16.3.2012

Hell Billy Willy




































Abyss, 2008, Ville Löppönen, öljy mdf levylle, nykytaiteen museo Kiasman kokoelmissa. Julkaistu tekijän luvalla.  www.villelopponen.com

Havaintoja-tekstissä mainitsemani kuvataiteilija Ville Löppönen esiintyy Seurakuntalaisen ja Nuotta-lehden haastattelussa tunnustavana luterilaisena kristittynä: "Usko merkitsee minulle elämän ja todellisuuden katsomista ja kokemista Kristuksen läpi. Krituksessa alkaa Jumalan valtakunta ja siirrymme totuuden ja ikuisuuden perspektiiviin. [1]"

Löppösen teoksissa ilmenevä kontrasti totuttuihin kristillisiin formaatteihin voi vaikuttaa vanhoilliselta kannalta rienaukselta, mutta ennakkoluulottomasti tarkastellen symboliikka on perusteltua ja oivaltavaa. Löppönen käsittelee teoksissaan lihallisuuden ja hengellisyyden suhdetta ortodoksis-caravaggiolaisen apokalyptisen kirkkotaiteen ja modernin sarjakuvataiteen keinoin [2].  Sarjakuvavaikutteet tuovat itselleni mieleen Hellblazerin, Preacherin ja Sandmanin universumit. Etenkin Preacherista tuttu rujo western-kuvasto on toimiva ratkaisu liitettynä kristinuskoon. Musiikillisina vaikuttajina Johnny Cashin ja Misfitsin liitto kuvaa teosten spekulatiivista äänimaailmaa. Näistä elementeistä koottu kokonaisuus luo omaperäisen tavan hahmottaa kristinuskoa. Samalla teosten vahvuus on siinä, että ne eivät välttämättä tunnu saarnaavilta, mutta niissä on peruskysymysten äärelle ajavaa voimaa.

___________________

11.3.2012

Havaintoja



Paremman puutteessa kommentoin muutamia ajankohtaisia ilmiöitä.

Joose Keskitalo & Kolmas Maailmanpalo julkaisi uuden Faust-teemaisen levyn. Kärpäset-videolla nähdään ulostamista ja muutenkin rappiollista ulosantoa, joka on kuitenkin artistin tuntien tuttua Joosea. Vanhoillisen maailmankatsomuksen kannalta hänen tyylinsä voi kuitenkin vaikuttaa ristiriitaiselta [1]. Tämänkaltaisella ilmaisulla on kuitenkin herätystaustaisessa kristillisyydessä pitkät perinteet. Roisi ulosanto yhdistettynä tinkimättömään idealismiin luo yhtäläisen mielikuvan Lestadiuksen kielenkäyttöön [2]. Lestadiuksella oli käytössään periaatteessa sama kirosanojen repertuaari, kuin mitä "suruttomienkin" sanastossa oli. Tämän kaltainen irtiotto sovinnaisesta kanssakäynnin tavasta  luo esittäjälle uskottavuutta tietyissä piireissä (Lestadiuksen kielenkäytöstä tehtiin useita kanteita tuomiokapituliin).

Luther-säätiön piispa maalautti itsestään muotokuvan [3]. Taiteilijan valinta herätti keskustelua, koska taiteilijan moderni ote oli perinteiseltä kannalta haastava. Omasta mielestäni teoksen (ja sen laatijan) valinta on mielenkiintoinen ja onnistunut. Taiteilijaa valittaessa ei ole oleellista ainoastaan muotokuvan lopullinen tulos, vaan myös käytetyn taiteilijan muu tuotanto on tärkeässä osassa. Olin henkilökohtaisesti yllättynyt taiteilijavalinnasta, koska käsitykseni Luther-säätiöstä puoltaisi traditionaalisempaa lähestymistä. Suosittelen katsastamaan Ville Löppösen maalauksia hänen kotisivuiltaan [4].

Anu Silferbergin Nyt-liitten tekstissä Mitä ajattelin tänään - poliittista yksityisesti on käsitteellinen virhe: "Usko on yksityinen asia" ja "uskontohan juuri on yhteiskunnallista ja jaettua" on tekstistä lainattuna aivan oikein, mutta kirjoittaja samaan hengenvetoon sekoittaa uskon ja uskonnon keskenään [5]. On välttämätöntä tehdä ero henkilökohtaisen uskon ja uskonnon välillä. Jos satunnainen suomalainen kertoo olevansa kristitty, on uskonnon sovellutus hänen omassa elämässään tältä pohjalta vielä täysin auki (vrt. jakauma körtistä katolilaiseen ja ääripäässään tavalliseen tapaluterilaiseen agnostikkoon).

Jotkut uskovat sekoittavat samoja käsitteitä hieman toisella tavalla, johon olen ottanut kantaa aiemmin [6].

_____________________