26.9.2008

God Hates Finland?

WBC:n tiedotteen linkki on poistettu toimimattomana, koska alkuperäinen tiedote on poistettu WBC:n sivuilta. Lupaillusta häirinnästä ei ole kuulunut, vaikka tuskin kukaan oikeasti odottikaan mitään muuta WBC:n suunnalta kuin katteetonta lietsontaa.

Westboron baptistikirkon (WBC) mukaan Jumala lähetti kouluampujan Kauhajoelle. Heidän mukaansa Jumala vihaa Suomea homomyönteisyyden takia. Tiedotteen mukaan he aikovat tulla häiritsemään uhrien hautajaisia, kuten he häiritsevät USA:ssa Irakin sodassa kuolleiden hautajaisia.

WBC:n toiminta on mainio osoitus siitä, mihin sokea usko voi johtaa. Ihmeteltäväksi jää, mitä erinomaista he näkevät uskonkäsityksessään, joka alenee moraalisella tasolla tavallisen kaduntallaajan etiikkaa alemmas. Näkemys ei ole pelkästään harmillinen hairahdus, koska ihminen muuttuu ajan myötä ihanteensa kaltaiseksi. Prosessi ei tietenkään ole välttämättä nopea, varsinkaan ylöspäin johtavilla teillä. Kysymys ei liity siihen, mitä "henkilöitymää" seurataan, koska oppien sisälläkin on paljon variaatioita ideaalin suhteen. Kyse ei siis ole esimerkiksi siitä, onko JHWH parempi kuin Allah, vaan siitä, millä tavoin kyseessä olevat ihanteet määritellään. Tässä mielessä uskontojen nimitykset voivat johtaa harhaan, koska ihmisten henkilökohtaiset näkemykset nimityksille vaihtelevat. Siispä puhuttaessa JHWH:sta jollekin tulee mieleen pelkkä tyrannimainen heimojumala, kun taas toinen asettaa saman idean lähemmäs Absoluutin käsitettä. Tämän kysymyksen kautta on kuitenkin hyvä tutkia erilaisia oppeja ja näkemyksiä: mikä on se päämaali, mihin ihanne johtaa?

8.9.2008

Salatieteen metodologia I

Yleensä tieteellä tarkoitetaan tapaa hahmottaa yhteisesti hyväksyttyä, objektiivisena pidettävää tietoa. Tiede toimii parhaiten selvitettäessä materiaalisen maailman toimintaa. Toisaalla uskonto operoi tieteen kannalta irrationaalisten asioiden maaperällä, vastaten ontologisiin kysymyksiin, kuten yksilön olemassaolon tarkoitukseen. Tällaisiin kysymyksiin materialistinen tiede ei ota kantaa. Tieteen ja uskonnon välimaastoon sijoittuu taide ja filosofia.

Todellisuuden hahmottamisen metodien välillä näyttäisi vallitsevan syvään uurtunut ristiriita. On tietenkin uskovia tiedemiehiä ja ihmisiä, jotka ajattelevat tieteen kertovan totuuksia vain tiettyyn pisteeseen asti, josta uskonto jatkaa. Kuitenkin viimeaikoina juopa maailmankatsomuksien välillä näyttäisi leventyneen; uskovaiset ovat alkaneet irtisanotua tieteellisesti hyväksytyistä totuuksista, kuten evoluutioteoriasta ja päinvastoin. Tiedeyhteisössä ateistinen materialismi on aloittanut oman ristiretkensä uskontoa vastaan. Vaakakuppi tieteen ja uskonnon välisessä taistelussa on painunut viimeisten satojen vuosien aikana päinvastaiseen suuntaan. Tiede kostaa kärsimänsä noitavainot uskonnolle hyökkäämällä uskontoa vastaan kylmien tosiasioiden asein hylkäämällä kaiken tieteen ulkopuolelle jäävän tiedon.

Modernin murroksen ihmisten maailmankatsomuksissa aiheutti uskontotieteen syntyminen. Aiemmin lähetyssaarnaajat olivat vain vieneet omaa uskontoaan, mutta hiljalleen kiinnostus muita uskontoja kohtaan heräsi. Tästä mielenkiintoisena huomiona sekä Vapaa-ajattelijoiden, että Teosofia.net:in sivuille linkitetty Aaltosen Miksi en ole kristitty? -artikkeli. Uskontotiede voi inspiroida moniin näkemyksiin: uskontojen samankaltaisuuden huomaaminen voi antaa tukea materialistiseen suuntaan, muodostaen teorian uskontojen kehittymisestä ihmisten kulttuuristen ja evolutiivisten tarpeiden mukaan. Toisaalta uskontotiede voi antaa toisenlaisen inspiraation: koska uskonnoissa vaikuttaa olevan niin paljon olennaisesti samaa ainesta, näyttäisi kaikki kertovan samasta asiasta erilaisilla tavoilla. Lopputuloksena voi syntyä myös hämmennys, jolloin kiinnostus kaikkea ontologiaan liittyvää kohtaan häviää. Näin siis neutraali uskontotiede voi tukea ateismia, agnostismia tai teismiä samoilla havannoilla.

Tavallinen länsimainen ihminen on ajautunut ristiriitaisten kysymysten pariin. Uskonto on jäänyt taka-alalle muuntuen osaksi kulttuuria, tiede raivaa yhteisen tiedon alaa tehden yhä suurempia, mutta ontologisesti myös turhempia keksintöjä. Ihmisen intuitiivinen tarve löytää syvempää henkistä sisältöä elämästä tukahtuu helposti, ja ihminen tyytyy - henkisessä mielessä - harmaaseen arkeen. Kaikesta huolimatta nopeasti kasvanut tieto ja ihmisen järki hakee totuutta ja ihmisen intuitio etsii olemassaolonsa tarkoitusta. Esitän seuraavaksi totuuden etsintää varten salatieteellisen menetelmän, joka on metodologinen synteesi edellisistä näkemyksistä. Tarkoituksenani ei ole tarjota okkultismia vastaukseksi yllä mainitulle "tavalliselle länsimaiselle ihmiselle".

Salatiede tarkoittaa ihmisen henkilökohtaista Suurta Työtä, subjektiivista tiedettä. Julkinen, objektiivinen tiede, tuottaa metodiensa ja sääntöjensä mukaan tietoa kaikille. Tieto pitää paikkaansa, kunnes toisin todistetaan. Salatieteilijän tavoitteena on ennemminkin henkilökohtaisen maailmankuvan rakentaminen siten, että se vastaa parhaiten totuutta. Salatieteilijän työkaluina on pitkä uskontojen, tieteiden, filosofioiden ja salatieteilijöiden saavuttaman tiedon ketju ja työstettävänä materiaalina tutkijan oma intuitio, järki, viisaus ja ylipäänsä koko hänen elämänsä. Salatieteilijöillä ei siis ole mitään yhteistä kaikille todistettua tietoa tai auktoriteettia, joka pitäisi tai ylipäätään voitaisi löytää ilman omaa prosessia. Kun yleisessä tieteessä tehdään tutkimus, se arvioidaan tiedeyhteisössä ja jos se hyväksytään, se julkaistaan maallikoille tietona. Tällainen menettely on täysin päinvastainen salatieteen metodogialle. Salatieteessä on monesti korostettu, ettei mitään eikä kenenkään sanomaa pidä uskoa ilman, että asia koetellaan ja ymmärretään henkilökohtaisesti.

Salatieteilijän vastuu on suuri. Verrattuna eksoteerisen tieteen tutkijan etiikkaan kyse on jälleen äärimmäisestä vastuusta itselle. Tiedon edetessä vastuu kasvaa ja erehdyksistä maksettava hinta nousee kaiken aikaa suuremmaksi. Itsekkyys ei voi tulla kyseeseen edes alussa. Itsekkäälle mustalle polulle hairahtuminen (tai tarkoituksella astuminen) siirtää ihmisen väistämättä vakavampaan tilaan kuin missä hän oli ennen tielle astumista. Pienenkin Työssä tehdyn virheen korjaaminen voi vaatia pitkän ajan korjata.

Esoteeriset järjestöt eivät ole ikinä harrastaneet jäsenhankintaa, koska salatiede sopii valmiuksien ja kiinnostuksen takia vain harvoille. Historiassa käytännön salaamiselle on ollut suurena syynä hengenvaara. Nykyisin salatieteellisiä tekstejä on kaikkien kiinnostuneiden saatavilla julkisesti. Modernilla ajalla "asia salaa itsensä", ei enää kenenkään hengenvaaran takia, vaan pitkälti aiemmin esittämieni syiden takia.

Entä yleinen ennakkokäsitys salatieteistä: yrittävätkö salatieteilijät edelleen harrastaa telepatiaa, muuttaa rautaa kullaksi yms? Vastaan oman näkemykseni mukaan. Koska henki hallitsee ainetta, on aine pelkistetysti hengen symboli. Siten siis kaikki uskonnollinen, filosofinen tai tieteellinen kuvasto toimii symbolein, kuten numeroin, kuvin ja sanoin. Mielestäni on harhaanjohtavaa keskittyä materiaan vaikuttamiseen salatieteellisin metodein, kun eksoteerinen tiede tekee sitä jo koko länsimaisen älymystön ja resurssien tukemana. Täten myös pyhien kirjojen, kuten Raamatun tapahtumien tutkiminen nimenomaan allegorioiden ja symbolien kautta on nykyihmisen kannalta hedelmällisempää, kuin vaivata päätään vetten päällä kävelemisillä tms. tempuilla. Allegoria veden (=alemman henkimaailman) päällä kävelemisestä on salatieteellisesti täysin erilainen todiste, kuin nykyisten ihmeiden etsijöiden lapsenomainen uskon pönkittäminen mestarinsa ihmeteoilla. Allegorioiden kirjaimellinen tulkinta on muutenkin omiaan karkoittamaan älyllisesti rehellistä nyky-ihmistä. Sama pätee mielestäni muihin salatieteeseen yleisesti liitettyihin osa-alueisiin, kuten tarotiin tai astrologiaan. Niissä jos missään on kyse symboleista, joita löytyy kaikista uskonnoista. Horoskoopeilla yms. ei ole siten mitään tekemistä näiden asioiden todellisen olemuksen kanssa.

Salatiede on yleisellä tasolla jakautunut länsimaiseen kristillispohjaiseen ja itämaiseen buddhalaispohjaiseen suuntaukseen. Toki lännessä on nykyisin paljon myös kristillisen tradition kieltäviä, ei-itämaisia suuntauksia. Itsensä käännyttäminen vieraisiin traditioihin ei ole mielestäni tarpeellista. Syntymämme ei omasta näkökulmastani katsoen ole sattumanvaraista vaan luulen, että ihmiset syntyvät pääosin juuri siihen kulttuuriperimään, johon on tarkoituskin. Siksi pääpainon tulisi olla oman järjestelmän puhdistamisessa. Toki lännessä ateistisen kasvatuksen saanut voi kokea luontevampana alkaa kehittyä itämaisessa traditiossa, ja päätös voi olla täysin oikea. Kuitenkin ainainen haikailu "muualla olevan paremman perään" on mielestäni naiivia. Tällä en tietenkään tarkoita, etteikö kaikkia järjestelmiä pitäisi ehdottomasti tutkia.

Koska okkultismista löytyy paljon toisistaan poikkeavia käsityksiä erilaisin painotuksin, korostan, että tässä on vain yksi lyhyt näkökulma aiheesta.

2.9.2008

Monet kutsutut, harvat valitut

Katso myös kirjoitukset: Ihmisen prinsiipit, Kristillinen avain prinsiippeihin I & II

ALUKSI

Jeesus asetti vertauksissaan ihmiset hierarkiseen henkisen kehityksen mukaiseen järjestykseen. Yhdistän kirjoituksessa perusjakeen, Jeesuksen selityksen, sekä omia ajatuksia siitä sovitettuna ihmisen prinsiippien mukaisiin kehitystehtäviin. Ei liene sattumaa, että vertaus muodostaa eheän vastaavuuden ihmisen kokoonpanon kanssa. Vertaus: Matt 13:3-8, selitys: Matt 13:18-23.

KUTSUTUT
...Mies lähti kylvämään. Ja kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät... ...Aina kun joku kuulee sanoman valtakunnasta eikä ymmärrä sitä, tulee Paholainen ja sieppaa pois sen, mikä hänen sydämeensä on kylvetty. Tätä tarkoittaa tien oheen kylvetty siemen...

Linnut kuvaavat ajatuksia eli astraalista tasoa, alempaa hengen maailmaa. Ihminen on eläimellisimmillään tällä tasolla. Hänessä ei ole herännyt totuuden rakkautta, vaan hän ajattelee kaikkea arki-ajattelun mukaisesti ilman tarvetta selvittää perimmäisiä totuuksia. On selvää, etteivät metafyysiset ulottuvuudet voi vakuuttaa tällaista ihmistä. Ihmisestä puuttuu alempaa järkeä. Edustaa alempaa tahtoa.

...Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. Ne nousivat kohta oraalle, koska maata ei ollut syvälti, mutta auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta... ...Kylvö kallioiseen paikkaan kuvaa sitä, joka sanoman kuullessaan heti ottaa sen iloiten vastaan mutta joka kestää vain hetken, koska häneltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, hän luopuu kohta...

Kallio kuvaa kivikuntaa: ajatukset saavat parhaimmillaan hyvin kiinteän, mutta järkkymättömän muodon. Kivi kuvaa hyvin tapa- tai käännynnäisuskovaisuutta sekä tieteellisessä että hengellisessä mielessä. Kiven vakaumus on äkkiseltään vahva, mutta murskautuu kovien koettelemusten tullessa. Maailmankatsomus on suhteellisen nopealla harkinnalla (tai vailla omaa harkintaa/tahtoa) laskettu, mutta kovemman koettelun tullessa se ei jousta, vaan hajoaa. Ihmisestä puuttuu alempaa rakkautta. Edustaa alempaa järkeä.

...Osa taas putosi ohdakkeisiin, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan... ...Kylvö ohdakkeisiin tarkoittaa ihmistä, joka kuulee sanan mutta jossa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sen...

Ohdakkeet kuvaavat kasvikuntaa. Vaikka ohdakkeinen ihminen onkin joustavampi, kuin kivikunnan ihminen, on hän helposti vietelty pois maailman normaali-aistimien välityksellä. Ohdakkeinen ihminen jo ikäänkuin aavistaa totuuden, mutta arkisen maailman huolet ja haasteet vievät hänen huomionsa perimmäisistä totuuden kysymyksistä. Ihmisestä puuttuu ylempää tahtoa. Edustaa alempaa rakkautta.

VALITUT
...Mutta osa jyvistä putosi hyvään maahan ja antoi sadon, mikä sata, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä jyvää... ...Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen. Nämä ihmiset tuottavat satoa: kuka sata, kuka kuusikymmentä, kuka kolmekymmentä jyvää...

Lopulta kuvataan ihmistä, joka on löytänyt totuuden. Hänellä on myös edellytykset ymmärtää totuus. Totuuden löytäneet ihmiset jaetaan kolmeen osaan.

Komekymmentä jyvää: ylempi tahto - siveellinen perusta, esim. Jeesuksen Vuorisaarnan käskyjen noudattaminen.

Kuusikymmentä jyvää: ylempi järki - todenmukainen maailma, millainen maailma todellisuudessa on, ja tämän tiedon yhdistäminen jaloihin tarkoitusperiin.

Sata jyvää: ylempi rakkaus - epäitsekäs rakkaus, tahdon ja tiedon yhdistäminen epäitsekkääseen rakkauteen on viimeinen ahdas portti.

LOPUKSI
Tässä esitetty järjestys on "tavanomainen vertaukseen istuva järjestys", todellisuudessa luulen, että ihminen ei välttämättä edisty näin selvästi erotettavissa vaiheissa. Ainakin ylemmän kolminaisuuden prinsiippien olisi nähdäkseni kehityttävä tasapainoisesti, jolloin "jyvien" kertyminen tapahtuu samanaikaisesti kaikkien ylempien prinsiippien välityksellä (ellei jotain prinsiippiä kehitetä yksipuolisesti).