7.1.2007

Onnellisuudesta

(HS 7.1.07, )
"Onnen harhat ja todellisuus"- artikkelissa oli mielenkiintoisia asioita onnellisuuden tutkijoiden näkökulmasta. Ihmiset kuvittelevat tulevansa onnellisiksi varsin vääristä asioista. Esimerkiksi materiaaliset asiat, kuten autot ja talot jne. tekevät ihmisen onnelliseksi vain vähäksi aikaa. Syynä on se, että ihmisen aivot eivät pyri onnellisuuteen, vaan ne pyrkivät normalisoimaan tilanteen mahdollisimman nopeasti. Loppujenlopuksi ihminen on yhtä onnellinen, valitsi hän kana- tai juustohampurilaisen, työn it-firmassa tai konsulttiyrityksessä. Ihmiselle valinta ei ole kuitenkaan helppo, koska ihminen pyrkii tekemään aina ratkaisun, joka johtaa maksimaalliseen onnen tunteeseen.

Keskeneräiset asiat vähentävät onnellisuutta. Esimerkiksi testissä, jossa kaksi ryhmää sai valita valokuvat. Toinen ryhmä sai vaihtaa kuvat kahden viikon kuluttua, toinen ei saanut vaihtaa kuvia enää tehtyään valinnan. Heti valinnan tehneet olivat onnellisempia, ja vaihto-oikeuden saaneet saavuttivat vastaavan onnen tunteen vasta, kun vaihto-oikeus oli menetetty.

Vastoinkäymisten vaikutus arvioidaan myös liian suureksi. Itseasiassa ihminen on valmistautuneempi suuriin vastoinkäymisiin, kuin pieniin. Aivoissa oleva puolustusmekanismi alkaa toimia heti suurempien vastoinkäymisten tapahduttua, mutta pienet vastoinäymiset eivät aktivoi mekanismia. Ihmiset kuitenkn ajattelevat, että suuret vastoinkäymiset ovat pahempia, kuin pienet jatkuvat epämiellyttävyydet. Esimerkkinä koko elämän rasittava kipeä jalka vs. amputointi. Amputointi kirpaisee vain hetken, ja ihminen sopeutuu siihen, kun taas viallinen jalka koskee koko elämän. Ihminen ei kuitenkaan välttämättä ymmärrä tätä.

Pysyvintä onnellisuutta aiheuttaa tutkijoiden mukaan sosiaaliset tekijät, kuten kuuluminen yhteisöön, perhe, ystävät, naapurit ja työkaverit. Onnea ei siis voi ostaa yleisimmin markkinoiduilla asioilla, kuten terveydellä, rakkaudella, ystävyydellä tai hengellisyydellä.
--------------------------------
Yksi asia, jota olen pohtinut hengellisyyden ja onnellisuuden suhteesta. Monissa uskoontuloissa, joissa puhutaan elämän muuttumisesta jne. on hyvin suuressa osassa muuttunut sosiaalinen tilanne. Sosiaalisuuden merkitys hengellisissä kuvioissa on korostuneen suuri. Sosiaalinen tekijä auttaa ymmärtämään esim. sitä, miksi järjellisillä tekijöillä on hankala perustella hengellisyyttä. Hengellisen liikkeen oppi voi olla ristiriitainen myös salaa jäsentensä mielestä, mutta toisaalta ryhmäpaine ja lojaalius toisia ihmisiä kohtaan pakottaa pysymään yhteisessä linjauksessa. Lisäksi sosiaalinen verkottuminen on yleensä suurempaa, kuin vain paikallista. esim. jos vaikkapa jokin paikallinen seurakunta (oli se sitten helluntailainen, luterilainen, lestadiolainen tms.) muuttaisi linjausta liikaa, se leikattaisiin pois omaksi lahkokseen. Ihmisillä on kuitenkin yleensä hengellisissä piireissä laajat sosiaaliset verkostot, joten yhteisestä opillisesta linjauksesta ei kannata poiketa, ellei halua perustaa omaa oppia tai lahkoa. Pitkän tradition omaavissa liikkeissä jäsenten koko sosiaalinen verkosto saattaa olla liikkeen sisällä, joten sen jäsenen erottautuminen liikkeestä voi olla hyvin kannattamatonta (kun laskee saavutetut hyödyt & haitat yhteen).

Lahkottamista (seurakunnallisella tasolla) ja erottamista (yksilötasolla) on itseasiassa käytetty koko uskonnollisen historian ajan vallankäytön välineenä. "karta harhaoppista", "erota harhaoppinen keskuudestasi", "noitanaisen älä salli elää" jne.