5.10.2012

Seitsemän




Ihmisen solukko uusiutuu keskimäärin seitsemässä vuodessa. On myös esitetty teorioita seitsemän vuoden mittaisista sykleistä ihmisen psyykkisessä kehityksessä [1]. Yksi seitsemän vuoden sykli tulee päätökseen, kun tämä blogi täyttää seitsemän vuotta. 

Blogin rakenne on tuona aikana karistanut kuollutta solukkoa ja luonut uutta. Itselleni on kuitenkin ilahduttavaa havaita, että huolimatta ajoittaisesta tekstien harventamisesta, ulkoasujen muokkauksesta ja vanhojen tekstien korjailuista blogi on kuitenkin säilyttänyt punaisen langan. Perusta ei ole pettänyt, vaikka yksittäiset rakennuksen kivet ovat voineetkin irrota tai hioutua sopiakseen paremmin rakennukseen. Vaikka internetissä oleva blogi esittää – varsinkin tällaisessa anonyymissä mielessä – melko vähän mitään reaaliseen maailmaan eksaktisti kiinnittyvää, heijastaa se kuitenkin henkilökohtaisella tasolla myös omaa maailmankatsomuksellista kehitystäni. Tämä kehitys on itselleni tämäntyyppisen blogin mielenkiintoisin aspekti. Samalla tiedostan, miten kapean ja helposti harhaan johtavan käsityksen teksteistäni voi pinnallisesti tai väärässä asiayhteydessä saada. Toivon vilpittömästi, ettei tekstini kannustaisi ketään taantumukselliselle kehityspolulle.

Seitsemäs vuosi on ollut hiljainen tekstien suhteen. Tämä johtuu siitä, että olen saanut käsiteltyä melko tyhjentävän peruskysymysten sarjan kuuden vuoden aikana. Vuosien saatossa tekstien taso on myös kehittynyt samassa suhteessa kuin kynnys tekstien laatimiseen on kasvanut. Pidän tärkeänä, ettei blogin tekemiseen liity pakottamista, joten en lupaa tästäkään eteenpäin mitään tiettyä julkaisutiheyttä. 

Prosessi kaikkien kohdalla edetköön, vaikka se ei aina ulospäin näy.

_____________
[1] Katso tekstini 33

17.5.2012

Salatieteen metodologia IV

J. Böhme, Drey Principia, 1682.

Tarkennan näkemyksiäni esoteriasta ja okkultismista, koska intresseihini kuuluvien käsitteiden sisälle mahtuu paljon ilmiöitä joita en allekirjoita. Asia konkretisoitui käydessäni kirjakaupassa, jonka rajatieto/esoteria-hylly oli täynnä mielestäni huuhaa-osaston tavaraa sisältämättä yhtäkään itseäni kiinnostavaa kirjaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö näkemykseni olisi sovellettavissa maailmankatsomuksiin joissa kieltämäni asiat tunnustetaan. On aivan varmasti asioita, jotka eivät ole eksaktisti tosia, mutta niitä voidaan käyttää kehittävällä tavalla. Totuuden rakkaus on kuitenkin henkisen polun kivijalka, joten tarkennan näkemyksiäni aiemmin sivuun jättämiini ilmiöihin, joita voidaan yleisesti liittää esoteriaan, salatieteisiin, hengellisyyteen, mystiikkaan ja okkultismiin.

Mainitun terminologisen sekaannuksen vuoksi näkemykseni voisi tarkentaa filosofiseksi esoteriaksi vastineena esoteriaan toisinaan liitettyyn ilmiömaailman kanssa askarteluun. Näkemykseni perustuu lähtökohtaan, jossa tunnustetaan yleisen tieteellisen tiedon käyttökelpoisuus maailmankatsomuksen materiaalisen puolen perustana[1]. Tämän materiaalisen perustan päälle rakentuu luonnollisen hierarkian tavoin psykologinen ja hengellinen ulottuvuus, joiden totuudellisuuden hahmottaminen tämän kolmion huippua lähestyttäessä muuttuu yhä spekulatiivisemmaksi. Metafyysisen todellisuuden spekulatiivisuudesta huolimatta voidaan myyttien, teologisten ja metafyysisten järjestelmien symboliikasta ottaa kehitykseen johtavaa oppia, jota ei ole saatavissa yleisen tieteen avulla. On kuitenkin tärkeää erottaa materiaalisen maailman lainalaisuudet symbolisen maailman lainalaisuuksista.

Tässä on joitain asioita, joita en tunnusta:

- Päihteiden (etenkin huumeiden) käyttö hengellisessä kehityksessä: Mietojen päihteiden (kahvi, tupakka, alkoholi) etuja voidaan mielestäni tietyin varauksin perustella maksimissaan psyykeen tasolla, mutta ei missään nimessä Hengen tasolla. Puhuttaessa kovemmista aineista aivojen kemiallinen manipulointi tuottaa varmasti voimakkaita stimulaatioita, mutta keinotekoisten hallusinaatioiden hyödyllisyys suhteutettuna haittoihin on kyseenalainen. Kyseenalaistan täysin huumausaineiden kautta saatujen kokemusten merkityksen henkisessä työssä. Mielestäni hengellinen työ on sitä kirkkaampaa, mitä kiinnittyneempi reaaliseen todellisuuteen monadi on. Tämän aiheen piiriin kuuluu myös muut psyykkisen tajunnan muuntuneet tilat.

- Telepatia: Psyykkisesti kehittynyt ihminen voi toki arvata intuitiivisesti toisen motiiveja ja emootioita, mutta se ei tarkoita, että olisi mahdollista kyetä lukemaan tai siirtämään toisen ajatusten yksityiskohtaisia sisältöjä. Tällaisella oletetulla kyvyllä ei edes pitäisi olla käyttöä esoteerisessa työssä.

- Uskomuslääkkeet: Plasebo-efekti todistetusti toimii, mutta se ei tarkoita, että väitetyillä keinoilla olisi kliinisesti todennettavaa parantavaa vaikutusta.

- Henkiparantaminen: Jos (ja kun) ihmisen henkisellä puolella on merkitystä parantumisessa, on suuressa roolissa parantuja itse. Toki mikäli parantajaksi ilmoittautunut henkilö on tarpeeksi uskottava parannettavan mielestä, voi parantamisessa tulla kyseeseen merkittävä plasebo-effekti, jota ei pidä tietenkään vähätellä.

- Astrologia: Horoskooppeja ja tähtisymboleja voi käyttää itsensä ja maailman hahmottamiseen, mutta taivaankappaleilla ei ole eksaktia vastaavuutta ihmisten elämän kanssa. Esimerkiksi tarot-korttien käyttö niiden runsaan symboliikan takia voi olla hyödyllistä ajattelun jäsentämisessä, kun taustalla ei ole motiivia ennustamisesta.

- Ennustaminen: Tulevaisuuden tarkka ennustaminen kompleksisessa maailmassa on käytännössä mahdotonta. Toki Absoluutti on ajan tuolla puolen, mutta jo siitä emanoitunut kolminaisuus on mielestäni kykenemätön näkemään tarkasti tulevaisuuteen, saati sitten monin kerroin rajoittuneempi ihminen[2].

- Levitointi: Luonnossa on omat lainalaisuutensa, eikä painovoimaa voi kumota tahdonvoimalla. Kuten muidenkin väitettyjen yliluonnollisten voimien kohdalla, voidaan kysyä mikä funktio tällaisella luonnonlain rikkomisella voisi olla? Luonto on juuri sellainen kuin sen kuuluu olla, eikä ihmisen kehitys tarvitse kehittyäkseen supervoimia. 

Yhteenvetona mainittuihin antiteeseihin väitän, ettei mistään ”yliaistillisista kyvystä” tai toiminnasta ole eksaktissa mielessä hyötyä henkisessä kehityksessä. Mikäli ihmisessä ilmenisi todistetusti yliaistillisia kykyjä (esim. telepatia), olisi kyseinen kyky sovellutuksineen omasta mielestäni ennemmin tieteellisen psykologian ja profaanin maailman intressien asia. Mainittujen keinojen käytössä on sen sijaan suuri vaara harhauttaa harrastajansa sivuun kaidalta tieltä, jolloin ydinasian kannalta triviaalisten seikkojen harrastaminen aiheuttaa hidastusta tiellä etenemisessä. Yhteisöllisesti mystifioidut kyvyt maineikkaiden okkultistien ja seurojen piirissä ovat omiaan herättämään mielenkiintoa leipää ja sirkushuveja hamuavissa ihmisissä, joten kyseenalaistan niin kyseisillä ilmiöillä kehuskelevien, kuin myös niitä etsivien ihmisten ja seurojen motiivit[3]. Mahdollinen okkulttisen seuran merkitsevä vaikeneminen ”salaisista asioista” saattaa ruokkia etsijän toivetta jostain yliluonnollisesta palkkiosta, vaikka todellisuudessa keisarilla ei ole vaatteita.

___________________
[1] Kuten olen jo 2006 kirjoittanut tekstissä Tiede, taide ja uskonto ja myöhemmin tekstissä Salatieteen metodologia I.
[2] Katso Vapaa tahto ja kaikkivaltius.
[3] Tämä pätee yhtälailla eksoteeristen uskontojen piirissä, kuten karismaattisessa kristillisyydessä.

30.4.2012

Shiva Nāṭarāja

Hindujen tanssivaan Shivaan sisältyy runsaasti symboliikkaa. Esittelen symbolit perustekstissä kuten hindulaisuus ne selittää, ja käsittelen alaviitteissä symbolien yhtäläisyyksiä kristinuskoon[1]. Tarkoituksenani on antaa virikkeitä ajatukselle, että (ainakin mainituilla) uskonnoilla on yhteinen perusta, ja niiden symbolien merkitys pätee myös oman uskonnon ulkopuolisissa järjestelmissä.

Hindulainen Brahman on korkein jumaluus, joka sisältää trimurtin: Brahma – maskuliininen luoja, Vishnu – maailmankaikkeuden ylläpitäjä ja Shiva – maailmasta ulos astuja, tuhoaja[2]

Shiva voidaan nähdä Vishnun tavoin korkeimpana Jumalana sisältäen trimurtin kolme funktiota[3]. Tanssiva Shiva on Jumalan aktiivisen toiminnan ja rytmisen alkuenergian kuva. Tanssi on jaettavissa ystävälliseen ja rakentavaan luomistanssiin sekä vaaralliseen tuhotanssiin. Shivaa ympäröivä liekkikehä kuvaa universumia ja elämän kiertokulkua. Kehän liekit kuvaavat myös egon kärsimystä vapautumisprosessissa[4]

Shivan neljä kättä kuvaavat hänen kaikkialle ulottuvaa voimaansa, ja ne pitelevät erilaisia esineitä. Ylemmät kädet kuvaavat luomista ja tuhoa, ja alemmat ylläpitoa ja kohtaloa. Hindulaisten Jumalien käsien määrä kuvaa osaltaan hahmojen yliluonnollisuutta. Kuitenkin Jumalten inkarnoituessa maanpäälle esimerkiksi Krishnana, kuvataan heidät ihmishahmoisina[5].

Ylemmässä oikeassa kädessä on tiimalasin muotoinen rumpu, joka kuvaa luomista edustavaa Ääntä. Tämä luomisen rytmi on maailmankaikkeuden synnyttävä, ylläpitävä ja hajoittava rytmi. 

Rumpua vastapäätä vasemman yläkäden kämmenellä on tulenliekki. Tuli edustaa Shivaa kaikkein luonteenomaisimmassa aspektissaan muotojen tuhoajana. Tuli edustaa niitä, jotka ”kuolevat tälle maailmalle”[6]. Intialainen munkin kaapu on oranssi juuri tästä syystä. Tuli on tärkeä ymmärtää positiivisessa mielessä. Tuli edustaa muutosta, ja muodon tuhoutuessa sitä elossa pitänyt Totuus pääsee vapaaksi. Tulessa yksilön rajoitukset palavat pois puhdistuneen Hengen noustessa kohti Ääretöntä.

Alempi oikea käsi on kohotettuna pyhään eleeseen ”älä pelkää”, joka on siunaava hyväntahtoisuuden, säilymisen ja suojelun ele. Ele suojaa dharmaansa seuraavaa pahalta ja tietämättömyydeltä[7]. Käsivarren ympärille on kietoutunut kobra. Käärmeiden on aina ajateltu olevan yhteydessä maahan ja hedelmällisyyteen, ja ne liittyvät tässä yhteydessä elämän jatkumiseen.

Mainitut luomisen, ylläpitämisen ja häviämisen liittää yhteen neljäs alempi vasen käsi, joka symboloi kohtaloa. Käsi heilahtaa vartalon poikki kämmen alaspäin tehden elefantin kärsää esittävän eleen, joka raivaa esteet tietämättömyyden viidakossa. Ele viittaa Shivan poikaan Ganeshaan, esteiden poistajaan osoittaen Jumalan armollisuutta[8]

Armollisen käden liike osoittaa tanssissa maasta kohotettuun vasempaan jalkaan. Meditaatiossa vapautukseen pyrkivä keskittyy vasempaan jalkaansa keskittyessään Shivan armoon, jolloin vasemman käden pitämän liekin tuoma vapautus toteutuu. Vasen jalka edustaa vapautuksen eli mokshan positiivista aspektia, oikea jalka negatiivista[9].

Oikea jalka tallaa alleen kyyristelevän kääpiön. Kääpiö edustaa ”unohtavaa ihmistä”, ihmistä joka on unohtanut Jumalan sekä oman luontonsa. Shivan seisominen tietämättömyyden prinsiipin päällä tarkoittaa sitä, että voitto tietämättömyydestä on vapautuksen perusta[10]. Symboli kuvaa myös hengen laskeutumista materiaan.

Vyötäröllä on käärme, joka symboloi kaiken lävistävää voimaa, kundalinia ja Shaktia. Käärmeellä on myös yhteys Brahmiinien vyötärölle sidottuun köyteen, joka kuvaa uudestisyntymää. Kaulan ympäri kietoutunut käärme symboloi viisautta ja ikuisuutta.

Shivan kasvot ovat liikkumattomat ja naamionkaltaiset, vain huulilla on kevyt hymy. Kasvot ovat Suuren Joogin kasvot. Ne ovat neutraalit, mutta tasapainossa. Hänellä on otsalla kolmas silmä, jolla hän polttaa Himon. Liikkumattomat kasvot ovat vastakohtana lentäville hiuksille ja tanssivalle keholle. Kasvot kuvaavat salaisuudet tuntevaa Itseä vastakohtana liikkuvalle mielelle ja maailmalle. Tämä on maailman keskus, liikkumaton keskipiste[11]. Hiukset ovat auki asketismin merkiksi, vaikka ne muutoin kuvataan kiinni oleviksi. Päässä oleva kuunsirppi kuvaa aikasykliä Shivan ollessa ajan tuolla puolen. Kuunsirpin sijainti päässä kuvaa myös ajatusten täydellistä hallintaa.


[1] Tekstin runkona on Tammen kustantama ja Tuula Saarikosken suomentama Stephen Crossin Hindulaisuus (The Elements of Hinduism, 1994). Täydensin tekstiä Wikipedialla (http://en.wikipedia.org/wiki/Nataraja ,  http://en.wikipedia.org/wiki/Shiva 4.4.2012).
[2] Vrt. kristillinen kolminaisuus. Omassa ajattelussani Absoluutti = Brahman = kristillinen kolminaisuus yhdessä. Vastaavasti hindulaisen trimurtin erilliset osat = kristillisen kolminaisuuden osat erillään.
[3] Kuten kristillisen kolminaisuuden osista voidaan johtaa muut osat.
[4] Katso tekstini Tulen kautta.
[5] Samoin kristinuskossa Jumalan eri aspektilla voi olla epäinhimmillisiä symboleja, kuten palava pensas, kyyhkynen, tulen liekki, leijona, käärme, lammas etc. Oleellista on kuitenkin, että Jumala inkarnoituu maanpäälle ihmismuotoisena.
[6] Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa –Kol 3:3
[7] Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. -1. Joh 14:8
[8] Käsi yhdyssiteenä ylemmän ja alemman välillä samaistuu VT:ssä Jaakobin tikapuihin ja UT:ssa Kristukseen.
[9] Vasemman ja oikean jaotus on kristinuskoon nähden päinvastainen.
[10] Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa, nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden, ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa. Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan, jos muutoin olette hänestä kuulleet ja hänessä opetusta saaneet, niinkuin totuus on Jeesuksessa: että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen. –Ef 4:17-24
[11] Katso tekstini Tähdeksi tuleminen.

7.4.2012

Imitatio Christi

Viktor Klimenkon tulkinta virrestä 77 - Käy yrttitarhasta polku [1].

Pääsiäinen on Kristuksen kärsimyksen ja ylösnousemuksen muistamisen aikaa. Pääsiäinen voi kuitenkin jäädä ulkokohtaiseksi ja hengellisesti yksiulotteiseksi ajaksi ajateltaessa passionäytelmää perinteisesti historiallisen Jeesuksen kärsimyksen kautta. On melko tavallista, että pääsiäisen ajan tapahtumiin eläydytään vain Jumalan tappajan tai pettäjän roolissa. Tämä on hyödyllistä, mutta itse korostaisin imitatio Christi-näkökulmaa kristitylle hyödyllisempänä. Tällä en tarkoita perinteistä eläytymistä Jeesuksen kärsimyksiin, vaan laajennetusti eläytymistä Kristukseen (Pyhän Hengen kautta) meissä kaikissa. Viitteenä oleva perinteinen virsi ja pääsiäisen sanoma pitäisikin muistaa kolmea kautta: Kristus Jeesuksessa - Kristus muissa - Kristus minussa[2].

Näiden kolmen näkökulman kautta ymmärrämme aidosti inhimmillisen kärsimyksen sekä jumalallisen olemuksemme ykseyden. Ymmärtäen Kristuksen olemuksen kaikkialla voimme oppia olemaan tuomitsematta, ja pikkuhiljaa sietämisen ja hyväksymisen kautta opimme rakastamaan toisiamme tullen Kristuksen kaltaisiksi. Toisille lähimmäisen arvon tunteminen on haaste, mutta samoin oman itsemme arvon tunteminen on jollekin toiselle vaikeaa. Vaikeaa voi olla myös ymmärtää Jumalan ymmärtävän omat tuskamme. Ristin työn läpikäymisessä saamme rauhan olemassaolon perustaviin kysymyksiin, ja avaimet ihmisyyden koulun läpäisemiseen. Havaitsemme että Tiellä on muitakin ristin kantajia, kullakin risti on vain erilainen.

On myös syytä muistaa, ettei Jeesuksen ristinkuolema ole mikään ulkokohtainen tapahtuma, vaan jokainen Tietä kulkeva ennemmin tai myöhemmin "kulkee yrttitarhasta Golgatalle, kuolee ristillä ja nousee kolmantena päivänä ylös"[3].

Valaisevaa pääsiäistä!

_________________
[1] Virren 77 sanat Evl.fi sivuilla.
Mielenkiintoinen alaviite: Viktor Klimenko kauhuelokuvassa -mitä sanovat uskovaiset?
[2] Samaistumisperspektiivit näissä ovat: Jumalan kolminaisuudessa Poika, itsessä ja toisessa ihmisessä Pyhä Henki enemmän tai vähemmän aktualisoituneena. Mitä aktualisoituneempi Kristus meissä on, sitä helpommin näemme Kristuksen muissa, oli heidän olotilansa miten karkea tahansa.
[3] Esitin asian hieman tarkemmin tekstissä Sovitus.

16.3.2012

Hell Billy Willy




































Abyss, 2008, Ville Löppönen, öljy mdf levylle, nykytaiteen museo Kiasman kokoelmissa. Julkaistu tekijän luvalla.  www.villelopponen.com

Havaintoja-tekstissä mainitsemani kuvataiteilija Ville Löppönen esiintyy Seurakuntalaisen ja Nuotta-lehden haastattelussa tunnustavana luterilaisena kristittynä: "Usko merkitsee minulle elämän ja todellisuuden katsomista ja kokemista Kristuksen läpi. Krituksessa alkaa Jumalan valtakunta ja siirrymme totuuden ja ikuisuuden perspektiiviin. [1]"

Löppösen teoksissa ilmenevä kontrasti totuttuihin kristillisiin formaatteihin voi vaikuttaa vanhoilliselta kannalta rienaukselta, mutta ennakkoluulottomasti tarkastellen symboliikka on perusteltua ja oivaltavaa. Löppönen käsittelee teoksissaan lihallisuuden ja hengellisyyden suhdetta ortodoksis-caravaggiolaisen apokalyptisen kirkkotaiteen ja modernin sarjakuvataiteen keinoin [2].  Sarjakuvavaikutteet tuovat itselleni mieleen Hellblazerin, Preacherin ja Sandmanin universumit. Etenkin Preacherista tuttu rujo western-kuvasto on toimiva ratkaisu liitettynä kristinuskoon. Musiikillisina vaikuttajina Johnny Cashin ja Misfitsin liitto kuvaa teosten spekulatiivista äänimaailmaa. Näistä elementeistä koottu kokonaisuus luo omaperäisen tavan hahmottaa kristinuskoa. Samalla teosten vahvuus on siinä, että ne eivät välttämättä tunnu saarnaavilta, mutta niissä on peruskysymysten äärelle ajavaa voimaa.

___________________

11.3.2012

Havaintoja



Paremman puutteessa kommentoin muutamia ajankohtaisia ilmiöitä.

Joose Keskitalo & Kolmas Maailmanpalo julkaisi uuden Faust-teemaisen levyn. Kärpäset-videolla nähdään ulostamista ja muutenkin rappiollista ulosantoa, joka on kuitenkin artistin tuntien tuttua Joosea. Vanhoillisen maailmankatsomuksen kannalta hänen tyylinsä voi kuitenkin vaikuttaa ristiriitaiselta [1]. Tämänkaltaisella ilmaisulla on kuitenkin herätystaustaisessa kristillisyydessä pitkät perinteet. Roisi ulosanto yhdistettynä tinkimättömään idealismiin luo yhtäläisen mielikuvan Lestadiuksen kielenkäyttöön [2]. Lestadiuksella oli käytössään periaatteessa sama kirosanojen repertuaari, kuin mitä "suruttomienkin" sanastossa oli. Tämän kaltainen irtiotto sovinnaisesta kanssakäynnin tavasta  luo esittäjälle uskottavuutta tietyissä piireissä (Lestadiuksen kielenkäytöstä tehtiin useita kanteita tuomiokapituliin).

Luther-säätiön piispa maalautti itsestään muotokuvan [3]. Taiteilijan valinta herätti keskustelua, koska taiteilijan moderni ote oli perinteiseltä kannalta haastava. Omasta mielestäni teoksen (ja sen laatijan) valinta on mielenkiintoinen ja onnistunut. Taiteilijaa valittaessa ei ole oleellista ainoastaan muotokuvan lopullinen tulos, vaan myös käytetyn taiteilijan muu tuotanto on tärkeässä osassa. Olin henkilökohtaisesti yllättynyt taiteilijavalinnasta, koska käsitykseni Luther-säätiöstä puoltaisi traditionaalisempaa lähestymistä. Suosittelen katsastamaan Ville Löppösen maalauksia hänen kotisivuiltaan [4].

Anu Silferbergin Nyt-liitten tekstissä Mitä ajattelin tänään - poliittista yksityisesti on käsitteellinen virhe: "Usko on yksityinen asia" ja "uskontohan juuri on yhteiskunnallista ja jaettua" on tekstistä lainattuna aivan oikein, mutta kirjoittaja samaan hengenvetoon sekoittaa uskon ja uskonnon keskenään [5]. On välttämätöntä tehdä ero henkilökohtaisen uskon ja uskonnon välillä. Jos satunnainen suomalainen kertoo olevansa kristitty, on uskonnon sovellutus hänen omassa elämässään tältä pohjalta vielä täysin auki (vrt. jakauma körtistä katolilaiseen ja ääripäässään tavalliseen tapaluterilaiseen agnostikkoon).

Jotkut uskovat sekoittavat samoja käsitteitä hieman toisella tavalla, johon olen ottanut kantaa aiemmin [6].

_____________________