Käärme ja kyyhkynen

Käytän kirjoituksessa edellisessä kirjoituksessa esiteltyä ihmisen prinsiippien jakoa. Kuva on otettu -jälleen kerran- Prahassa sijaitsevalta hautausmaalta - saat klikkaamalla kuvasta suuremman.

Kuvaan sisältyy suurempi tarina, kuin mitä nopeasti katsottuna näyttää. Kuvan varsinainen tarina selviää enkelin kääröstä, jossa lukee "Mane - Thecel - Phares". Tarinan voi lukea Danielin kirjan 5. luvusta. Tämä kirjoitus ei suoranaisesti käsittele ko. tarinaa. Muut mielenkiintoiset symbolit kuvassa ovat (hyvän- ja pahantiedon) puu, kyyhkynen ja käärme. Käärmeen ja kyyhkysen symbooleita avaamaan käytän Matteuksen evankeliumin (10:16b) kohtaa "...olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset." Siispä ihmisen prinsiipeistä kyyhkynen edustaa Buddhia, ja käärme Manasta. Kuvan hyvän- ja pahantiedon puun katkeaminen kuvaa näiden kahden prinsiipin eriytymistä.

Lukijalla on jo kenties herännyt samat ajatukset tähän mennessä, mutta avaan silti aihetta hieman lisää. On nimittäin yleinen harha ihmisyyden tiellä, että lähdetään kulkemaan joko käärmeen tai kyyhkysen polkua unohtaen, että ne kuuluvat yhteen ja samaan. Jommankumman polun (siis älyn tai rakkauden) yksipuolinen kulkeminen aiheuttaa pidemmälle kulkiessa suuria ristiriitoja.

Yksipuolisen älyn kehittämisen (ilman rakkautta) seurauksia olemme jo nähneet maailmassa diktaattorien huipentamana. Lopputuloksena on nimittäin psykopaatti; täydellinen kyvyttömyys empatiaan samalla kuin (alemman kolminaisuuden) äly on terävä. Siitä siis käärmeen dualistinen symboli: yksipuolisena se on myrkyllinen. Älyä/viisautta tarvitaan kuitenkin ehdottomasti, ja sitä pitää tietoisesti kehittää. Ei enää nykyään niinkään alemman kolminaisuuden vastinetta, vaan jumalaista puolta. On huomioitava, että esim. Raamatun sankarit, kuten kertomuksen Daniel, edustavat huomattavasti useammin älyä, kuin rakkautta.
Ks. kuvaus Danielista (Dan 5:11,12): "...mies, jossa asuu pyhien jumalien henki. Sinun isäsi aikana hänellä havaittiin olevan ymmärrystä, älyä ja viisautta yhtä paljon kuin jumalilla. Isäsi, kuningas Nebukadnessar, korotti hänet enteidenselittäjien, loitsupappien, kaldealaisten viisaiden ja manaajien päämieheksi; niin teki isäsi, kuningas. Danielissa, jolle kuningas antoi nimen Beltesassar, asuu erityinen henki, ja hänellä on taito ja viisaus selittää unia ja ratkaista arvoituksia ja ongelmia..."

Vastapuolena taas monesti väärinymmärtäen ihannoidaan yksipuolista buddhin ruumiillistumaa, josta on amputoitu äly. Hyvänä esimerkkinä toimii Dostojevskin Idiootti (J.N:n havainto). On toki selvää, että tällä tavalla yksipuolistettu henkilö on suunnattomasti parempi yhteisölliseltä kannalta sen vaarattomuuden tähden, mutta se ei suinkaan ole ihmisen ongelman ratkaisu (vrt. Matt & Dan lainaukset). Lisäksi on huomioitava, että äärimmäiset polaariset vastakappaleet vaativat tasapainon vuoksi toisiaan (sekä mikro- että makrokosmoksessa!). Jeesuksessa täydellistyi kuitenkin molemmat, mutta sen ajan maailma tarvitsi nimenomaan rakkauden kehittämistä, josta johtuen se sanoma on korostetummin esillä.

Siispä jotta ihminen saisi ratkaistua hyvän- ja pahantiedon ongelman (joka on ihmisen tehtävä), olisi hänen kehitettävä sekä älyllistä että rakkaudellista puolta mahdollisimman tasaisesti. Tietysti olemme lienee yksilöllisesti taipuvaisia kulkemaan toista näistä poluista ensisijaisesti. Myös elämän/kehityksen vaiheet vaikuttanevat painotuksiimme, toisilla tietoisesti ja toisilla tiedostamatta.