11.11.2007

...Jokelan tapauksesta II

Luettuani uudelleen edellisen kirjoitukseni sekä j:n kommentin siihen, pitänee tehdä muutama selvennys. Edellinen kirjoitukseni käsitteli pitkälti tapahtuman seurauksia. En ottanut varsinaisesti kantaa teon moraaliseen puoleen, koska se puoli oli jo valmiiksi mielessäni itsestäänselvyytenä. Selvennän tapauksen moraalista puolta tässä lyhyesti, jottei syntyisi väärinkäsityksiä.

Ensiksi: itsellämme ihmisinä ei ole valtuuksia tai edes edellytyksiä tuomita ketään, vaan ainoastaan antaa anteeksi. Tähän asiaan pohjana Jeesuksen etiikka, sekä jo käytännön psykologinen puoli.

Toiseksi: kun pohditaan tekoa puhtaasti irti asiayhteydestä, voidaan siitä tehdä moraalisia johtopäätöksiä. Tässä tapauksessa asia voidaan typistää vahingoittamisen ongelmaan. Toisen ihmisen vahingoittaminen muussa, kuin puolustuksellisessa motiivissa on ehdottomasti vahingollista (ilmiselvästi teon kohteelle, mutta suuremmassa määrin tekijälle itselleen). Edes puolustuksellinen vahingoittaminen ei ole ongelmatonta. Palaan tämän aiheen tutkintaan vielä myöhemmin (tekstissä Väkivalta ja henkinen kehitys).

Kolmanneksi: meidän on syytä yrittää ymmärtää tekijää, mutta se ei ole sama, kuin tekijän tekojen hyväksyminen. Näiden kahden erottamisessa ja ymmärtämisessä on viisaus. Ihmiset sekoittavat helposti nämä kaksi, luullen tekevänsä selvän erotuksen, mutta kuitenkin erehtyvät. Samoin anteeksi antaminenkaan ei tarkoita anteeksi annettavan teon hyväksymistä.

Neljänneksi: -omaa tulkintaa- tekijän tekoa ei ehkä ole syytä tutkia liian ideologisena kannanottona, vaan ennemminkin "ekstroverttinä itsemurhana". Tällöin tekijällä teon motivointi voi olla toissijainen seikka, kuin jos teko motivoituisi ensin ideologiasta käsin (vrt. islamistiset itsemurhapommittajat).

10.11.2007

Ajatuksia Jokelan tapauksesta

Tapauksen johdosta syntyi suuri mediamylly. Tässä muutamia omia ajatuksia tapahtumasta.

Ampuja mainitsi manifestissaan maailmankatsomuksensa elementeiksi ateistisen darwinismin, jota leimaa nietzscheläis-äärioikeistolainen yli-ihmiskäsite. Hän halveksi ihmiskuntaa, ja piti "inhimmillisyyttä ylivarvostettuna", toistaen Nietzschen ajatuksia uskonnon taannuttavasta vaikutuksesta evoluution kannalta.

Tekstistä tulee hyvin ilmi, että hän on luultavasti todella etsinyt totuutta, mutta (kenties mm. pettymysten ja masennuksen takia) hän ei ole löytänyt maailmasta muuta, kuin tyhjän päämäärättömyyden. Tämä lopputuloshan ei sinänsä aiheuta ihmisissä yleensä muuta, kuin asian sivuuttamisen taka-alalle päivittäisestä ajattelusta.

Kuitenkin, materialismin mukaan maailmassa ei ole mitään henkistä todellisuutta, joka olisi olemassa ilman materian olemassaoloa. Tällöin, materialistiselta kannalta, hänen näkemyksensä on yhtä "oikea", kuin mikä tahansa muukin materialistinen näkemys, oli se sitten mikä hyvänsä variaatio akselilla humanismi-nihilismi. Tämän asian kieltäminen on älyllistä naiviutta. Televisiossa (muistaakseni) käyttäytymistieteiden professori sanoi analysoineensa Auvisen manifestia, ja sanoi, ettei tekijän motivaatioita saa tekstistä selville. Miksei? Mitä epäselvää siinä oli? Oliko professorin mielestä kenties vain korrektimpaa antaa televisiossa "emmaavaanymmarra" -tyyppinen lausunto?

Kyseinen seikka on mielestäni oleellinen nykyisessä uskonto-keskustelussa. Esimerkiksi muutamat amerikkalaiset ateisti-tiedemiehet väittävät, että maailma olisi parempi paikka ilman uskontoja, koska ne aiheuttavat sotia. Mutta! Mielestäni ateistis-materialistinen maailma olisi monta kertaa vaarallisempi paikka. En käy tässä avaamaan väittämääni sen tarkemmin, vaan ajatelkoon lukija itse tämän tapauksen avaamia uhkakuvia suuremmassa mittakaavassa.

Toiselta puolelta tapauskovaiset suomalaiset kääntyvät jälleen kerran vaikeina aikoina persoonallisen Jumalansa puoleen, ja unohtavat hänet, kun eivät häntä enää tarvitse. Onko tämä koko maailmanakaikkeuden arkkitehdin tarkoitus? Vai pitäisikö ihmisen katsoa totuutta avatuin silmin, silloin kun se on mahdollista, ja lopettaa itsepetos?

HS:n pääkirjoituksessa oli 10.11 järkeä: sen mukaan koulussa pitäisi olla arvovapaa maailmankatsomus-aine, jossa voitaisiin keskittyä oppilaiden maailmankatsomuksen kehittämiseen. Nykyinen arvotyhjiö kouluissa tulisi siten täytettyä. Näin vältyttäisiin siltä, ettei enemmän ajattelevien arvomaailma alkaisi kiertämään kehää omien korvien välissä, vaan hänellä olisi avoin foorumi testata ajatuksiaan.

Tapauksen herättämässä keskustelussa ollaan hyvin yksimielisiä siitä, että meidän tulisi rakastaa lähimmäisiämme enemmän. Kuitenkin, keskustelun alettua ovat monet eri tahot alkaneet käyttämään tapausta oman intressinsä pönkittämiseksi. Vaaditaan kontrollia internettiin ja julkisiin tiloihin, määrärahoja jne. Tässäkin asiassa pitäisi herätä oleellisiin seikkoihin. Lisäksi, kuten ampuja manifestissaan jo ennakoi, on perinteinen pelien ja elokuvien vastainen kampanjointi alkanut. Oliko esimerkiksi keski-ajan väkivaltaisuuden motivaattorina tietokonepelit tai väkivaltaelokuvat? Industrial-musiikki? Mikä tappaa (ihmisiä) suomessa eniten vuodessa: alkoholi, liikenne vai ampuma-aseet? Jos joku haluaisi tehdä veriteon, tarvitsisiko hän siihen aseenkantoluvan? Suhteellisuudentaju kunniaan!

Siinä vain muutamia ajatuksia. Toivottavasti tapaus aiheuttaisi yleisen käänteen parempaan, eikä huonompaan. Ainakin asioista keskustellaan, kunhan niistä tehtäisiin vielä oikeita johtopäätöksiä ja käytännön toimenpiteitä.

Lähteet: kirjoitukset HS:ssa, uutiset & puheenvuorot TV:ssä, P-E Auvisen manifesti