30.4.2011

Kuolema

Kuva on otettu budapestiläiseltä hautausmaalta.

Vastaan tässä tekstissä HS:n esittämiin kysymyksiin kuolemasta. Pääsiäisen tienoilla julkaistu artikkeli löytyy tästä.  Aihetta koskien on syytä korostaa poikkeuksellisen paljon tietämisen nöyryyttä: en väitä, että minulla olisi aiheesta kokemuksellista tietoa, jonka nojalla voisin väittää asioiden olevan absoluuttisesti näin. Tämän takia lukijan on syytä pitää mielessä vastausten spekulatiivinen sävy, vaikka vastaukset onkin laadittu yksiselitteisesti.

1) Kuoleeko ihminen kuolemassaan täydellisesti?
Ei. Oikeastaan ihmisessä tuhoutuu lopullisesti melko vähän; ruumis palaa takaisin materiaaliseen kiertokulkuun, henki ja sielu sulautuvat kiinteäksi substanssiksi kuonan palaessa pois. Toisaalta ihmisen uniikki  sen hetkinen kokoonpano purkautuu peruuttamattomasti. Näin tapahtuu tosin elämässä kaiken aikaa. Sielulla on henkeen nähden väliaikainen ja muutoksenalainen merkitys. Ainoastaan henki on ikuinen;  lähtöisin ja olemuksellisesti osa Absoluuttia. Sielun kokoonpano määrittyy paikallisajallisesti.

2) Onko ihmisellä yksilönä elämää kuolemansa jälkeen?
On. Tosin yksilön kokemus itsestään on suhteellinen. Monadin,  Jumalaisen kipinän välitilassa kokema elämä, ja sen tietoisuus itsestään on riippuvainen ihmisen kehitysasteesta. Vähemmän kehittyneellä välitilan tuntemukset voivat vastata helvettiä, kun taas kehittyneen tuntemus vastaa taivasta. Samoin ”elämäksi” koettavan välitilan kokemuksen määrä ja laatu riippuvat suuresti monadin kehitysasteesta.

3) Onko ihmisellä myös henki ja/tai sielu?
On. Henki edustaa Jumalaa, ja sielu ihmisen kokemuksellista historiaa, joka muovautuu elämän aikana.

4) Liittyykö kuolemaan jokin henkinen tai hengellinen mysteeri?
Kyllä.  Kuoleman mysteeri on salattu jo siksi, ettei siitä voida elävien kirjoissa kuin spekuloida.

5) Onko Raamatun kertomusten mukainen Jeesuksen ylösnousemus totta?
Kyllä. Tosin ylösnousemuksen yksityiskohdat jäänevät mysteeriksi. Koska Raamatun kertomuksilla on vahva allegorinen sävy, ovat kertomukset tässä mielessä tosia. Samalla on hyvä tunnustaa, ettemme kukaan tiedä kertomusten historiallisen vastaavuuden astetta.

6) Ovatko taivas ja helvetti olemassa tässä ajassa?
Kyllä. Helvetti on sielun eroa hengestä (=Jumalasta), ja taivas sielun yhteyttä henkeen. Toki kokemusympäristö vaikuttaa kokemukseen, mutta samoin ulkoiset olosuhteet voivat olla maallisen ihmisen näkökannalta nurinkuriset sisäiseen olotilaan nähden (vrt. marttyyrit).

7) Ovatko taivas ja helvetti olemassa kuoleman jälkeen?
Kyllä. Helvetti on monadin kokema kitka sielun, ruumiin ja hengen irtautuessa toisistaan. Mitä enemmän ihmisen tietoisuus on kytkettynä katoavaan ja irtoavaan materiaan, sitä helvetillisempi prosessi on. Vastaavasti katoamattomaan suuntautunut tietoisuus  kokee katoavaisuudesta irtautumisen prosessin taivaallisena Pyhän Hengen tulena.

8) Joutuuko ihminen kuoleman jälkeen tuomiolle elämästään?
Kyllä. Ihmisen kuoltua hänen tekonsa saldo määrittää hänen tulevaisuutensa suunnan. Tuomio on toki vanhahtavan kalsea termi kuvaamaan täydellisen oikeudenmukaista ja tarkoituksenmukaista prosessia.

9) Onko ihmisen kuoleman hetki ennalta määrätty?
Ei. Ihminen määrittää kaiken aikaa teoillaan tulevaisuutensa suuntaa. Tietysti riittävän kehittynyt tietoisuus (kuten Logos) voi ennalta nähdä ihmistä paremmin, minkälaisiin syyn ja seurauksen lopputuloksiin elämä päätyy. Tällöin kyseeseen tulee kuitenkin ennalta näkeminen, ei määrääminen.

10) Onko kuolemanjälkeinen jälleensyntyminen mahdollista?
Kyllä. Henki on ikuinen, sielu väliaikainen. Ihmisen tehtävä on täydellistyä seuraavaan vaiheeseen, eikä se onnistu yhden elämän aikana.

11) Onko ruumiin ylösnousemus mahdollista?
Kyllä. Kuolemassa ihmisen ”sielu-henkiruumis” kohoaa ruumiista ylös viimeiselle tuomiolle. Tämä ei tietenkään koske materiaalista ruumista, joka hajoaa luonnollisesti havaittavilla tavoilla.

12) Onko olemassa aikaa kuoleman ja ylösnousemuksen välissä?
Kyllä. Kuoleman prosessi voi olla kuolemankieltävän persoonan tapauksessa pitkitetty, jolloin ”sielu-henkiruumiin” irtautuminen ruumiista on kokemuksena helvetti, sekä ajallisesti sitä pidempi, mitä itsepäisemmin monadi kieltää kuoleman.