31.12.2015

Kabbalan elämänpuu



Okkulttisten prosessien pohjalla on useimmiten johonkin traditioon perustuva prinsiippijärjestelmä. Olen käyttänyt tähän asti teosofispohjaista seitsenjärjestelmää, sekä siitä edelleen jalostettua kristillispohjaista kolminaisuusjärjestelmää, joka voidaan esittää kahtena lomittaisena kolmiona. Kabbalistinen järjestelmä tarjoaa tätä monipuolisemman systeemin, jonka voi esittää kolmena kolmiona. Käsittelen tässä tekstissä kabbalan elämänpuun perusteet. Käsittelyni ei pyri olemaan kaikenkattava esitys, vaan ennemminkin silta aiempien tekstieni ja kabbalan elämänpuun välillä. On huomionarvoista, että elämänpuun sefirat eivät asemoidu yksinkertaisempien esitysten tapaan yksiselitteisesti. Sefiroiden merkitykset ja suhteet voidaan tulkita näkökulmasta ja tarpeesta riippuen monella tavalla.

Elämänpuun historia voidaan jäljittää sumereilta juutalaisuuteen. Elämän tai maailman puu on universaali symboli, joka löytyy myös skandinaavisista mytologioista. Kabbala on keskiajalta peräisin oleva esoteerinen oppi, joka on levinnyt juutalaisuudesta muihin esoterisiin traditioihin. Kabbalan elämänpuuta voidaan käyttää monenlaisiin tarkoituksiin, joten sen tuntemiseen voi olla monia motiiveja. Popularisoidut kabbala-liikkeet voivat vedota niin psykologisiin kuin uskonnollisiin tarpeisiin. Oma motiivini on puhtaasti metafyysinen.

Elämänpuussa on 10 näkyvää sefiraa ja yksi spekulatiivinen sefira. Sefirat ovat Absoluutin emanaatioita. Sefiroita voidaan käsitellä mikro- tai makrotason prinsiippeinä. Elämänpuussa voidaan myös käsitellä näitä tasoja yhtä aikaa. Sefiroiden väliset yhteydet muodostavat 22 polkua, joilla kullakin on omat merkityksensä.

Puussa on erotettavissa kolme pilaria, jotka muodostuvat sefiroiden vertikaalisista linjoista. Vasemmalla on Voiman pilari, keskellä Kauneuden pilari ja oikealla Viisauden pilari. Vasen pilari rinnastuu Booakseen, ja oikea Jaakiniin. Näiden pilarien merkitykset peilautuvat toisiinsa dualistisesti, keskellä oleva linja kuvaa harmonista tasapainoa [1]. 

Sefirat muodostavat kolme kolmiota, jotka ovat erilaisia olemisen tasoja [2]. Ylin kolmio on jumalainen kolmio, alempana henkinen kolmio ja alimpana materiaalinen kolmio. Alin erilliseksi jäävä sefira on maailma.

Sefirat on numeroitu niiden emanoitumisjärjestyksen mukaan ylhäältä alas. Tästä muodostuu salaman muotoinen kuvio. Salama on erinomainen symboli kuvaamaan hengestä materialisoituvaa monadia [3]. Salamalla voidaan kuvata Hengen involuutiota materiaan ja käärmeellä taas aineen evoluutiota Henkeen.

Sefiroille voidaan määrittää lukemattomia rinnastuksia muihin systeemeihin, kuten jumaluuksiin ja enkeleihin. Sefirat voidaan kuvata lyhyesti näin:

Ylitietoinen sefira, Emanaation maailma
1. Keter, Kruunu: Tahto luoda, korkeimpana prinsiippinä Kruunu on yhdysside pään ja sefiroiden lähteen Ein Sophin välillä, Kätketty valo, olemattomuus, palavasta pensaasta ilmennyt Eheieh, Metatron, Atma, Zeus, Wodan, Kolminaisuus, kuolema. Kristillisen kabbalan sovelluksissa voi olla Isä.

Älylliset sefirat, Luomisen maailma
2. Chokhmah, Viisaus: Viisaus on ensimmäinen ilmennys Kruunun symboloidessa tyhjyyttä, näkyvä valo, YHWH, Shiva, Odin, kolminaisuuden Isä, oikea silmä.
3. Binah, Ymmärrys: Musta, vasen silmä, Intuitiivinen ymmärrys, sydän, kohtu, äiti, Elohim, neitsyt Maria, Isis, Frigg.

- Optionaalinen sefira Daath, Tieto: Kaikkien sefiroiden yhteys, Gnosis.

Toiminnalliset sefirat, Muodostumisen maailma 
Ensisijaiset emootiot
4. Chesed, Armo: Rakkaus, Jumalan oikea käsi, Wotan.
5. Gevurah, Voima: Tuli, tuomio, Jumalan vasen käsi, rajoittaminen, kunnioitus, punainen, Gabriel, Thor, Horus.
6. Tiferet, Kauneus: Tässä prinsiipissä Henki uhraa itsensä luomisen mahdollistamiseksi, Henki muuntuu energiaksi ja aineeksi. Jumala tulee ihmiseksi. Henkisyys, tasapaino, aurinko, Jumalan Poika, Jeesus, Osiris, Ra, Buddha, Balder.

Toissijaiset emootiot
7. Netzach, Voitto: Ikuisuus, kestävyys, kärsivällisyys, oikea jalka, Freya.
8. Hod, Loisto: Majesteetti, kunnia, Vasen jalka, rukous, alistuminen, rituaali, magia, Thoth, Anubis, Hermes, Loki.
9. Yesod, Perustus: Seksuaalinen energia, tekee kommunikaation ja yhteyden mahdolliseksi sisäisen sielun ja ulkoisen materian välillä, Kristillisen kabbalan sovelluksissa voi olla Pyhä henki.

Toiminnan väline, Toiminnan maailma
10. Malkut, Valtakunta: Morsian (Binah-yhteys), fyysinen maailma (Kether-yhteys).

Elämänpuuta ei ole syytä lähestyä fundamentalistisena totuuden esityksenä. Sen sijaan jokainen voi lähestyä aihetta omasta näkökulmastaan välittämättä lukuisista toisilleen ristiriitaisistakin näkökulmista: okkulttinen prosessi on subjektiivinen pyrintö merkityksellisen totuuden löytämiseksi.


____________
[1] Näiden symboliikka liittyy klassisiin vasemman ja oikean käden polkuihin. Keskellä olevan linjan voi ajatella olevan näiden sulauma "molempien käsien tie", kultainen keskitie.
Edit 17.2. Muutin pilarien nimitysiä paremmin pilarien sefiroita täsmääväksi. Vanhassa versiossa keskellä oli Viisauden pilari ja oikealla Armon pilari. Nimitysten takana oleva ajatus ei ole silti muuttunut.
[2] Ironisesti barbaarisina pidettyjen viikinkien 3x3 symboli Valknut on tässä mielessä kehittyneempi symboli, kuin kristittyjen kolmio tai juutalaisten heksagrammi.
[3] Silloin hän sanoi heille: "Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman. -Luuk 10:18

10.11.2015

Eksoteerista esoteriaa



Internet on mullistanut esoteerisen tiedon saatavuuden. Onkin aiheellista kysyä, onko nykyään enää mitään aidosti esoteerista olemassa. Useimmat initiatoristen järjestöjen rituaalit on luettavissa internetissä, ja nykyaikana on saatavilla menneisiin aikoihin verrattuna moninkertainen määrä eksoteerista ja esoteerista tietoa. Toisaalta internet helpottaa harvinaisten ajatusten kannattajien kohtaamista. Koska käytössä on globaalit verkostot, löytyy kaikenlaisille aatteille omat fooruminsa. Tämä mahdollistaa yhä useamman etsijän kiinnostumisen esoteriasta.

Mutta onko esoterian idea itsessään vesittynyt, kun lähes kaikki on nyt nähtävillä? Onko väärin, että esoteriaan liitettyjä ajatuksia vaihdetaan julkisilla foorumeilla? Väitän, että ei. Tässä muutama perustelu:

1) Initiatoristen järjestöjen metodologiaan kuuluu salaaminen, jotta initiaatio on mahdollisimman vaikuttava tapahtuma. Tämän väittämän vilpittömyyttä on epäilty, mutta esimerkiksi kirkon tutkimuskeskuksen taannoinen johtaja Harri Heino sai tutkimuksiaan varten käyttöönsä kaikki Suomen suurloosin hallussa olevat rituaalit. Samoin ruotsalainen esoterian tutkija Henrik Bogdain sai amerikkalaisen suurloosin kirjaston käyttöönsä omia tutkimuksiaan varten. Ehtona oli, ettei hän aio itse pyrkiä vapaamuurariksi, koska rituaalien etukäteen tutkiminen ei tule siinä tapauksessa kyseeseen. Näiden esimerkkien valossa on selvää, että initiatoristen järjestöjen salaisuuksissa on ensisijaisesti kasvatuksellinen motiivi [1].

2) Vaikka useimmat salaiset rituaalit tai muut aiemmin salaisina pidetyt tiedot ovat nykyään luettavissa monista lähteistä, on rituaalien kokemuksellinen ulottuvuus sekä esoteerisen tiedon omaksuminen puhtaasti yksilöllinen prosessi. Rituaalien substanssit voivat tietyin rajoittein välittyä lukemalla paperista, mutta rituaalinen kokemus on käytännössä merkittävästi erilainen kuin mitä asiaan vihkiytymätön voi kuvitella. Lisäksi henkilökohtaiset kokemukset samoista tilanteista saavat aikaan yksilöllisiä merkityssisältöjä, joiden on sanottu olevan ytimellisesti aitoja salaisuuksia. Niinpä todellista esoteriaa on yksilön henkilökohtainen kokemus, eivätkä julkisuuteen vuotaneet käsikirjoitukset.

3) Puritaanisissa yhteiskunnan vaiheissa, kuten noitavainojen aikana, on ollut aidosti hengenvaarallista edustaa näkyvästi valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä. Nykyään tämä riski on pienentynyt, joskin erilaisia huuhaa-stigmoja on edelleen jaossa. Sikäli on ymmärrettävää, että moni haluaa säilyttää anonymiteetin näistä asioista keskusteltaessa [2].

4) Esoteeristen suuntausten eettinen motiivi on yleensä henkilökohtaisen ja yhteisen hyvän edistäminen. Sikäli on siis suoranaisesti velvoittava vaatimus, että vaativampaakin näkökulmaa elämän mysteereihin on saatavilla. Esoteerisiin periaatteisiin ei kuulu julistaminen tai käännyttäminen, mutta sen sijaan aatteen oleminen saatavilla tarvittaessa on esoteerisiin periaatteisiin hyvin sopiva periaate. En näe muutenkaan ongelmana esoteerisen tiedon saatavuutta. Pikemminkin yleisinä reaktioina esiintyy välinpitämättömyyttä (tämä on harmitonta huuhaata tai turhaa spekulaatiota), ja torjuntaa (tämä on vaarallista harhaoppia). Ylipäänsä se, että joku on nykyaikana ennakkoluuloton uusia ajatuksia kohtaan, ja samalla kiinnostunut henkisistä asioista on sen verran positiivinen yhdistelmä, ettei heidän kaltaisiltaan pitäisi enää erikseen  estää tiedon saantia.

Näiden näkökohtien valossa on ilmeistä, että aiemmin esoteeriseksi mielletty tieto on nykyään tavallaan eksoterisoitunut. Tämä ei ole kuitenkaan asian ytimellisessä mielessä ongelma,  koska salaisiksi tarkoitettujen ideoiden merkitykset salaavat kyllä itsensä. Kelvolliset avaavat salaisuuksien lukot kuten ennenkin.

Lukuisista mahdollisuuksista huolimatta internetin ympäristö voi olla joillekin luotaantyöntävä epätraditionaalisuuden tai epäesteettisyyden takia. Tämä on ymmärrettävä näkökanta varsinkin, kun esoteerisissa suuntauksissa esteettisyys on tärkeässä osassa. Nykyisen ajan mahdollisuuksia ei pitäisi mielestäni nähdä kuitenkaan muinaisten menetelmien vastaisina. Kokonaisvaltaisen ihmisyyden ihanteen mukaista on ottaa käyttöön kaikki toimivat keinot, mitä kulloinkin on saatavilla. Yksipuolisuus tuskin on tässäkään asiassa hyväksi.


__________
[1] Tässä yhteydessä Blavatskyn vapaamuurariuden kritiikki ja "paljastukset" Hunnuttomassa Isiksessä näyttäytyvät erikoisessa valossa. Vaikuttaa siltä, ettei Blavatsky ole ymmärtänyt initiatoristen järjestelmien salaisuuksien luonnetta. 
[2] Anonymiteetin mahdollisuus on keskeinen sananvapauden periaate. Anonymiteetti mahdollistaa vapaan ajatusten vaihdon erityisesti silloin, kun käsiteltävät aiheet voivat aiheuttaa esimerkiksi kuolemanvaaran totalitaristisissa valtioissa.

13.10.2015

Päättömän teologia



Kari Peitsamo esiintyi lauantaina 12.10.15 Arto Nybergin keskusteluohjelmassa. Esitän tässä tekstissä muutaman haastattelusta heränneen ajatuksen. Peitsamo olikin ollut jo aiemmin Iltalehdessä otsikolla: Uskoon tulleen Kari Peitsamon väite: "Ihmisellä ei ole päätä". Odotin ohjelmaa mielenkiinnolla, koska tunnistin aiemman päättömyysväitteen raamatullisen teologisen perustan. Epäselväksi jäi vain, että missä määrin Peitsamo oli tosissaan väitteensä konkreettisesta puolesta.

Symbolisesti kristityn pää-vertaus viittaa hallintaan. "Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää[1]." Tämänkaltaiset kohdat ilmentävät kristityn hallintavallan luovuttamista Kristukselle ja sitä kautta Jumalalle. Tämä onkin yksi tapa ilmaista esoteerikkojen tavoite jumalallistumisesta. Apoteoosiin kuuluu mystinen egon kuolema ristillä sekä ylösnousemus: "Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa[2]..."

Peitsamo yllätti kertomalla, ettei usko historialliseen Jeesukseen. Hänen teoriansa mukaan Jeesus on kokonaan Paavalin luomus. Tämänsuuntaisia teorioita on esitetty ennenkin. Periaatteessa tämä voi olla totta: Jeesuksen historiallisuudesta ei ole juuri näyttöä Raamatun ulkopuolella. Evankeliumit on kirjoitettu kauan sen jälkeen, kun Jeesuksen uskotaan eläneen. 

Mielestäni on viisasta rakentaa oma maailmankatsomus niin, ettei se tukeudu voimakkaasti historiallisiin tai historiallisiksi väitettyihin tapahtumiin. Näin ollen oma filosofiani erottaa selvästi tieteellisen yhteisen tiedon, ja henkilökohtaisen metafyysisen ulottuvuuden, joka ei ole riippuvainen materialistisista seikoista. Tämä erottelu mahdollistaa aidosti dynaamisen, itseään päivittävän totuudellisen maailmankuvan.

Mikä sitten motivoi Peitsamoa kääntymään Kristuksen puoleen? Vastaus on puhdasta esoteriaa. Kosminen Kristus eli Logos on sisäisesti meissä. Tästä Paavalikin todisti. Historiallisen Jeesuksen olemassaolo ei ole millään tavalla riippuvainen tästä metafyysisestä todellisuudesta.

Peitsamon teologia ei siis ole lainkaan niin päätön, kuin Iltalehden artikkeli antoi ymmärtää. Kunhan pääsekoilua ei oteta kirjaimellisesti.


_________________
[1] Katso myös Kotimaa24 artikkeli: Piispa Peitsamolle: Puhut paskaa
[2] - 1. Kor 11:3.
Kohta jatkuu erinäisiä pukeutumiskoodeja ja epätasa-arvoa tuottaneilla sanoilla (jakeet 4-9):
"Jokainen mies, joka rukoilee tai profetoi pää peitettynä, häpäisee päänsä. Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämätönnä, häpäisee päänsä, sillä se on aivan sama, kuin jos hänen päänsä olisi paljaaksi ajeltu.Sillä jos vaimo ei verhoa päätään, leikkauttakoon hiuksensakin; mutta koska on häpeäksi vaimolle, että hän leikkauttaa tai ajattaa hiuksensa, niin verhotkoon itsensä. Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia.Sillä mies ei ole alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehestä; eikä miestä luotu vaimoa varten, vaan vaimo miestä varten."
[3] Gal 2:20a

20.9.2015

Evoluutio


 The Ancient of Days, William Blake, 1794.


Kansanedustaja Laura Huhtasaari on noussut otsikoihin evoluutiokriittisillä lausunnoillaan  [1]. Huhtasaari ei ole ajatuksineen yksin. Vuoden 2013 tiedebarometrin mukaan kolmasosa suomalaisista epäilee evoluutioteorian paikkaansapitävyyttä. Periaatteideni mukaisesti en ota tässä blogissa kantaa politiikkaan, vaan käsittelen asiaa pelkästään maailmankatsomukselliselta kannalta.

Evoluutio on nykytiedon valossa kiistaton fakta. Evoluutiota kritisoivat nykyään pääasiassa vain fundamentalismiin kallellaan olevat kreationistit. Heillä ei kuitenkaan ole esittää vakavasti otettavaa kritiikkiä eikä evoluutioteoriaa kumoavaa vaihtoehtoista teoriaa. Argumentointi on lähinnä ideologisista päämääristä lähtöisin olevaa spekulaatiota. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, ettei älykkyys suojaa virhepäätelmiltä [3]. Näin ollen kenenkään yksittäisen tieteilijän argumenteilla ei ole suurta merkitystä, jos ne eivät läpäise tieteellistä vertaisarviointia.

Huhtasaaren evoluutiokritiikki on virheellistä joko tarkoituksella tai tiedonpuutteen vuoksi [2]. Huhtasaari argumentoi, että "Uskonnollisen tunteen ei tarvitse olla tieteellisesti todistettu - toisin kuin tieteen, joka riippuu todistettavasta näytöstä". Tämä onkin toimiva periaate, mikäli uskonnollinen tunne toimii ristiriidattomasti tieteellisesti saadun informaation kanssa. Huhtasaaren tapauksessa näin ei kuitenkaan ole.

Yleinen kristillinen käsitys on, että tiede kertoo miten Jumala toimii, ja Raamattu vastaa kysymykseen "miksi". Näin ajateltaessa on välttämätöntä luopua kirjaimellisesta Raamatun tulkinnasta. Raamatun luomiskertomus sopii evoluutioteoriaan runollisesti ja symbolisesti, mutta ei kirjaimellisesti. Paratiisin tapahtumat on symbolinen kuvaus ihmisen tietoiseksi tulemisesta. Luonnontieteen näkökulmasta tämä kehitys on kuitenkin tapahtunut hyvin pitkän ajan kuluessa, ei yhdessä hetkessä.

Esoteerisen filosofiani mukaan totuudellisuus on yksi tärkeimmistä hyveistä ja vaatimuksista. Maailmankatsomuksen on oltava ristiriidattomassa sopusoinnussa tieteellisen kehitysteorian kanssa.   Ihmisen kehityskertomus on yksi tärkeimmistä maailmankatsomuksen taustalla vaikuttavista tekijöistä. Muun muassa näkemys ihmisen asemasta luomakunnassa muiden eliölajien joukossa rakentuu  tästä käsityksestä. Jos ihminen uskoo ensimmäisen ihmisen ilmestyneen maasta, ja toisen ihmisen ensimmäisen kylkiluusta, ei hän ole vakavasti otettava totuuden etsijä. 

Mikä sitten olisi evoluutioteorian kanssa yhteensopiva metafyysinen maailmanselitys? Emanaatio-oppi on muinainen henkisen evoluution konsepti, joka nivoutuu loistavasti yhteen tieteellisen evoluution kanssa [4]. Emanaatio-oppi lisää materiaaliseen evoluutioon henkisen ulottuvuuden. Emanaatio kertoo aineeseen tiivistyneen hengen matkasta kehittyen kohti Jumaluutta. Tämä selitys antaa siis materiaalistiselta kannalta merkityksistä vapaalle olemassaololle tarkoituksen [5].

Alkuräjähdystä edeltävät tapahtumat jäävät toistaiseksi spekulaation alaiseksi; jos ennen alkua oli Jumala tai pelkkää materiaa, voimme yhtäläisesti esittää kysymyksen: mitä oli ennen sitä? Näin ollen materialismi tai deismi eivät kumpikaan anna tyhjentävää vastausta lopulliseen eksistentialistiseen ongelmaan maailman alusta. Voimme kuitenkin eliminoida vastausvaihtoehdoista ilmeiset virheväittämät pois.

Katsomukseni mukainen näkemys ohittaa kysymyksen "mitä oli ensin": sekä maailma että Jumala ovat olleet aina olemassa [6]. Erilaiset syklit alkuine ja loppuine vain rytmittävät ikuista ajan kulkua.
_________
[4] Länsimaisessa esoteriassa emanaatio-oppi on kulkeutunut esimerkiksi kabbalistien, hermetistien, uusplatonilaisten ja gnostikkojen kautta tähän päivään asti.
"Emanationism is a transcendent principle from which everything is derived, and is opposed to both Creationism (wherein the universe is created by a sentient God who is separate from creation) and materialism (which posits no underlying subjective and/or ontological nature behind phenomena being immanent)... ...Emanationism is a cosmological theory which asserts that all things "flow" from an underlying principle or reality, usually called the Absolute or Godhead. Any teachings which involve emanation are usually in opposition to "Creation ex nihilo" as emanation advocates that everything has always existed and has not been "created" from nothing. "-Wikipedia
[5] Mielestäni maailmanselityksissä on juuri kyse merkityksellisyyden tavoittelusta. Maailmanselitysten ja -katsomusten pitäisi olla kuitenkin myös yhteensopivia yhteisesti havaittavissa olevan todellisuuden kanssa, josta päästään yhteisymmärrykseen tieteen avulla. Esittämäni salatieteellinen synteesi on subjektiivinen väline totuudellisen merkityksellisyyden tavoittamiseksi.
[6] Katso 4. viittaus. Katso luonnontieteellinen perustelu tästä.

29.7.2015

Myyttinen menneisyys


Lemminkäisen äiti, Akseli Gallen-Kallela, 1897.


Kävin Ateneumissa esillä olevassa Tarujen kansat -näyttelyssä. Näyttely sisältää suomalaisten ja norjalaisten taiteilijoiden symbolistisia teoksia noin sadan vuoden takaa. Vaikka Suomen kalevalainen mytologia eroaa norjalaisten viikinkien mytologiasta, on näiden tematiikka yhteensopivaa. Tämä oivallus välittyi näyttelystä erinomaisesti. Käsittelen seuraavaksi muutamaa keskeistä näyttelystä versonnutta ajatusta.

Itselleni aiemmin tuntematon Gallen-Kallelan Pakanuus ja kristinusko -niminen freskon luonnos on symbolisesti mielenkiintoinen. Teoksen miljöö ja teema ovat samankaltaiset kuin Väinämöisen lähdössä. Teoksesta huokuu melankolia suomalaisten oman uskon ja maailmankatsomuksen korvautumisesta valloittajan uskonnolla. Teoksen symboliikka on yksinkertainen ja selkeä. Suomen uskoa edustavat luonnon elementit: nuotiossa palava tuli, katkaistu mänty ja mäntyyn nojaava kantele[1]. Kristinuskoa edustaa miesvoimin rakenteilla olevan kivinen kirkko, katkaistut puut ja risti. Nuotiosta nouseva savuvana yhdistää maassa olevan tulen taivaalla olevaan auringonlaskuun. Maata ja taivasta yhdistävä siniharmaa vana voi olla henkeä symboloivaa savua, tai tulen sammuttavaa vettä. Tuli ja vesi ovat yhteen kietoutuvia elementtejä, joten tässäkin toteutuu aksiooma "se mikä on ylhäällä, on kuin se mikä on alhaalla"[2].

Museon Aino-triptyykin esittelytekstissä oli varsin järkevä selitys Väinämöisen ja Ainon tarinasta: kaikessa yksinkertaisuudessaan tarinan opetus on siinä, ettei kaikkea voi saada. Rahalla tai viisaudella ei voi ostaa rakkautta. Tämänkaltaisiin kertomuksiin voi toki keksiä kehystarinoita mielensä mukaan, kuten Ervast tekee Kalevalan avaimessa. Mielestäni vanhan kansan tarinoiden selittäminen kohtuullisen modernin ajan teosofisella käsitteistöllä on kuitenkin epämielekästä, varsinkin kun ottaa huomioon teosofisen ajatuksen siitä, että kaikki on pohjimmiltaan teosofiaa[3].

Näyttelystä välittyi voimakas kaipuu "vanhoihin hyviin aikoihin". Kuten näyttelyn johdantoteksteissäkin mainitaan, on esillä olevien taiteilijoiden tavoitteena ollut luoda kansaa yhtenäistävää taidetta mytologisen historian avulla. Epäilemättä myyttinen historia voi tukea rakentavalla tavalla yksilöiden ja yhteisöjen identiteettiä, kunhan asioiden todellinen laita ei hämärry. Romanttinen menneisiin aikoihin haikailu ei ole kuitenkaan tarkemmin tarkasteltuna kestävällä pohjalla: kehityksen myötä ihmisten eliniän odote on kasvanut ja hyvinvointi lisääntynyt, sekä sotien määrä ja köyhyys on vähentynyt[4].

Mytologista historiaa on tuotettu lähes kaikissa eksoteerisissä ja esoteerisissä järjestelmissä. Sekularisaation myötä eksoteeristen järjestelmien myyttiset historiat ovat nykyään asettuneet pitkälti niille kuuluvaan symboliseen asemaan. Myyttisten tarinoiden historialliseen todenmukaisuuteen uskovat nykyään lähinnä erilaiset fundamentalistiset suuntaukset.

Esoteerisissa järjestelmissä myyttiseen historiaan tukeudutaan vaihtelevasti. Teosofiassa erilaiset myyttiset kertomukset on esimerkiksi atlantislaisten legendojen myötä sekoitettu todelliseen ja metafyysiseen historiaan. Monilla muillakin järjestöillä on kiusallinen tarve selittää omalle järjestölleen perimyslinja vaikka Christian Rosenkreuzin alkuperäiseen ruusuristiläiseen veljeskuntaan (jonka historiallinen olemassaolo on itsessään kyseenalainen), alkuperäisiin temppeliritareihin tai Raamatun henkilöihin asti. Mikäli järjestelmän ytimessä on tosiasiallinen usko johonkin myyttiseen kehystarinaan, on koko järjestelmän uskottavuus kyseenalainen.

Myyttisiin historioihin fundamentalistisesti suhtautuvat järjestelmät ovat heikolla pohjalla suhteessa totuudellisuuden vaatimuksiin, koska myyttisiä tarinoita ei voida osoittaa paikkaansa pitäviksi. Hyväksyttävänä näkökulmana asiaan voidaan kuitenkin pitää erilaisten myyttisten tarinoiden käyttämistä puhtaasti allegorisessa ja kasvattavassa merkityksessä. Samalla on korostettava totuudellisuuden hyveen hengessä, että kertomuksilla on vähän, tai ei ollenkaan vastetta reaalisessa historiassa. Myyttiseksi tunnistetuilla kertomuksilla voi olla kuitenkin samastumisen kautta identiteettiä kohottava vaikutus.

Pohjolassa on omaperäinen myyttinen historia, josta on syytä olla ylpeä. Tämänkaltaiset esilletuonnit ovat äärimmäisen tarpeellisia, ja näyttelyn saaman positiivisen palautteen perusteella aiheelle löytyy myös tilausta.

_______
[1] Kanteleen ääniaukoksi on kaiverrettu hakaristi. Epäilemättä kansallisromanttinen kuvasto yhdistettynä hakaristiin voi herättää nykypäivänä epäilyksiä, mutta "Hakaristi on tuhansia vuosia vanha symboli ja pohjolassa sitä on käytetty pitkään onnen vertauskuvana." -Kantele.net
Kallelan freskon luonnos on tehty 1899, joten tässäkään teoksessa ei voi olla viittausta myöhempiin natsi-Saksan tapahtumiin. 
[2] Hermes Trismegistos, Smaragditaulu
[3] Teosofinen synkretismin idea on sinänsä varteenotettava näkökulma, mutta teosofian tapa kääntää kaikki omalle kielelle estää kunkin omintakeisen järjestelmän ymmärtämisen niiden omista lähtökohdista käsin.
[4] Tässä on yksi positiivista historiankehitystä tukeva artikkeli: The world is getting better all the time, in 11 maps and charts

19.6.2015

Johannekset

St John The Evangelist And St John The Baptist, El Greco Domenico Theotocopuli, 1605-10[1].

Johannes Kastaja ja Johannes evankelista muodostavat dualistisen symboliparin. Kastajan muistopäivää vietetään kesäpäivän seisauksen aikaan kesäkuussa, ja evankelistan päivä on talvipäivän tasauksena joulukuussa. Johannes Kastaja oli uuden testamentin ensimmäisiä hahmoja ja hän julisti Jeesuksen tuloa. Evankelista oli ensin Jeesuksen opetuslapsi ja hän aloitti toimintansa Jeesuksen kuoleman jälkeen. Johanneksen apokalyptinen ilmestyskirja päättää uuden testamentin[2]. 

Kastajan symboliikka viittaa alkuun ja uuden luomiseen, kun taas evankelistan symboliikka viittaa loppuun ja kuolemaan. Kastajan muistona vietettävän juhannuksen keskeiset elementit ovat vesi ja tuli[3]. Molemmat elementit ymmärretään yleisesti puhdistumisen elementteinä sillä erotuksella, että vedessä on luova ja tulessa tuhoava aspekti. Näin siis juhannuksen juhlimisessa on symbolisesti molemmat Johannekset läsnä: Kastajassa uutta luovan veden kautta, ja evankelistassa polttavan tulen kautta[4].


_____________
[1]  El Greco on tehnyt myös samankaltaisen maalauksen, jossa Kastajan tilalla on Franciscus Assisilainen.
[2] Vaikka Johanneksen mukaan on nimetty evankeliumi, kirjeitä ja ilmestyskirja, on näiden historiallinen kirjoittaja mahdollisesti eri henkilö. Symbolisesti ajatellen tällä ei ole kuitenkaan merkitystä.
Huomioi, mitä Johannes Kastaja sanoi: "Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella." -Matt 3:11
[4] Huomionarvoisaa on, että taiteessa evankelistan kaapu on usein tulen ja veren väriin viitaten punainen.

21.4.2015

Eros ja Thanatos I

Lilith, John Collier 1892.

Eros ja Thanatos, seksi ja kuolema, ovat ihmisyyden avainkysymyksiä. Nykypäivänä länsimaissa molemmat aspektit ovat saaneet luonnollisesta suhtautumisesta poikkeavia tabun leimoja ja niihin liittyy kulttuurisia, kaksinaismoralistisia ulottuvuuksia. Seksi ja kuolema hallitsevat viihteen, muodin ja mainosalan tematiikkaa. Silti käytännön tasolla molempiin liittyy ongelmia, joita avaan kahdessa osassa. Tämä ensimmäinen teksti käsittelee seksiä.

Seksuaalisuuden sekulaari perusta
Seksuaalisuus on orgaanisen elämänmuodon evolutiivinen elinehto. Eläinkunnassa asia on mutkaton: lajit lisääntyvät omalla lajityypillisellä tavallaan. Ihmisten osalta tilanne on toinen. Etenkin ehkäisymenetelmien kehityksen myötä seksuaalisuus on irtautunut suurelta osin lisääntymisfunktiosta nautintofunktioon. Kulttuuriset normit ja lait eivät ole kuitenkaan kaikilta osin seuranneet muutoksen perässä.

Väitän, että yleisellä tasolla eettinen liberalismi on optimaalinen standardi, josta käsin jokainen voi määrittää oman tulokulmansa seksuaalisuuteen[1]. Näin ollen seksuaalisuutta voi toteuttaa haluamallaan tavalla edellyttäen, ettei toiminta  vahingoita muita[2]. Käytännössä tämä tarkoittaa toimijoiden välistä suostumusta ja tasavertaisuutta ikä- ja ymmärrystason osalta. Jokaisen ihmisen seksuaalisuus on yksilöllinen taipumusten ja intensiteetin suhteen. Näin ollen ei ole mahdollista, että olisi olemassa yksi ainoa tapa tai säännöstö, jonka kautta yksilöiden normit voitaisiin ulkoa käsin määrittää yksilöille sopiviksi[3]. Uskonnot ja kulttuurit ovat kuitenkin tyypillisesti pyrkineet sanelemaan yksilöiden toimintaa tällä alueella varsin voimakkaasti. Yksilö voi toki halutessaan vapaaehtoisesti alistua tiukkoihinkin standardeihin, mutta kukaan ei voi edellyttää oikeuksista luopumista toiselta.

Liberalistisen periaatteen kautta erityiskysymykset, kuten samansukupuolisten suhteet, suhteiden lukumäärät ja muunlaiset seksuaalisuuden muodot ovat yksilön itsensä harkinnassa.Tämä onkin objektiivisesti ajatellen ainoa vaihtoehto, koska seksuaaliset mieltymykset ovat subjektiivisia tarpeita. Kukaan toinen ei voi sanoa toisen puolesta, miten hänen kuuluu saavuttaa onnellisuus. 

Vallitsevien standardien yksioikoinen puolustaminen ja muiden tapojen tuomitseminen aiheuttaa yhteiskunnassa erikoista kaksinaismoralismia: toisaalta polygamia on tuomittavaa, mutta monogamia sarjassa on yleistä[4]. Polyamoria tuomitaan vääränä, ja samalla monoamorisissa suhteissa tapahtuu pettämistä[5]. Entä jos tunnistettaisiin ihmisten yksilölliset tarpeet ja tavat järjestää oma elämänsä aiemmin mainittujen ehtojen rajoissa, jolloin yksilöiden liikkumavara yksilötason järjestelyihin liittyvissä asioissa olisi vapaata?

Eksoteeriset ulottuvuudet
Länsimainen uskonnollisuus on lähinnä kristinuskon kautta lähtökohtaisesti heteromonogamian kannalla. Kirjaimelliseen Raamatun tulkintaan pyrkivät ajattelevat yleensä, että kaikki avioliiton ulkopuolella tapahtuvat seksuaalisuuden ilmenemismuodot, kuten itsetyydytys ja seurustelun aikainen seksi, ovat syntiä. Tälläinen yksioikoinen tulkinta on omiaan aiheuttamaan konfliktin yksilön ihanteen ja käytännön elämän välille. Koska ihminen on luonnostaan seksuaalinen olento, ei tarve sen toteuttamiselle häviä päättämällä. Tiukkojen näkemysten taustalla on suppea käsitys seksuaalisuudesta. Seksuaalisuus on elämän kestävä prosessi, eikä sitä voi redusoida yksittäiseen aktiin.

Perusteina seksuaalikielteisyydelle ovat esimerkiksi ajatusten "puhtauden" vaaliminen, ajatusten ja tekojen samaistaminen ja lihallisen luonnon halveksiminen Henkeen nähden. Tälläisiin ajatusmalleihin liittyy mielestäni virheellinen käsitys ihmisluonnon olemuksesta. Ajatusten patoaminen ja kieltäymys pienissä asioissa tekee nimittäin luonnollisesta asiasta ja luonnollisella tavalla toteutetusta tarpeesta kasvavan ongelman, jolloin paradoksaalisesti seksuaalisuuden tukahduttamisen pyrkimys aiheuttaa asian pysymisen mielessä normaalia enemmän. On myös viitteitä siitä, että pornon saatavuus korreloi seksuaalirikostilastoissa siten, että siellä missä pornoa on saatavilla, raiskauksia tapahtuu vähemmän[6].

Raamatusta löytyy väittämä kahden ihmisen yhdeksi lihaksi tulemisesta seksiaktin aikana[7]. Tämä mielikuvituksellinen teoria on omiaan aiheuttamaan ahdistusta kristityissä. Teorian voi toki ymmärtää runollisesti  psyykkisen siteen kuvauksena. Tällainen psyykkinen side tai kuorma voi muodostua voimakkaan emootion seurauksena, kuten rakastumisen tai vahvan negatiivisen kokemuksen tuotteena. Pelkän yhdyntäaktin tuottama maaginen liitto vaikkapa satunnaisen yhden illan suhteen seurauksena on kuitenkin pelkkää mielikuvituksellista pelottelua.

Kristilliseltä kannalta tulee väistämättä käsiteltäväksi Jeesuksen ydinsanomaan kuuluvan vuorisaarnan opetukset. Jeesus kritisoi juutalaisten tapaa tulkita lakia kirjaimen, eikä Hengen mukaan. Hän osoitti, ettei lain hengen perusteella kukaan ole syytön, joten tekopyhillä tuomitsijoilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin antaa anteeksi. Syytön heittäköön ensimmäisen kiven[8]. Samalla on ilmiselvää, ettei henkisen kasvun pyrkimyksessä kannata asettaa itselleen epärealistisia, tai jopa vahingollisia ideaaleja. Muutoin kokonaisuuden kannalta tärkeämpiin asioihin keskittymiseen käytettävä aika ja potentiaali hukkuu perustarpeiden tason viettien kanssa painimiseen.

Suurten uskontojen naisvastaisuuden teologinen pohja on myös syytä tiedostaa. Juutalaisuus, kristinusko ja islam asettavat symboliikassa ja käytännön elämässä miehen standardiksi ja naisen toisen luokan asemaan. Nainen luotiin miehen kylkiluusta avuksi miehelle, nainen houkutti miehen syömään kielletyn hedelmän. Näiden symbolisten kertomusten perusteella on muodostettu sääntöjä, kuten "nainen vaietkoon seurakunnassa" ja niin edelleen. Tämänkaltaisten myyttisten kertomusten pohjalle rakennettu teologia ja käytäntö estävät nykypäivänäkin sukupuolten tasa-arvoa, todennäköisesti enenevissä määrin[9].  

Hengellisissä yhteisöissä on ilmennyt suvaitsemattoman asenteen lisäksi yksittäisiä rikoksia. Räikeimpänä esimerkkinä mainittakoon homokielteisen evankelistan samansukupuoliseen henkilöön kohdistunut seksuaalinen hyväksikäyttö sekä kristillisissä lahkoissa ilmenneet lasten hyväksikäyttötapaukset. Tukahdutetun ja suljetun tabuja ruokkivan ilmapiirin sijaan kannatan avointa ja sallivaa ilmapiiriä, jossa tunnistetaan ja tunnustetaan henkilökohtaiset rajat sekä yksityisyys.


Esoteerinen puoli
Esoteerisiksi luettavissa suuntauksissa on ollut halki historian niin seksuaalikielteisiä, kuin myös yltiöseksuaalisia suuntauksia. Gnostilaisista suuntauksista löytyy molempia esimerkkejä. Perustelut saattoivat olla samasta lähtökohdasta peräisin, mutta niistä vedetyt johtopäätökset johtivat vastakkaisiin sovellutuksiin. Gnostilainen lähtökohta oli yleisesti Hengen todellisuuden korostaminen materiaalisen maailman illusoriseen luonteeseen nähden. Koska materian ajateltiin olevan illuusiota ja turhaa, saattoi siihen suhtautuminen aiheuttaa äärimmäisiä toimia. Samanlaisia vastakkaisia koulukuntia löytyy itämaispohjaisista järjestelmistä. Tantriset koulukunnat ovat seksuaalisuuteen pohjautuvista järjestelmistä tunnetuimpia. Teosofispohjaisissa näkemyksissä voi olla mukana tavoite aseksuaalisesta tilasta, kuten esimerkiksi Pekka Ervast ajatteli. Vaikka tavoite voi olla ajateltu monen jälleensyntymän aikana saavutettavaksi, voi etsijä haluta nopeuttaa kehitystään välittömästi, arvatenkin huonoin tuloksin.

Ääripäisistä sovellutuksista en voi sanoa muuta, kuin että kukin etsiköön totuutta valitsemallaan tavalla ja pitäköön sen mikä kestää. Yksilölle luontevin vaihtoehto toimia on useimmiten oikein, kunhan taipumuksen toteuttamiseen ei sisälly kärsimystä itselle tai muille. Skeptisyys on paikallaan, kun yritetään valjastaa seksuaalisuus henkiseen kasvuun -  oli kyse pidättäytymisestä, askeesista tai seksuaalisuuden korostamisesta[10].

Esoteerisessa filosofiassa maskuliinisuus (aurinko) ja femiinisyys (kuu) voidaan nähdä vastakkaisina, toisiaan täydentävinä prinsiippeinä. Symbolisesti näiden prinsiippien yhtyminen täydentää monadin, jonka jälkeen monadi on androgyyni olento. Koska monadi on täydellistynyt ja kokonainen, on se vapautunut luonnon kiertokulusta ja siten aseksuaali[11]. Luonnollisesti tämä on hyvin runollinen ja symbolinen allegoria. Tämänkaltaiset symbolit voivat olla ongelmallisia eksoteerisissa yhteyksissä, kun huomioidaan epätasa-arvon toteutuminen historiassa ja nykypäivänä. Symbolisia ja allegorisia merkityksiä ei ole yleensä mahdollista tai suotavaa soveltaa käytännön elämään. Tämänkaltaisten väärinymmärrysten välttäminen on yksi syy, miksi ero eksoterian ja esoterian välillä on perusteltu; jos tämänkaltaiset arvostelmat miehen ja naisen asemasta siirretään sellaisenaan reaalitodellisuuteen, syntyy vääjäämättä epätasa-arvoinen asetelma.

____________
[1] Tarkemmin aiheesta: Tommi Paalasen tuore väitöskirja Vapaus ja seksuaalisuus : Tutkielmia liberaalista etiikasta
[2] Vahingoittamisen periaatteessa poikkeuksena seksuaalisuuden muodot (esim. bdsm), joissa tästä poiketaan sovitusti ja yhteisymmärryksessä
[4] Moniavioisuus ja yksiavioisuus. Tosiasiallisesti suomessa (avio)erot ovat yleisiä, suhteissa on lapsia ja suhteiden jälkeen muodostetaan uusia suhteita. Uusioperhejärjestelyt muodostavat laajojakin suhdeverkostoja. Uusioperheessä eronneiden vanhempien suhteet voivat olla kuitenkin tulehtuneet, joten millä perusteella toimiva polysuhde on huonompi, kuin huonosti toimiva uusioperhe (tai perinteinen monoperhe)?
[5] Loppujen lopuksi jokaisen (pari)suhteen säännöt on erikseen määriteltävä. Toisessa suhteessa vastakkaisen sukupuolen kohtaaminen yksityisesti ei ole ok, skaalan vastakkaisessa päässä suhteen ulkopuoliset suhteet on ok. Lopunperin pettämistä on ainoastaan parisuhteen sisällä erikseen määritellyn sopimuksen rikkominen. Silti erilaisia arvioita toisten toiminnasta tehdään, vaikka nämä määritellyt sopimukset eivät ole tiedossa.
[6] Porn up, rape down, Anthony D’Amato
[7] Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi". -1.Kor 6:16
[8] Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?" ... Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä"... Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään. Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?" Hän vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee". -Joh 8:3-11
[9] Vaikka länsimaat sekularisoutuvat, maailma uskonnollistuu väestönkasvun myötä. Esim. Kristinuskon kannattajien painopiste tulee siirtymään Saharan eteläpuoleiselle alueelle.
[10] Ajatus pätee myös mm. ravintoon, päihteisiin, liikuntaan ym. välineellisten metodien kautta tavoiteltavaan henkiseen kasvuun. Epäilemättä mainittujen asioiden kanssa toimiminen suunnitelmallisesti (tai vähemmän suunnitelmallisesti) voi edesauttaa (tai haitata) yleistä hyvinvointia, ja vaikuttaa sitä kautta henkiseen kasvuun, mutta se on maalaisjärjelläkin ymmärrettävä asia.
[11] Jungilaisittain on kyse animan ja animuksen liitosta.   
Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa. -Matt 22:30.  
Mutta mitä siihen tulee, mistä kirjoititte, niin hyvä on miehelle olla naiseen ryhtymättä; mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä. ... Mutta tämän minä sanon myönnytyksenä, en käskynä. Soisin kaikkien ihmisten olevan niinkuin minäkin; mutta kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen. Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin. Mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa. -1.Kor 7:1-9.
Tämänkaltaisen ajattelutavan kirjaimellinen tulkinta on johtanut aseksuaalisuuden ja asketismin tavoitteluun niin eksoteerisissä, kuin esoteerisissäkin tulkinnoissa erilaisin perusteluin. Mm. harhaoppiseksi syytetty kirkkoisä Origenes kastroi itsensä.

13.4.2015

Kadonnut kivi


Edellisen tekstin julkaisusta on vierähtänyt muutama vuosi. Epäilemättä näkemykseni ovat siirtyneet näiden muutaman vuoden aikana entistä skeptisempään suuntaan. Näkökulman siirtymän vuoksi en ole nähnyt tarpeelliseksi kirjoittaa tekstejä blogiin, koska prosessit ovat olleet henkilökohtaisempaa ja hitaammin kypsyvää laatua, kuin mitä mahdollisesti muita hyödyttävien tai kiinnostavien tekstien kirjoittaminen edellyttäisi.

Olen pohtinut vakavasti esoteerisen maailmankuvan tarpeellisuutta verrattuna puhtaasti rationaaliseen maailmankuvaan. Hylätty rakennuskivi kuitenkin löytyi jälleen rikkaläjästä, kun näin Perttu Häkkisen ja Vesa Iitin radiohaastattelun otsikon heidän tuoreesta Valonkantajat-kirjastaan: "Esoteria ei ole pelkästään huuhaata - se on runollinen tapa jäsentää omaa elämää"[1]. Tässä on avain kadoksissa olleeseen esoterian mielekkyyteen.

Skeptis-luonnontieteellinen orientaatio on johtanut huomaamatta tilanteeseen, jossa olen hakenut esoteerisesta maailmankuvasta tarpeettoman ankarasti tieteelliseen maailmankuvaan verrattavaa ontologista todenmukaisuutta. Esoteria taas tarjoaa eksaktin luonnontieteellisen maailmankuvan sijaan ennemminkin välineitä operoida ja järjestää realiteettejä merkityksellisellä tavalla. Tämä tulokulmahan on tuttu jo varhaisista teksteistäni, kuten vuonna 2006 kirjoitetusta Tiede, taide ja uskonto-tekstistä. Esoteria tarjoaa runollisen, kullekin omaleimaisen tavan sulauttaa tiede, taide ja uskonto alati kehittyväksi, dynaamiseksi maailmankatsomukseksi. Kuten vanhassa tekstissäni spekuloin, näiden kolmen tekijän epätasapaino aiheuttaa hankaluuksia kokonaisuuden toimivuuteen.

Oleellista blogissa, kuten elämässäkin, on kaiken aikaa etenevä prosessi monine vaiheineen. Välillä saavutukset hukkuvat, ja toisinaan emme näe ilmeistä vaikka se on aivan vieressä. Merkityksellisyys on välttämätön edellytys Työn etenemiselle. Samalla on varmaa, ettei rakennus tule elämän aikana valmiiksi.

_________
[1] Lisää tietoa kirjasta: