Abraxas begetteth truth and lying, good and evil, light and darkness, in the same word and in the same act.
Wherefore is Abraxas terrible. -C. G. Jung, The Seven Sermons of the Dead
Hyvin mielyttävältä persoonalta tämä Joose vaikuttaa. Ja oli muuten lohduttavaa kuulla että vaipanvaihto yms. ei ole aiheuttanut merkittävää univajetta, sillä itsekkin suurella innolla odottelen esikoiseni syntymää tammikuussa.
Haastattelun arvokkaimpina helminä takkiini jäivät ajatukset "valosta oudossa paikassa" ja "synkkyydestä kummallisessa paikassa". Juuri nämä ovat minulle niitä elävöittävimpiä oivalluksia uskonnossa.
Siunattua odotuksen aikaa! Ei kannata stressata lapsen tuloon liittyvillä spekulaatioilla. Homma on kuitenkin sen verran luonnollista, että asiat kyllä lutviutuu.
Päätin julkaista haastattelun juuri mainitsemasi havainnon takia, vaikka suuri osa haastattelusta käsitteleekin sitten vähemmän maailmankatsomuksellisia asioita. Tuo valon ja varjon löytyminen odottamattomista paikoista on mielenkiintoinen teema, jota on näin muotoiltuna käsitelty melko harvoin.
Voisikohan aiheeseen liittyä tällainen itselleni merkitykseelinen seikka:
Olen kiinnittänyt huomioni evankeliumeissa tiettyihin Jeesukseen liityviin VKT-viitauksiin tai symbolismeihin. Näistä kaksi kiehtovaa ovat Jeesukseen litetyt aasin ja varkaan ideat.
Aasihan on tyfoninen/saatanallinen toteemi par excellens. Ja juuri tämä eläimen Jeesus pyytää opetuslapsensa varastamaan, ja juuri tällä eläimellä hän ratsastaa Jerusalemiin. Liittäisin tätä kuvastoa vamhan testamentin vastaavaan, ja tästäkin vanhempaan uskonnolliseen kuvastoon. Mieleeni tulee Seth-Typhonin aasin hahmo, ja se miten Typhon, Osiriksen murhaaja, on itse asiassa Osiriksen ruumis, ja yhtä hänen kanssaan. Vertaisin tätä myös kuvauksiin varhaisimmista kristityistä palvomassa aasinpäistä ristiinnaulittua jumalaa, joissa kuvauksissa ainakin itse olen taipuvainen näkemään jotain paljon syvällisempää, kuin pelkkää pahantahtoista pilkkaa.
Varkaan osalta tulikin jo esiin aasin varastamainen, minkä lisäksi me muistamme esimerkin "Varkaasta yössä", joka vertaus taikoo mieleen hvyinki synkkiä kuvia. Voisiko olla mahdollista että tässä yritettäisiin jotenkin tuoda esiin Kristuksen Merkurius/Buddhi-yhteyden hämärämpää puolta?
Joku voisi sanoa ajatuksiani saivarteluksi, mutta näen valtavaa merkitystä uskonnollisten tekstien sanavalinnoila. Olen tahtonut tulkita tätä varas-teemaa mahdolliseksi viitaukseksi tekstin VKT-tulkintaan. Jos kerjäläistä voidaan pitää OKT-pyrkijän vertauskuvana, eikö varasta voitaisi pitää VKT-pyrkijän vertauskuvana. Kummallakin on yhteikunnan ulkopuolelle määrittelevä suhde omaisuuteen; kumpaankin esimerkkiin on yhdistetty tietyn kunnia-koodin tai itse luodun lain noudattamisen ihanne; sekä kerjäläisistä että varkaista voi tulla myyttisissä tarinoissa kuninkaita, tai kuningas voi naamioitua varkaaksi sekä kerjäläiseksi. Ja jos puhumme varkauden mytologisesta kunniakkuudesta, muistakaamme Prometheus, joka varasti tulen jumalilta.
Tässä voisi siis olla esimerkki yhtä hyvin oudosta valosta ja kummallisesta pimeydestä.
Joka tapauksessa, tällaisten asioiden äärellä koen itse Raamattua lukiessani varmuutta tekstin loputtomasta pyhyydestä.
Varkaan teemasta tulee ensimmäisenä mieleen Joh. 10:1: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri." etc. eteenpäin. Ristillä olevista ryöväreistä ei taida olla mainintaa, kummalla puolella oleva anoi armoa. Tarkemmin tutkittuna Kristuksen tulo kuin varas yöllä on yllättävän monesti mainittu vertauskuva, esim: Ilm. 16:15 "-Katso, minä tulen niinkuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin, ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi! -". Laupiaan samarialaisen keississä ryövärit ovat ne, jotka pieksevät samarialaisen joten heille tuskin irtoaa ainakaan vertauksessa kunnioitusta.
Olet oikeassa siinä, ettei mitään vertauskuvia ole pyhissä teksteissä sattumalta. Tältä pohjalta Kristus varkaana yöllä on kieltämättä melko vaarallisen oloinen aspekti useimmiten lempeänä pidetystä Jumaluudesta!
Mainitsemasi "Aasin lainaaminen" on myös itseltäni ohi mennyt kohta, joka on kyllä sinänsä mielenkiintoinen. Kristuksen Merkurius-Buddhi aspekti on kyllä monisyinen. Kristushan on selvästi mammonakielteinen, toisaalta lähimmäisen omaa ei saa himoita edes ajatuksissa. Ehkä kyseinen "aasin lainaaminen" voitaisiin tulkita käytännölliseksi mammoman käsittelyksi ilman himoa. Tällainen ajatustapahan on melko anarkistinen kokonaisuuden kannalta. Ei sinänsä mitään uutta, onhan Jeesuksen opetusta yhdistetty kommunistiseen ajatteluun ennenkin. Toisaalta "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on".
En osaa tuosta aasin tematiikasta sanoa mitään tässä vaiheessa. Kiitos avartavasta kommentista!
Aasin "lainaaminen" taitaa nykykielellä olla "luvaton käyttöönotto"...
Aasin symboliikasta Raamatussa minulla olisi halu tehdä perinpohjaisempi tukimus joskus läheisessä tulevaisuudessa. Lyhyesti määritelty merkitys aasille on alaspäinen kolmio, alkemistien prima mater, eli hyle.
Taas kenties ilmeisin merkitys sille, miksi Jeesus ratsasti Jerusalemiin juuri aasilla, on se kuinka tuohon aikaan ja tuossa paikassa kuninkaat ratsastivat rauhan aikaan aasilla, ja sodan aikaan hevosella. Näin ollen siis Jeesus saapui kaupunkiin rauhan ruhtinaana.
Raamatussa ei tosiaan taideta mainita kummalla puolella kumpikin ryöväri oli. Mutta legendat valistavat että katumaton Gestas tai Dumachus oli vasemmalla, ja katuva Dismas tai Titus oli oikealla. http://en.wikipedia.org/wiki/Gestas
Tähän asetelmaan viitta myös ortodoksien risti, jossa alimpana oleva vino poikkipuu edustaa näitä kahta ryöväriä.
Itse olen pannut merkille kuinka tämä poikkipuu vastaa Baphometin käsiä, jotka osoittavat mustaa ja valkeaa kuunsirppiä. Ja vaikka ortodoksien ristin kääntäisi ylösalaisin, kädet osoittavat silti samoihin suntiin. Tämä risti voitaisiin siis invertoida myös siten, että vaihdettaisiin vinon poikkipuun asento päinvastaiseksi... Mutta tämä alkaa jo mennä turhan paljon asian viereen.
Hyvinhän tässä pysytään asiassa. Törmäsin viestisi kirjoittamisen aikoihin juuri mainitsemaasi poikkipuu-invertoituun ristiin eräässä hautamuistomerkissä. En olisi kiinnittänyt asiaan huomiota ilman kommenttiasi.
Hyvin mielyttävältä persoonalta tämä Joose vaikuttaa. Ja oli muuten lohduttavaa kuulla että vaipanvaihto yms. ei ole aiheuttanut merkittävää univajetta, sillä itsekkin suurella innolla odottelen esikoiseni syntymää tammikuussa.
VastaaPoistaHaastattelun arvokkaimpina helminä takkiini jäivät ajatukset "valosta oudossa paikassa" ja "synkkyydestä kummallisessa paikassa". Juuri nämä ovat minulle niitä elävöittävimpiä oivalluksia uskonnossa.
Siunattua odotuksen aikaa! Ei kannata stressata lapsen tuloon liittyvillä spekulaatioilla. Homma on kuitenkin sen verran luonnollista, että asiat kyllä lutviutuu.
VastaaPoistaPäätin julkaista haastattelun juuri mainitsemasi havainnon takia, vaikka suuri osa haastattelusta käsitteleekin sitten vähemmän maailmankatsomuksellisia asioita. Tuo valon ja varjon löytyminen odottamattomista paikoista on mielenkiintoinen teema, jota on näin muotoiltuna käsitelty melko harvoin.
Kiitos toivotuksistasi!
VastaaPoistaVoisikohan aiheeseen liittyä tällainen itselleni merkitykseelinen seikka:
Olen kiinnittänyt huomioni evankeliumeissa tiettyihin Jeesukseen liityviin VKT-viitauksiin tai symbolismeihin. Näistä kaksi kiehtovaa ovat Jeesukseen litetyt aasin ja varkaan ideat.
Aasihan on tyfoninen/saatanallinen toteemi par excellens. Ja juuri tämä eläimen Jeesus pyytää opetuslapsensa varastamaan, ja juuri tällä eläimellä hän ratsastaa Jerusalemiin. Liittäisin tätä kuvastoa vamhan testamentin vastaavaan, ja tästäkin vanhempaan uskonnolliseen kuvastoon. Mieleeni tulee Seth-Typhonin aasin hahmo, ja se miten Typhon, Osiriksen murhaaja, on itse asiassa Osiriksen ruumis, ja yhtä hänen kanssaan. Vertaisin tätä myös kuvauksiin varhaisimmista kristityistä palvomassa aasinpäistä ristiinnaulittua jumalaa, joissa kuvauksissa ainakin itse olen taipuvainen näkemään jotain paljon syvällisempää, kuin pelkkää pahantahtoista pilkkaa.
Varkaan osalta tulikin jo esiin aasin varastamainen, minkä lisäksi me muistamme esimerkin "Varkaasta yössä", joka vertaus taikoo mieleen hvyinki synkkiä kuvia. Voisiko olla mahdollista että tässä yritettäisiin jotenkin tuoda esiin Kristuksen Merkurius/Buddhi-yhteyden hämärämpää puolta?
Joku voisi sanoa ajatuksiani saivarteluksi, mutta näen valtavaa merkitystä uskonnollisten tekstien sanavalinnoila. Olen tahtonut tulkita tätä varas-teemaa mahdolliseksi viitaukseksi tekstin VKT-tulkintaan. Jos kerjäläistä voidaan pitää OKT-pyrkijän vertauskuvana, eikö varasta voitaisi pitää VKT-pyrkijän vertauskuvana. Kummallakin on yhteikunnan ulkopuolelle määrittelevä suhde omaisuuteen; kumpaankin esimerkkiin on yhdistetty tietyn kunnia-koodin tai itse luodun lain noudattamisen ihanne; sekä kerjäläisistä että varkaista voi tulla myyttisissä tarinoissa kuninkaita, tai kuningas voi naamioitua varkaaksi sekä kerjäläiseksi. Ja jos puhumme varkauden mytologisesta kunniakkuudesta, muistakaamme Prometheus, joka varasti tulen jumalilta.
Tässä voisi siis olla esimerkki yhtä hyvin oudosta valosta ja kummallisesta pimeydestä.
Joka tapauksessa, tällaisten asioiden äärellä koen itse Raamattua lukiessani varmuutta tekstin loputtomasta pyhyydestä.
Pistitpä mielenkiintoisia näkökulmia pöytään...
VastaaPoistaVarkaan teemasta tulee ensimmäisenä mieleen Joh. 10:1: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri." etc. eteenpäin. Ristillä olevista ryöväreistä ei taida olla mainintaa, kummalla puolella oleva anoi armoa. Tarkemmin tutkittuna Kristuksen tulo kuin varas yöllä on yllättävän monesti mainittu vertauskuva, esim: Ilm. 16:15 "-Katso, minä tulen niinkuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin, ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi! -". Laupiaan samarialaisen keississä ryövärit ovat ne, jotka pieksevät samarialaisen joten heille tuskin irtoaa ainakaan vertauksessa kunnioitusta.
Olet oikeassa siinä, ettei mitään vertauskuvia ole pyhissä teksteissä sattumalta. Tältä pohjalta Kristus varkaana yöllä on kieltämättä melko vaarallisen oloinen aspekti useimmiten lempeänä pidetystä Jumaluudesta!
Mainitsemasi "Aasin lainaaminen" on myös itseltäni ohi mennyt kohta, joka on kyllä sinänsä mielenkiintoinen. Kristuksen Merkurius-Buddhi aspekti on kyllä monisyinen. Kristushan on selvästi mammonakielteinen, toisaalta lähimmäisen omaa ei saa himoita edes ajatuksissa. Ehkä kyseinen "aasin lainaaminen" voitaisiin tulkita käytännölliseksi mammoman käsittelyksi ilman himoa. Tällainen ajatustapahan on melko anarkistinen kokonaisuuden kannalta. Ei sinänsä mitään uutta, onhan Jeesuksen opetusta yhdistetty kommunistiseen ajatteluun ennenkin. Toisaalta "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on".
En osaa tuosta aasin tematiikasta sanoa mitään tässä vaiheessa. Kiitos avartavasta kommentista!
Hyviä pohdintoja.
VastaaPoistaAasin "lainaaminen" taitaa nykykielellä olla "luvaton käyttöönotto"...
Aasin symboliikasta Raamatussa minulla olisi halu tehdä perinpohjaisempi tukimus joskus läheisessä tulevaisuudessa. Lyhyesti määritelty merkitys aasille on alaspäinen kolmio, alkemistien prima mater, eli hyle.
Taas kenties ilmeisin merkitys sille, miksi Jeesus ratsasti Jerusalemiin juuri aasilla, on se kuinka tuohon aikaan ja tuossa paikassa kuninkaat ratsastivat rauhan aikaan aasilla, ja sodan aikaan hevosella. Näin ollen siis Jeesus saapui kaupunkiin rauhan ruhtinaana.
Raamatussa ei tosiaan taideta mainita kummalla puolella kumpikin ryöväri oli. Mutta legendat valistavat että katumaton Gestas tai Dumachus oli vasemmalla, ja katuva Dismas tai Titus oli oikealla. http://en.wikipedia.org/wiki/Gestas
Tähän asetelmaan viitta myös ortodoksien risti, jossa alimpana oleva vino poikkipuu edustaa näitä kahta ryöväriä.
Itse olen pannut merkille kuinka tämä poikkipuu vastaa Baphometin käsiä, jotka osoittavat mustaa ja valkeaa kuunsirppiä. Ja vaikka ortodoksien ristin kääntäisi ylösalaisin, kädet osoittavat silti samoihin suntiin. Tämä risti voitaisiin siis invertoida myös siten, että vaihdettaisiin vinon poikkipuun asento päinvastaiseksi... Mutta tämä alkaa jo mennä turhan paljon asian viereen.
Hyvinhän tässä pysytään asiassa. Törmäsin viestisi kirjoittamisen aikoihin juuri mainitsemaasi poikkipuu-invertoituun ristiin eräässä hautamuistomerkissä. En olisi kiinnittänyt asiaan huomiota ilman kommenttiasi.
VastaaPoista