28.9.2006

Kointähti



Kointähti, Aamutähti (Fosforos), Iltatähti (Hesperos) ja Lucifer (valontuoja) ovat nimityksiä Venukselle. Venus on kirkkain tähtimäinen taivaankappale (kolmanneksi kirkkain taivaankappale), ja se voi näkyä taivaalla päivälläkin. Ilta- ja Aamutähti nimitykset tulevat siitä, että se on yleensä ensimmäinen ja viimeinen näkyvä tähti taivaalla. Valontuoja nimitys tulee taas siitä, että aamutähtenä se tuo päivänvalon. Planeetan vakiintunut nimitys Venus tulee roomalalisesta rakkauden jumalattaresta.

Raamatussa Kointähdellä on dualistinen merkitys. Ilm 22:16 mukaan Jeesus sanoo olevansa itse ennustettu kointähti: "Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti."  Aiemmin ilmestyskirjassa Jeesus lupaa antaa uskoville vallan "hallita pakanoita rautaisella valtikalla", ja (Ilm 2:28) "minä annan hänelle kointähden".

Vanhassa testamentissa taas löytyy vertaus Aamutähdestä joko Saatanan tai Babylonian kuninkaan vertauskuvana. Jes 14:12: "Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja!"

Aamutähteä voi siis tulkita kaksinaisesti: toisaalta aamutähti tuo valon, mutta lankeaa alas todellisen päivän koittaessa, kun aurinko nousee. Jos Jumala on itse valo, aurinko, niin Lucifer on vain tämän valon kantaja ja tuoja. Näin ymmärrettynä, ja vertaus sovitettuna uuteen testamenttin, Jeesus on siis tuon valon tuoja, muttei itse valo. Kuten Jeesus itsekin monessa kohtaa korostaa alamaisuuttaan Isälle, on Kointähdenkin pudottava taivaalta, kun aurinko nousee.

Samoin yksittäisen ihmisen kohdalla on mahdollista, että tuo Kointähti syttyy sydämessä. On Valo, ja sitten eriasteisia valon säteitä tuosta valosta. Näin asia saadaan liittymään suurempaan kokonaisuuteen. Taivaankappale-ajattelua pidemmälle vietynä aurinko on siis Isä, kuu Pyhä Henki/Äiti, ja Kointähti Poika (aamuruskon poika). Toisaalta aurinkoa pidetään yleisesti Logoksen, eli Pojan ruumiina, jolloin Absoluutti jää luodun ulkopuolelle. Tämä on tarkempi jaotus myös ennen kristinuskoa olleiden kulttuurien auringonpalvontaa ajatellen.

18.9.2006

Paholaispuhelimet


...Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi. Vaarallisia leluja lapsilla nykyään! Ei minun lapsuudessani ollut moisia. Maailmanlopun meininkiä. Lopunaikoja, lopunaikoja!

17.9.2006

Kääntyminen kielletty

"Malesiassa mietitään, voiko uskontoa vaihtaa -Lina Joy kääntyi muslimista kristityksi, ja joutui oikeuteen... ...Islaminoppineiden mukaan Joy ei voi voittaa. "Jos islam antaa muslimeille mahdollisuuden vaihtaa uskontoaan tahtonsa mukaan, sillä ei ole enää itsekunnioitusta eikä arvokkuutta", sanoo Wan Azhar Wan Ahmad, vanhempi tutkija Islam-instituutista. "Silloin ihmiset saattavat alkaa kyseenalaistaa uskon täydellisyyden ja totuuden."" HS B3, 17.9.'06

Eikö asia ole juuri päinvastoin? Jos islam on täydellinen uskonto ja Ainoa Totuus, ei kukaan halua tietenkään kääntyä siitä pois... ja kaikki kääntyisivät kiireenvilkkaa muslimeiksi. Pätee tietysti muihinkin uskontoihin. Täydellistä uskontoa ei ole kuitenkaan toistaiseksi löytynyt. Paavi kritisoi ohimennen islaminuskon väkivaltaista taustaa (tietysti vastaavanlainen tausta löytyy kristinuskostakin, mutta se ei liity nyt tähän), ja asiasta loukkaantuneet ryhtyivät heittelemään palopommeja kristittyihin kirkkoihin... Valmis tekemään väkivaltaa, jotta uskontoa ei sanottaisi väkivaltaiseksi.

Sam Harrisin The End Of Faith-kirjan mukaan sokea usko voi johtaa koko ihmiskunnan tuhoon. Uskonno(i)ssa on potentiaalina tuhovoima, joka pitäisi ottaa todesta. Tämä ei koske ainoastaaan (mm. terrorismiin kytkeytyvää) islamia, vaan myös (mm. amerikkalaisoikeistolaista) kristinuskoa, hindulaisuutta ja juutalaisuutta. Teoriassa on vinha perä.

28.8.2006

Ihmeiden jano

Törmäsin erästä foorumia selatessani jo kauan ajatuksia herättäneeseen ilmiöön. Joillakin ihmisillä näyttäisi olevan suunnaton halu uskoa ihmeellisiin ja yliluonnollisiin asioihin. Tällä kertaa kyseessä oli lapsenomainen usko muutamien tunnettujen taikureiden temppuihin. Naurettavana esimerkkinä oli video, jossa taikuri katkaisee puistossa naisen keskeltä kahtia... Muutamat puolustivat vilpittömästi tempun tapahtuneen oikeasti! Puolustajien retoriikka oli mielenkiintoinen... Koska he ovat uskovia kristittyjä, ja uskovat Raamatusta kaiken, ei tuollainen tapahtuma ole mitenkään mahdoton. Raamatussa noidat muuttavat keppejä käärmeiksi, ja muitakin ihmeitä tapahtuu joko Saatanan tai Jumalan avustuksella. Joten tietenkin taikurilla on käytössään todellista taikuutta.

Uskomatonta, mutta tällaisten ihmisten tarvetta uskoa on lähes mahdotonta horjuttaa. Tämä kertonee hyvin paljon ihmisluonteesta, ja selittää myös sen, miten "rationaalisia nykyihmisiäkin" voivat höynäyttää erilaiset puoskarit ja ihmeparantajat, ja vieläpä rikastua. Tätä ihmeellisten tarinoiden uskottavuuden vyyhtiä lietsoo koko ajan uudet urbaanit legendat, jotka tapahtui aina kertojan tutun tutulle, tutulle, luotettavalle lähteelle tai jopa itselle. "X:n tilaisuudessa Afrikassa X:lle kasvoi puuttuva käsi! Sen näki 3000 ihmistä!" Tarinat ovat sitä ihmeellisempiä, mitä kauempana ne ovat tapahtuneet. Lähipiirissä sitten tapahtuukin jo hieman pienempiä ihmeitä, kuten flunssan tai hartiakivun paranemisia. Jos uskoo "hyviin ihmeisiin", niin miksei sitten "pahoihinkin"? Onhan Saatanakin pimeyden enkeleineen valppaana liikenteessä, ja etenkin lopunaikoina tekee paljonkin ihmeitä... Tämän lokeron täyttävät nykypäivän New Age taikurit ja muut viihdetaikurit (jotka eivät välttämättä edes väitä käyttävänsä taikuutta). Tällaista maailmankuvaa pönkittää jokainen ihmeellinen uutinen, se vain sijoitetaan oikeaan lokeroon: -riivaajista -Jumalasta... Entä: -ihmisestä?

Ei mitään uutta auringon alla. Entä miten suhtautua Raamatun ihmeisiin? Jatkokysymyksenä voisi esitää laajemmin: Miten uskoa muiden Pyhien Kirjojen ihmeisiin ja muihin myytteihin?

Esimerkiksi, jos Jeesus syntyi neitseellisesti, syntyikö myös Horus, Krishna, Buddha, Attis, Romulus, Herkules, Persaeus, Eskulapius, Dionysos, Qetzalcoatl, Mithra, Zoroaster, Osiris, Konfutse, Fo-Hi, Platon, Pythagoras, Ptolemaeus ja Väinämöinen neitseellisesti? Vai onko kyseessä vain universaali uskomus, että jumalaisen täytyy syntyä Hengestä, eikä inhimmillisesti? Siis: metafysiikkaa vai fysiikkaa? Symboliikkaa vai konkretiaa? Onko ihme vähempiarvoinen symbolisena, kuin konkreettisena?

9.6.2006

Auringonlasku

Elämä saa mittaamattoman arvonsa katoavaisuutensa ja ainutlaatuisuutensa takia. Kaikki on alituisessa muutostilassa. Asioita syntyy ja kuolee, mutta mikään ei enää ikinä palaa samanlaisena. Kuitenkin, syntymä ja kuolemakin ovat vain muutostiloja: jokin muuttuu joksikin. Tämän asian ymmärtäminen voi vapauttaa tai ahdistaa, riippuen näkökulmasta.

30.5.2006

Johannes Nefastos

Kuvassa Azazelin Tähden aspektisymboli.

Esittelen tässä lyhyesti Johanneksen maailmankatsomuksen, koska hän on vaikuttanut omaan maailmankatsomukselliseen kasvuuni. Vaikka Johanneksen näkemykselliset painotukset ovat erilaiset kuin minulla, on käsityksemme ontologiasta samankaltainen[1]. On muistettava, ettei saa antautua ennakkoluulojen ja kapeakatseisuuden valtaan, jos haluaa edistyä Suuressa Työssä.
___________

Johannes Nefastoksen maailmankatsomus lyhyesti:
"Näkemyksistäni: Maailmaa, myös sen näkymätöntä osaa - moraalin, uskonnon, tuntojen ja aatteiden alueita - voidaan tutkia älyllisesti ja saada siitä siten varmaa, ei-ehdonalaista tietoa. Okkulttinen filosofia on kokonaisvaltainen tutkimusjärjestelmä, joka voi johtaa ennakkoluulottoman yksilön absoluuttiseen tietoon: Se on yleisliuotin, joka palauttaa kaikki hämärtyneet uskomukset ja ideologiat alkuolemukseensa ja ymmärtää niiden subjektiivisten totuuksien laadun; ja yleisavain, jonka avulla kaikki luonto ja kaikki henki käy ymmärrettäväksi. Edustan itse gnostilaista, teististä satanismia, joka ei sanoudu irti moraalista tai hengestä, vaan valmistaa itselleen tarkoituksenmukaisen moraalisen ja henkisen käytännön kaavat. Salatieteen teoria ja ilmiöllinen puoli ovat itselleni todistettuja faktoja, eivät runollista teoriaa. Paras ja tehokkain toiminta- ja ajattelutapa on mielestäni seuraava: Seuratkoon jokainen omaa tähteään (jonka ydinolemus on aina johdettavissa tiettyyn arkkityyppiseen alkuvoimaan eli jumalprinsiippiin), sillä puhdistettuina valheesta ja arjen loasta työskentelevät kaikki vakavat ideologiat saman suuren päämäärän eteen. Oma tähteni on Azazelin Tähti, mestari Luciferin loistava tähti, joka edustaa hengen riippumattomuutta, aineen kuolemaa, älyllistä ja okkulttista voimaa."

______________
[1] Katso tekstini Saatanasta

25.3.2006

Millainen on Jumala?

Intialaisessa vertauksessa sokeat miehet tunnustelevat norsun eri osia. Yksi tunnustelee jalkaa, ja sanoo: "totuus on luja ja vahva". Yksi kärsää, ja sanoo: "totuus on käyrä ja joustava". Kolmas tunnustelee vartaloa, ja sanoo: "totuus on suuri ja painava". Jokainen mies on oikeassa omassa osa-totuudessaan, mutta kukaan ei näe norsua, eli totuutta kokonaisena. Jokaisesta totuusnäkemyksestä seuraa erilaista toimintaa, koska raajat ovat niin erilaisia.

Samaa vertausta voi soveltaa Jumalaan. Ihmisillä on hyvin erilaisia käsityksiä Jumalasta. Jumala on kuitenkin suurempi mysteeri, kuin norsu. Voimme tehdä päätelmiä Jumalasta. Monet ihmiset palvovat vertauksen tavoin Absoluutin, Isän eri olemuspuolia, tai erilaisia kombinaatioita eri olemuspuolista. "Jumala on vanhurskas", "Jumala on kiivas", "Jumala on oikeudenmukainen", "Jumala on persoonallinen/persoonaton". Erilaisia Jumalia (=Jumalakäsityksiä) on paljon.

Psykologian mukaan ihminen muodostaa Jumalakäsityksensä omien tarpeidensa mukaan. Tämän ei kuitenkaan tarvitse olla ristiriidassa vilpittömän totuuden etsimisen kanssa, kun nöyrrymme perimmäisen totuuden edessä. Juutalais-kristilliseltä pohjalta kehittynyt Jumalakuvakin on hyvin monipuolinen. Vanhassa & uudessa testamentissa sekä Koraanissa kuvataan Jumalaa hyvin monenlaisilla adjektiiveilla, joiden voi olla vaikea mieltää kuuluvan samaan Jumalaan. Tämä antaa kuitenkin uskonnon harjoittajalle mahdollisuuden saada turvaa ja ohjausta tarpeensa mukaiselta Jumalalta. Tämä voi olla hyvä sekä huono: hyvä se on silloin, kun ihminen saa rakentavaa apua jumalakäsityksestään. Huono silloin, kuin ihminen haluaa esimerkiksi oikeuttaa väkivaltaa jumalalla: Jumala vihaa pahaa -> olet paha -> vihaan sinua/sinussa olevaa pahaa (menee helposti sekaisin, joko tarkoituksella tai vahingossa).

Ihminen toimii yleensä Jumalakäsityksensä mukaisesti. Erilaisia Jumalakäsityksiä voidaan tältä pohjalta arvottaa sen mukaan, millaista toimintaa eli hedelmää ne synnyttävät.

20.3.2006

Franciscus Assisilainen

Kuva: Francisco de Zurbarán, 1658.

Franciscus eli nuorena yleellistä ja nautiskelevaa elämää. Hän koki kääntymyksen 25 vuotiaana, ja kunnosti rappeutuneen kirkon käyttöönsä joutuen samalla välirikkoon rikkaan isänsä kanssa.  Franciscuksen kerrotaan antaneen vaatteensa isälleen, ja sanoneen että tästä lähtien hänen ainoa isänsä on Isä taivaissa. Myöhemmin hän sai seuraajia joille hän laati henkilökohtaista sekä yhteisöllistä köyhyyttä edellyttävän kolmen kohdan säännön:

- Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua". -Matt. 19:21
- ..."Älkää ottako matkalle mukaanne mitään - ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää eikä rahaa. Älkää ottako toista paitaakaan". -Luuk. 9:3
- ..."Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua". -Matt. 16:24

Franciscukselle oli tärkeää, että hänen seuraajansa eivät eristäytyneet luostariin, vaan elivät muiden ihmisten keskellä. Hän korosti myös, ettei omaa tietä saa pitää ainoana tienä Jumalan luo.

Franciscus sai kuolemansa jälkeen luonnonsuojelun suojeluspyhimyksen tittelin, eikä suotta. Hän laati elämänsä loppuaikoina Aurinkolaulun, joka sisältää panteistisia sävyjä [1]. Tässä hänen tunnetuin rukous:

Franciscus Assisilaisen rukous
Herra, tee minusta rauhasi väline,
niin että sinne missä on vihaa, kylväisin rakkautta,
missä katkeruutta, toisin anteeksiantamusta,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, kantaisin toivoa,
missä pimeyttä, loisin valoasi,
missä alakuloisuutta, virittäisin ilon.
Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa toisia.
Sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
antaessaan anteeksi saa itse anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.
Aamen.

_______________________________________
[1] Aurinkolaulun voi lukea englanniksi Sacred text archivesta: http://www.sacred-texts.com/chr/wosf/wosf22.htm#canticle . Olen laatinut kantaatista myös suomennoksen sekä kommentaarin.

6.3.2006

Odin





































Odhin, Johannes Gehrts, 1901. 
 
Odin (Saks. Wotan) on kompleksinen jumala: hän on sekä sodan että viisauden jumala (aspekteina myös kuolema, runous, inspiraatio, hulluus, magia, metsästys ja voitto). Yleensä viisauden etsintä käsitetään henkisenä toimintana, kun taas sotiminen aineellisena toimintana. Odinissa yhdistyy kumpikin elementti. On syytä huomioida, että myytit ovat usein allegorisia tarinoita, joten esimerkiksi viisauden etsintä kuvataan usein fyysisenä matkana. Hänellä on kaksi korppia, Huginn ja Muninn (Ajatus ja Muisti) sekä kaksi sutta, Geri ja Freki. Hänen 8 jalkaisen vuohen nimi on Sleipnir. Hänen symbolinsa on Valknut (kolme limittäistä kolmiota). Odinin riimu on Ansuz (F, vaakaviivat alaviistoon).

Odinia palvoivat germaanit sekä skandinaavit. Viikingit palvoivat häntä ylijumalana ja jumalten johtajana, mutta hän oli alkujumala Burin pojan Börrin poika, joka oli siis Aasojen isä. Hänen veljensä nimet ovat Vili (=tahto) ja Ve (=pyhä). Odin, hänen isänsä ja veljet tappoivat Ymir-jättiläisen, ja tekivät maailman sen ruumiista. Odinilla on luojan ja isän rooli. Kuitenkin hänellä on vielä oma isä, sekä kaksi sisarusta. Tästäkin huolimatta viikinkien palvoma kolminaisuus oli Odin, hänen poikansa Tor (vastaa suomen Ukkoa) sekä Freija. Nämä kolme muodostavat yleisluontoisen kokoonpanon: isä, poika ja femiini aspekti. Toisaalta Odin muodostaa sisarustensa kanssa, sekä isänsä ja pappansa (eli absoluutin) kanssa omat kolminaisuutensa, mutta näitä ei palvottu yhdessä (= Valknut: 3x3 yhdessä?)

Odin etsii jatkuvasti viisautta. Hän luopui toisesta silmästään saadakseen juoda viisauden lähteestä, sekä hirtti ja keihästi itsensä maailmanpuuhun yhdeksäksi päiväksi, jonka aikana hän sai riimut ja taikavoimia (skandinaavisen mytologian maailma on 9 tasoinen). Hän kuoli prosessissa, mutta herätti itsensä henkiin magian avulla. Odinin ja Jeesuksen yhtäläisyyksistä on spekuloitu, koska nykyinen viikinkimytologia on tallessa pitkälti kristillisten lähetyssaarnaajien välittämänä. Voidaan kuitenkin päätellä, että Odinin uhrautumisteema oli olemassa jo ennen kristinuskon leviämistä. Myös Odinin poika, sodanjumala Tyr uhrasi toisen kätensä Fenris-sudelle. Raajojen uhraamisesta tulee mieleen Matt 5:29-30, jossa Jeesus sanoo olevan parempi repiä oikea silmä tai -käsi pelastuakseen. Tämä on mielenkiinoista siinä mielessä, että oikea silmä & käsi ovat Raamatun symboliikassa hyvät/paremmat. Esim. vanhassa testamentissa JHVH jakaa tuomioita/vihaa vasemmalla kädellä. Tästä tulee mieleen myös okkultismissa käytetty jako vasemman & oikean käden polkuihin. Kuitenkin, Odinin puuttuvasta silmästä ei ole muuta tietoa, kuin että jäljelle jäänyt silmä polttaa kuin aurinko. Myyttisessä symboliikassa vasen silmä on kuu, ja oikea aurinko. Joten tältä pohjalta uhrattu silmä olisi siis vasen. Tyrin uhraama käsi oli oikea. Myös viikinkien kulttuurissa vasenkätinen tulkittiin pahaksi, koska vasenkätinen voi käyttää asetta, vaikka tervehtii oikealla kädellä. Odin uhrasi silmänsä saadakseen viisautta, ja roikkui puussa saadakseen riimut ja magiaa. Riimujen saaminen oli tavallaan uhrautumista myös toisten edestä. Tyrin käden pitäminen Fenriksen suussa oli ehtona, jotta susi antaisi kahlita itsensä.

Sodan jumalan ominaisuudessa Odin saattaa muuttaa yllättäen sodan lopputuloksen siten, että häviöllä oleva osapuoli voittaa. Muutenkin hän toimii sodanjumalan ominaisuudessa kiivaana ja oikukkaana. Ominaisuuksien liittäminen viisauteen ja runouteen voi tuntua ristiriitaiselta. Rauhan aikana hän pyysi hedelmällisyyden jumalatar Freijaa kiihottamaan kuninkaita taisteluun keskenään. Freija ja Odin jakoivat kuolleet taistelijat, jotka Valkyriat hakevat.

Ragnarökissä Fenris nielee Odinin, ja Odinin poika Vidar tappaa Fenriksen. Kaikki vanhat jumalat ja maailma tuhoutuu. Optimistisemmassa versiossa uusi ja parempi maailma syntyy uudelleen tämän jälkeen. Kaksi ihmistä ja muutama nuorempi jumala on jäljellä. Optimistinen loppu saattaa olla syntynyt kristinuskon vaikutuksesta.

2.3.2006

Usko vs. uskonto?

Henkilökohtaisesti ärsyttää eräs argumentti, jota tietyn suuntauksen uskovat käyttävät. Ärsytystä lisää se, että olen joutunut ko argumentin kanssa tekemisiin useammin, kuin muutaman kerran. Jopa muutaman kerran liikaa.

Tämä nerokas punchline tulee esiin yleensä siinä vaiheessa, kun keskustellaan kristinuskosta, ja se kuuluu näin: "Ei uskonto pelasta, vaan Jeesus pelastaa!" Toinen samaan sarjaan kuuluva repliikki on: "Minäkin vihaan uskontoa (tai uskonnollisuutta) , mutta minulla on elävä suhde Jeesukseen!" Hä?

Katsotaanpa. Jeesus on (mahdollisesti) historiallinen henkilö, jos asiaa tarkastellaan ei-uskonnollisesta näkökulmasta. Jeesuksen pelastava ulottuvuus astuu kuitenkin voimaan väitteen esittäjän mielestä vain uskon kautta. Usko sisältää Jeesuksen sijaiskuoleman merkityksen sisäistämisen henkilökohtaisesti. Kun otetaan lisäksi huomioon kristinuskoon sisältyvät muut dogmit, ei voida kiistää, etteikö kyse olisi uskonnosta.

Vielä tässäkin vaiheessa joutuu yleensä vääntämään, että kristinusko on uskonto siinä missä muutkin uskonnot. Jos tästä vaiheesta päästään eteenpäin, alkaa väittäjä yleensä perustelemaan argumenttiaan sillä, ettei uskonto sinänsä pelasta, vaan henkilökohtainen usko. Väittäjä yrittää todistaa oman uskon eroa yleiseen tapauskovaisuuteen. Hyvä. Mutta eikö kyse ole harvinaisen selvästi uskonnosta?

Kiteytetysti: Jeesuksella ei ole yliluonnollista ulottuvuutta ilman uskontoa. Usko (tässä mielessä) Jeesukseen ilman uskontoa ei olisi mahdollinen. Siis, kyllä väittäjän mielestä tietty uskonto pelastaa, kun siihen uskotaan. Väittäjä yrittää hämmentää ristiriitaisella argumentilla, jonka logiikka ei ole logiikkaa.

Vastaava väite olisi esimerkiksi: Ei palolaitos pelasta, vaan palomiehet.... Tai: ei sairaus tapa, vaan bakteerit... Toiseen variaatioon vastaava väite olisi: Vihaan alkoholia, mutta rakastan Koskenkorvaa, tai: En minäkään pidä autolla ajamisesta, mutta tykkään ajaa Ladallani. Lada kun ei ole auto...

Takana on yleensä tarve nostaa oma uskonto toisten uskontojen yläpuolelle: minun uskontoni ei ole uskonto, vaan Totuus. Jos kuitenkin verrataan kristinuskoa vaikka buddhalaisuuteen, on buddhalaisuus paljon vähemmän uskonto, kuin kristinusko.

Miten pitäisi tulkita paita, jonka edessä lukee "Religion kills" ja takana " Jesus saves"? Kristinusko tappaa ja pelastaa. Syytä siis varoa?

23.2.2006

Ikuisuus

Haluatko tulla hulluksi? Mieti ikuisuutta. Käsittelen muutamia aiheita ikuisuuden kannalta.

Onko ihminen ikuinen? Ei. Mikään, millä on alku, ei ole ikuinen. Tarkoitan ihmisellä sielu-henki-ruumis-yhdistelmää. Voidaan varmasti tietää, että ihminen syntyy, elää ja kuolee. Ihmisellä on alku ja loppu. Jos uskomme jälleensyntymiseen, on silloinkin yleensä henki ainoa komponentti, joka jatkaa kuoleman jälkeen. Ihmislaji ei ole ikuinen, ihmislajilla on alkunsa tieteen mukaan. Sitä, missä kohtaa tarkalleen ihmisestä tuli ihminen, ei voida tietää. Kyse on sovituista käsitteistä.

Ihmisessä olevan jumalaisen osan, Hengen, voidaan ajatella olevan ikuinen. Jos Jumala on ikuinen, ja hänen Henki on ihmisessä, on osa ihmisestä ikuinen. Sillä ei olisi alkua eikä loppua. Tästä seuraa paradokseja. Jos Jumala (ja siten ihmisen henki) on ikuinen, mikä antaa kaikelle mielekkyyden, jos juuri aika, ja katoavaisuus antaa arvon?

Ikuisuus on hankala idea. Jos ajatellaan mitä tahansa todennäköisyyttä, se toteutuu ikuisuuden aikana jossain vaiheessa. Evoluution vastustajat väittävät, että meidän maailmamme syntymisen todennäköisyys on liian pieni, jotta se voisi toteutua. Mutta, jos aikajanana (eli janaa ei ole, koska jakso on loputon) on ikuisuus, loppumattomat maailmojen synnyt, tuhoutumiset ja kombinaatiot, on ennemminkin varma fakta, että juuri tämä maailma on juuri tässä. Itseasiassa ikuisuudessa tämä sama maailma tulisi (jos ajatellaan, ettei tässä universumissa ole mitään motivaatiota, vaan ainoastaan sattumia) toistumaan loputtomia kertoja juuri samanlaisena. Sen lisäksi, että aavistuksen erilaisia kombinaatioita ilmestyisi loputon määrä. Puhumattakaan täysin erilaisista mahdollisuuksista.

Todennäköisyys ja ikuisuus: mieletön yhdistelmä perustella mitään muuta, kuin että tietysti tämä maailma on olemassa, sehän on itsestään selvyys! Sen on pakko olla olemassa. Se on ollut, ja tulee olemaan äärettömiä kertoja.

Jos universumissa on suunnittelija, ei tietenkään ole syytä toistaa samoja asioita ikuisesti. Jos suunnitelmana on kasvu ja kehitys, joka näyttäisi olevan totta aineen maailmassa, miksei siis hengenkin maailmassa, olisi tietysti oltava järjestelmä, jonka avulla kehitys toimii ilman sattuman "sekoilua". Tässä vaiheessa voidaan puhua tämän hetken ainutlaatuisuudesta ja arvosta: jos tämä kaikkeus kulkee, vaikka onkin ikuinen, johonkin suuntaa, suunnitelman mukaan, on tämä hetki ainutlaatuinen: se ei toistu enää ikinä. Aiheesta versoisi asiaa ikuisesti, joten jätetään tähän tällä kertaa...

17.2.2006

Tiede, taide ja uskonto

Edit: Uskonto-alue sisältää myös filosofian ja etiikan, ja se edustaa samalla viisautta.
---------------------
Kokonaisvaltaisen todellisuuden hahmottamisessa tarvitaan tieteen, taiteen ja uskonnon tasapainoa. Myös mielekkäässä elämässä on oltava ainakin kahta näistä, kolmannen puuttuminen ei välttämättä aiheuta ongelmia. Ihanteena on kuitenkin kaikkien kolmen yhdistäminen, mutta tietenkään sekään ei takaa "hyvää elämää". Kuten ihmiskuntakin on korostanut eri vaiheissaan jotain näistä, on näin usein ihmistenkin kohdalla. Se kertoo vain siitä, että kunkin on kasvettava henkilökohtaisesti omissa kasvutehtävissään.

Tiede edustaa järkeä ja älyä. Tieteen avulla voidaan hahmottaa ne raja-alueet, jotka voidaan tietää suhteellisen varmana, yleispätevänä tietona. Tiede kehittyy sitä mukaa, kun tiedon määrä lisääntyy. Jos sivilisaatio korottaa tieteen ylimmäksi näistä kolmesta, menetetään toivon ja syvemmän tiedon mahdollisuus. Jos tiede on korostuneessa asemassa yksilön elämässä, voi se johtaa nihilismiin ja tyhjyyteen.

Taide edustaa luovuutta ja tunnetta. Taiteen avulla voidaan tehdä uutta, soveltaa asioita ja kehittää ja käsitellä tunteita. Taide palvelee ihmisen psyykeen tunnepuolta. Taiteen yksipuolinen korostaminen voi johtaa tunnevaltaisuuteen ja ajelehtimiseen.

Uskonto edustaa intuitiota ja ihannetta. Intuition voidaan ajatella kuuluvan myös taiteen piiriin. Uskonnon avulla voidaan kurottaa sinne, minne tiede ei kykene. Uskonto mahdollistaa kokonaisuuden mielekkään hahmottamisen. Uskonnon yksipuolinen korostaminen sivilisaatiossa johtaa tietämättömyyteen, kuten keski-ajalla. Yksilön tasolla uskonnon ylivaltius voi johtaa fanatismiin ja fundamentalismiin.

Kaikki nämä voivat myös palvella toisia positiivisessa mielessä, kuten myös alistaa negatiivisesti. Esimerkiksi monet merkittävät keksijät näkevät suuret keksintönsä intuitiivisesti (kuten Einstein), ja alkavat vasta sen jälkeen työskennellä ja todistamaan niitä tieteellisesti.

6.2.2006

Vapaa tahto ja kaikkivaltius

Edit II: Huomioi, että tämä kirjoitus kritisoi eksoteeristen uskontojen Jumalan väitettyä yhtäaikaista kaikkivaltiutta, täydellisyyttä, (mahdollista) persoonallisuutta ja toimintaa maailmassa.
---
Edit I: Pienen pohdinnan jälkeen päädyin myös siihen, ettei omnipotentilla voi edes olla vapaata tahtoa, koska kaikkivaltias valitsee automaattisesti aina parhaat valinnat. Vaihtoehdoista 1) olisi tavallaan looginenkin: koska Jumalalla ei ole vapaata tahtoa, ei sitä ole ihmiselläkään. Vaihtoehdossa 3) taas sekä Jumalalla, että ihmisellä on vapaa tahto, mikä on myös loogista, jos ihmisessä on myös jumaluutta (Pyhä Henki jne.).
---
Väitän, että ihmisen vapaa tahto ja Jumalan kaikkivaltius ei voi olla yhtä aikaa olemassa.

Kaikkivaltiudella tarkoitetaan perinteisesti sitä, ettei olento ole minkään rajoitusten alainen. Olento on yhtä aikaa joka paikassa ajasta ja paikasta riippumatta. Näin ollen kaikkivaltias olento tietää/näkee automaattisesti kaikkien tekojensa seuraukset, myös siinä tapauksessa, että hän loisi olentoja, joilla olisi "vapaa tahto". Lainausmerkeissä siksi, että hän ei voi luoda aidosti vapaalla tahdolla varustettuja olentoja, koska hän jo tehdessään sellaisen näkee olennon kaikki valinnat ja niiden seuraukset. Hän voi kyllä luoda olennolle tunteen vapaasta tahdosta, ja syyttää olentoja huonoista valinnoista. Olentojen teoista on vastuussa kuitenkin loppujen lopuksi olennon luoja, koska hän tiesi jo valmiiksi olennon kaikki ajatukset ja teot, sekä niiden vaikutukset.

On siis kolme vaihtoehtoa: 1) ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, ja Jumala on kaikkivoipa 2) ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, ja Jumala ei ole kaikkivoipa 3) ihmisellä on vapaa tahto, ja Jumala ei ole kaikkivoipa.

Ensimmäisessä tapauksessa koko maailma on ikäänkuin Jumalan näytelmä. Toisaalta, mikä olisi tällaisen näytelmän toimeenpanemisen motiivi? Jumalahan näkisi koko näytelmän jo ennen luomishetkeä, joten sen täytäntöön paneminen olisi turhaa. Tavallaan maailmahan voikin olla vain kaikkivaltiaan olennon yksi ajatus. Tämä on kuitenkin aika turhauttava ajatus, vaikka voikin olla tosi.

Toisessa tapauksessa Jumala ei ole kaikkivoipa, ja ihmisellä ei ole vapaata tahtoa. Tämä vaihtoehto on ihmisen kannalta sama kuin ensimmäinenkin. Tämä selittäisi paremmin Jumalan motiivin luoda maailma: koska hän ei ole kaikkivoipa, hänellä on mahdollisuus oppia/tutkia maailmaa, kuin laboratorio koetta.

Kolmannessa tapauksessa Jumala ei ole kaikkivoipa, ja ihmisellä on vapaa tahto. Tämä vaihtoehto vaikuttaa mielestäni uskottavimmalta. Koska Jumala ei ole kaikkivoipa, hän luo maailman, joka antaa hänelle lisää mahdollisuuksia oppia, kehittyä jne. Koska hän ei ole kaikkivoipa, ei hän ole myöskään täydellinen, joten maailmakaan ei ole täydellinen(vaikkakin maailma voi olla "täydellinen" siihen käyttötarkoitukseen, mihin se on tehty). Tämä selittäisi samalla myös hyvän ja pahan ongelman. Ihmisen vapaa tahto mahdollistaa ihmisten ennalta arvaamattomat valinnat, sekä ainakin tietyissä rajoissa vastuullisuuden omista teoistaan. Mikäli Jumala on jakautunut panteistisesti koko luomakuntaan, on hän myös rajoittanut tietoisesti omaa vapaata tahtoaan sitoutumalla aineeseen. Tässä vaihtoehdossa ei ole kohtaloa: kukaan ei näe tulevaisuutta.

5.2.2006

Voiko Jumalaa pilkata?

Muslimimaailma kuohuu Muhammedia esittävien pilakuvien takia. Loukkaantuneiden mukaan pyhää ei saa kuvata, saati sitten solvata.

Mielestäni Jumalaa tai pyhää (=erotettua) ei kuitenkaan edes voi loukata, koska se on kaiken pilkan ja arvostelun yläpuolella. Ihmisten näkemyksiä ja aatteita voi kyllä loukata, koska ne ovat inhimmillisiä. Tarkoitan kuitenkin tässä sitä, ettei Jumalaa itseään, oliona, ole mahdollista loukata. Jumalan pilkan, heresian, pelko on inhimmillisten tunteiden ja poliittisten valtarakenteiden puolustuskeino suojata itserakennettua pyhää (=epäjumalaa, siinä merkitysessä, ettei se ole tosi) .

Myös kristinuskon Jumala vanhassa testamentissa on tarkka kunniastaan, tuomiten epäjumalien palvojat kuolemaan. Uudessa testamentissa se, joka pilkkaa pyhää henkeä, ei saa sitä anteeksi nykyisessä eikä tulevassa elämässä: "mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin." -Mark 3:29 "Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!" -Hebr 10:26-29

Jokainen arvioikoon itse, kuvaavatko kyseiset Raamatun kohdat todellisen Jumalan luonnetta, vai inhimmillisesti ymmärrettävää oikeassa olemisen pönkittämistä äärimmäisillä pelotteilla.

3.1.2006

Uskontojen uhrit ja muuta

Mikä aiheuttaa sen, että ihminen luovuttaa tahtonsa ulkopuolisiin käsiin? Hengellisessä tai maallisessa hädässä oleva ihminen voi haluta välittömän, helpon avun hätäänsä. Hän alkaa etsiä apua muualta, itsensä ulkopuolelta. Hän löytää auttajan, jolla on vastaus hänen ongelmiinsa. Hänen arviointikykynsä ei välttämättä ole parhaimmillaan. Hän saa hyväksi koettuja neuvoja. Hän haluaa muuttua toisten kaltaiseksi. Hänessä itsessään ei ole sitä hyvää, mikä toisissa näyttäisi olevan. Hänellä itsellään ei ole niitä vastauksia, mitä toisilla näyttäisi olevan. Myös Jumalan opetetaan olevan ulkona, ja sovitus on jo tehty ihmisen puolesta. Ihmisen pitää vain uskoa ja toimia, kuin on hyvä. Hän alkaa uhrata aikaansa ja varojaan hyvälle liikkeelle. Hän huolestuu niistä toisista, jotka eivät vielä tiedä paremmasta. Huomaamatta hän on jo huolissaan toisista, vaikka omat asiat eivät ole vielä hoidossa...

Ongelma on siis pitkälle siinä, että ratkaisua (hengellisiin) ongelmiin haetaan epätoivoisesti itsensä ulkopuolelta. Monenlaisia valmiita ratkaisuja on tarjolla runsaasti, ja niitä markkinoidaan. Nopeiden tulosten toivossa nämä valmiit ratkaisut houkuttavat, ja lähdetään seuraamaan muita ihmisiä ja oppeja. Itsemurhakulttien jäseninä on ollut älykkäitä ja varakkaita ihmisiä, jotka ovat vain luopuneet harkintakyvystään. Kuitenkin, kuten Jeesus sanoi, Jumalan valtakunta on sisäisesti ihmisessä. Jumalan valtakunta ei ole helppoheikkien myytävissä. Toisaalta Jeesus antoi myös lähetyskäskyn. Jeesus opetti kuitenkin myös, että etsivä löytää. Tämä on toisaalta kehoitus, mutta myös kriteeri. Lisäksi Paavali kehoittaa koettelemaan kaikki, ja pitämään sen, mikä on hyvää. Kritiikki on todellakin tarpeen. Jos nämä neuvot otetaan universaaleiksi neuvoiksi, ei voida olettaa, että jokainen etsivä löytää jonkun tietyn tien. Jokainen ihminen on erilainen. Jos jokainen rehellinen etsivä löytäisi aina jonkun tietyn opin, ja koettelemalla löydettäsiin aina samat hyvät asiat, olisi ihmisillä ollut halki historian yksi suuri ylivertainen uskonto, jolla ei olisi mitään ulkoisia vaikuttimia. Kuitenkin suurimmat opettajat ovat olleet yleensä uuden uskonnon perustajia, tai vanhan reformoijia. Teitä näyttäisi siis olevan monia, mutta päämäärä sama.

Länsimaiset ihmiset ovat tottuneet ostamaan tuotteita, ja saamaan nopeaa vastiketta rahoillensa. Niin myös uskonnoissa juostaan erilaisten gurujen ja tapahtumien perässä, sen sijaan, että katsottaisiin omaan itseen. Uutena ilmiönä kristillisissä piireissä on monistuvat soluseurakunnat, G12 malli. Tarkoituksena on saada 12 käännynnäistä omaan soluun, jotka taas koulutuksen ja kasvun jälkeen kääntävät itselleen oman 12 opetuslapsen solun jne. Soluseurakuntamalli ei ole tapauskovaisessa suomessa levinnyt nopeasti, mutta esim. etelä-amerikassa kasvu on ollut suurta. Herää kysymys siitä, mikä on hengellisyyden fuktio? Lähetystyötä vastustava Blavatsky mainitsi esimerkkinä lähetyssaarnaajan, joka epätoivoisesti yritti kyntää vierasta peltoa, vaikka oma pelto oli täynnä rikkaruohoja.