9.7.2009

Minä olen α ja Ω

9.7.09 HS:n mielipide-osastolla oli tietokirjailija ja uskontotieteilijä Tiia Aarnipuun mielenkiintoinen teksti "Kirkkovene" on oiva kristillinen symboli. Kirjoitus tukee omaa näkemystäni femiinisestä aspektista kristillisessä symboliikassa. Kristityt ovat femiinisestä jumaluuden aspektista vaietessaan sulkeneet pois paljon syvimpien mysteerien ymmärtämisestä.

Nykypäivänä alfasta ja omegasta (kreik. α & Ω), alusta ja lopusta, syntymästä ja kuolemasta, ollaan yleisesti ottaen etäännytty. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uskontojen ajaton viisaus olisi kätkenyt näitä mysteerejä sisäänsä. Eroksen ja Thanatoksen kysymykset nivoutuvat kiinteästi toisiinsa. Tämän hetken viihdeyhteiskunnan pornoistuminen ja väkivaltaistuminen heijastelee puhtaasti näiden universaalien teemojen tarpeellisuutta ja samalla niiden todellisten merkitysten unohtamista. Kristillisyydessä on kartettu elämän mysteerin täsmällistä kuvausta fyysisen elämän täsmällisillä termeillä. Vertauskuvien kautta tieto on kuitenkin näkyvillä.

Aarnipuun mainitsema Kristuksen kylkeen isketyn haavan näkeminen vaginana symbolisessa mielessä on mielenkiintoinen huomio. Kristus Jumalan täydellisenä temppelinä, sotilaan keihään tekemä ovaalin muotoinen verta ja vettä vuotava haava rinnassa, haavan näkeminen porttina kaikkein pyhimpään - Kristuksen puhtaaseen sydämeen eli taivasten valtakuntaan, veren valuminen vastaanottavan ihmisen graalin maljaan... Tässäpä vasta allegoriaa ihmisen pelastumisesta, joka toteutuu yhtälailla jokapäiväisessä fyysisessä maailmassa. Kristuksen haavan femiinisessä merkityksessä on perusteltu yhtäläisyys luomiskertomuksenkin perusteella: Eeva luotiin Aatamin kylkiluusta.

Syklisen universumiteorian mukaan vanha universumi kuolee ja syntyy uudesti "portin" kautta. Ihminen syntyy vaginan (tai sektiossa haavan) kautta, joka on alfa. Kuollessaan ihminen kulkee omega-portin läpi viimeiselle tuomiolle, jossa hänet punnitaan. Kristuksen opetuksen mukaan ihmisen on kuljettava ahtaasta portista, jos haluaa elämään ja taivasten valtakuntaan. Nikodemuksen kanssa käymässään keskustelussa Jeesus toteaa, että ihmisen on synnyttävä uudesti ylhäältä, jos haluaa elää. Uudestisyntymistä verrataan fyysiseen syntymään, ja aiheessa pysyen tuon vertauksen ahdas portti on fyysisessä elämässä naisen sukupuolielin. "Kuinka ihminen voi palata äitinsä kohtuun?" Henkisessä mielessä kuolemalla ja syntymällä uudesti ylhäältä, konkreettisesti syntymällä uudestaan uuden äidin kohtuun ensin mainitun ollessa tietenkin se toivottu tapa. Kaste kuvaa tätä hautaamista ja syntymistä.

A & O, alku ja loppu, ovat molemmat portteja. Alfa on Ichtys, kristittyjen kalasymboli (joka kärki alaspäin käännettynä on vagina) sekä kaikennäkevä silmä. Ne ovat alfan kreikkalaiseen kirjaimeen symbolisestikin sopivat merkitykset. Omega on kirjaimen ja merkityksen kautta myös portti, joka on fyysisessä elämässä kuolema. Pyhä Henki kirjoitetaan alkukielessä femiinisessä muodossa, se on siis kolminaisuuden femiininen aspekti. Pyhän Hengen muita symboleja ovat mm. kyyhkynen, joka laskeutui Jeesuksen ylle Jordanin kasteessa sekä tulen liekki, joka mm. laskeutui opetuslasten päälle helluntaina.

Alfa on kristusmonogrammin (PX) oikealla puolella, omega vasemmalla (monogrammista käsin). Alfa on siis Jumalan oikea käsi, joka alttaritaiteessa kuvataan kristuksen oikealla puolella olevana armon lehvänä, ja omega vastaavasti Jumalan tuomitseva vasen käsi, joka kuvataan miekkana. Ajateltaessa Logosta joka on Sana, voidaan oikean puolen lehvä tulkita myös sulkakynäksi vasemman puolen miekan ollessa jo itsessään Sanan symboli. Näin jaoteltuna kynä kuvaa luovaa Sanaa ja miekka tuhoavaa Sanaa.

Raamattu sisältää lukemattomia mainintoja portista, vasemmasta & oikeasta kädestä, uudesti syntymisestä yms. mainituista symboleista. On ehkä inhimmillistä, että niinkin vaikeasta asiasta kuin seksuaalisuudesta on tehty tabu uskonnollisessa käsitteistössä. Toisaalta monet symbolit tarvitsevat avaimia auetakseen, ja kokonaisuuden eheä kuva paljastuu vasta palasten loksahdettua paikoilleen. Vaikka palojen yhdistäminen olisi vielä kesken, olisi tärkeää tiedostaa elämän ja kuoleman kysymysten olevan maallisessa ja hengellisessä mielessä perustavinta laatua olevia kysymyksiä.

Alkuun palaten, "kirkkovene" on oiva kristillinen symboli. Siinä ei ole nykykäsitteistönkään mukaan mitään saastaista, vaan seksuaalisuuden, luomisen ja syntymän mysteerien pitäisi olla uskonnollisessa käsitteistössä itsestäänselvästi pyhiä asioita. Mikä tahansa mysteeri pilaantuu väärin ymmärrettäessä. Kuitenkin ihmisten holhoaminen sillä perusteella, että tällaiset syvälliset mysteerit ymmärretään lähtökohtaisesti turmiollisella tavalla, on ihmisten aliarvioimista. Sama pätee kuoleman mysteerin suhteen, joka on jostain syystä otettu huomattavasti paremmin huomioon kristinuskon historiassa kuin luovuuden aspekti. Kaikki epätasapaino kuitenkin kostautuu, oli vaaka kallellaan kumpaan suuntaan tahansa.

5.7.2009

Universumin syklisyys

Uusimman Tieteen Kuvalehden artikkeli palauttaa maailmankaikkeuden syklisyyden uudelleen relevantiksi teoriaksi. Noin 10 vuotta sitten teorioita maailmankaikkeuden syklisyydestä ja kertakaikkisuudesta pidettiin suunnilleen yhtä mahdollisina. Teoria singulariteetistä syntyneestä loputtomiin laajentuvasta maailmankaikkeudesta voitti syklisen näkemyksen, mutta nykyisin teoria syklisyydestä alkaa saada uudelleen kannatusta. Syklisen maailmankaikkeuden idea vaikuttaa todennäköisemmältä, koska singulariteetistä syntynyttä maailmankaikkeutta on alettu pitää mahdottomana. Avaruuden taustakohinasta saattaa löytyä viitteitä aiemmasta maailmankaikkeudesta. Uuden teorian mukaan osia aiemman maailmankaikkeuden ominaisuuksista siirtyy seuraavaan.

Teoria universumin syklisyydestähän ei ole uusi, vaan ainakin hindulaisuudessa se tunnetaan 4000 vuoden takaa. Myös skandinaavisen mytologian maailmankuva on syklinen (ks. kirjoitukseni Odin & sen kommentit).

Kuvassa toinen versio aiemmassa tekstissä kuvatusta Tursaansydämestä.
Tieteen Kuvalehden artikkeli numerossa 10/2009

4.7.2009

Tietäjäkansan nousu?

















Löysin kuvassa olevan kiven Joensuusta. Tekstin alla oleva Tursaan sydän on vanha esikristillinen symboli. Tursaan sydämen yläpuolelle kirjoitettu loitsun katkelma menee kokonaisuudessaan näin:

Se varsin valehteloo, / Joka tulta arveloo / Väinämöisen iskemäksi, / Kun iski ite Jumala, / Iski ilman ikkunoilla. / Tuli on tehty taivosessa, / Tehty taivaan navalla, / Otavitten olkapäillä, / Kulta-kunnasten kukuilla. / Vaan kukas sen tuuvitti tulisen? / Neitsyt Maaria emonen / Rautasessa kätkyessä, / Hiihnoissa hopeisissa, / Valanteissa vaskisissa, / Alla suun sulan Jumalan, / Alla parran autuaan. / Tulen synty on taivosesta, / Vuoresta vetosen synty, / Maasta on raukan rauan synty.
-Tuli, SKVR VII3 loitsut 1400

Kirjoitettu loitsu on Juukalainen, eli maantieteellisesti Pohjois-Karjalaan sopiva. Juukan naapurikunta Kaavi esittää tämän loitsun kritisoiman virheellisen näkemyksen, jonka mukaan tuli on Väinämöisen (ja Ilmarisen) luoma (SKVR VII3 loitsut 1388). Liekö syynä naapuripura vai näkemyksellinen ero. Tietyllä tavalla molemmat versiot voivat olla oikeassa, kuten kristinuskokin selittää monia kolminaisuuden ongelmia muille monoteisteille.

Kiven löytyminen ja tekstin selvittäminen herätti paljonkin ajatuksia. On häpeä, miten huonosti suomalaiset tuntevat omia henkisiä juuriaan kristinuskon tuloa edeltäviltä ajoilta. Olen kuitenkin havainnut viime aikoina tapahtuvan pienimuotoista elvytystä. Aika omien henkisten juurien selvittämiseen on otollinen. Mediassa näkyvä Vapaa-ajattelijoiden bussikampanja on herättänyt näkyvää vastustusta erityisesti muslimien taholta. Loppujen lopuksi luterilaista kirkoa ei uhkaa kuitenkaan ateismi, vaan muiden hengellisten näkemysten yleistyminen. Tällä ajalla on oleellista individualistinen näkökanta: jos yhteisön näkökulma ei täsmää oman kanssa, yhteisöstä uskalletaan erota. Omasta mielestäni tämä on uskontojen mystisen tradition mukaista ajattelua. Yksilö ei pelastu vain kuulumalla instituutioon kuten kirkkoon, vaan henkilökohtaisen vakaumuksen kautta. Sikäli nykyinen individualistinen näkökulma yhdistyy positiivisesti ymmärrettynä valtakristinuskon tuhoaman gnostilaisuuden ajatuksen kanssa.

Tässä vaiheessa lukija voi ajatella kirjoittajan eksyneen aiheesta. Palaan siis alkuperäiseen aiheeseen. Se, että joen rannalta löytyy todelliseen suomalaiseen hengentietoon pohjautuvaa tekstiä osoittaa, että vanhaa Suomen tietäjäkansan tietoa (tieto=gnosis) ollaan löytämässä uudelleen. Paljon on tuhoutunut, vaan paljon on myös löydettävissä kun asetutaan ongelmassa hengelliselle kannalle. Vaikka ristiretkien väkivaltainen käännytys tuhosi paljon suomalaisten perinnöstä, on kansa ja sen olosuhteet edelleen samat. Siinä, missä vanha juutalainen traditio esittää tarkkoja geometrisia laskelmia, sukupuita ja säädöksiä on vanha suomalainen hengellisyys laulun, runonlausunnan ja luonnon elementtien uskontoa.

Totuuden etsijä ei tietenkään valitse mitään puoluetta perimmäisten allegorioiden paremmuusjärjestykseen laittamiseksi, vaan pyrkii näkemään kaikessa kokonaisuuden. Loitsussakin näkyy kristillistä vaikutusta. On kuitenkin myönnettävä suomalaisen hengenperinnön sopivuus kansamme temperamentille. Alla lainatussa pätkässä Väinämöisen lähdössä lienee ajateltavaa kansamme temperamentista sekä profeetallisessa mielessä kansamme henkisestä tilanteesta - minkä muun kansan henkinen johtaja poistuisi loukkaantuneena runon osoittamalla tavalla:

Siitä suuttui Väinämöinen / jopa suuttui ja häpesi. / Itse läksi astumahan / rannalle merelliselle. / Tuossa loihe laulamahan, /lauloi kerran viimeisensä: / lauloi vaskisen venehen, / kuparisen umpipurren. / Itse istuvi perähän, / läksi selvälle selälle. / Virkki vielä mennessänsä, / lausui lähtiellessänsä: / "Annapas ajan kulua, / päivän mennä, toisen tulla, / taas minua tarvitahan, / katsotahan, kaivatahan / uuen sammon saattajaksi, / uuen soiton suorijaksi, / uuen kuun kulettajaksi, / uuen päivän päästäjäksi, / kun ei kuuta, aurinkoa / eikä ilmaista iloa."
-Kalevala, 50:479-500