Rakkaus ja viha

Kaikkien uskontojen ydin on lopulta yksinkertainen. Mitä tarkemmin uskonkappaleissa mennään yksityiskohtiin, sitä enemmän syntyy erimielisyyttä. Niin ei tarvitsisi olla, mutta taustalla vaikuttaa ihmisen sosiaalipsykologiset vaikuttimet. Vaikuttimien avulla määritellään, keitä ovat ”me”, joita kohtaan tunnetaan rakkautta ja keitä ovat ”ne muut”, joihin kohdistetaan vihaa. Opillisen erottelun äärimmäisenä ilmentymänä on fyysinen väkivalta. Ryhmädynamiikka luo yhtenäisyyttä, joka katoaa yksilön erottautuessa ryhmästä ja toimiessaan yksilönä. Yksittäiset näkemykset opinkappaleista poikkeavat oman ryhmän sisällä toisistaan. Kristillisessä Suomessa moni tunnistaa Jeesuksen opetukset vihasta ja rakkaudesta, mutta harva käsittää opetukset kokonaisuutena tai yrittää toteuttaa niitä. Uskonnoissa on ongelmana se, että suuri osa uskovista on ihastunut pikemminkin konservatismiin kuin uskontonsa perimmäiseen ajatukseen. Tämä selittää sen, miten kristitty voi olla rasisti ilman, että näkee asetelmaa ristiriitaisena. Pidemmän päälle uskonto ylittää ideologian, jolloin kompromissien teko ideologiassa estää tavoitteeseen pääsyn. Esitän seuraavaksi Jeesuksen opetuksen vihasta ja rakkaudesta ideologisesti mahdollisimman puhtaasti. Vaikka asia on mitä vaikein, on tosiasioiden myöntäminen ja ymmärtäminen jo merkittävä askel eteenpäin.

Jeesuksen oppi on tiivistettynä yksinkertaisessa rakkauden kaksoiskäskyssä[1]. Tämäkin voidaan ymmärtää väärin supistamalla lähimmäisen käsite niin kuin se arkiajattelussa ymmärretään. Jeesus kuitenkin laajensi lähimmäisen tarkoittamaan kaikkia, myös vihamiehiä[2]. Ajatus vihasta rinnastuu konkreettiseen murhaan[3]. Elävätkö kristityt näin? On helppoa nähdä kristittyjen elävän juuri päinvastoin, kuin mitä heidän mestarinsa halusi. Vihan kieltoa saattavat hämätä muutamat myönnytyksiksi ymmärretyt kohdat. Käsittelen niistä tässä muutaman. Efesolaiskirjeen 4. luku[4] tuntuu monien mielestä hyväksyvän vihastumisen. Heti perään kuitenkin kielletään tekemästä syntiä, joten asia voidaan tulkita seuraavasti: ”Vihan tunteen nousulle ette ehkä mahda mitään, mutta älkää kohdentako sitä. Jos vihanne kohdentuu, pyrkikää siitä mahdollisimman nopeasti eroon”. Kyseessä on vähimmän haitan periaatteelle nojaava ohje, jonka tarkoitus ei ole oikeuttaa vihaa. Luukkaan 14. luku[5] oikeuttaa joidenkin mielestä lähimmäisten, ei-uskovien, vihaamisen. Saman luvun jatko[6] kuitenkin tarkentaa, että kyse on opetuslapseksi aikovan mielenasenteesta. Luopumisen teema toistuu monessa muussakin kohdassa, kuten ohjeessa rikkaalle miehelle. Lienee selvä, että kaikissa esimerkeissä on kyse pyrkijältä edellytettävästä luopumisesta[7]. Myöhemmät opetukset opetuslapsille osoittavat, ettei Jeesus suinkaan opeta vihaamaan ketään. Saman teeman ilmaisee selvemmin Matteuksen 10. luku[8], joka on sekin monesti väärin ymmärretty. Luvussa annetaan selvästi ymmärtää, etteivät Jeesus ja Jeesuksen seuraajat ole suinkaan niitä jotka lietsovat vihaa, vaan ne, joissa Jeesuksen sanoma nostaa vihan. Vihan teemaan liittyy läheisesti tuomitseminen, joka on sekin kielletty[9], ja jota kuitenkin harrastetaan. Myös henkivaltojen[10] ja Saatanan[11] tuomitseminen on kielletty. Mikäli uskomme Jumalan olevan kaikkivaltias, on kaikki olemassa oleva olemassa Jumalan sallimuksesta ja täydellä tarkoituksella. Saatanalla ja henkivalloilla on oleellinen tehtävä kosmoksessa. Ihmisinä emme ole riittävän viisaita tuomitsemaan toisiamme, emmekä varsinkaan hierarkiassa ylempänä olevia.

Pidättäytyminen vihasta ja tuomitsemasta on luonteeltaan passiivista toimintaa, kun taas rakastaminen on aktiivista. Lienee mahdotonta sanoa, kumpi on helpompaa, mutta on selvää että ne kietoutuvat käsitteinä toisiinsa. On myös selvää, ettei hyödytä mitään kehittyä pitkälle toisessa toisen kustannuksella. Jos rakkautemme on suurta lähipiiriämme kohtaan, mutta samalla oikeutamme vihamme lähipiirimme ulkopuolisia kohtaan, on vihan osuus merkittävämpi, kuin jos olisimme kaikkia kohtaan välinpitämättömiä kykenemättömyydestämme osoittaa rakkautta ylipäätään. Samoin jos pidättäydymme vihasta, mutta emme rakasta, on lopputulos täysin samantekevä. Kyky osoittaa rakkautta ja pidättäytyä vihasta yhtä aikaa on jo edistyksellistä. Rakkaus on uskoa, toivoa ja viisautta suurempi, ja se on itse asiassa side ihmiskunnan ja samalla Jumalan välillä. Rakkaus on ykseysaisti. Jos näkisimme aina toisissamme – ja itsessämme – Kristuksen, ei Valtakunta olisi yhtä kätkettynä kuin se nyt on[12]. Jos Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä, mutta me emme ole siinä, ei Valtakunta ole vielä maan päällä. Kynttilää ei pidetä vakan alla eikä talenttia pidä haudata. Jeesus pitää hänen opetustensa noudattamista rakkauden ilmentymänä ja uskon mittana[13]. Koska rakkaudesta on puhuttu riittämiin, toistan lopuksi perinteisesti häissä luetun korinttolaiskirjeen kuvauksen rakkaudesta. Teen sen siksi, ettei kohtaa yleensä muistella muussa kuin aviollisessa viitekehyksessä. Luku on kokonaisuudessaan syvällinen. 1.Kor 13:

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.


_______________________________
[1] "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi'. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat." -Matt 22: 36-40

[2] Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." -Matt 5:43-48

[3] Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen. –Matt 5:22

[4] "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli –Ef 4:26

[5] Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. –Luuk 14:26

[6] Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni. –Luuk 14:33

[7] Sama ”saat sen mistä luovut”-paradoksi Joh 12:25: Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. Kuitenkin tämä, kuten ”rakasta lähimmäistä kuin itseäsi” ei suinkaan ole ymmärrettävä käänteisesti kehotuksena vihata kaikkea!

[8] Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa'. Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. –Matt 10:34-39

[9] Olkaa armahtavaiset, niin kuin teidän Isänne on armahtavainen. Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. –Luuk 6:36, 37

[10] Nuo uhkarohkeat, itserakkaat eivät kammo herjata henkivaltoja, vaikka enkelitkään, jotka väkevyydeltään ja voimaltaan ovat suuremmat, eivät lausu heitä vastaan herjaavaa tuomiota Herran edessä. -2.Piet 2:10b, 11

[11] Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: "Rangaiskoon sinua Herra!" Nämä sitävastoin herjaavat sitä, mitä eivät tunne; mutta minkä he järjettömäin eläinten tavoin luonnostaan ymmärtävät, sillä he turmelevat itsensä. –Juud 1:9, 10

[12] eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä". -Luuk. 17:21

[13] "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan. –Joh 14:23