11.11.2007

...Jokelan tapauksesta II

Luettuani uudelleen edellisen kirjoitukseni sekä j:n kommentin siihen, pitänee tehdä muutama selvennys. Edellinen kirjoitukseni käsitteli pitkälti tapahtuman seurauksia. En ottanut varsinaisesti kantaa teon moraaliseen puoleen, koska se puoli oli jo valmiiksi mielessäni itsestäänselvyytenä. Selvennän tapauksen moraalista puolta tässä lyhyesti, jottei syntyisi väärinkäsityksiä.

Ensiksi: itsellämme ihmisinä ei ole valtuuksia tai edes edellytyksiä tuomita ketään, vaan ainoastaan antaa anteeksi. Tähän asiaan pohjana Jeesuksen etiikka, sekä jo käytännön psykologinen puoli.

Toiseksi: kun pohditaan tekoa puhtaasti irti asiayhteydestä, voidaan siitä tehdä moraalisia johtopäätöksiä. Tässä tapauksessa asia voidaan typistää vahingoittamisen ongelmaan. Toisen ihmisen vahingoittaminen muussa, kuin puolustuksellisessa motiivissa on ehdottomasti vahingollista (ilmiselvästi teon kohteelle, mutta suuremmassa määrin tekijälle itselleen). Edes puolustuksellinen vahingoittaminen ei ole ongelmatonta. Palaan tämän aiheen tutkintaan vielä myöhemmin (tekstissä Väkivalta ja henkinen kehitys).

Kolmanneksi: meidän on syytä yrittää ymmärtää tekijää, mutta se ei ole sama, kuin tekijän tekojen hyväksyminen. Näiden kahden erottamisessa ja ymmärtämisessä on viisaus. Ihmiset sekoittavat helposti nämä kaksi, luullen tekevänsä selvän erotuksen, mutta kuitenkin erehtyvät. Samoin anteeksi antaminenkaan ei tarkoita anteeksi annettavan teon hyväksymistä.

Neljänneksi: -omaa tulkintaa- tekijän tekoa ei ehkä ole syytä tutkia liian ideologisena kannanottona, vaan ennemminkin "ekstroverttinä itsemurhana". Tällöin tekijällä teon motivointi voi olla toissijainen seikka, kuin jos teko motivoituisi ensin ideologiasta käsin (vrt. islamistiset itsemurhapommittajat).

10.11.2007

Ajatuksia Jokelan tapauksesta

Tapauksen johdosta syntyi suuri mediamylly. Tässä muutamia omia ajatuksia tapahtumasta.

Ampuja mainitsi manifestissaan maailmankatsomuksensa elementeiksi ateistisen darwinismin, jota leimaa nietzscheläis-äärioikeistolainen yli-ihmiskäsite. Hän halveksi ihmiskuntaa, ja piti "inhimmillisyyttä ylivarvostettuna", toistaen Nietzschen ajatuksia uskonnon taannuttavasta vaikutuksesta evoluution kannalta.

Tekstistä tulee hyvin ilmi, että hän on luultavasti todella etsinyt totuutta, mutta (kenties mm. pettymysten ja masennuksen takia) hän ei ole löytänyt maailmasta muuta, kuin tyhjän päämäärättömyyden. Tämä lopputuloshan ei sinänsä aiheuta ihmisissä yleensä muuta, kuin asian sivuuttamisen taka-alalle päivittäisestä ajattelusta.

Kuitenkin, materialismin mukaan maailmassa ei ole mitään henkistä todellisuutta, joka olisi olemassa ilman materian olemassaoloa. Tällöin, materialistiselta kannalta, hänen näkemyksensä on yhtä "oikea", kuin mikä tahansa muukin materialistinen näkemys, oli se sitten mikä hyvänsä variaatio akselilla humanismi-nihilismi. Tämän asian kieltäminen on älyllistä naiviutta. Televisiossa (muistaakseni) käyttäytymistieteiden professori sanoi analysoineensa Auvisen manifestia, ja sanoi, ettei tekijän motivaatioita saa tekstistä selville. Miksei? Mitä epäselvää siinä oli? Oliko professorin mielestä kenties vain korrektimpaa antaa televisiossa "emmaavaanymmarra" -tyyppinen lausunto?

Kyseinen seikka on mielestäni oleellinen nykyisessä uskonto-keskustelussa. Esimerkiksi muutamat amerikkalaiset ateisti-tiedemiehet väittävät, että maailma olisi parempi paikka ilman uskontoja, koska ne aiheuttavat sotia. Mutta! Mielestäni ateistis-materialistinen maailma olisi monta kertaa vaarallisempi paikka. En käy tässä avaamaan väittämääni sen tarkemmin, vaan ajatelkoon lukija itse tämän tapauksen avaamia uhkakuvia suuremmassa mittakaavassa.

Toiselta puolelta tapauskovaiset suomalaiset kääntyvät jälleen kerran vaikeina aikoina persoonallisen Jumalansa puoleen, ja unohtavat hänet, kun eivät häntä enää tarvitse. Onko tämä koko maailmanakaikkeuden arkkitehdin tarkoitus? Vai pitäisikö ihmisen katsoa totuutta avatuin silmin, silloin kun se on mahdollista, ja lopettaa itsepetos?

HS:n pääkirjoituksessa oli 10.11 järkeä: sen mukaan koulussa pitäisi olla arvovapaa maailmankatsomus-aine, jossa voitaisiin keskittyä oppilaiden maailmankatsomuksen kehittämiseen. Nykyinen arvotyhjiö kouluissa tulisi siten täytettyä. Näin vältyttäisiin siltä, ettei enemmän ajattelevien arvomaailma alkaisi kiertämään kehää omien korvien välissä, vaan hänellä olisi avoin foorumi testata ajatuksiaan.

Tapauksen herättämässä keskustelussa ollaan hyvin yksimielisiä siitä, että meidän tulisi rakastaa lähimmäisiämme enemmän. Kuitenkin, keskustelun alettua ovat monet eri tahot alkaneet käyttämään tapausta oman intressinsä pönkittämiseksi. Vaaditaan kontrollia internettiin ja julkisiin tiloihin, määrärahoja jne. Tässäkin asiassa pitäisi herätä oleellisiin seikkoihin. Lisäksi, kuten ampuja manifestissaan jo ennakoi, on perinteinen pelien ja elokuvien vastainen kampanjointi alkanut. Oliko esimerkiksi keski-ajan väkivaltaisuuden motivaattorina tietokonepelit tai väkivaltaelokuvat? Industrial-musiikki? Mikä tappaa (ihmisiä) suomessa eniten vuodessa: alkoholi, liikenne vai ampuma-aseet? Jos joku haluaisi tehdä veriteon, tarvitsisiko hän siihen aseenkantoluvan? Suhteellisuudentaju kunniaan!

Siinä vain muutamia ajatuksia. Toivottavasti tapaus aiheuttaisi yleisen käänteen parempaan, eikä huonompaan. Ainakin asioista keskustellaan, kunhan niistä tehtäisiin vielä oikeita johtopäätöksiä ja käytännön toimenpiteitä.

Lähteet: kirjoitukset HS:ssa, uutiset & puheenvuorot TV:ssä, P-E Auvisen manifesti

5.7.2007

Vasen ja oikea, ylös vai alas?

Otin oheisen kuvan Prahassa olevalta hautausmaalta- saat kuvan suuremmaksi klikkaamalla. Huomattava asia on enkelin käsien asennot: ne ovat päinvastoin kuin Baphometilla. Baphometin kädethän kuvaavat klassista jakoa alaspäin johtavaan vasemman käden tiehen ja ylöspäin johtavaan oikean käden tiehen. Oheinen enkeli muistuttaa kuitenkin, ettei kaikki ole aina matkalla sinne, minne äkkiseltään näyttäisi. Lienee turha ottaa esimerkkejä kristillisten ja muiden uskontojen perinteisten oikean käden järjestelmien suurimpia virheitä, tai lievempänä ilmiönä hyvyyden nimissä tapahtuvaa tekopyhyyttä ja itsekkyyttä. Toisaalta vaikeampaa voi olla tunnistaa tai hyväksyä ylöspäinjohtavia vasemman käden polkuja.

Ja tietenkin loppukaneettina niille, joiden mielestä taiteilija ei ajatellut koko asiaa patsasta tehdessään: kaikki taide saa inspiraationsa näkymättömästä, ja on itsessään "maaginen" prosessi. Ehkä taiteilija ei todellakaan tiennyt, mitä teki. Symboli on kuitenkin arkkityyppinen ja selvä.

28.3.2007

Karman laista

Uudessa liitossa ihminen voi kehittyä haluamallaan nopeudella. Ihminen voi a) elämänsä aikana ja b) kuoleman jälkeen, (kärsittyään tai nautittuaan välitilan ajan, riippuen karman saldosta), valita uuden ruumistuksensa olosuhteet - ts. sen karmallisen taakan, jonka haluaa poistaa seuraavassa elämässään. Sikäli, kun karma-järjestelmää halveksivat esittävät eettisiä argumentteja järjestelmän epäoikeudenmukaisuudesta, voidaan ne helposti kumota.

Yleisin vasta-argumentti on kastipohjalta tuleva oikeutettu eriarvoisuus ja sen epäinhimmillisyys. Kuitenkin, vanhasta kastijärjestelmästä ollaan historian saatossa hitaasti luovuttu, kristityt ovat saaneet Kristuksensa, buddhalaiset Buddhansa ja materialismissa elävät saavat sulkea vapaasti silmänsä hengen todellisuudelta. Edelleen ihmisillä on myös vapaus valita kasvu vanhan liiton hitaassa ja tuskallisessa koulussa. Tältä pohjalta, otetaan esimerkiksi vammaiset, köyhät ja sorretut. Kyseiset henkilöt ovat vapaaehtoisesti päättäneet kulkea tietään nopeammin. Näin ollen nähdäkseni nopein tie poistaa karmaa on ottaa suoraan karmansa seuraus kannettavaksi: rasisti syntyy sorretuksi, ylpeä hyljeksytyksi, abortin tehnyt abortoitavaksi jne. Lisäksi, kerran opittua läksyä ei tarvitse oppia uudelleen.

Nyt tullaan vasta argumentin ytimeen: jos huonossa tilanteessa olevien olosuhteet ovat itse-ansaittuja, hehän ovat ansainneet tilanteen, jolloin heitä ei kuulu auttaa...

Ensinnäkin: mikäli joku valitsee elämänsä ohjenuoraksi moisen ajattelutavan, on hänellä vielä pitkä tie edettävänä, koska ajattelutapa synnyttää suuret määrät uutta karmaa.

Toiseksi: jos systeemin ymmärtää oikein, pitäisi ihmisessä herätä vihan sijaan rakkautta, halveksunnan sijaan kunnioitusta "noita pienimpiä kohtaan". Päällimmäisenä tunteena ei siis pitäisi olla viha tai katkeruus, vaan ihailu, rakkaus ja kunnioitus toisen valintaa kohtaan.

Tätä pohjaa kohden avautuvat Jeesuksen opetukset hieman toisella tavalla. "Monet viimeiset tulevat ensimmäisinä" ja kunnioitus erityisesti pienimpiä kohtaan, koska he ovat nimenomaan pienuudessaan suurimpia. Me kaikki teemme virheitä, mutta olkaamme nopeat oppimaan niistä.

Lopuksi, karman laki ei ole rangaisusjärjestelmä, vaan oppimisjärjestelmä. Me emme ole täällä ansaitsemassa vapautusta rangaistuksistamme, vaan oppimassa. Tiet ovat monet, mutta rakkaus yhdistää ne: kaikki on yhtä.

7.1.2007

Onnellisuudesta

(HS 7.1.07, )
"Onnen harhat ja todellisuus"- artikkelissa oli mielenkiintoisia asioita onnellisuuden tutkijoiden näkökulmasta. Ihmiset kuvittelevat tulevansa onnellisiksi varsin vääristä asioista. Esimerkiksi materiaaliset asiat, kuten autot ja talot jne. tekevät ihmisen onnelliseksi vain vähäksi aikaa. Syynä on se, että ihmisen aivot eivät pyri onnellisuuteen, vaan ne pyrkivät normalisoimaan tilanteen mahdollisimman nopeasti. Loppujenlopuksi ihminen on yhtä onnellinen, valitsi hän kana- tai juustohampurilaisen, työn it-firmassa tai konsulttiyrityksessä. Ihmiselle valinta ei ole kuitenkaan helppo, koska ihminen pyrkii tekemään aina ratkaisun, joka johtaa maksimaalliseen onnen tunteeseen.

Keskeneräiset asiat vähentävät onnellisuutta. Esimerkiksi testissä, jossa kaksi ryhmää sai valita valokuvat. Toinen ryhmä sai vaihtaa kuvat kahden viikon kuluttua, toinen ei saanut vaihtaa kuvia enää tehtyään valinnan. Heti valinnan tehneet olivat onnellisempia, ja vaihto-oikeuden saaneet saavuttivat vastaavan onnen tunteen vasta, kun vaihto-oikeus oli menetetty.

Vastoinkäymisten vaikutus arvioidaan myös liian suureksi. Itseasiassa ihminen on valmistautuneempi suuriin vastoinkäymisiin, kuin pieniin. Aivoissa oleva puolustusmekanismi alkaa toimia heti suurempien vastoinkäymisten tapahduttua, mutta pienet vastoinäymiset eivät aktivoi mekanismia. Ihmiset kuitenkn ajattelevat, että suuret vastoinkäymiset ovat pahempia, kuin pienet jatkuvat epämiellyttävyydet. Esimerkkinä koko elämän rasittava kipeä jalka vs. amputointi. Amputointi kirpaisee vain hetken, ja ihminen sopeutuu siihen, kun taas viallinen jalka koskee koko elämän. Ihminen ei kuitenkaan välttämättä ymmärrä tätä.

Pysyvintä onnellisuutta aiheuttaa tutkijoiden mukaan sosiaaliset tekijät, kuten kuuluminen yhteisöön, perhe, ystävät, naapurit ja työkaverit. Onnea ei siis voi ostaa yleisimmin markkinoiduilla asioilla, kuten terveydellä, rakkaudella, ystävyydellä tai hengellisyydellä.
--------------------------------
Yksi asia, jota olen pohtinut hengellisyyden ja onnellisuuden suhteesta. Monissa uskoontuloissa, joissa puhutaan elämän muuttumisesta jne. on hyvin suuressa osassa muuttunut sosiaalinen tilanne. Sosiaalisuuden merkitys hengellisissä kuvioissa on korostuneen suuri. Sosiaalinen tekijä auttaa ymmärtämään esim. sitä, miksi järjellisillä tekijöillä on hankala perustella hengellisyyttä. Hengellisen liikkeen oppi voi olla ristiriitainen myös salaa jäsentensä mielestä, mutta toisaalta ryhmäpaine ja lojaalius toisia ihmisiä kohtaan pakottaa pysymään yhteisessä linjauksessa. Lisäksi sosiaalinen verkottuminen on yleensä suurempaa, kuin vain paikallista. esim. jos vaikkapa jokin paikallinen seurakunta (oli se sitten helluntailainen, luterilainen, lestadiolainen tms.) muuttaisi linjausta liikaa, se leikattaisiin pois omaksi lahkokseen. Ihmisillä on kuitenkin yleensä hengellisissä piireissä laajat sosiaaliset verkostot, joten yhteisestä opillisesta linjauksesta ei kannata poiketa, ellei halua perustaa omaa oppia tai lahkoa. Pitkän tradition omaavissa liikkeissä jäsenten koko sosiaalinen verkosto saattaa olla liikkeen sisällä, joten sen jäsenen erottautuminen liikkeestä voi olla hyvin kannattamatonta (kun laskee saavutetut hyödyt & haitat yhteen).

Lahkottamista (seurakunnallisella tasolla) ja erottamista (yksilötasolla) on itseasiassa käytetty koko uskonnollisen historian ajan vallankäytön välineenä. "karta harhaoppista", "erota harhaoppinen keskuudestasi", "noitanaisen älä salli elää" jne.