Saatana

Temptation of Christ, Ary Scheffer 1854.

Vastustajaa edustava arkkityyppi on ymmärretty uskonnollisissa järjestelmissä yleensä liian pintapuolisesti. Ikään kuin syntipukin -kuten myös uhrilampaan- osoittaminen selittäisi samalla kaiken ikävän ja hankalan. Useimmiten olisi kuitenkin syytä tarkastella meitä itseämme. Kehitys on vaikeaa: kitka ja painovoima hankaloittavat asioita, kuolema erottaa, sairaudet tappavat ja mielivaltainen pahuus lamauttaa. Kaiken ikävän ulkoistaminen Saatanalle ja tämän syntipukin kiroaminen on kuitenkin kestämätön kuvitelma.

Käsiteltäessä Saatanaa on syytä tehdä selväksi, onko Saatana persoona vai pelkkä symbolinen käsite. Näkemykseni mukaan molemmat käsitykset ovat käyttökelpoisia. Saatana on arkkityyppinen voima, jonka vastuulla on eräitä ihmiskehityksen kannalta välttämättömiä vastuualueita. On naiivia ajatella, että tuolla jossain olisi sarvipäinen piru, joka yrittää keksiä kaikenaikaa kepposia ihmiskunnan turmioksi aiheuttaen harmia Jumalalle[1]. Käsittelen seuraavaksi muutamia Saatanan aspekteja siten, kuin ne itse ymmärrän[2].


Vastustaja
Suomeksi käännettynä Saatana merkitsee Vastustajaa. Kaikki elämän vastukset, kuten jo mainitsemani sairaudet, painovoima, kitka yms. yleisesti negatiivisiksi koetut asiat ovat välttämättömiä vastuksia luonnonvoimien toiminnan mahdollistamiseksi. Hengellisessä mielessä Vastustaja on vanhassa testamentissa Jumalan hoviin kuuluva syyttäjä. En ymmärrä, miten kyseisen tehtävän suorittaminen pahentaisi kyseisen arkkityypin, kun tehtävän täyttäminen on kuitenkin välttämätöntä. Vallalla oleva käsitys taivaasta kesämaana, jossa ihmiset ja villieläimet telmivät ilman nykyisen maailman kitkaa on omiaan ruokkimaan laiskuutta tukevaa kehityskäsitystä, jolloin Saatana johdonmukaisesti asetetaan ikävän raatamisen hyljeksityksi symboliksi. Ikäänkuin ihmisen lihaksisto ei vaatisi painovoimaa pysyäkseen kunnossa. On myös kestämätöntä väittää, että paha tulee maailmaan Saatanasta, kun VT selkeästi (ja aivan oikein) ilmoittaa, että sekä hyvä että paha tulee Jumalasta[3]. Saatanalla on Jumalan tahdon toimeenpanijana vasemman käden rooli, ja Kristuksella oikean käden rooli. Ilmestyskirjan Kristus-Pantokrator ilmentää molempien tehtävien sulaumaa[4].


Perkele
Tämä suomalainen Saatanan nimi on surullinen osoitus siitä, että valloitususkonnollisuuden kautta alkuperäisväestön uskonnollinen pyhä nimi on vaihdettu valloittavan uskonnon terminologiassa saastaiseen merkitykseen. Samalla tavalla Saatanan pukkimainen ulkomuoto on lainattu toisuskoisilta. Aspekti viittaa siihen tapaan, millä "hyvät ja oikeauskoiset" ovat kohdelleet "pahoja ja vääräuskoisia".


Tämän Maailman Ruhtinas
Jälleen kerran Saatanan vastuullista tehtävää kuvaava nimi: Saatanan vastuulla on tämän maapallon kehityksen edistäminen. ”Maailmalla” tarkoitetaan hengellisessä mielessä usein negatiivissävytteistä sitoumusta materiaaliseen maailmaan: ”olemme maailmassa mutta emme maailmasta”[5].  Väittämä pitää paikkansa Hengen kannalta, ja päinvastainen väittämä on totta materiaaliselta kannalta. Itsepetoksen sijaan on hyvä havaita itsessä ne piirteet, jotka ovat vielä Tämän Maailman Ruhtinaan alaisuudessa. Vastaavasti Taivasten Valtakunnassa oleva Henki toimii toisen ruhtinaan alaisuudessa.


Karman herra
Luonnon sokea syyn ja seurauksen laki toimii Karman herran alaisuudessa, eikä se ole itsessään hyvä eikä paha. Itseasiassa syytä ja seurausta pohdittaessa syvällisesti on loppujenlopuksi vaikea sanoa, mikä on ”hyvää” ja mikä ”pahaa” karmaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä yksinomaan kahden välisiä syyseuraussuhteita ole olemassa. Esimerkiksi lottovoitto voi tuhota ihmisen, kuin myös onnettomuus. Mainitut tapahtumat aaltoilevat suoranaisten subjektien ulkopuolelle lukemattomin tavoin. Ihmisen käsityskyvyllä on mahdoton määritellä yksioikoisesti tapahtumia ”hyviksi” tai ”pahoiksi”. Erehdykseen voi syyllistyä myös käänteisessä mielessä, esimerkkinä kristityt jotka toivovat vaikeita aikoja koska kansa kääntyy kriiseissä Jumalan puoleen. Tietysti on edelleen mielekästä ajatella suurilla linjoilla, että hyvän tekeminen synnyttää hyvää ja päinvastoin.


Tuhoaja 
Siitä huolimatta, että syy ja seuraus on hankala hahmotettava, on mainittava että Saatana on "tullut tappamaan ja ryöstämään". Tämä viittaa karman negatiivisen puolen -siis vasemman käden- ilmennykseen. "Tappamisen ja ryöstämisen" yhdistäminen mielivaltaiseen pahan maksimointiin on kuitenkin erehdys, vaan kyse on ainoastaan ehkä subjektin kannalta epämieluisasta ilmennyksestä. Tuli polttaa, mutta vain likaisen aineksen. Jos mieli on kiinnittynyt tuohon katoavaan palavaan ainekseen, olemme luonnollisesti vielä Tämän Maailman Ruhtinaan alaisuudessa. Valtakunnan kannalta Tuhoaja yhtenee Pyhään Henkeen. Elämän kiertokulun kannalta syntymä ja kuolema ovat yhtä välttämättömiä ilmiöitä.


Lucifer
Lucifer eli Valontuoja on legendaarisen aineiston täydentämä traaginen olento, joka oli Jumalan korkein enkeli, joka lankesi ensin. Lankeemuksen syiksi on arveltu kateutta ja ylpeyttä[6]. Rehellisesti pohdittuna kumpikaan syy ei voi olla tosi. Luciferin lankeemus on sinänsä tosi allegoria – samoin kuin Kristuksenkin kohdalla - että enkelihierarkian korkeimman olennon tuleminen maapallolle on lankeemus, mutta ei negatiivisessa mielessä. Joka alentaa itsensä ylennetään, viimeiset tulevat ensimmäisinä ja päinvastoin. Luciferin ja Kristuksen kaltaisten olentojen sitoutuminen maapallolla tapahtuvan kehityksen kaitsijoiksi on kunnioitettava uhraus - ja kenties näiden tehtävien loppuunsaattaminen on portti korkeampiin tehtäviin kosmoksen hierarkiassa. Jos Kristus on Valo, niin Lucifer Valonkantajana on välittömässä yhteydessä Kristukseen[7]. Tämä tulee hyvin ilmi Raamatussakin, VT:ssa Saatana toimii lähinnä Syyttäjänä, UT:ssa Logoksen tultua Jeesukseen Saatanan toiminta on polarisoituneessa asemassa Jeesukseen nähden dualistisen tasapainon takia. Valonkantaja tuo koettelunsa kautta esille kantamansa Valon.


Käärme
Lucifer, korkein enkeliolento laskeutui maanpäälle kuin salama ja opasti käärmeen muodossa Luojajumalaa[8] uhmaten ihmisen hyvän ja pahan tietoon. Ennen sitä ihminen oli viettiensä varassa toimiva apinaihminen. Tästä tapahtumasta alkaen Saatana, Aatami ja Eeva ovat olleet muka syntisiä, vaikka ovat todellisuudessa toimineet täysin tarkoituksenmukaisella tavalla. Joka haluaisi olla vielä hyvästä ja pahasta tietämätön eläinihminen, voi olla toki toista mieltä. Jumala kirosi käärmeen paratiisissa ryömimään vatsallaan, joka on viittaus evoluutionkin kannalta mielenkiintoiseen seikkaan. Paratiisin käärmeen lajia ei tarkemmin määritellä, mutta Mooseksen erämaassa ylentämä käärme on nimenomaan vaskesta tehty. Suomalaisessa vaskikäärmeessä näkyy vielä raajojen surkastumat, toisin kuin kyykäärmeessä. Siten siis paratiisin ja Mooseksen käärmeet voidaan tulkita symbolisesti samaksi Vaskikäärmeeksi. Käärmeen muita aspekteja on suuri määrä alkaen Ouroboroksesta Hermeksen sauvan käärmeisiin, eikä ole tarkoituksenmukaista alkaa käsittelemään niitä tässä.


Suhtautumisesta Saatanaan
Olen edellä korostanut Saatanan konstruktivistista puolta välttämättömyyden kannalta, koska nykyinen aika samoin kuin historiakin on syyllistynyt naiiviin ja pintapuoliseen tulkintaan tästä välttämättömästä aspektista. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että kyse on edelleen vaarallisesta aspektista, johon samaistuminen ja harkitsematon tutkiminen voi aiheuttaa luisun alaspäiselle tielle aiheuttaen vahinkoa itselle sekä sivullisille. Siksi en varauksetta kannusta aspektin syvälliseen tutkimiseen, enkä missään tapauksessa suosittele aspektin yksipuolista tutkimista. Kaikkien Jumalan aspektien yksipuolinen tutkiminen on omalla tavallaan epätoivottavaa, mutta tässä tapauksessa väitän, että riskit ja panokset ovat suurimmat, jolloin aiheutuneet menetykset -tarkoituksella tai epähuomiossa- voivat olla kohtuuttomat. Tämä varoitus ja muut näkökohdat huomioiden korostan vielä, että Saatanan kautta kulkee linja Absoluuttiin samalla tavalla kuin muidenkin Jumalan kasvojen. Joka tämän synkän naamion takaa löytää Isän luo, ei ole todellakaan kulkenut ”laveaa tietä”. Tie on niin kaita ja kuilu molemmilla puolilla syvä, että kaikki eksoteeriset (ja useat esoteeriset) suuntaukset kieltävät sen.


_______________________________
[1] Tämä on John Miltonin esitys Saatanasta. Koska Saatana lankesi ymmärtäen ettei voi vahingoittaa suoranaisesti Jumalaa, keksi Saatana kapinoida Jumalaa vastaan turmelemalla ihmistä mahdollisimman paljon. Näin Saatana kykenisi vahingoittamaan Jumalaa epäsuorasti. Loogista, mutta sopii paremmin mytologia/kansantaru osastolle.
[2] Olen sivunnut aihetta muissa teksteissä, enkä viittaa tässä erikseen kyseisiin kohtiin. Aiheen laajuuden takia on myös selvää etteivät tässä esitetyt näkemykset ole kovinkaan tyhjentäviä vaan ennemminkin ajatuksia herättäviä.
[3] Kuinka maailma voisikaan sisältää mitään siihen kuulumatonta? Minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän. -Jes 45:7.  
Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä? -Valit 3:38
[4] Ilmestyskirjan hyödyllisen tulkintatapa ihmisen kannalta on sen tulkinta vihkimysallegoriana, jolloin kaikki sen tapahtumat tapahtuvat ihmisessä itsessään. Ilmestyskirjan lopussa helvettiin joutuvat -tai joutavat- Saatana, Kuolema yms. ovat ihmisen täydellistyessä voitettu. Materiaalinen kuolema sekä tämän maailman karmallinen sidonnaisuus ei enää koske adeptia.
Esoteerinen kristinusko-tekstissä on erinomainen kuva Kristus pantokratorista.
[5] Lause on kyllä tosi, koska olemme monadeina lähtöisin hengen maailmasta ja siten vain vieraina tääällä -mutta kuitenkin olemme tässä maailmassa kunnes siirrymme korkeampiin sfääreihin.
[6] On huomautettu, että VT:n viittaus langenneeseen Luciferiin tarkoittaisi  todellisuudessa Nebukadnessaria, ei Saatanaa.
Kateus: Jumalan luodessa ihmisen Lucifer tuli mustasukkaiseksi Jumalan uudelle rakkauden kohteelle.
Ylpeys: Lucifer oli luoduista korkein, ja halusi Jumalan paikalle.
[7] Saatanan ja Kristuksen symboleja:
- paratiisin käärme – vaskikäärme
- Juudan leijona - ”kiljuva jalopeura”
- Kristus – Antikristus
- lammas – vuohi
- kointähti - kointähti. Katso teksti Kointähti.
[8] VT:ssa JHWH, gnostikkojen demiurgi.