen ja dogmien kyseenalaistavassa aspektissa, mutta huumorin käytöllä on myös häilyvä raja henkiseen väkivaltaan. Kuitenkin huumorilla on totuuden torven asema tabuihin. Rasistiset, seksuaaliset ja uskonnolliset vitsit kartoittavat niitä alueita, jotka ovat ihmiselle lopunperin herkkiä ja tärkeitä alueita. Muhammed-pilakuvien ja Fingerpori-sarjakuvien tekijöillä on siten tärkeä yhteiskunnallinen merkitys kielletyn ja hyväksymättömyyden rajojen tulkitsijoina. Tekijä ei itse määritä noita rajoja, vaan ulkopuoliset reaktiot näyttävät missä toleranssi loppuu.
___________________________
Uskonnollisia Fingerporeja:
http://www.hs.fi/fingerpori/1135250295978
http://www.hs.fi/fingerpori/1135249916913

23.10.2010

Abraham-syndrooma

Iisakin uhraus, Caravaggio 1590-1610.

Luettuani uutisen äidistä, joka heitti "Jumalan käskystä" kaksi lastansa alas sillalta suojellakseen heitä paholaiselta, tuli jälleen mieleen sokean uskon vaarat [1]. Myös aikoinaan metrossa tuntematonta kirveellä lyönyt oli saanut omien sanojensa mukaan kehoituksen toimintaansa Jumalalta.

Pureutumatta sen tarkemmin psyykkisiin häiriöihin ja niiden mekanismeihin, käsittelen asiaa tässä puhtaasti hengelliseltä kannalta. Hengellisellä kentällä toimii paljon ihmisiä, jotka kertovat toimivansa Jumalan suorassa ohjauksessa. Esikuva tällaisellle toiminnalle täysin tuomittavassa mielessä on Abrahamin yritys uhrata poikansa Iisak [2]. Abrahamin tapauksen puhtaasti eettisesti tulkittu opetus on: "tee mitä ikinä Jumala sinulta pyytää, niin teet oikein. Mitä enemmästä olet valmis luopumaan, sitä uskollisempi olet." Epäilemättä tällainen moraalikoodi yhdistettynä psykoottiseen persoonaan voi saada aikaan vaikka massamurhan.

Rakentamatta sen suurempia skenaarioita nykypäivään (näemme niitä otsikoista muutenkin), voimme todeta jo pelkästään Abrahamin toimineen väärin. Ensinnäkin hän lähti "Jumalan" kehoituksesta toimeen, joka ei voi olla Jumalasta. Jälkiviisastelut siitä, että Jumala vain koetteli eikä tarkoittanut poikaa uhrattavaksi eivät ole hyväksyttäviä. Ajattelumalli heijastaa myös tietyllä tapaa Abrahamin epäempaattista  kykyä luopua esikoisestaan, joka puolestaan todistaa tietyn kulttuurillisen normiston olemassaolosta: pojan kuolema ei ole tragedia pojan kannalta, vaan isän. Toiseksi hän valehteli palvelijoille ja pojalleen antaen ymmärtää, että kyseessä olisi tavallinen eläimen uhraus. No, onneksi enkeli tuli väliin ja esti uhrauksen. Lujempi uskossa ei tosin olisi uskonut enkeliä, koska alkuperäinen käsky tuli suoraan Herralta, jolloin enkelin kehoitus keskeyttää uhraus pitäisi tulkita vain kiusaukseksi [3].

Lopuksi on todettava, että jokaisen pitäisi ymmärtää omalla sydämellään mikä on totta ja oikein. Tahdon luovuttaminen itsensä ulkopuolelle on aina tarpeeton ja haitallinen riski, joka voi aiheuttaa tuskaa myös ympäristöön. Jumalan laki ei ole niin monimutkainen tai ristiriitainen, että uskovan tarvitsisi alkaa miettimään onko joku toisen vahingoittamiseen (tai muuten Elämän lain vastaisuuteen) kehoittava ääni todella Jumalasta - ei varmasti ole. On hyvä huomioida, ettei suurella osalla ihmisistä "Jumalan puhe" ole sitä luokkaa, että puhetta tarvitsisi alkaa puntaroimaan erityisemmin moraalisella vaa'alla. Näin seulasta pääsee helposti läpi profetiaa yms. "Jumalan Sanaa", jonka perusta ei ole kalliolla.

Palatakseni vielä Abrahamin ja Iisakin tapaukseen on korostettava, että tapahtuma on symbolisesti rikas ja tosi vuorineen, tulineen, veitsineen, aaseine ja isine uhraamassa karitsaan rinnastettavan poikansa, jonka sijaan uhrataan oinas. Kyse on vain siitä, mitä silmä näkee.

______________
[2] 1. Moos 22
[3] Gnostilaisittaisin voitaisiin  esittää looginen selitys jakeeseen: Demiurgi toimii aluksi luonteensa mukaisella tavalla, jonka jälkeen Isä lähettää enkelinsä estämään vahingon tapahtumisen. Katso myös aiempi tekstini Elohim ja JHWH.

13.9.2010

Tieteen ja uskonnon välinen kuilu

Stephen Hawkingin viimeisimmät lausunnot uskonnon turhuudesta nostavat jälleen esiin kuilun uskonnon ja tieteellisen maailmankuvan välillä. Keskusteluissa vastakkaiset näkemykset polarisoituvat, eikä yhteistä kieltä näytä syntyvän. Hawkingin uusin väite on, ettei maailmankaikkeuden syntyyn tarvita Jumalaa, koska maailmankaikkeuksia syntyy kvanttimekaniikan ja painovoiman lakien mukaan spontaanisti tyhjästä. Uskovaiset taas väittävät, ettei Hawking voi tietää väittämiensä todenperäisyyttä, ja vetoavat äärimmillään Raamatun kirjaimelliseen tulkintaan luomisesta. Analysoimatta sen enempää erilaisia variaatioita näkemysten välillä esitän oman tulkintani asiasta.

Mielestäni Hawking voi olla täysin oikeassa materiaalisissa faktoissa, mutta hänen esittämänsä faktat eivät automaattisesti tarkoita, ettei Jumalaa tai hengellistä todellisuutta olisi olemassa. Omalta puoleltaan uskovaiset ovat yksisilmäisiä hyljätessään tieteen tiedon. Molemmissa näkemyksissä perimmäinen todellisuus jää arvoitukseksi: tiede selittää kaiken luonnonlaeilla, joiden synty jää kuitenkin selvittämättä, ja uskonnon väite Jumalan olemassaolosta jättää Jumalaa edeltävän ajan vastaavalla tavalla arvoitukseksi. Tiede selittää, että luonnonlait ovat olleet aina olemassa, ja uskonto selittää Jumalan olleen aina olemassa. Omasta mielestäni luonnon lait ovat kuitenkin Jumalan luomat, jolloin ainoa arvoitus jää itse Absoluuttiin. Luonnonlait ovat Jumalan valmistamat työkalut maailman luomiseksi.

Uskovien ja ateistien on hyvä tunnustaa, ettei usko (tai uskomattomuus) kuulu jokaiselle. Ateistille Jumalan olemassaolemattomuus voi olla yhtä selvä asia kuin uskovalle Jumalan olemassaolo. Molemmissa selitysmalleissa perimmäinen selitys on yhtälailla "perimmäinen totuus", joka voidaan kyseenalaistaa. Vastaavaa ongelmaa totuuksien olemuksesta ei "Suuressa Tieteessä" ole -tai pitäisi olla. Muinainen tieto ja viimeisin tieto pitäisi olla alati yhdistettävissä. Omien selitysmallien hellimisen sijaan pitäisi rakastaa vain totuutta.

17.8.2010

Valoa oudoissa paikoissa

Maailmankatsomuksellisesti mielenkiintoinen haastattelu Joose Keskitalolta:

5.8.2010

Laki ja armo

Oikeus on sokea ja seurausta edeltää aina syy. Erilaiset armo- ja anteeksianto-opit sekoittavat hengellisessä elämässä hämmästyttävän usein tämän tosiasian. Turvautuminen toiveeseen, että kun on kerran uskoon tullut,  on kaikki vanha tehty tekemättömäksi, on kestämätöntä utopiaa. Kun kivi on heitetetty veteen, aiheuttaa se väistämättä aaltoja. Olemmeko siis auttamattomasti kurjia syntisiä ja jokaiseen syntiin syypäitä? Asia ei ole näinkään. Selvennän seuraavaksi keskeisiä väärinymmärryksiä lain, armon, anteeksiantamuksen ja synnin ympäriltä. Teesit ovat opillisesti toistensa naapureita, joten ne kiertävät kaikki samalla kehällä.

"Jos rikot yhden pienimmistäkin lain kohdista, olet syypää kaikkiin"
En lähde avaamaan teesin oikeaa tulkintaa, vaan käsittelen asiaa vain antiteesinä. Ei ole oikeudenmukaista tuomita ihmistä teoista, joita hän ei ole tehnyt. Tästä tuskin on kukaan eri mieltä. Kuitenkin oheiseen teesiin vedotaan erilaisissa perisynti-turmio-opeissa. Jos nyt hypoteettisesti uskoisimme näin, olisi aivan sama mitä kukakin täällä tekisi. En suosittele nihilismiin vajoamista.

"Jokainen synti on samanarvoinen"
Asia on todellisuudessa päinvastoin: jokainen hyvä tai paha teko on eriarvoinen ja erilainen seurauksiltaan. Ei ole missään mielessä sama asia himoita naapurin autoa, kuin tappaa satunnainen ohikulkija. Jälleen kerran jokainen tietää tämän luontaisesti, mutta hämärästi kierrätetyt teesit tuntuvat sekoittavan suhteellisuuden tajun. Onneksi vaikuttaa kuitenkin siltä, että näin ajattelevien ihmisten oppi pysyy vain oppina ja luontaisesti he toimivat kuten asia todellisuudessa on.

"Ajatussynti on sama kuin tekisi synnin konkreettisesti"
Tämä Jeesuksen vuorisaarnassa esitetty opetus on kyllä oikein ymmärrettynä ensiarvoisen tärkeä pyrkiessämme kehittymään. Ajatussynti ei kuitenkaan ole samanarvoinen kuin konkreettinen synti. Tuskin kukaan pitää tappamista ja vihastumista tai ajatuksissa pettämistä ja konkreettista pettämistä samanarvoisina. Jos näin olisi, pitäisi ajatusrikoksiin suhtautua samalla vakavuudella kuin tekoihin.

"Uskoontulo pyyhkii kaiken synnin pois"
Jos näin olisi, tulisi kuka tahansa mitä tahansa syntiä tehnyt hetkessä puhtaammaksi kuin koko elämänsä taitavasti elänyt. Kaikki tämä mahdollistuu sijaissovitus-dogmiin uskon takia. En ala maalailemaan tähän mitään esimerkkiskenaarioita, lukija voi pohtia niitä itse. Synti (eli pahojen tekojen vaikutus) ei pyyhkiydy uskoon tultua, vaan asioilla on tapana seurata ja tulla uudelleen vastaan. Uskoontulo voi toki helpottaa asioiden vastaanottamista uudelleen siten, että ne on mahdollista ratkaista.

Tiivistetysti mainittujen teesien kokoelma voi aiheuttaa moraalisen toiminnan sijaan vastakkaista toimintaa. Logiikka: Olen pelastettu + kaikki synnit ovat samanarvoisia + jos teen yhden synnin olen vikapää kaikkiin synteihin = Olen tehnyt syntiä, joten olen vikapää kaikkiin synteihin. Olen kuitenkin pelastettu, joten tämä on ainoa asia joka ratkaisee = ihmiselämän luontainen moraalipohja vinoutuu, koska ihmisen vastuu omasta toiminnasta katoaa.

Näiden teesien jälkeen käsittelen positiivisessa mielessä, miten armo ja anteeksiantamus vaikuttaa. Armo on siinä, että elämä asettaa suorittamattomat kehitystehtävät aina uudelleen eteemme. Koska tarkoitus on voittaa heikkoudet ja käsitellä synnit, on tämä äärimmäisen lohdullinen tieto. Armo on myös siinä, että "elämä ei mene rikki" vaikka tekisimmme suuriakin virheitä. Toki hinta voi olla kova, jos lainaamme paljon elämältä. Armoa on se, että voimme milloin tahansa kääntyä, tehdä parannuksen ja alkaa tehdä oikein.

Anteeksiantamusta on monen suuntaista: muita ihmisiä, itseämme ja Jumalaan kohdistuvaa. Anteeksiantamus (ja saaminen) on äärimmäisen tärkeä prosessi synnistä vapautumisen kannalta. Tässä astuu kuitenkin esiin syntien asteet: mitä enemmän jätämme jälkeen anteeksiantamattomia tekoja, sitä enemmän luomme magneettisia sidonnaisuuksia, koska elämä järjestää asiat siten, että olemme valmiit vasta kun olemme ratkaisseet kehitystehtävämme. Anteeksiantamus ja -saaminen ovat avaimia näistä sidonnaisuuksista vapautumiseksi. Samalla tehdessämme katkeruutta aiheuttavia tekoja asetamme itsemme toisten armoille, koska mikään ei takaa, että tekojen kohde olisi halukas, tai edes kyvykäs antamaan anteeksi, jolloin magneettinen sitoumus säilyy yksipuolisena. Tämäkään ei ole itsessään huono asia, onhan laki sitä varten että se hyvittää epäoikeudenmukaisuudet. Armoa ei voi ottaa vaan saada. Lopuksi vielä korostan, että laki on lahjomaton syyn ja seurauksen mekaniikka, jota kaikki luonto tottelee samalla varmuudella. Armo ja anteeksiantamus ovat inhimillisen kehityksen avaimia, joiden toiminta itseasiassa sisältyy lakiin. Laki ei ole itsessään hyvä, paha tai huono, se on vain kehikko, jonka mukaan on suositeltava elää.

7.7.2010

Saatana

Temptation of Christ, Ary Scheffer 1854.

Vastustajaa edustava arkkityyppi on ymmärretty uskonnollisissa järjestelmissä yleensä liian pintapuolisesti. Ikään kuin syntipukin -kuten myös uhrilampaan- osoittaminen selittäisi samalla kaiken ikävän ja hankalan. Useimmiten olisi kuitenkin syytä tarkastella meitä itseämme. Kehitys on vaikeaa: kitka ja painovoima hankaloittavat asioita, kuolema erottaa, sairaudet tappavat ja mielivaltainen pahuus lamauttaa. Kaiken ikävän ulkoistaminen Saatanalle ja tämän syntipukin kiroaminen on kuitenkin kestämätön kuvitelma.

Käsiteltäessä Saatanaa on syytä tehdä selväksi, onko Saatana persoona vai pelkkä symbolinen käsite. Näkemykseni mukaan molemmat käsitykset ovat käyttökelpoisia. Saatana on arkkityyppinen voima, jonka vastuulla on eräitä ihmiskehityksen kannalta välttämättömiä vastuualueita. On naiivia ajatella, että tuolla jossain olisi sarvipäinen piru, joka yrittää keksiä kaikenaikaa kepposia ihmiskunnan turmioksi aiheuttaen harmia Jumalalle[1]. Käsittelen seuraavaksi muutamia Saatanan aspekteja siten, kuin ne itse ymmärrän[2].


Vastustaja
Suomeksi käännettynä Saatana merkitsee Vastustajaa. Kaikki elämän vastukset, kuten jo mainitsemani sairaudet, painovoima, kitka yms. yleisesti negatiivisiksi koetut asiat ovat välttämättömiä vastuksia luonnonvoimien toiminnan mahdollistamiseksi. Hengellisessä mielessä Vastustaja on vanhassa testamentissa Jumalan hoviin kuuluva syyttäjä. En ymmärrä, miten kyseisen tehtävän suorittaminen pahentaisi kyseisen arkkityypin, kun tehtävän täyttäminen on kuitenkin välttämätöntä. Vallalla oleva käsitys taivaasta kesämaana, jossa ihmiset ja villieläimet telmivät ilman nykyisen maailman kitkaa on omiaan ruokkimaan laiskuutta tukevaa kehityskäsitystä, jolloin Saatana johdonmukaisesti asetetaan ikävän raatamisen hyljeksityksi symboliksi. Ikäänkuin ihmisen lihaksisto ei vaatisi painovoimaa pysyäkseen kunnossa. On myös kestämätöntä väittää, että paha tulee maailmaan Saatanasta, kun VT selkeästi (ja aivan oikein) ilmoittaa, että sekä hyvä että paha tulee Jumalasta[3]. Saatanalla on Jumalan tahdon toimeenpanijana vasemman käden rooli, ja Kristuksella oikean käden rooli. Ilmestyskirjan Kristus-Pantokrator ilmentää molempien tehtävien sulaumaa[4].


Perkele
Tämä suomalainen Saatanan nimi on surullinen osoitus siitä, että valloitususkonnollisuuden kautta alkuperäisväestön uskonnollinen pyhä nimi on vaihdettu valloittavan uskonnon terminologiassa saastaiseen merkitykseen. Samalla tavalla Saatanan pukkimainen ulkomuoto on lainattu toisuskoisilta. Aspekti viittaa siihen tapaan, millä "hyvät ja oikeauskoiset" ovat kohdelleet "pahoja ja vääräuskoisia".


Tämän Maailman Ruhtinas
Jälleen kerran Saatanan vastuullista tehtävää kuvaava nimi: Saatanan vastuulla on tämän maapallon kehityksen edistäminen. ”Maailmalla” tarkoitetaan hengellisessä mielessä usein negatiivissävytteistä sitoumusta materiaaliseen maailmaan: ”olemme maailmassa mutta emme maailmasta”[5].  Väittämä pitää paikkansa Hengen kannalta, ja päinvastainen väittämä on totta materiaaliselta kannalta. Itsepetoksen sijaan on hyvä havaita itsessä ne piirteet, jotka ovat vielä Tämän Maailman Ruhtinaan alaisuudessa. Vastaavasti Taivasten Valtakunnassa oleva Henki toimii toisen ruhtinaan alaisuudessa.


Karman herra
Luonnon sokea syyn ja seurauksen laki toimii Karman herran alaisuudessa, eikä se ole itsessään hyvä eikä paha. Itseasiassa syytä ja seurausta pohdittaessa syvällisesti on loppujenlopuksi vaikea sanoa, mikä on ”hyvää” ja mikä ”pahaa” karmaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä yksinomaan kahden välisiä syyseuraussuhteita ole olemassa. Esimerkiksi lottovoitto voi tuhota ihmisen, kuin myös onnettomuus. Mainitut tapahtumat aaltoilevat suoranaisten subjektien ulkopuolelle lukemattomin tavoin. Ihmisen käsityskyvyllä on mahdoton määritellä yksioikoisesti tapahtumia ”hyviksi” tai ”pahoiksi”. Erehdykseen voi syyllistyä myös käänteisessä mielessä, esimerkkinä kristityt jotka toivovat vaikeita aikoja koska kansa kääntyy kriiseissä Jumalan puoleen. Tietysti on edelleen mielekästä ajatella suurilla linjoilla, että hyvän tekeminen synnyttää hyvää ja päinvastoin.


Tuhoaja 
Siitä huolimatta, että syy ja seuraus on hankala hahmotettava, on mainittava että Saatana on "tullut tappamaan ja ryöstämään". Tämä viittaa karman negatiivisen puolen -siis vasemman käden- ilmennykseen. "Tappamisen ja ryöstämisen" yhdistäminen mielivaltaiseen pahan maksimointiin on kuitenkin erehdys, vaan kyse on ainoastaan ehkä subjektin kannalta epämieluisasta ilmennyksestä. Tuli polttaa, mutta vain likaisen aineksen. Jos mieli on kiinnittynyt tuohon katoavaan palavaan ainekseen, olemme luonnollisesti vielä Tämän Maailman Ruhtinaan alaisuudessa. Valtakunnan kannalta Tuhoaja yhtenee Pyhään Henkeen. Elämän kiertokulun kannalta syntymä ja kuolema ovat yhtä välttämättömiä ilmiöitä.


Lucifer
Lucifer eli Valontuoja on legendaarisen aineiston täydentämä traaginen olento, joka oli Jumalan korkein enkeli, joka lankesi ensin. Lankeemuksen syiksi on arveltu kateutta ja ylpeyttä[6]. Rehellisesti pohdittuna kumpikaan syy ei voi olla tosi. Luciferin lankeemus on sinänsä tosi allegoria – samoin kuin Kristuksenkin kohdalla - että enkelihierarkian korkeimman olennon tuleminen maapallolle on lankeemus, mutta ei negatiivisessa mielessä. Joka alentaa itsensä ylennetään, viimeiset tulevat ensimmäisinä ja päinvastoin. Luciferin ja Kristuksen kaltaisten olentojen sitoutuminen maapallolla tapahtuvan kehityksen kaitsijoiksi on kunnioitettava uhraus - ja kenties näiden tehtävien loppuunsaattaminen on portti korkeampiin tehtäviin kosmoksen hierarkiassa. Jos Kristus on Valo, niin Lucifer Valonkantajana on välittömässä yhteydessä Kristukseen[7]. Tämä tulee hyvin ilmi Raamatussakin, VT:ssa Saatana toimii lähinnä Syyttäjänä, UT:ssa Logoksen tultua Jeesukseen Saatanan toiminta on polarisoituneessa asemassa Jeesukseen nähden dualistisen tasapainon takia. Valonkantaja tuo koettelunsa kautta esille kantamansa Valon.


Käärme
Lucifer, korkein enkeliolento laskeutui maanpäälle kuin salama ja opasti käärmeen muodossa Luojajumalaa[8] uhmaten ihmisen hyvän ja pahan tietoon. Ennen sitä ihminen oli viettiensä varassa toimiva apinaihminen. Tästä tapahtumasta alkaen Saatana, Aatami ja Eeva ovat olleet muka syntisiä, vaikka ovat todellisuudessa toimineet täysin tarkoituksenmukaisella tavalla. Joka haluaisi olla vielä hyvästä ja pahasta tietämätön eläinihminen, voi olla toki toista mieltä. Jumala kirosi käärmeen paratiisissa ryömimään vatsallaan, joka on viittaus evoluutionkin kannalta mielenkiintoiseen seikkaan. Paratiisin käärmeen lajia ei tarkemmin määritellä, mutta Mooseksen erämaassa ylentämä käärme on nimenomaan vaskesta tehty. Suomalaisessa vaskikäärmeessä näkyy vielä raajojen surkastumat, toisin kuin kyykäärmeessä. Siten siis paratiisin ja Mooseksen käärmeet voidaan tulkita symbolisesti samaksi Vaskikäärmeeksi. Käärmeen muita aspekteja on suuri määrä alkaen Ouroboroksesta Hermeksen sauvan käärmeisiin, eikä ole tarkoituksenmukaista alkaa käsittelemään niitä tässä.


Suhtautumisesta Saatanaan
Olen edellä korostanut Saatanan konstruktivistista puolta välttämättömyyden kannalta, koska nykyinen aika samoin kuin historiakin on syyllistynyt naiiviin ja pintapuoliseen tulkintaan tästä välttämättömästä aspektista. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että kyse on edelleen vaarallisesta aspektista, johon samaistuminen ja harkitsematon tutkiminen voi aiheuttaa luisun alaspäiselle tielle aiheuttaen vahinkoa itselle sekä sivullisille. Siksi en varauksetta kannusta aspektin syvälliseen tutkimiseen, enkä missään tapauksessa suosittele aspektin yksipuolista tutkimista. Kaikkien Jumalan aspektien yksipuolinen tutkiminen on omalla tavallaan epätoivottavaa, mutta tässä tapauksessa väitän, että riskit ja panokset ovat suurimmat, jolloin aiheutuneet menetykset -tarkoituksella tai epähuomiossa- voivat olla kohtuuttomat. Tämä varoitus ja muut näkökohdat huomioiden korostan vielä, että Saatanan kautta kulkee linja Absoluuttiin samalla tavalla kuin muidenkin Jumalan kasvojen. Joka tämän synkän naamion takaa löytää Isän luo, ei ole todellakaan kulkenut ”laveaa tietä”. Tie on niin kaita ja kuilu molemmilla puolilla syvä, että kaikki eksoteeriset (ja useat esoteeriset) suuntaukset kieltävät sen.


_______________________________
[1] Tämä on John Miltonin esitys Saatanasta. Koska Saatana lankesi ymmärtäen ettei voi vahingoittaa suoranaisesti Jumalaa, keksi Saatana kapinoida Jumalaa vastaan turmelemalla ihmistä mahdollisimman paljon. Näin Saatana kykenisi vahingoittamaan Jumalaa epäsuorasti. Loogista, mutta sopii paremmin mytologia/kansantaru osastolle.
[2] Olen sivunnut aihetta muissa teksteissä, enkä viittaa tässä erikseen kyseisiin kohtiin. Aiheen laajuuden takia on myös selvää etteivät tässä esitetyt näkemykset ole kovinkaan tyhjentäviä vaan ennemminkin ajatuksia herättäviä.
[3] Kuinka maailma voisikaan sisältää mitään siihen kuulumatonta? Minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän. -Jes 45:7.  
Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä? -Valit 3:38
[4] Ilmestyskirjan hyödyllisen tulkintatapa ihmisen kannalta on sen tulkinta vihkimysallegoriana, jolloin kaikki sen tapahtumat tapahtuvat ihmisessä itsessään. Ilmestyskirjan lopussa helvettiin joutuvat -tai joutavat- Saatana, Kuolema yms. ovat ihmisen täydellistyessä voitettu. Materiaalinen kuolema sekä tämän maailman karmallinen sidonnaisuus ei enää koske adeptia.
Esoteerinen kristinusko-tekstissä on erinomainen kuva Kristus pantokratorista.
[5] Lause on kyllä tosi, koska olemme monadeina lähtöisin hengen maailmasta ja siten vain vieraina tääällä -mutta kuitenkin olemme tässä maailmassa kunnes siirrymme korkeampiin sfääreihin.
[6] On huomautettu, että VT:n viittaus langenneeseen Luciferiin tarkoittaisi  todellisuudessa Nebukadnessaria, ei Saatanaa.
Kateus: Jumalan luodessa ihmisen Lucifer tuli mustasukkaiseksi Jumalan uudelle rakkauden kohteelle.
Ylpeys: Lucifer oli luoduista korkein, ja halusi Jumalan paikalle.
[7] Saatanan ja Kristuksen symboleja:
- paratiisin käärme – vaskikäärme
- Juudan leijona - ”kiljuva jalopeura”
- Kristus – Antikristus
- lammas – vuohi
- kointähti - kointähti. Katso teksti Kointähti.
[8] VT:ssa JHWH, gnostikkojen demiurgi.

4.6.2010

Joose Keskitalo - Virsi 153



Joosen materiaali toimii kuten kyseinen virsikin, joten onhan se jo riittävä syy laittaa youtube-linkki tähän formaatiltaan jämähtäneeseen blogiin.

Virren sanat

21.5.2010

Elohim ja JHWH

Kristityt tekevät harvemmin erotusta Jumalan nimien merkitysten välillä. Yleiskäsitteen jumala käyttäminen erisnimenä on tarkemmin tarkasteltuna liian ylimalkaista totuuden etsijälle. Raamatun kaikkien jumala-käsitteiden yhdistäminen samaan Jumalaan antaa myös tarpeetonta polttoainetta ateismille ja agnostismille. Toki heidän kritiikkinsä käsitteiden ristiriitaisuudesta antaa todisteensa sille, että käsitteiden erottamisella on merkitystä. Käsittelen seuraavaksi Raamatun Jumalan olemusta siten kun itse sen käsitän[1].

JHWH on osa Elohimia[2]. Genesis alkaa elohistisella luomiskertomuksella, jota seuraa jahvistinen luomiskertomus. Toisistaan poikkeavat kuvaukset voi käsittää ristiriidan sijaan kahden eri näkökulman kuvauksena samasta asiasta. Elohim on Isän ainoa Poika. Pyhän Hengen kautta olemme kaikki yhdessä Elohimissa, ja siten veljiä keskenämme. Johanneksen evankeliumin mukaan kaikki on luotu Logoksen kautta, joka on Kristus. Logos ja Elohim ovat sama asia. Uuden testamentin vertaukset Kristuksen ruumiista tukevat Elohimin monikkomuotoista ykseyttä. JHWH:n negatiiviset puolet havainneet gnostikot nimittivät luojajumalaa demiurgiksi, jonka yläpuolella on todellinen Jumala, Isä. Absoluutti, Korkein on Jeesuksen eli Logos-Elohimin Isä, ei JHWH. JHWH on samankaltainen heimojumala kuin suomalaisten Ukko tai muslimien Allah[3]. JHWH on nimenomaan juutalaisten Jumala, kristittyjen Isä on kaikkien kansojen Jumala. Elohim loi taivaan ja maan, JHWH käyskenteli paratiisissa ja loi ihmisen[4]. Jobin kirjan katkelma osoittaa hyvin Elohimin ja JHWH:n suhteen[5]:

Niin JHWH sanoi Saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Elohimiä ja karttaa pahaa." -Job 1:8

Asia ei ole tietenkään näin mustavalkoinen. Kabbalistien esitykset JHWH:sta ovat täysin hyväksyttäviä, ja siten tämän jaottelun ulkopuolella. JHWH voidaan perustellusti korottaa pois heimojumalan asemasta.

________________________
[1] Skeptikko voisi huomauttaa aiheellisestikin, ettei VT:n ja UT:n Jumala(t) ole yhdistettävissä koska ne ovat eri uskontojen jumalia. En lähesty asiaa tältä näkökannalta.
[2] Elohim on monikkomuoto.
[3] Allah on Jumala arabiaksi, joten kristittyjenkin Jumala on Allah. Tällainen käsitteellinen sekasotku johtuu ainoastaan ryhmien pyrkimyksestä ylentää oma heimojumala korkeimman tilalle. Ykseyden kannalta on toki sympaattista, että kristittyjen sekä muslimien Jumalalla on sama nimi. Elohimistä puheenollen ovat mainitut heimojumalatkin periaatteessa osa Elohimiä, jos jätetään huomiotta spekulaatiot niiden todenperäisyydestä.
[4] Toivoen että ihminen jäisi henkisesti eläimen tasolle!
[5] Kuten myös Saatanan. Palaan tähän myöhemmin.

2.5.2010

Aurinkolaulun kommentaari

Kuvassa muinainen aurinkosymboli.
Kommentoin Franciscus Assisilaisen laatimaa kantaattia lyhyesti, koska olen käsitellyt monia ilmitulevia teemoja muissa teksteissä. Vaikka kommentoin alkuperäistekstiä melko hengelliseltä kannalta, en halua kuitenkaan kumota tekstin kirjaimellisen tulkinnan ulottuvuutta. En myöskään ota kantaa siihen, mikä on ollut Franciscuksen oma näkemys kantaatin ulottuvuuksista. Siitä huolimatta on tunnustettava, että kantaatin ulottuvuus on sekä paljaan että syvällisen tulkinnan kannalta huomattava.

Kantaatin alussa Korkeinta kiitetään kolminaisuudesta sekä enkeleistä, ja sen jälkeen nelinäisyydestä. Kolminaisuuden muodostavat Kaikkein korkein kaikkivaltias (Isä), aurinko (Poika) ja kuu (Pyhä Henki). Enkeleitä eli Mestareita kuvaa tähdet. Maa, ilma, tuli ja vesi edustavat alempaa nelinäisyyttä, josta maa voidaan irrottaa yhdyssiteeksi jolloin saadaan heksagrammi, eli ylempi + alempi kolminaisuus. Loppuosa sisältää vuorisaarnasta tuttuja julistuksia.


I.  KOLMINAISUUDEN, LUOMAKUNNAN JA ENKELTEN YLISTYS

Kaikkein korkein, kaikkivaltias, hyvä Herra,
Olkoon ylistys, kirkkaus, kunnia ja kaikki siunaus Teidän.
Yksin Teille ne kuuluvat, kaikkein Korkein,
Yksikään ihminen ei ole kelvollinen Teidän nimeänne lausumaan.

Englanninkielisessä kantaatissa Jumalasta käytetään sanaa Lord, jonka voi liittää johonkin täsmälliseen Jumalan nimitykseen kuten Adonai tai JHWH. Kappaleen viimeinen rivi viittaa Jumalan nimen lausumattomuuden periaatteeseen. Tällöin lausumattomuutta voidaan soveltaa JHWH:n tai Korkeimman (Absoluutin) nimen mystiseen saavuttamattomuuteen ihmiselle. Herralla tarkoitetaan tässä kolminaisuuden korkeinta Isä-aspektia, jota voidaan kutsua monilla nimillä[1]. Kantaatissa toistuva praise voidaan suomentaa myös sanalla kiitos, joka sopisi käännöksenä tästä eteenpäin kenties paremmin (pl. viimeinen kappale jossa kiitos mainitaan erikseen). Myöhemmissä osissa kaikki ylistykset – tai kiitokset – osoitetaan tässä mainitulle Korkeimmalle.

Ylistys Teille, Herrani, kaikista Teidän luoduista,
Tässä viitataan Jumalaan Luojana, Logoksena ja Elohiminä jonka kautta kaikki on luotu. Teitittelymuoto istuu monikkomuotoisen Elohimin käsitteeseen hyvin, samoin kuin Logoskin muodostuu Kristuksen ruumiin jäsenistä. Franciscus kiittää luomakunnasta kokonaisuudessaan, kuten kuuluukin[2].

Erityisesti kunnianarvoisalle veljelleni auringolle,
Aurinko on Logoksen eli Kristuksen symboli. Franciscus kutsuu siten Kristusta aivan oikein veljeksi, kuten Jeesus kutsui kaikkia työtovereitaan[3].

Joka valaisee päivän, ja jonka kautta Te kirkkauden annatte;
Logos on maailman valkeus, ja hänen kauttaan loistaa Isän kirkkaus.

Hän on kaunis ja säihkyvä suuressa loistossaan;
Teidän, kaikkein Korkeimman kuvana.

Kristus on täydellinen Jumalan kuva, siten kuin ihmisen on määrä olla.

Olkaa ylistetty Herrani sisar kuusta ja tähdistä,
Olette luoneet ne kirkkaiksi, kalliiksi ja kauniiksi.

Sisar kuu edustaa Pyhää Henkeä, joka on kolminaisuuden femiininen prinsiippi. Tähdet edustavat Mestareita, ihmisyyden koulun läpikäyneitä. Päivällä vaeltamiseen riittää pelkkä auringon valo, yöllä suunnistamiseen tarvitaan kuun valoa ja tähtiä. Ensimmäisenä ja viimeisenä tähtenä taivaalla näkyy Kointähti, nouseva ja lankeava tähti joka toistaa yhtä hyvin sekä Kristuksen että Saatanan lankeemusta ja nousua.


II. NELINÄISYYDEN YLISTYS

Seuraavaksi luetellaan luonnon neljä elementtiä, jotka muodostavat neliön tai ristin riippuen asiayhteydestä.

Olkaa ylistetty Herrani veli tuulesta
Ja ilmasta ja pilvistä ja kauniista ja kaikenlaisesta säästä,
Jolla Te annatte luoduillenne ravinnon.

Tuuli on mainittu maskuliinisessa muodossa, vaikka kristityt mielellään mainitsevat genesiksen alussa olevan Jumalan tuulen Pyhänä Henkenä. Juutalaiset eivät ole asiasta samaa mieltä, koska he kiistävät Jumalan kolminaisuuden. Tässä yhteydessä tuulella käsitetään laajemmin sääolosuhteita, jotka antavat kasvuolosuhteet luoduille. Tämä tarkoittaa elämän olosuhteita, jotka voivat olla hankaliakin, mutta joiden tarkoituksena on kasvattaa meitä.  Ihmisen alempi olemuspuoli on myrskylle altis, kun taas ylempi olemuspuoli sijaitsee kuvainnollisesti pilvien yläpuolella. Mestari hallitsee säätä ja tyynnyttää tarvittaessa myrskyn[4].

Olkaa ylistetty Herrani sisar vedestä,
Joka on suuresti avulias, nöyrä, arvokas ja puhdas.

Veden puhdistava ominaisuus tulee parhaiten esille kasteen sakramentissa. Veden puhdistavuus on käsittääkseni tunnustettu kaikissa uskonnoissa.

Olkaa ylistetty Herrani veli tulesta,
Jolla Te valaisette pimeyden,
Hän on oikeudenmukainen, iloinen, mahtava ja voimakas.

Tuli on Jumalan valo. Oikeudenmukaisuudella, mahtavuudella ja voimakkuudella viitataan tulen kahtalaiseen vaikutukseen:  syntiselle se on helvetti, puhtaalle taivas. Tulen vaikutuksen periaate on kuvattu onnistuneesti mainitsemalla samassa yhteydessä ilo, onhan likaisen aineksen palaminen kuitenkin positiivinen asia. Ilon mainitseminen on hyvästä siitäkin syystä, että tulen negatiivisena pidetty helvetillinen sävy tulisi kokonaisuuden kannalta oikein ymmärretyksi. Pimeyden valaisemisella viitataan myös tulen valistavaan eli tiedolliseen puoleen.

Olkaa ylistetty Herrani sisarestamme, äiti maasta,
Joka elättää ja ylläpitää meitä
Ja tarjoaa monia hedelmiä, kirkkaanvärisiä kukkia ja ruohon.

Ravinnolla tarkoitetaan hengellisessä mielessä jumalan Sanaa. Hengellisen ravinnon avulla Vaeltaja tuottaa ”monia hedelmiä ja kirkkaanvärisiä kukkia” eli Hengen hedelmiä. Tässä yhteydessä tulee väistämättä mieleen kohdan alemman merkityksen ajankohtaisuus meidän ajallamme. Äiti maan tilasta ollaan laajasti huolissaan. Tarkoitukseni ei ole käsitellä poliittisia teemoja, mutta todettakoon kuitenkin ettei Valittu voi rehellisesti sivuuttaa aikamme haasteita tässä mielessä.


III. JULISTUKSET

Ylistetty olkoon Herrani niistä jotka Teidän rakkaudellanne antavat anteeksi
Ja heikkoudessa ja koettelemuksissa kestävät.

Isä meidän rukouksessakin pyydetään anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme[5]. Hengellisten ihmisten heikkous on monesti heikkoutta vain maallisin silmin katsottuna, hengellisesti monet viimeiset tulevat ensimmäisinä[6] ja itsensä alentaneet ylennetään[7].

Siunatut ne jotka rauhassa jatkavat,
sillä Te, kaikkein Korkein, tulette kruunamaan heidät.

Kuten vuorisaarnan autuudenjulistuksissa todetaan rauhantekijöistä[8].

Ylistetty olkoon Herrani siskostamme, ruumiillisesta kuolemasta,
Jota ei elävä ihminen voi paeta.

Elämän syvällinen ymmärtäminen vaatii myös kuoleman ymmärtämisen. Kuoleman femiinisyys on tarkka havainto: maasta olet syntynyt ja maahan pitää sinun palaaman[9]. Maa on sekä henkisessä (Pyhä Henki) että fyysisessä mielessä (synnyttävä äiti) femiininen. Kuolema kuuluu saman prinsiipin hallintavaltaan.

Murhe niille jotka kuolevat kuolemansynnissä;
Siunatut olkoon ne jotka ovat silloin Teidän kaikkein pyhimmässä tahdossa,
Sillä toinen kuolema ei vahingoita heitä.

Kuoleman hetki on siinä mielessä ratkaiseva, että koko siihenastinen pääoma purkautuu, ja monadi kokee osiin hajoamisen joko taivaallisena tai helvetillisenä kokemuksena. Toinen kuolema, eli osiin purkautuminen ei vahingoita Henkeä, mutta jos monadin tietoisuus pitää kiinni alemmasta luonnosta, on prosessi piinallinen. Jumalan kaikkein pyhimmässä tahdossa oleminen viittaa ihmisen ylemmän kolminaisuuden Isä-puoleen, joka edustaa tahtoa.

Ylistäkää ja siunatkaa Herraani, kiittäkää Häntä,
Ja olkaa Hänen alamaisensa suurella nöyryydellä.

Nöyryydellä on merkittävä asema Jeesuksen opetuksessa[10]. Nöyryyden ja hiljaisuuden hyveitä ei pidä sekoittaa itsensä väheksymiseen tai huonoon itsetuntoon. Päinvastoin, nöyryyden ja hiljaisuuden hyveet loistavat kirkkaimmin kun tiedostamme arvokkuutemme ja päämäärämme. Välttykäämme kuitenkin tekopyhyydeltä.

Amen.

___________________________
[1] Hindulaisuudessa kyseeseen tulee Brahmanin käsite, ks. Mundaka Upanisadi II:I
[2] Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. – Matt 5:44, 45
[3] Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini." – Matt 12:50
[4] Ja katso, järvellä nousi kova myrsky, niin että venhe peittyi aaltoihin; mutta hän nukkui. Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: "Herra, auta, me hukumme". Hän sanoi heille: "Te vähäuskoiset, miksi olette pelkureita?" Silloin hän nousi ja nuhteli tuulia ja järveä, ja tuli aivan tyven. – Matt 8:24-26
[5] ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; - Matt 6:12
[6] Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimmäisiksi." - Matt 19:30
[7] Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään. - Matt 23:12
[8] autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman. - Matt 5:9
[9] Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman." – 1. Moos 3:19
[10] Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. –Matt 11:29
Autuaita ovat hiljaiset (=nöyrät), sillä he saavat maan periä. – Matt 5:5
Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. – Matt 18:4

22.4.2010

Aurinkolaulu

Kuva: Jusepe de Ribera, 1642. Huomaa stigmat Franciscuksen kämmenissä. 


Käännökseni lähteenä on Sacred text archivesta löytyvä englanninkielinen käännös Franciscus Assisilaisen Aurinkolaulusta[1]. Alkuperäinen kantaatti on kirjoitettu italiaksi. Tein uuden käännöksen kantaatista siksi, että löytämäni suomennokset poikkesivat oleellisissakin kohdissa englanninkielisestä versiosta. Suurin ero on siinä, että suomennoksessa luonnon elementtejä kehotetaan ylistämään Herraa, toisin kuin käännökseni lähteessä ylistetään Herraa elementeistä. Paras lopputulos saataisiin tietysti alkuperäisestä italiankielisestä versiosta. Oli kirjaimellinen tulkinta mikä hyvänsä, tärkeintä tässäkin on prosessi. Olen laatinut Aurinkolaulusta myös kommentaarin[2].





TÄSTÄ ALKAA OLENTOJEN KIITOKSET  JOTKA SIUNATTU FRANCISCUS LAATI JUMALAN YLISTYKSEKSI JA KUNNIAKSI OLLESSAAN SAIRAANA ST. DAMIANSISSA:

Kaikkein korkein, kaikkivaltias, hyvä Herra,
Olkoon ylistys, kirkkaus, kunnia ja kaikki siunaus Teidän.
Yksin Teille ne kuuluvat, kaikkein Korkein,
Yksikään ihminen ei ole kelvollinen Teidän nimeänne lausumaan.

Ylistys Teille, Herrani, kaikista Teidän luoduista,
Erityisesti kunnianarvoisalle veljelleni auringolle,
Joka valaisee päivän, ja jonka kautta Te kirkkauden annatte;
Hän on kaunis ja säihkyvä suuressa loistossaan;
Teidän, kaikkein Korkeimman kuvana.

Olkaa ylistetty Herrani sisar kuusta ja tähdistä,
Olette luoneet ne kirkkaiksi, kalliiksi ja kauniiksi.

Olkaa ylistetty Herrani veli tuulesta
Ja ilmasta ja pilvistä ja kauniista ja kaikenlaisesta säästä,
Jolla Te annatte luoduillenne ravinnon.
Olkaa ylistetty Herrani sisar vedestä,
Joka on suuresti avulias, nöyrä, arvokas ja puhdas.

Olkaa ylistetty Herrani veli tulesta,
Jolla Te valaisette pimeyden,
Hän on oikeudenmukainen, iloinen, mahtava ja voimakas.

Olkaa ylistetty Herrani sisarestamme, äiti maasta,
Joka elättää ja ylläpitää meitä
Ja tarjoaa monia hedelmiä, kirkkaanvärisiä kukkia ja ruohon.

Ylistetty olkoon Herrani niistä jotka Teidän rakkaudella antavat anteeksi
Ja heikkoudessa ja koettelemuksissa kestävät.
Siunatut ne jotka rauhassa jatkavat,
sillä Te, kaikkein Korkein, tulette kruunamaan heidät.
Ylistetty olkoon Herrani siskostamme, ruumiillisesta kuolemasta,
Jota ei elävä ihminen voi paeta.
Murhe niille jotka kuolevat kuolemansynnissä;
Siunatut olkoon ne jotka ovat silloin Teidän kaikkein pyhimmässä tahdossa,
Sillä toinen kuolema ei vahingoita heitä.

Ylistäkää ja siunatkaa Herraani, kiittäkää Häntä,
Ja olkaa Hänen alamaisensa suurella nöyryydellä.
___________________
[1] http://www.sacred-texts.com/chr/wosf/wosf22.htm#canticle
[2] http://kulmakivi.blogspot.com/2010/05/aurinkolaulun-kommentaari.html

5.4.2010

Koti-ikävä

Jos edellinen tekstini oli kritisoiva, niin tämänkertainen aihe on enemmän yhdistävä. Ei ole kuitenkaan syytä lakaista epäkohdiksi kokemiamme asioita maton alle yksimielisyyden tarpeesta, saatikka luopua vakaumuksestamme saman yksimielisyyden idean saavuttamiseksi. On kuitenkin syytä kiinnittää huomiota kanssakäymisessämme siihen, mikä meitä yhdistää sen sijaan että nostaisimme aina esille erimielisyytemme ja kritiikkimme. On todellakin helpompi hajoittaa kuin rakentaa - vaan rakentajiksi meidät on kutsuttu.

Kaikkia syvällisiä hengellisiä näkemyksiä yhdistää ikävä taivaalliseen kotiin. Tämä ikävä on Henkemme ikävää Jumalan Henkeen, ja päinvastoin Jumalan Hengen ikävää meidän Henkeemme. Jumalan kansalaisten rooli maan päällä on olla muukalaisia, olemme vain vieraina täällä.  Laestadiolaiset vaalivat kaunista laulua kodista:  

Nyt kodista laulun mä laulan / jossa ikuisen asunnon saan / ja kaikkien pyhien kanssa / saan levätä vaivoista maan

Se koti ei olekaan täällä / ah ei, se on kaukana tuoll' / Mä täällä nyt vain olen tiellä /siell' lopun saa kyynelten vuo

Jeesuksen ja ystävät kaikki / mä kohdata kotona saan / Tuo ihmeinen, ihmeinen joukko / se mua jo siell' odottaa

Siell' ilosta sykkäilee sydän / ei vuoda siell' kyyneleitä / Ei mikään, mi suruun on syynä / siell' kotiani voi saavuttaa

Tääll' alhaalla usein mä huokaan / ja kyyneleen silmääni saan, /siis toivon ett' kohta mun suodaan / jo päästä pois vaivoista maan

Edellistä ei pidä tietenkään käsittää niin, että olisi toivottavaa jättää kaikki silleen ja kiirehtiä pois elämästä kaiken jättäen. Kun olemme Hengessämme uudesti syntyneet, olemme jo kotona. Me emme saavuta kuolemassa mitään, mitä meillä ei eläessämme jo ole. Siispä tuonpuoleisten taivasmaailmojen haaveilujen sijaan olisi syytä etsiä Valtakuntaa tässä ja nyt, ja elää siinä. On toki ymmärrettävää, että hengellisen näyn valtaama kokee turhautumista nykyisessä materialistisessa yhteiskunnassa. Tämä on varteenotettava vastus Tiellä. Muutosta ei kuitenkaan tule niin kauan kun Valitut lykkäävät näkyään Valtakunnasta tuonpuoleiseen, sensijaan että keskittyisivät nykyhetkeen. Myös henkilökohtaisella tasolla onnellisuuden painopisteen pitäisi olla tässä hetkessä, ei menneessä eikä tulevassa. Näky tulevasta on kuitenkin tarpeellinen kunhan emme petä itseämme.

24.3.2010

Kirjaimellista tulkintaa

Oikeaoppisuus ja kirjaimellinen Raamatun tulkinta on aktiivisessa kristinuskossa eräänlainen sertifikaatti, johon vedotaan uskottavuuden saamiseksi. Fundamentalismi on kuitenkin mielivaltaisesti valittujen opinkappaleiden noudattamista. Fundamentalistista opinkohtiin vetoamista harrastetaan kiivaasti itselle sopivien oppien kohdalla, kun taas hankalissa kohdissa voidaan vedota erilaisiin perisynti-, epätäydellisyys- ja armokortteihin.

Tietääkseni yksikään seurakunta ei täytä fundamentalistisesti uusitestamentillista oppia.  Tarkoitukseni ei ole puolustaa tai vastustaa mitään nimenomaista seurakuntaa tai järjestöä, vaan osoittaa kokonaisvaltaisen fundamentalistisen Raamatuntulkinnan mahdottomuus. Seuraavaksi erittelen muutamia uusitestamentillisiä opinkohtia, joihin suhtaudutaan valikoivasti.

Suomen vanhoilliset herätysliikkeet noudattavat uskollisesti naisen asemaa koskevia kohtia. Karismaattiset liikkeet taas jättävät vastaavat epätasa-arvoisina pidetyt kohdat usein huomiotta. Uusitestamentillisesti naisen on oltava vaiti seurakunnassa, nainen ei saa opettaa (hengellisesti eikä maallisesti!) ja naisen on oltava alamainen miehelle. Naisen on pidettävä pää peitettynä rukoilun ja profetoinnin aikana (tai leikatkoon hiuksensa), ja miehen on vastaavasti oltava pää paljaana. Miehelle pitkät hiukset ovat häpeäksi, naiselle kunniaksi.

Yleinen linjaus nykyisissä seurakunnissa on, että nainen voi opettaa ja profetoida seurakunnassa (ja toteuttaa näitä esim. tunnustetussa evankelistan asemassa). Käytännössä naisten opetuskielto, paimenuuskielto ja vaitiolon vaatimus mahdollistaa kuitenkin fundamentalisesti tulkittuna naiselle vain passiivisen penkinkuluttajan roolin -jos naisella herää kysymyksiä, kysyköön kotona mieheltään.  Vaitiolon vaatimus estää tehokkaasti naisen kaiken osallistumisen seurakunnassa, oli se miten vähäpätöistä ääneen vaikuttamista tahansa. Kaljuuttaan häpeilevä nainen ei olisi harvinainen näky fundamentalistisessa seurakunnassa -onhan inhimmillistä rukoilla tai profetoida epähuomiossa pää peittämättömänä jolloin hiukset on leikattava.

Vaikka naisen aseman toteuttaminen oikeaoppisesti onkin vanhoillisten herätysliikkeiden vahvuus, hylkäävät ne kuitenkin uuskarismaattisten liikkeiden suosimat ylistys- ja armolahjaopit, joille löytyy kuitenkin selvät perustelut ja kehoitukset uudesta testamentista. Monikaan liike ei huomio kristittyjä edelleen velvoittavaa verensyöntikieltoa. Asian pitäisi tulla ilmi ainakin kouluissa uskonnollisista syistä verilettujen syönnistä kieltäytyjien määrässä. Tätä asiaa korostavat yhteisöt ovatkin yleensä muilla perusteilla harhaoppisiksi leimattuja.

Kaikille liikkeille on yhteistä Jeesuksen radikaalien opetusten sivuuttaminen. Jos sanassa ei ole tulkinnanvaraa, olisi uskottavaa nähdä seurakunta täynnä (kirjaimellisesti) raajarikkoja ja sokeita sekä kaikesta omaisuudestaan luopuneita. Jos ihmiset toteuttaisivat oikeasti rakkauden kaksoiskäskyä tärkeimpänä ohjeena kaikkien tässä mainittujen kriteerien ohella, olisi se mielenkiintoinen yhtälö. Lisää variaatiota kirjaimellisessa tulkinnassa saadaan vanhan testamentin kohtien soveltamisella ja sivuuttamisella opissa.

Lopuksi muutama uusitestamentillinen viittaus edellä esitettyyn. Huomioi, että lainaukset ovat melko yksiselitteisiä ja hengellisesti perusteltuja. Tämä asettaa fundamentalisteille esteen opetusten sivuuttamiseksi historialliseen kontekstiin.
__________________
Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa, olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa. -1. Kor 14:33b-35

Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen. Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä. -1. Tim 2:11-15

Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää. Jokainen mies, joka rukoilee tai profetoi pää peitettynä, häpäisee päänsä. Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämätönnä, häpäisee päänsä, sillä se on aivan sama, kuin jos hänen päänsä olisi paljaaksi ajeltu. Sillä jos vaimo ei verhoa päätään, leikkauttakoon hiuksensakin; mutta koska on häpeäksi vaimolle, että hän leikkauttaa tai ajattaa hiuksensa, niin verhotkoon itsensä. Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia. Sillä mies ei ole alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehestä; eikä miestä luotu vaimoa varten, vaan vaimo miestä varten. Sentähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki enkelien tähden... ...Eikö itse luontokin opeta teille, että jos miehellä on pitkät hiukset, se on hänelle häpeäksi; ja että jos vaimolla on pitkät hiukset, se on hänelle kunniaksi? Sillä ovathan hiukset annetut hänelle hunnuksi. Mutta jos joku haluaa väittää vastaan, niin tietäköön, että meillä ei ole sellaista tapaa eikä Jumalan seurakunnilla. -1. Kor 11:3-10, 14-16

Mutta uskoon tulleista pakanoista me olemme päättäneet ja kirjoittaneet, että heidän on välttäminen epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta." -Apt 21:25

22.2.2010

Elton Johnin Jeesus

Olen vilpittömän imarreltu nimimerkki Gnostikon mainittua blogini HS:n Elton John uskoo Jeesuksen olleen homo - uutisen kommenttipalstalla[1]. Turhalta vaikuttavasta uutisesta huolimatta Gnostikko avaa onnistuneesti Tietä argumenteillaan. Päätin siis itsekin kirjoittaa aiheesta.

Nähdessäni uutisen ensimmäistä kertaa heräsi kysymys, mitkä ovat uutisen julkaisukriteerit? Kuitenkin keskustelua luettuani huomasin, että asia herättää mielenkiintoisia ärsykkeitä, jotka näin hengelliseltä kannalta ovat aina tervetulleita. HS:n heikkotasoisena pidetty keskusteluympäristö ei ole välttämättä mitään parasta kasvumaata, mutta toisaalta verkkosivujen lukijamäärä lienee kohtuullinen. Otetaan asia miten tahansa vastaan, on hyvä tiedostaa, että Helmeä ei aleta halveksia, vaikka se viskattaisiin mutaan, eikä siitä tule arvokkaampi, vaikka se voideltaisiin balsamilla. Se on omistajalleen aina yhtä arvokas. Samoin Jumalan lapset, missä he sitten ovatkin, ovat arvokkaita Isälleen (Fil. Ev. 48).

Itse mietin uutisen pohjalta, miten tarkoitushakuisesti ihmiset omivatkaan Jeesuksen. Toiselle Jeesus on poliittinen anarkisti-kommunisti, toiselle inhimillisen vapausaatteen esitaistelija, kolmannelle guru ja neljännelle fundamentalistisen uskonnon keulakuva. Oman ryhmänsä muodostavat skeptikot ja ateistit, jotka mielellään kieltävät Jeesuksen myös historiallisena henkilönä. Ei siis ole yllätys, että seksuaalisesti neutraallisti Raamatussa kuvattu Jeesus on homon tulkitsemana homo. Totuuteen pitää pyrkiä, mutta on toisaalta perusteltua välillä nähdä asioita tietystä näkökulmasta, joka ei ole välttämättä ulkopuolelta katsottuna ymmärrettävä[2]. Varmaankin Elton John näkee Jeesuksessa syrjittyä ymmärtävän puolustajan[3].

Oma mielipiteeni on, että Jeesus oli aseksuaali, kuten monien uskontojen seksuaalietiikka määrittää korkeimman ihanteensa[4]. Paavalin mukaan yksin eläminen on lahja[5]. Tämä on taas esimerkiksi katolisen kirkon skandaalikohujen siivittämänä kääntynyt omituiseen valoon: naimattomuusvalan vannoneet papit ovat kärynneet pedofiliasta. Niin, ei seksuaalisuus häviä kieltämällä. Tukahdutetut tarpeet voivat purkautua perversioina. Olemme kaikki taipumustemme mukaan enemmän tai vähemmän seksuaalisia olentoja.

Oikotietä seksuaalisuuden voittamiseen ei ole, vaikka esimerkiksi Origenes kastroi itsensä. Toki kastraatio takaa seksuaalisuudesta vapaan työrauhan hengellisellä rintamalla, mutta samalla herää kysymys, mikä vastus silloin kuvitellaan voitettavan? Ei hengellistä saavuteta tuhoamalla materiaalinen. Kastraatio on vain kehitystehtävän lykkäämistä tulevaisuuteen.

Lopuksi vielä: ihmisen seksuaalisella suuntautumisella ei ole ratkaisevan suurta merkitystä Tiellä[6]. Toki halveksittuun vähemmistöön kuuluminen aiheuttaa elämään omat vaikeutensa. Yleensä ongelmien aiheuttajia ovat ne heterokivittäjät, jotka pönkittävät omaa onnistumistaan edes yhdessä asiassa (vähän kuin synnynnäisesti rikas halveksisi synnynnäisesti köyhää). Heittäkööt tuomitsijat kivensä, mutta muistakoot samalla, että samat kivet tulevat osumaan vielä heihin itseensä. Samoin sorretut muistakoot, etteivät katkeroidu.
_______________________________
[1] http://www.hs.fi/keskustelu/Elton+John+uskoo+Jeesuksen+olleen+homo/thread.jspa?threadID=230137&tstart=0&sourceStart=40&start=60

[2] Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'… …Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'. –Matt 25:34-36, 40

[3] Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. –Joh 10:11

[4] Yksin eläjä on vapaa rakastamaan kaikkia yhtäläisesti, toisin kuin perheellinen rakastaa aina enemmän perhettään kuin muita. Samoin yksin elävä voi keskittyä henkisiin pyrkimyksiin sillä ajalla, minkä perheellinen käyttää perheen hyväksi.

[5] Soisin kaikkien ihmisten olevan niinkuin minäkin; mutta kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen. Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin; mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa. -1. Kor 7:7-9

[6] Epäilemättä seksuaalisella suuntauksella on merkitys Tiellä, kuten Gnostikko kommenteissaan mainitsee. Itse en ole perehtynyt asiaan vastaavalla tarkkuudella, joten lähestyn asiaa hieman yleisemmältä kannalta.

29.1.2010

Rakkaus ja viha

Kaikkien uskontojen ydin on lopulta yksinkertainen. Mitä tarkemmin uskonkappaleissa mennään yksityiskohtiin, sitä enemmän syntyy erimielisyyttä. Niin ei tarvitsisi olla, mutta taustalla vaikuttaa ihmisen sosiaalipsykologiset vaikuttimet. Vaikuttimien avulla määritellään, keitä ovat ”me”, joita kohtaan tunnetaan rakkautta ja keitä ovat ”ne muut”, joihin kohdistetaan vihaa. Opillisen erottelun äärimmäisenä ilmentymänä on fyysinen väkivalta. Ryhmädynamiikka luo yhtenäisyyttä, joka katoaa yksilön erottautuessa ryhmästä ja toimiessaan yksilönä. Yksittäiset näkemykset opinkappaleista poikkeavat oman ryhmän sisällä toisistaan. Kristillisessä Suomessa moni tunnistaa Jeesuksen opetukset vihasta ja rakkaudesta, mutta harva käsittää opetukset kokonaisuutena tai yrittää toteuttaa niitä. Uskonnoissa on ongelmana se, että suuri osa uskovista on ihastunut pikemminkin konservatismiin kuin uskontonsa perimmäiseen ajatukseen. Tämä selittää sen, miten kristitty voi olla rasisti ilman, että näkee asetelmaa ristiriitaisena. Pidemmän päälle uskonto ylittää ideologian, jolloin kompromissien teko ideologiassa estää tavoitteeseen pääsyn. Esitän seuraavaksi Jeesuksen opetuksen vihasta ja rakkaudesta ideologisesti mahdollisimman puhtaasti. Vaikka asia on mitä vaikein, on tosiasioiden myöntäminen ja ymmärtäminen jo merkittävä askel eteenpäin.

Jeesuksen oppi on tiivistettynä yksinkertaisessa rakkauden kaksoiskäskyssä[1]. Tämäkin voidaan ymmärtää väärin supistamalla lähimmäisen käsite niin kuin se arkiajattelussa ymmärretään. Jeesus kuitenkin laajensi lähimmäisen tarkoittamaan kaikkia, myös vihamiehiä[2]. Ajatus vihasta rinnastuu konkreettiseen murhaan[3]. Elävätkö kristityt näin? On helppoa nähdä kristittyjen elävän juuri päinvastoin, kuin mitä heidän mestarinsa halusi. Vihan kieltoa saattavat hämätä muutamat myönnytyksiksi ymmärretyt kohdat. Käsittelen niistä tässä muutaman. Efesolaiskirjeen 4. luku[4] tuntuu monien mielestä hyväksyvän vihastumisen. Heti perään kuitenkin kielletään tekemästä syntiä, joten asia voidaan tulkita seuraavasti: ”Vihan tunteen nousulle ette ehkä mahda mitään, mutta älkää kohdentako sitä. Jos vihanne kohdentuu, pyrkikää siitä mahdollisimman nopeasti eroon”. Kyseessä on vähimmän haitan periaatteelle nojaava ohje, jonka tarkoitus ei ole oikeuttaa vihaa. Luukkaan 14. luku[5] oikeuttaa joidenkin mielestä lähimmäisten, ei-uskovien, vihaamisen. Saman luvun jatko[6] kuitenkin tarkentaa, että kyse on opetuslapseksi aikovan mielenasenteesta. Luopumisen teema toistuu monessa muussakin kohdassa, kuten ohjeessa rikkaalle miehelle. Lienee selvä, että kaikissa esimerkeissä on kyse pyrkijältä edellytettävästä luopumisesta[7]. Myöhemmät opetukset opetuslapsille osoittavat, ettei Jeesus suinkaan opeta vihaamaan ketään. Saman teeman ilmaisee selvemmin Matteuksen 10. luku[8], joka on sekin monesti väärin ymmärretty. Luvussa annetaan selvästi ymmärtää, etteivät Jeesus ja Jeesuksen seuraajat ole suinkaan niitä jotka lietsovat vihaa, vaan ne, joissa Jeesuksen sanoma nostaa vihan. Vihan teemaan liittyy läheisesti tuomitseminen, joka on sekin kielletty[9], ja jota kuitenkin harrastetaan. Myös henkivaltojen[10] ja Saatanan[11] tuomitseminen on kielletty. Mikäli uskomme Jumalan olevan kaikkivaltias, on kaikki olemassa oleva olemassa Jumalan sallimuksesta ja täydellä tarkoituksella. Saatanalla ja henkivalloilla on oleellinen tehtävä kosmoksessa. Ihmisinä emme ole riittävän viisaita tuomitsemaan toisiamme, emmekä varsinkaan hierarkiassa ylempänä olevia.

Pidättäytyminen vihasta ja tuomitsemasta on luonteeltaan passiivista toimintaa, kun taas rakastaminen on aktiivista. Lienee mahdotonta sanoa, kumpi on helpompaa, mutta on selvää että ne kietoutuvat käsitteinä toisiinsa. On myös selvää, ettei hyödytä mitään kehittyä pitkälle toisessa toisen kustannuksella. Jos rakkautemme on suurta lähipiiriämme kohtaan, mutta samalla oikeutamme vihamme lähipiirimme ulkopuolisia kohtaan, on vihan osuus merkittävämpi, kuin jos olisimme kaikkia kohtaan välinpitämättömiä kykenemättömyydestämme osoittaa rakkautta ylipäätään. Samoin jos pidättäydymme vihasta, mutta emme rakasta, on lopputulos täysin samantekevä. Kyky osoittaa rakkautta ja pidättäytyä vihasta yhtä aikaa on jo edistyksellistä. Rakkaus on uskoa, toivoa ja viisautta suurempi, ja se on itse asiassa side ihmiskunnan ja samalla Jumalan välillä. Rakkaus on ykseysaisti. Jos näkisimme aina toisissamme – ja itsessämme – Kristuksen, ei Valtakunta olisi yhtä kätkettynä kuin se nyt on[12]. Jos Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä, mutta me emme ole siinä, ei Valtakunta ole vielä maan päällä. Kynttilää ei pidetä vakan alla eikä talenttia pidä haudata. Jeesus pitää hänen opetustensa noudattamista rakkauden ilmentymänä ja uskon mittana[13]. Koska rakkaudesta on puhuttu riittämiin, toistan lopuksi perinteisesti häissä luetun korinttolaiskirjeen kuvauksen rakkaudesta. Teen sen siksi, ettei kohtaa yleensä muistella muussa kuin aviollisessa viitekehyksessä. Luku on kokonaisuudessaan syvällinen. 1.Kor 13:

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.


_______________________________
[1] "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi'. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat." -Matt 22: 36-40

[2] Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." -Matt 5:43-48

[3] Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen. –Matt 5:22

[4] "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli –Ef 4:26

[5] Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. –Luuk 14:26

[6] Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni. –Luuk 14:33

[7] Sama ”saat sen mistä luovut”-paradoksi Joh 12:25: Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. Kuitenkin tämä, kuten ”rakasta lähimmäistä kuin itseäsi” ei suinkaan ole ymmärrettävä käänteisesti kehotuksena vihata kaikkea!

[8] Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa'. Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. –Matt 10:34-39

[9] Olkaa armahtavaiset, niin kuin teidän Isänne on armahtavainen. Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. –Luuk 6:36, 37

[10] Nuo uhkarohkeat, itserakkaat eivät kammo herjata henkivaltoja, vaikka enkelitkään, jotka väkevyydeltään ja voimaltaan ovat suuremmat, eivät lausu heitä vastaan herjaavaa tuomiota Herran edessä. -2.Piet 2:10b, 11

[11] Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: "Rangaiskoon sinua Herra!" Nämä sitävastoin herjaavat sitä, mitä eivät tunne; mutta minkä he järjettömäin eläinten tavoin luonnostaan ymmärtävät, sillä he turmelevat itsensä. –Juud 1:9, 10

[12] eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä". -Luuk. 17:21

[13] "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan. –Joh 14:23