16.9.2011

Väkivalta ja henkinen kehitys II

Kuva otettu budapestiläiseltä hautausmaalta.

Jatkan aiheen käsittelyä kristillisestä näkökulmasta. Pasifismista on tullut joissain piireissä itsestään selvä aksiooma, jota ei voi kyseenalaistaa. Toisaalta länsimainen tapakristillisyys sivuuttaa väkivallan ongelman turhan pintapuolisesti, jolloin opillinen väkivallan oikeutus vaikuttaa monesti jäävän hengellisten perustelujen ulkopuolelle. Samoin esoteerisissa piireissä esiintyvä tolstoilainen kristillisyys tulkitsee väkivallan ongelmaa melko yksipuolisesti.

Oma ratkaisuni väkivallan ongelmaan on tiivistetysti (sekä valtion että yksilön tasolla):
- Aloitteellinen hyökkäys on väärin
- Puolustus on useimmiten oikeutettua, mikäli muita keinoja väkivallan estämiseksi ei ole / kaikki muut keinot on jo käytetty
- Heikomman puolustaminen on velvollisuus
- Vahingoittavasta itsepuolustuksesta pitää pyrkiä mahdollisuuksien mukaan pidättäytymään
- Kaikessa on oltava taustalla vähimmän haitan periaate

Periaate takaa mahdollisimman stabiilin rinnakkaiselon, pasifismi taas luo voimasuhteiden epätasapainoa. Periaate ei luo tyhjästä lisää väkivaltaa, vaan pyrkii vähentämään sitä, toisin kuin pasifismi luo puitteita toisten väkivaltaiselle käytökselle. En kuitenkaan pureudu tässä sen enempää puolustavan väkivallan oikeutukseen, vaan siirryn käsittelemään Kristuksen suhdetta puolustavaan väkivaltaan.

Jeesuksen vihasta pidättäytymisen opetukset lienee yleisin argumentti väkivallan vastaisuudelle, eikä niitä omassa kontekstissaan pidäkään vesittää. Väitän silti, että Kristuksessa on selvästi erotettavissa vähälle huomiolle jäänyt soturi-aspekti: paimen. Suuttumattomuuden ja lähimmäisen rakastamisen periaate ovat sinänsä kokonaan oma aiheensa, joten en käsittele niitä tässä tarkemmin. Mainittakoon kuitenkin, että ne kuuluvat kiinteästi hyvän paimenen aspektiin[1].

Symbolisesti Jeesuksen paimenuutta kuvaa hänen itsensä esittämä paimenvertaus[2]. Mainitsemani väkivallan periaatteet istuvat hyvin paimenen periaatteisiin. Käsillä olevan aiheen kannalta vertauksessa mainitut viholliset ovat lampaiden kannalta tappavia, joten paimen (ja ovenvartija) on viimekädessä ainoa lampaita puolustava henkilö. Paimenen puolustustehtävän haasteellisuutta ei pidä väheksyä, kun vihollisiksi mainitaan susien lisäksi varkaat ja ryövärit, jotka tulevat ”varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan”.  Paimenen aseistuksesta yleisimpänä Raamatussa mainitaan sauva ja linko, joskin historiallisilla paimenilla oli muitakin aseita. Vaikka mainitut aseet ovat halpoja ja yksinkertaisia, ovat ne osaavissa käsissä tehokkaita. Hyvän paimenen vastakohtana mainitaan palkallinen paimen, joka ei välitä laumastaan vaan pakenee vaaran uhatessa jättäen lauman vihollisen armoille. Tämänkaltainen paimen rikkoo heikomman puolustamisen velvollisuuden[3]. 
 
Vanhassa testamentissa Jumala sekä hengellinen johtajuus rinnastui paimenuuteen. Uudessa testamentissa Jeesuksen symboliksi lukeutuu paimenvertauksessa sekä paimenen että lampaan rooli[4]. Paimenen soturi-aspektia avaa vanhan testamentin kuvaus Daavidin voitosta Goljatista[5]. Kertomuksessa esille tuleva Herra Sebaot, Israelin sotajoukkojen Jumala, on VT:n sotien takana oleva Jumalan aspekti. Koska Jeesus ei varsinaisesti ottanut kantaa juutalaisen perinteen jumaluuksien puoliin, voidaan niiden ajatella olevan voimassa ainakin passiivisesti myös Jeesuksen opissa. Jeesus ei myöskään tuominnut sotilaita ammattinsa vuoksi missään vaiheessa. Jeesuksen kohtaaman sadanpäämiehen usko oli suurin Israelissa, ja tapaukseen liittyvä opetus oli, että taustat eivät merkitse yhtä paljon kuin intentio[6]. Evankeliumin mukaan myös nimettömäksi jäävä sadanpäämies tunnisti Jeesuksen jumaluuden hänen kuolinhetkellään[7]. Apostolien teoissa  ensimmäisen pakanakristitty Korneliuksen ammatti on myös sadanpäämies[8]. Korneliuksessa ja Jeesuksen kohtaamassa sadanpäämiehessä on henkilöiden sekä opetuksen osalta merkillepantava yhtäläisyys. Tapausten positiivinen sävy huomioiden missään Raamatun kohdissa ei anneta ymmärtää, että sotilaana toimiminen olisi este Kristuksen seuraamiselle[9].

Väkivallan kannalta kantaaottavimmat vaiheet Jeesuksen elämässä ovat lähellä ristiinnaulitsemista. Suurempia yleistyksiä tekemättä on selvää, että Jeesus toimi hyvän paimenen tavoin estämällä seuraajiansa nousemasta sotilaita vastaan hänen puolustamisekseen. Itseuhrauksella hän varmisti seuraajiensa vapauden ja elossa pysymisen. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. –Joh 10:11

___________________
[1] Kristuksen muita aspekteja kastiluokittain: 
Työläinen – puuseppä
Kauppias – Lithargoel, Pietarin ja kahdentoista apostolin teoissa esiintyvä helmikauppias
Sotilas – kuningas (kuningas kuuluu sotilaskastiin)
Pappi – ylimmäinen pappi
Kristuksen esiintyminen kaikissa kasteissa on merkillepantavaa, Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. –Gal 3:28

[2] "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri. Mutta joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen. Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos. Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä." Tämän kuvauksen Jeesus puhui heille; mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hänen puheensa tarkoitti. Niin Jeesus vielä sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi. Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä; mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet. Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne. Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista. –Joh 10:1-13

[3] Huomioi Jeesuksen opetuksessakin ilmi tuleva oikean silmän tuhoaminen: Sitten Herra sanoi minulle: "Ota vielä itsellesi hullun paimenen kapineet. Sillä katso, minä olen herättävä maahan paimenen: hukkaantuneista hän ei pidä huolta, hajaantunutta hän ei etsi, ruhjoutunutta hän ei paranna, pystyssäpysyvää hän ei tue; mutta hän syö lihavien lihaa ja halkaisee niiden sorkat. Voi hullua paimenta, joka lampaat hylkää! Käyköön miekka hänen käsivarteensa ja oikeaan silmäänsä. Hänen käsivartensa kuivettukoon, ja hänen oikea silmänsä soetkoon." –Sak 11:15-17

[4] Sivuhuomautuksena kaksi lampaille vihamielistä Kristuksen symbolia: Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen. –Joh 3:3,  Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: "Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut, niin että hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä". –Ilm 5:5

[5] Saul sanoi Daavidille: "Et sinä voi mennä tuota filistealaista vastaan etkä taistella hänen kanssaan, sillä sinä olet nuorukainen, mutta hän on sotilas nuoruudestansa saakka". Mutta Daavid sanoi Saulille: "Palvelijasi on ollut kaitsemassa isänsä lampaita. Jos leijona tai karhu tuli ja vei lampaan laumasta, niin minä hyökkäsin sen jälkeen, löin sen maahan ja tempasin saaliin sen suusta; ja jos se karkasi minua vastaan, niin minä tartuin sen partaan, löin sen maahan ja tapoin sen. Kun palvelijasi on lyönyt maahan sekä leijonan että karhun, niin tuolle ympärileikkaamattomalle filistealaiselle käy niinkuin niille; sillä hän on häväissyt elävän Jumalan taistelurivejä."… ...Mutta Daavid sanoi filistealaiselle: "Sinä tulet minua vastaan miekan, peitsen ja keihään voimalla, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimeen, Israelin sotajoukon Jumalan, jota sinä olet häväissyt. Tänä päivänä Herra antaa sinut minun käsiini, ja minä surmaan sinut, katkaisen sinulta pään ja annan filistealaisten sotajoukon ruumiit tänä päivänä taivaan linnuille ja metsän pedoille; ja kaikki maat tulevat tietämään, että Israelilla on Jumala. Ja koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra anna voittoa miekan eikä keihään voimalla; sillä sota on Herran, ja hän antaa teidät meidän käsiimme."  -1.Sam 17:33-36,45,46

[6] Ja kun hän saapui Kapernaumiin, tuli hänen tykönsä sadanpäämies ja rukoili häntä ja sanoi: "Herra, minun palvelijani makaa kotona halvattuna ja on kovissa vaivoissa". Hän sanoi hänelle: "Minä tulen ja parannan hänet". Mutta sadanpäämies vastasi ja sanoi: "Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee. Sillä minä itsekin olen toisen vallan alainen, ja minulla on sotamiehiä käskyni alaisina, ja minä sanon tälle: 'Mene', ja hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee." Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: "Totisesti minä sanon teille: en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa. Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa;  mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."  Ja Jeesus sanoi sadanpäämiehelle: "Mene. Niinkuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon." Ja palvelija parani sillä hetkellä. –Matt 8:5-13

[7] Mutta kun sadanpäämies, joka seisoi häntä vastapäätä, näki hänen näin antavan henkensä, sanoi hän: "Totisesti tämä ihminen oli Jumalan Poika". –Matt 15:39

[8] Apt 10

[9] Toisin kuin rikkaille ja fariseuksille asia esiintyy ongelmallisena.

14.9.2011

Piilodogmatismi

Tässä voisi olla vaikka taulukko ihmisen viettämistä ajoista eri taivasmaailmoissa kuoleman jälkeen ammattikunnittain -jätän sen kuitenkin laittamatta.

Viittasin aiemmin Politiikka-tekstissä järjestölliseen dogmatismiin, jota on samalla tavalla esimerkiksi politiikassa ja uskonnoissa. Eksoteerisessa kristinuskossa dogmatismi ei sinänsä tule edes yllätyksenä, mutta esoteerisissa järjestöissä kuten teosofisissa liikkeissä kuvio on korostuneen ristiriitainen siksi, että ohjelmallisesti melkein mitään dogmeja ei pitäisi olla. Opit säteistä, planeettasykleistä, ihmisen prinsiipeistä yms. ovat kaikkien teosofisten järjestöjen ydinteesien mukaan jokaisen itse harkittavissa olevia totuuksia. Kuitenkin mikäli haluaa kehittyä järjestön puitteissa, on käytännössä pakko omaksua lopulta melko pikkupiirteisiä opinkappaleita, joista voisi kuvitella syntyvän väkisin hajontaa mikäli totuutta etsitään aidosti omilla aivoilla. Järjestöjen vakiintuneiden Mestarien oppien kyseenalaistaminen taas voi olla melko haasteellista varsinkin, jos haluaa saada jalansijaa tai jopa uskottavuutta järjestössä. Järjestön vanhoilla katekismuksensa lukeneilla on tietysti jo valmiiksi viralliset vastaukset, ja jos niitä ei ole omaksunut, ei ole vielä riittävän kypsä. Lisäksi opillisten yksityiskohtien sulautumista omaan ajatteluun tapahtuu huomaamatta. Näin ollen on melko mahdotonta erottaa omaa edistystä "lainaedistyksestä". Toki lainaedistykselläkin voi olla puolensa tietyissä kehityksen vaiheissa, riippuen siitä mitkä ovat henkilön kehitystavoitteet.

On melko selvää, ettei esimerkiksi Blavatskyn sisäpiiriin olisi ollut asiaa yhdelläkään  mestarien asemaa -puhumattakaan olemassaoloa- kyseenalaistavalla henkilöllä, oli hän muuten miten kehittynyt olento hyvänsä (tarkoitan tässä nimenomaan teosofisia mestareita). Vastaavasti ervastilaisissa järjestöissä on omat aksioomansa, kuten pasifismi etc. Tietenkin joitain rajauksia järjestöissä on pakko olla, jotta toiminta pysyy järkevissä rajoissa, mutta luulen että melko moni teosofisiin liikkeisiin ydinteesien perusteella innostunut joutuu pettymään havaittuaan pinnan alla olevan piilodogmatismin tai jopa fundamentalismin.

Miten esoteerista opetusta sitten pitäisi antaa? Mielestäni siten, että opetusmenetelmissä on riittävää väljyyttä symbolisesti ja allegorisesti, koska ihmisessä itsessään on tarvittavat avaimet. Vastaavasti eettinen opetus voi olla tarkemminkin määriteltyä, koska etiikalla on helpommin löydettävissä oleva objektiivinen pohja. Mikään järjestö ei voi mielestäni antaa opetusta periaatteella: "reinkarnaation sykli ihmisellä on x,xxx vuotta siinä ja siinä tapauksessa (ja lausumatta jää: "tätähän ei tietenkään sovi kyseenalaistaa, koska tieto on esoteerista")".