22.4.2010

Aurinkolaulu

Kuva: Jusepe de Ribera, 1642. Huomaa stigmat Franciscuksen kämmenissä. 


Käännökseni lähteenä on Sacred text archivesta löytyvä englanninkielinen käännös Franciscus Assisilaisen Aurinkolaulusta[1]. Alkuperäinen kantaatti on kirjoitettu italiaksi. Tein uuden käännöksen kantaatista siksi, että löytämäni suomennokset poikkesivat oleellisissakin kohdissa englanninkielisestä versiosta. Suurin ero on siinä, että suomennoksessa luonnon elementtejä kehotetaan ylistämään Herraa, toisin kuin käännökseni lähteessä ylistetään Herraa elementeistä. Paras lopputulos saataisiin tietysti alkuperäisestä italiankielisestä versiosta. Oli kirjaimellinen tulkinta mikä hyvänsä, tärkeintä tässäkin on prosessi. Olen laatinut Aurinkolaulusta myös kommentaarin[2].





TÄSTÄ ALKAA OLENTOJEN KIITOKSET  JOTKA SIUNATTU FRANCISCUS LAATI JUMALAN YLISTYKSEKSI JA KUNNIAKSI OLLESSAAN SAIRAANA ST. DAMIANSISSA:

Kaikkein korkein, kaikkivaltias, hyvä Herra,
Olkoon ylistys, kirkkaus, kunnia ja kaikki siunaus Teidän.
Yksin Teille ne kuuluvat, kaikkein Korkein,
Yksikään ihminen ei ole kelvollinen Teidän nimeänne lausumaan.

Ylistys Teille, Herrani, kaikista Teidän luoduista,
Erityisesti kunnianarvoisalle veljelleni auringolle,
Joka valaisee päivän, ja jonka kautta Te kirkkauden annatte;
Hän on kaunis ja säihkyvä suuressa loistossaan;
Teidän, kaikkein Korkeimman kuvana.

Olkaa ylistetty Herrani sisar kuusta ja tähdistä,
Olette luoneet ne kirkkaiksi, kalliiksi ja kauniiksi.

Olkaa ylistetty Herrani veli tuulesta
Ja ilmasta ja pilvistä ja kauniista ja kaikenlaisesta säästä,
Jolla Te annatte luoduillenne ravinnon.
Olkaa ylistetty Herrani sisar vedestä,
Joka on suuresti avulias, nöyrä, arvokas ja puhdas.

Olkaa ylistetty Herrani veli tulesta,
Jolla Te valaisette pimeyden,
Hän on oikeudenmukainen, iloinen, mahtava ja voimakas.

Olkaa ylistetty Herrani sisarestamme, äiti maasta,
Joka elättää ja ylläpitää meitä
Ja tarjoaa monia hedelmiä, kirkkaanvärisiä kukkia ja ruohon.

Ylistetty olkoon Herrani niistä jotka Teidän rakkaudella antavat anteeksi
Ja heikkoudessa ja koettelemuksissa kestävät.
Siunatut ne jotka rauhassa jatkavat,
sillä Te, kaikkein Korkein, tulette kruunamaan heidät.
Ylistetty olkoon Herrani siskostamme, ruumiillisesta kuolemasta,
Jota ei elävä ihminen voi paeta.
Murhe niille jotka kuolevat kuolemansynnissä;
Siunatut olkoon ne jotka ovat silloin Teidän kaikkein pyhimmässä tahdossa,
Sillä toinen kuolema ei vahingoita heitä.

Ylistäkää ja siunatkaa Herraani, kiittäkää Häntä,
Ja olkaa Hänen alamaisensa suurella nöyryydellä.
___________________
[1] http://www.sacred-texts.com/chr/wosf/wosf22.htm#canticle
[2] http://kulmakivi.blogspot.com/2010/05/aurinkolaulun-kommentaari.html

5.4.2010

Koti-ikävä

Jos edellinen tekstini oli kritisoiva, niin tämänkertainen aihe on enemmän yhdistävä. Ei ole kuitenkaan syytä lakaista epäkohdiksi kokemiamme asioita maton alle yksimielisyyden tarpeesta, saatikka luopua vakaumuksestamme saman yksimielisyyden idean saavuttamiseksi. On kuitenkin syytä kiinnittää huomiota kanssakäymisessämme siihen, mikä meitä yhdistää sen sijaan että nostaisimme aina esille erimielisyytemme ja kritiikkimme. On todellakin helpompi hajoittaa kuin rakentaa - vaan rakentajiksi meidät on kutsuttu.

Kaikkia syvällisiä hengellisiä näkemyksiä yhdistää ikävä taivaalliseen kotiin. Tämä ikävä on Henkemme ikävää Jumalan Henkeen, ja päinvastoin Jumalan Hengen ikävää meidän Henkeemme. Jumalan kansalaisten rooli maan päällä on olla muukalaisia, olemme vain vieraina täällä.  Laestadiolaiset vaalivat kaunista laulua kodista:  

Nyt kodista laulun mä laulan / jossa ikuisen asunnon saan / ja kaikkien pyhien kanssa / saan levätä vaivoista maan

Se koti ei olekaan täällä / ah ei, se on kaukana tuoll' / Mä täällä nyt vain olen tiellä /siell' lopun saa kyynelten vuo

Jeesuksen ja ystävät kaikki / mä kohdata kotona saan / Tuo ihmeinen, ihmeinen joukko / se mua jo siell' odottaa

Siell' ilosta sykkäilee sydän / ei vuoda siell' kyyneleitä / Ei mikään, mi suruun on syynä / siell' kotiani voi saavuttaa

Tääll' alhaalla usein mä huokaan / ja kyyneleen silmääni saan, /siis toivon ett' kohta mun suodaan / jo päästä pois vaivoista maan

Edellistä ei pidä tietenkään käsittää niin, että olisi toivottavaa jättää kaikki silleen ja kiirehtiä pois elämästä kaiken jättäen. Kun olemme Hengessämme uudesti syntyneet, olemme jo kotona. Me emme saavuta kuolemassa mitään, mitä meillä ei eläessämme jo ole. Siispä tuonpuoleisten taivasmaailmojen haaveilujen sijaan olisi syytä etsiä Valtakuntaa tässä ja nyt, ja elää siinä. On toki ymmärrettävää, että hengellisen näyn valtaama kokee turhautumista nykyisessä materialistisessa yhteiskunnassa. Tämä on varteenotettava vastus Tiellä. Muutosta ei kuitenkaan tule niin kauan kun Valitut lykkäävät näkyään Valtakunnasta tuonpuoleiseen, sensijaan että keskittyisivät nykyhetkeen. Myös henkilökohtaisella tasolla onnellisuuden painopisteen pitäisi olla tässä hetkessä, ei menneessä eikä tulevassa. Näky tulevasta on kuitenkin tarpeellinen kunhan emme petä itseämme.