Kommentoin Franciscus Assisilaisen laatimaa kantaattia lyhyesti, koska olen käsitellyt monia ilmitulevia teemoja muissa teksteissä. Vaikka kommentoin alkuperäistekstiä melko hengelliseltä kannalta, en halua kuitenkaan kumota tekstin kirjaimellisen tulkinnan ulottuvuutta. En myöskään ota kantaa siihen, mikä on ollut Franciscuksen oma näkemys kantaatin ulottuvuuksista. Siitä huolimatta on tunnustettava, että kantaatin ulottuvuus on sekä paljaan että syvällisen tulkinnan kannalta huomattava.
Kantaatin alussa Korkeinta kiitetään kolminaisuudesta sekä enkeleistä, ja sen jälkeen nelinäisyydestä. Kolminaisuuden muodostavat Kaikkein korkein kaikkivaltias (Isä), aurinko (Poika) ja kuu (Pyhä Henki). Enkeleitä eli Mestareita kuvaa tähdet. Maa, ilma, tuli ja vesi edustavat alempaa nelinäisyyttä, josta maa voidaan irrottaa yhdyssiteeksi jolloin saadaan heksagrammi, eli ylempi + alempi kolminaisuus. Loppuosa sisältää vuorisaarnasta tuttuja julistuksia.
I. KOLMINAISUUDEN, LUOMAKUNNAN JA ENKELTEN YLISTYS
Kaikkein korkein, kaikkivaltias, hyvä Herra,
Olkoon ylistys, kirkkaus, kunnia ja kaikki siunaus Teidän.
Yksin Teille ne kuuluvat, kaikkein Korkein,
Yksikään ihminen ei ole kelvollinen Teidän nimeänne lausumaan.
Englanninkielisessä kantaatissa Jumalasta käytetään sanaa Lord, jonka voi liittää johonkin täsmälliseen Jumalan nimitykseen kuten Adonai tai JHWH. Kappaleen viimeinen rivi viittaa Jumalan nimen lausumattomuuden periaatteeseen. Tällöin lausumattomuutta voidaan soveltaa JHWH:n tai Korkeimman (Absoluutin) nimen mystiseen saavuttamattomuuteen ihmiselle. Herralla tarkoitetaan tässä kolminaisuuden korkeinta Isä-aspektia, jota voidaan kutsua monilla nimillä[1]. Kantaatissa toistuva praise voidaan suomentaa myös sanalla kiitos, joka sopisi käännöksenä tästä eteenpäin kenties paremmin (pl. viimeinen kappale jossa kiitos mainitaan erikseen). Myöhemmissä osissa kaikki ylistykset – tai kiitokset – osoitetaan tässä mainitulle Korkeimmalle.
Kantaatin alussa Korkeinta kiitetään kolminaisuudesta sekä enkeleistä, ja sen jälkeen nelinäisyydestä. Kolminaisuuden muodostavat Kaikkein korkein kaikkivaltias (Isä), aurinko (Poika) ja kuu (Pyhä Henki). Enkeleitä eli Mestareita kuvaa tähdet. Maa, ilma, tuli ja vesi edustavat alempaa nelinäisyyttä, josta maa voidaan irrottaa yhdyssiteeksi jolloin saadaan heksagrammi, eli ylempi + alempi kolminaisuus. Loppuosa sisältää vuorisaarnasta tuttuja julistuksia.
I. KOLMINAISUUDEN, LUOMAKUNNAN JA ENKELTEN YLISTYS
Kaikkein korkein, kaikkivaltias, hyvä Herra,
Olkoon ylistys, kirkkaus, kunnia ja kaikki siunaus Teidän.
Yksin Teille ne kuuluvat, kaikkein Korkein,
Yksikään ihminen ei ole kelvollinen Teidän nimeänne lausumaan.
Englanninkielisessä kantaatissa Jumalasta käytetään sanaa Lord, jonka voi liittää johonkin täsmälliseen Jumalan nimitykseen kuten Adonai tai JHWH. Kappaleen viimeinen rivi viittaa Jumalan nimen lausumattomuuden periaatteeseen. Tällöin lausumattomuutta voidaan soveltaa JHWH:n tai Korkeimman (Absoluutin) nimen mystiseen saavuttamattomuuteen ihmiselle. Herralla tarkoitetaan tässä kolminaisuuden korkeinta Isä-aspektia, jota voidaan kutsua monilla nimillä[1]. Kantaatissa toistuva praise voidaan suomentaa myös sanalla kiitos, joka sopisi käännöksenä tästä eteenpäin kenties paremmin (pl. viimeinen kappale jossa kiitos mainitaan erikseen). Myöhemmissä osissa kaikki ylistykset – tai kiitokset – osoitetaan tässä mainitulle Korkeimmalle.
Ylistys Teille, Herrani, kaikista Teidän luoduista,
Tässä viitataan Jumalaan Luojana, Logoksena ja Elohiminä jonka kautta kaikki on luotu. Teitittelymuoto istuu monikkomuotoisen Elohimin käsitteeseen hyvin, samoin kuin Logoskin muodostuu Kristuksen ruumiin jäsenistä. Franciscus kiittää luomakunnasta kokonaisuudessaan, kuten kuuluukin[2].
Erityisesti kunnianarvoisalle veljelleni auringolle,
Aurinko on Logoksen eli Kristuksen symboli. Franciscus kutsuu siten Kristusta aivan oikein veljeksi, kuten Jeesus kutsui kaikkia työtovereitaan[3].
Joka valaisee päivän, ja jonka kautta Te kirkkauden annatte;
Logos on maailman valkeus, ja hänen kauttaan loistaa Isän kirkkaus.
Hän on kaunis ja säihkyvä suuressa loistossaan;
Teidän, kaikkein Korkeimman kuvana.
Kristus on täydellinen Jumalan kuva, siten kuin ihmisen on määrä olla.
Olkaa ylistetty Herrani sisar kuusta ja tähdistä,
Olette luoneet ne kirkkaiksi, kalliiksi ja kauniiksi.
Sisar kuu edustaa Pyhää Henkeä, joka on kolminaisuuden femiininen prinsiippi. Tähdet edustavat Mestareita, ihmisyyden koulun läpikäyneitä. Päivällä vaeltamiseen riittää pelkkä auringon valo, yöllä suunnistamiseen tarvitaan kuun valoa ja tähtiä. Ensimmäisenä ja viimeisenä tähtenä taivaalla näkyy Kointähti, nouseva ja lankeava tähti joka toistaa yhtä hyvin sekä Kristuksen että Saatanan lankeemusta ja nousua.
II. NELINÄISYYDEN YLISTYS
Seuraavaksi luetellaan luonnon neljä elementtiä, jotka muodostavat neliön tai ristin riippuen asiayhteydestä.
Olkaa ylistetty Herrani veli tuulesta
Ja ilmasta ja pilvistä ja kauniista ja kaikenlaisesta säästä,
Jolla Te annatte luoduillenne ravinnon.
Tuuli on mainittu maskuliinisessa muodossa, vaikka kristityt mielellään mainitsevat genesiksen alussa olevan Jumalan tuulen Pyhänä Henkenä. Juutalaiset eivät ole asiasta samaa mieltä, koska he kiistävät Jumalan kolminaisuuden. Tässä yhteydessä tuulella käsitetään laajemmin sääolosuhteita, jotka antavat kasvuolosuhteet luoduille. Tämä tarkoittaa elämän olosuhteita, jotka voivat olla hankaliakin, mutta joiden tarkoituksena on kasvattaa meitä. Ihmisen alempi olemuspuoli on myrskylle altis, kun taas ylempi olemuspuoli sijaitsee kuvainnollisesti pilvien yläpuolella. Mestari hallitsee säätä ja tyynnyttää tarvittaessa myrskyn[4].
Olkaa ylistetty Herrani sisar vedestä,
Joka on suuresti avulias, nöyrä, arvokas ja puhdas.
Veden puhdistava ominaisuus tulee parhaiten esille kasteen sakramentissa. Veden puhdistavuus on käsittääkseni tunnustettu kaikissa uskonnoissa.
Olkaa ylistetty Herrani veli tulesta,
Jolla Te valaisette pimeyden,
Hän on oikeudenmukainen, iloinen, mahtava ja voimakas.
Tuli on Jumalan valo. Oikeudenmukaisuudella, mahtavuudella ja voimakkuudella viitataan tulen kahtalaiseen vaikutukseen: syntiselle se on helvetti, puhtaalle taivas. Tulen vaikutuksen periaate on kuvattu onnistuneesti mainitsemalla samassa yhteydessä ilo, onhan likaisen aineksen palaminen kuitenkin positiivinen asia. Ilon mainitseminen on hyvästä siitäkin syystä, että tulen negatiivisena pidetty helvetillinen sävy tulisi kokonaisuuden kannalta oikein ymmärretyksi. Pimeyden valaisemisella viitataan myös tulen valistavaan eli tiedolliseen puoleen.
Olkaa ylistetty Herrani sisarestamme, äiti maasta,
Joka elättää ja ylläpitää meitä
Ja tarjoaa monia hedelmiä, kirkkaanvärisiä kukkia ja ruohon.
Ravinnolla tarkoitetaan hengellisessä mielessä jumalan Sanaa. Hengellisen ravinnon avulla Vaeltaja tuottaa ”monia hedelmiä ja kirkkaanvärisiä kukkia” eli Hengen hedelmiä. Tässä yhteydessä tulee väistämättä mieleen kohdan alemman merkityksen ajankohtaisuus meidän ajallamme. Äiti maan tilasta ollaan laajasti huolissaan. Tarkoitukseni ei ole käsitellä poliittisia teemoja, mutta todettakoon kuitenkin ettei Valittu voi rehellisesti sivuuttaa aikamme haasteita tässä mielessä.
III. JULISTUKSET
Ylistetty olkoon Herrani niistä jotka Teidän rakkaudellanne antavat anteeksi
Ja heikkoudessa ja koettelemuksissa kestävät.
Isä meidän rukouksessakin pyydetään anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme[5]. Hengellisten ihmisten heikkous on monesti heikkoutta vain maallisin silmin katsottuna, hengellisesti monet viimeiset tulevat ensimmäisinä[6] ja itsensä alentaneet ylennetään[7].
Siunatut ne jotka rauhassa jatkavat,
sillä Te, kaikkein Korkein, tulette kruunamaan heidät.
Kuten vuorisaarnan autuudenjulistuksissa todetaan rauhantekijöistä[8].
Ylistetty olkoon Herrani siskostamme, ruumiillisesta kuolemasta,
Jota ei elävä ihminen voi paeta.
Elämän syvällinen ymmärtäminen vaatii myös kuoleman ymmärtämisen. Kuoleman femiinisyys on tarkka havainto: maasta olet syntynyt ja maahan pitää sinun palaaman[9]. Maa on sekä henkisessä (Pyhä Henki) että fyysisessä mielessä (synnyttävä äiti) femiininen. Kuolema kuuluu saman prinsiipin hallintavaltaan.
Murhe niille jotka kuolevat kuolemansynnissä;
Siunatut olkoon ne jotka ovat silloin Teidän kaikkein pyhimmässä tahdossa,
Sillä toinen kuolema ei vahingoita heitä.
Kuoleman hetki on siinä mielessä ratkaiseva, että koko siihenastinen pääoma purkautuu, ja monadi kokee osiin hajoamisen joko taivaallisena tai helvetillisenä kokemuksena. Toinen kuolema, eli osiin purkautuminen ei vahingoita Henkeä, mutta jos monadin tietoisuus pitää kiinni alemmasta luonnosta, on prosessi piinallinen. Jumalan kaikkein pyhimmässä tahdossa oleminen viittaa ihmisen ylemmän kolminaisuuden Isä-puoleen, joka edustaa tahtoa.
Ylistäkää ja siunatkaa Herraani, kiittäkää Häntä,
Ja olkaa Hänen alamaisensa suurella nöyryydellä.
Nöyryydellä on merkittävä asema Jeesuksen opetuksessa[10]. Nöyryyden ja hiljaisuuden hyveitä ei pidä sekoittaa itsensä väheksymiseen tai huonoon itsetuntoon. Päinvastoin, nöyryyden ja hiljaisuuden hyveet loistavat kirkkaimmin kun tiedostamme arvokkuutemme ja päämäärämme. Välttykäämme kuitenkin tekopyhyydeltä.
Amen.
___________________________
[1] Hindulaisuudessa kyseeseen tulee Brahmanin käsite, ks. Mundaka Upanisadi II:I
[2] Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. – Matt 5:44, 45
[3] Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini." – Matt 12:50
[4] Ja katso, järvellä nousi kova myrsky, niin että venhe peittyi aaltoihin; mutta hän nukkui. Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: "Herra, auta, me hukumme". Hän sanoi heille: "Te vähäuskoiset, miksi olette pelkureita?" Silloin hän nousi ja nuhteli tuulia ja järveä, ja tuli aivan tyven. – Matt 8:24-26
[5] ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; - Matt 6:12
[6] Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimmäisiksi." - Matt 19:30
[7] Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään. - Matt 23:12
[8] autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman. - Matt 5:9
[9] Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman." – 1. Moos 3:19
[10] Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. –Matt 11:29
Autuaita ovat hiljaiset (=nöyrät), sillä he saavat maan periä. – Matt 5:5
Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. – Matt 18:4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti