23.10.2008

Salatieteen metodologia II

Kuva otettu Prahassa.

Jatkan kirjoitusta salatieteen metodologiasta käsittelemällä eroavaisuuksia mustan ja valkoisen magian välillä. Yleisin syy tuomita kaikki salatieteeseen liittyvä on termien pintapuolinen ymmärtäminen ja mustan magian samaistaminen koko salatieteen käsitteeseen. Erottelu valkoisen ja mustan polun välillä auttaa ymmärtämään myös ilmiöitä laajemmaltakin alueelta. Salatieteilijä kulkee määritelmäni mukaan joko mustaa tai valkoista polkua riippuen siitä tavasta, jolla hän käyttää magiaa. Magia-termin käyttäminen voi olla haastavaa edelleen suurten ennakkokäsitysten takia, ja avaan siksi käyttämäni termit. Sekaantumisen vuoksi en käytä tässä termejä vasemman ja oikean käden polku, koska niiden määritelmät riippuvat määrittelijän omasta koulukunnasta. Niille jotka ymmärtävät mistä on kyse, tässä kirjoituksessa ylöspäinen vasemman ja oikean käden polku on valkoinen polku, alaspäinen vasemman ja oikean käden polku on musta polku.

Magialla tarkoitetaan kaikkea tiedostettua Tahto-aspektin käyttämistä, johon voi liittyä tiedostamattomia elementtejä. Tässä mielessä voimme siis unohtaa hokkuspokkus-rasitteet, ja lähestyä aihetta käytännöllisemmin. Magiaa ovat esimerkiksi tavallista keskitetymmät ajatukset, rukoileminen, meditointi, taiteen tekeminen, suggestio, manipulointi, hypnoosi jne. Myös niin sanotut karismaattisissa suuntauksissa käytetyt armonlahjat sekä kirkollisissa piireissä korostetut sakramentit kuuluvat magian piiriin. Tähän liittyen on syytä huomata, ettei aiotun lopputuloksen toteutuminen ole ratkaisevaa. Magia on itsessään vaikuttamista ilman arvolatausta. Aikomuksen tarkoitusperä ratkaisee onko magia mustaa vai valkoista.

Mustalla magialla tarkoitetaan yksinkertaisesti tahdon käyttämistä itsekkäästi. Tässä on valkoisen polun kulkijan ansa: vaikka toimitaan näennäisen epäitsekkäästi, voi tahdon käyttämisen motivaatio olla lopulta itsekäs. Esimerkkinä voitaisiin käyttää tilannetta, jossa rukoillaan toisen puolesta siten, että haluttu lopputulos on omasta mielestä oikea, mutta kohteen kannalta väärä. Tällainen yksipuolisuuteen syyllistyvä ajattelutapa voi aiheuttaa rukouksen kohteelle ja itselle turhaa kärsimystä, vaikka toimija toimisi omasta mielestään hyvää tarkoittaen. Ajatuksien ja motivaation oikeellisuus yhdistettynä tahdon käyttöön ei ole helppo asia, ja se on yksi ihmisyyden ongelmista. Huomioi edellisessä kirjoituksessa mainitsemani vastuun kasvaminen sekä virheiden vaikutusten moninkertaistuminen taidon kasvaessa.

Epähuomiossa varsinkin nykyisellä materialismin aikakaudella innostus herää helposti astraalivaloa eli alempaa henkimaailmaa kohti. Psykologisin termein voidaan puhua erilaisten harha-aistimusten, pakkomielteiden ja muiden psykoottisten ilmiöiden pariin joutumisesta. Keskiajalla puhuttiin riivatuksi joutumisesta. Vähemmän tiedostettu puoli asiasta on se, että tämän astraalivalon piirissä lienee yhtä paljon omasta mielestään valkoisella kuin mustallakin polulla kulkijoita. Astraalivalosta saa helposti monenlaisia vaikutuksia, jotka kuitenkin lähes aina johtavat harhaan sekä kytkevät käyttäjäänsä alaspäin johtavaan magnetismiin. Tietoisesti mustan puolen valinneiden kohdalla kyse on noituudesta, valkoisella puolella kristittyjen osalta usein karismaattisista voima-ilmiöistä. Astraalisen tason toimijat ovat alaspäin matkalla olevia elementaaleja, joita kutsutaan myös demoneiksi. Ihmisen on helppoa kiinnittyä tällaiseen elementaaliin, ja luulla kyseessä olevan jokin toivottu jumalolento tai vainajan henki. Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja. -1. Tim 4:1 (Kol 2:8, 5. Moos 18:10,11) Psykologia selittää saman asian mielisairauksilla. Seuraukset ovat luonnollisesti degeneroivaa laatua ja mustasta magiasta seuraa aina negatiivista karmaa.

Valkoisella magialla tarkoitetaan epäitsekästä tahdon käyttämistä. Ilmiöllisellä puolella kyse on lähes aina ylemmän henkimaailman parissa toimimisesta, eli aidosti jumalallisesta toiminnasta. Tietoisesti valkoisen magian käyttäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin mustan vastaavan johtuen ihmisen evolutiivisesta vaiheesta.

21.10.2008

Sijaissovituksen harha

Kuvassa Hans Memlingin triptyykki The Last Judgement. Huomioi Jeesuksen kädet ja niitä edustavat symbolit sekä istuin (vrt. edellinen kirjoitus).

Tämä kirjoitus kyseenalaistaa erityisesti valtakristillisen dogmin ihmisen pelastumisesta sijaiskärsijän avulla. Sijaiskärsimyksellä ei ole minkäänlaista eettistä, loogista eikä moraalista pohjaa: Jumalan ei hyödytä uhrata itseään itselleen, ja asettaa ihmisen pelastumisen ehdoksi uskomista tähän tapahtumaan. Aiheen laajuuden vuoksi asiasta voisi kirjoittaa monien kirjojen verran, joten supistan käsittelyä ja jätän lukijan harkinnan varaan omien johtopäätösten ja lisäkysymysten asettamisen.

Oleelliset selvitettävät kysymykset sijaissovitusopista liittyvät kysymyksiin Jumalasta, ihmisestä, Kristuksesta, teoista ja uskosta. Kuitenkin jo pelkästään selvittämällä kysymys Jumalasta ongelma selviää itsestään. Onko vanhan testamentin Jumala sama, kuin Jeesuksen Isä? Oliko vanhan testamentin kansalla vääristynyt kuva Jumalasta? Näiden asioiden pohdintaan taustana VT:n eläinuhrimenot, jolla usein tuetaan sijaiskärsimysoppia. Jeesuksen jälkeen kristityt kuitenkin lopettivat eläinten rituaalisen tappamisen, ja myöhemmin nähtävästi myös Jeesuksen hylännyt VT:n Jumalan valittu kansakin ymmärsi lopettaa seremoniallisen eläinten tappamisen ihmisten omien syntien sovittamiseksi. On syytä huomioida, ettei VT:n Jumalalle uhrattu ainoastaan eläimiä, vaan myös ihmisten esinahkoja. Myös alttarien verellä vihmominen vaikuttaa vähintään kyseenalaiselta toiminnalta. Näiden tapojen kritisoiminen on relevanttia tässä yhteydessä, koska monien kristittyjen mukaan veriuhrit olivat keino ja esikuva pelastumiselle ekr.

Kristuksen omien opetusten sivuuttaminen on ohittamaton epäkohta nykyisen valtakristillisyyden dogmatiikassa. Tulkittaessa oppia uskosta Jeesukseen ja Jumalaan vedetään myös monesti tarkoituksella tulkinta oman ideologian tueksi. Jos uskolla Jeesukseen tarkoitetaan uskoa Jeesuksen opetuksiin, niin miten dogmi sijaiskärsimyksestä liittyy tarkasti ottaen asiaan? Kannattaa tutkia mihin Jeesuksen opetustyö tähtäsi. On suoranaista heresiaa hylätä kristinuskon kulmakiven maanpäällinen opetus, ja kuitata koko asia juhlimalla hänen kuolemaansa (katso Matt 21:42,43)! Valtakristitty on epäterveellä tavalla riippuvainen mestarinsa väkivaltaisesta teloituksesta: ilman sitä hänen dogminsa sijaissovituksesta ei olisi mahdollinen. Hyvänä symbolina asiasta toimii elokuva Passion of the Christ, joka sisältää kaksi tuntia Jeesuksen kärsimysnäytelmän kuvausta. Seassa on ilmeisesti vain dramaturgisista syistä sovitettuna muutaman minuutin pätkä itse Jeesuksen opetuksesta.

On syytä huomioida, että aiheen eksoteerisen tulkinnan hylkääminen avaa mahdollisuuden asian esoteeriseen ymmärtämiseen, joka tavallaan muuttaa sijaissovituksen paradoksaalisesti todelliseksi. Näin huomaamme, että pyhissä kirjoituksissa on aina syvällinen totuus, vaikka ei välttämättä ilmeisenä. En avaa tätä puolta asiasta tässä kirjoituksessa. Lopuksi olen kerännyt aiheeseen liittyviä jakeita Raamatusta (33/38). Olen valinnut tarkoituksella muutaman tarkempaa tarkastelua vaativan jakeen, jotka nopeasti luettuna saattavat vaikuttaa kritisoimani asian puolustuksilta. Tämä todistaa luomiemme ennakkokäsitysten vaikutuksen ajatteluumme. Jakeiden teemat sivuavat myös karman lakia, mikäli lukija suostuu sen näkemään.

Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin. –Job 3:8 (Sananl 22:8)

Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. –Ps 49:7

Ja hän ojensi kätensä opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Katso, minun äitini ja veljeni! Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini." -Matt 12:49,50

Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. –Gal 6:7

Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää. -2. Kor 9:6

Sen tähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat. –Matt 7:12

Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton? Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi; ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi. Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta. -Jaak 2:19-24

Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. -Matt 7:19-21

Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. –Matt 7:1,2 (Luuk 6:37,38, 1. Kor 4:5, Jaak 4:11)

Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne. -Matt 6:14,15 (Mark 11:25)

Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi, hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan": niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän, mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus. –Room 2:(1-)8

Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksi tekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme. Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. –Room 8:10-13 (1. Joh 2:1-5)

Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa. -2 Kor 5:10

13.10.2008

Ouroboros

Kuva otettu Lpr:sta.

Ouroboros eli hännän syöjä (kreikaksi Ουροβόρος, nimityksestä on monia variaatioita) on muinainen symboli, joka kuvaa omaa häntäänsä syövää käärmettä tai lohikäärmettä muodostaen ympyrän (tästä eteenpäin O). Tämä kirjoitus käsittelee ensisijaisesti O:n taustoja eri yhteyksissä. O:n syvällisempi avaaminen vaatii ensin ympyrän ja käärmeen symbolien avaamista. Olen käyttänyt tekstin pohjana Wikipedian englannin kielistä selitystä tarkistaen ja täydentäen muista lähteistä.

Kiinassa O on löydetty Hongshanin kulttuurin (4700-2900 ekr) ajalta. Sieltä O on levinnyt mahdollisesti silkkitietä pitkin muualle.

Muinaisessa Egyptissä kuvio on tunnettu 1600 ekr. Symboli kuvasi aurinkoa ja sen kiertoa. Egyptistä se siirtyi foinikialaisille, ja heiltä kreikkalaisille filosofeille jotka nimesivät sen O:ksi.

Platon kuvasi O:n ensimmäiseksi eläväksi olennoksi universumissa, joka on kuolematon ja täydellisesti rakennettu eläin. (Timaeus, 33).

Gnostilaisuudessa O symboloi mm. ikuisuutta, maailmansielua ja Abraxasta.

Kristityille O kuvasi maailmankaikkeuden rajoittuneisuutta, sisäpuolen ja ulkopuolen erotusta sekä luonnon itseään kuluttavaa kiertokulkua, pelkkää ”maallista” olemassaoloa (saarn 3:9-14).

Norjan mytologiassa O esiintyy maailmankäärmeenä, Jörmungandrinä, joka on niin suuri, että voi kiertyä maailman ympärille ja tarttua hampaillaan häntäänsä. O esiintyy myös Ragnar Lodbrokin legendoissa.

Alkemiassa O kuvaa elohopeaa (kaiken läpäisevä substanssi), puhdistusta, jatkuvaa uudistumista (käärme kuvaa usein kuolleista heräämistä, koska se luo nahkansa), elämän ja kuoleman kiertokulkua sekä vastakohtien harmoniaa. Jungin mukaan O on arkkityyppinen alkemian perusmandala (tarkemmin: Collected Works, Vol. 14, 513). Kuuluisa toisen vuosisadan Aleksandriaan ajoittuva alkemistinen teksti The Chrysopoeia of Cleopatra sisältää O:n, jonka sisällä lukee hen to pan (yksi on kaikki). Sen musta ja valkoinen puoli kuvaa gnostilaista dualismia.

Hindulaisessa myytissä käärme Adisesha kiertää kilpikonna Maha kurmaa, jonka päällä seisoo kahdeksan maata kannattelevaa elefanttia. Adisesha ei kuitenkaan pure häntäänsä, vaan ”kertomalla tarinaa hännästään kutsuu itseään olevaisuuteen”, muodostaen näin ympyrän.

Käärmeet ovat pyhiä elämiä monissa Länsi-Afrikan uskonnoissa. Puolijumala Aidophedo, Yorubien sateenkaarikäärme Oshunmare sekä Dahomealaisten Aido-hwedo kuvataan usein O:na.

Atsteekit kuvasivat toisinaan jumalansa Quetzalcoatl:n O:na.

Kemisti August Kekulé keksi bentsiinin rakenteen nähtyään unessa O:n mallisen sormuksen.

Teosofinen seura kertoo sinetissään olevasta O:sta näin: ”Käärme on vanhoissa uskonnoissa ymmärretty viisauden symbolina. Häntäänsä pureva käärme, joka muodostaa yhtenäisen ympyrän, on ikuisuuden vertauskuva. Sillä ei ole erotettavissa alkua eikä loppua koska häntä ja pää ovat liittyneet toisiinsa. Käärme myös luo nahkansa. Se symboloi jälleensyntymää tai kosmisessa symboliikassa aikakausien ikuista kiertoa.