Koti-ikävä

Jos edellinen tekstini oli kritisoiva, niin tämänkertainen aihe on enemmän yhdistävä. Ei ole kuitenkaan syytä lakaista epäkohdiksi kokemiamme asioita maton alle yksimielisyyden tarpeesta, saatikka luopua vakaumuksestamme saman yksimielisyyden idean saavuttamiseksi. On kuitenkin syytä kiinnittää huomiota kanssakäymisessämme siihen, mikä meitä yhdistää sen sijaan että nostaisimme aina esille erimielisyytemme ja kritiikkimme. On todellakin helpompi hajoittaa kuin rakentaa - vaan rakentajiksi meidät on kutsuttu.

Kaikkia syvällisiä hengellisiä näkemyksiä yhdistää ikävä taivaalliseen kotiin. Tämä ikävä on Henkemme ikävää Jumalan Henkeen, ja päinvastoin Jumalan Hengen ikävää meidän Henkeemme. Jumalan kansalaisten rooli maan päällä on olla muukalaisia, olemme vain vieraina täällä.  Laestadiolaiset vaalivat kaunista laulua kodista:  

Nyt kodista laulun mä laulan / jossa ikuisen asunnon saan / ja kaikkien pyhien kanssa / saan levätä vaivoista maan

Se koti ei olekaan täällä / ah ei, se on kaukana tuoll' / Mä täällä nyt vain olen tiellä /siell' lopun saa kyynelten vuo

Jeesuksen ja ystävät kaikki / mä kohdata kotona saan / Tuo ihmeinen, ihmeinen joukko / se mua jo siell' odottaa

Siell' ilosta sykkäilee sydän / ei vuoda siell' kyyneleitä / Ei mikään, mi suruun on syynä / siell' kotiani voi saavuttaa

Tääll' alhaalla usein mä huokaan / ja kyyneleen silmääni saan, /siis toivon ett' kohta mun suodaan / jo päästä pois vaivoista maan

Edellistä ei pidä tietenkään käsittää niin, että olisi toivottavaa jättää kaikki silleen ja kiirehtiä pois elämästä kaiken jättäen. Kun olemme Hengessämme uudesti syntyneet, olemme jo kotona. Me emme saavuta kuolemassa mitään, mitä meillä ei eläessämme jo ole. Siispä tuonpuoleisten taivasmaailmojen haaveilujen sijaan olisi syytä etsiä Valtakuntaa tässä ja nyt, ja elää siinä. On toki ymmärrettävää, että hengellisen näyn valtaama kokee turhautumista nykyisessä materialistisessa yhteiskunnassa. Tämä on varteenotettava vastus Tiellä. Muutosta ei kuitenkaan tule niin kauan kun Valitut lykkäävät näkyään Valtakunnasta tuonpuoleiseen, sensijaan että keskittyisivät nykyhetkeen. Myös henkilökohtaisella tasolla onnellisuuden painopisteen pitäisi olla tässä hetkessä, ei menneessä eikä tulevassa. Näky tulevasta on kuitenkin tarpeellinen kunhan emme petä itseämme.