29.3.2016

Via Crucis AD MMXVI



Kävin tutustumassa tänä vuonna Helsingissä järjestettyyn Via Crucis-pääsiäistapahtumaan. Olin lähtiessäni varsin skeptinen näytelmän suhteen, koska pääsiäispassiota käsitteleviä näytelmiä, elokuvia ja lauluja on tullut koettua jo melkoinen yliannos. Näistä lähtökohdista käsin kokemus osoittautui varsin positiiviseksi.

Tullessani Kaisaniemen puistoon vastassa oli ensimmäisenä Jeesus pelastaa-ihmiset lehtisineen. Taistelu totuudesta ei hellitä edes yhteisen suuren kertomuksen äärellä. "Mikä on totuus?" kysyi Pilatus, ja tämän kysymyksen äärellä ovat totuuden etsijät tänäkin päivänä. Totuus tuskin löytyy kuitenkaan sieltä, missä sitä äänekkäimmin julistetaan.

Kaisaniemen kumpare oli valaistu Getsemanen puutarhan näyttämöksi. Aluksi näyttämölle astui valkoiseen kaapuun pukeutunut nainen, joka liikehti lavalla vaivaannuttavan pitkään kestävän  Hoosianna-laulun säestämänä. Vierestä kuulunut "mitä *ittua?" lienee ollut useamman muunkin mielessä.

Via Cruciksen lähdettyä käyntiin tuli selväksi, että näytelmä on sovitettu vahvasti tähän päivään. Näytelmä otti vahvasti kantaa pelon tunteeseen nykyisessä ilmapiirissä. Elämme objektiivisesti ajateltuna maksimaalisen turvallisessa yhteiskunnassa, jonka jäsenet löytävät paradoksaalisesti aina lisää uusia pelon aiheita. "Pelko on kuin hydra, katkaisemalla yksi pää syntyy kaksi lisää". Näytelmässä pelko työpaikan säilyttämisestä motivoi opetuslapsen ilmiantamaan työkaverinsa alkoholismista. Työkaveri sai potkut, jäljelle jäi kalvava syyllisyys. 

Syyllisys on perinteisesti keskeinen teema pääsiäispassiossa, niin nytkin. Toinen opetuslapsi pohti pilalle mennyttä työpäiväänsä. Aamulla nähty kerjäläinen jäi mieleen, ja keskittymisen puute töissä aiheutti kohtuuttoman tuottavuuden laskun suhteutettuna henkilön työajan hintaan. Juudas kavalsi Jeesuksen puhtaasti rahanpuutteen takia. Rahahan ei oikeastaan ole itsessään paha asia, vaan vaihdon välineenä kytköksissä hyvinvointiin ja välttämättömiin tarpeisiin. Neuvottelemallaan palkkiolla Juudas hankki haluamansa mökit Saimaan rannalta, mutta joutui lopulta toteamaan ennen itsemurhaa, ettei rahaa ole ikinä tarpeeksi [1].

Kolme päättäjää olivat absurdiudessaan kuin Liisa ihmemaassa -kertomuksesta. Pompöösit hallitsijat outoine pallovartaloineen ja puhetapoineen olivat tarkoituksellisen vieraantuneita kansasta omassa erillisessä todellisuudessaan. Tavalliset ihmiset taas eivät halunneet riskeerata mitään: eivät ottaa kantaa vääryyksiin, eivät auttaa hädässä olevaa, olla paikalla tai nähdä kun jotain tapahtuu. Ne, joilla on paljon uskaltavat, ja ne, joilta puuttuu, pelkäävät.

Näiden kaikkien inhimmillisesti ymmärrettävien huolien keskellä Jeesus on yksinkertaisessa idealismissaan ulkopuolinen. Hänen oppinsa on selkeä ja johdonmukainen, mutta opetuslasten pelot ja huolet estävät heitä seuraamasta opetuksia. Opetuslapset ovat työssä mukana, mutta eivät taivasten valtakunnan sisällä [2].

Getsemanesta siirryttiin seuraavaan kohtaukseen Suomen Pankille. Reittioppaina toimivat meksikolaistyyliset luurankorumpalit hiilivalkeilla ja jähmettyneinä seisovat valkoiset naishahmot. Siirtyminen itsessään oli yksi tapahtuman hienoimmista osuuksista.

Toisessa osuudessa Jeesusta kuulusteli julkkiksina esiintyvät hahmot limusiineine ja vilkkuvaloineen. Jeesuksen sijaan vapautettava Barabbas oli puettuna oranssiin haalariin ja mustaan huppuun Guantamon vankien tapaan. Irvokkaan shown jälkeen Jeesus kuljetettiin Tuomiokirkolle, jonka portailla lopullinen ristiinnaulitseminen tapahtui. Näytelmässä ei kuvattu tavanomaisia ruoskintoja tai ristiin naulitsemista yksityiskohtaisesti. Tämä on perusteltua, koska kidutuksen yksityiskohtia on kuvattu jo muissa teoksissa riittämiin. 

Näytelmä nosti mieleeni kristinuskon ristiriitaisen aseman länsimaisena valtauskontona. Jeesuksen sanoma on ytimeltään radikaali, yksinkertainen ja ehdottomuudessaan haastava. Kristinusko on kuitenkin nykypäivänä julkisivultaan laimennettu ja haalistunut. Luterilainen teologia on omalla tavallaan osallisena kristinuskon etiikan laimentamisessa. Äärimmilleen viedyssä armon teologiassa ei ole sijaa teoille, jolloin Jeesuksen opetuksien potentiaali jää käyttämättä [3]. Jeesuksen esimerkistä ja opetuksista voi kuitenkin milloin tahansa löytää sen kovan ytimen. Via Cruciksen kaltaisella spektaakkelilla on erinomainen mahdollisuus tuoda kristinuskon unohdettuja aspekteja näkyville. Toiseen kulttuuriin ja aikaan sijoitetut tapahtumat jäävät helposti etäisiksi, mutta tähän päivään sovitettuina ne tulevat paremmin ymmärrettäviksi.

____________________
[1] Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. -Luuk 18:25
[2] Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. -1. Joh 4:18
[3] Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. -Matt 7:21