25.3.2006

Millainen on Jumala?

Intialaisessa vertauksessa sokeat miehet tunnustelevat norsun eri osia. Yksi tunnustelee jalkaa, ja sanoo: "totuus on luja ja vahva". Yksi kärsää, ja sanoo: "totuus on käyrä ja joustava". Kolmas tunnustelee vartaloa, ja sanoo: "totuus on suuri ja painava". Jokainen mies on oikeassa omassa osa-totuudessaan, mutta kukaan ei näe norsua, eli totuutta kokonaisena. Jokaisesta totuusnäkemyksestä seuraa erilaista toimintaa, koska raajat ovat niin erilaisia.

Samaa vertausta voi soveltaa Jumalaan. Ihmisillä on hyvin erilaisia käsityksiä Jumalasta. Jumala on kuitenkin suurempi mysteeri, kuin norsu. Voimme tehdä päätelmiä Jumalasta. Monet ihmiset palvovat vertauksen tavoin Absoluutin, Isän eri olemuspuolia, tai erilaisia kombinaatioita eri olemuspuolista. "Jumala on vanhurskas", "Jumala on kiivas", "Jumala on oikeudenmukainen", "Jumala on persoonallinen/persoonaton". Erilaisia Jumalia (=Jumalakäsityksiä) on paljon.

Psykologian mukaan ihminen muodostaa Jumalakäsityksensä omien tarpeidensa mukaan. Tämän ei kuitenkaan tarvitse olla ristiriidassa vilpittömän totuuden etsimisen kanssa, kun nöyrrymme perimmäisen totuuden edessä. Juutalais-kristilliseltä pohjalta kehittynyt Jumalakuvakin on hyvin monipuolinen. Vanhassa & uudessa testamentissa sekä Koraanissa kuvataan Jumalaa hyvin monenlaisilla adjektiiveilla, joiden voi olla vaikea mieltää kuuluvan samaan Jumalaan. Tämä antaa kuitenkin uskonnon harjoittajalle mahdollisuuden saada turvaa ja ohjausta tarpeensa mukaiselta Jumalalta. Tämä voi olla hyvä sekä huono: hyvä se on silloin, kun ihminen saa rakentavaa apua jumalakäsityksestään. Huono silloin, kuin ihminen haluaa esimerkiksi oikeuttaa väkivaltaa jumalalla: Jumala vihaa pahaa -> olet paha -> vihaan sinua/sinussa olevaa pahaa (menee helposti sekaisin, joko tarkoituksella tai vahingossa).

Ihminen toimii yleensä Jumalakäsityksensä mukaisesti. Erilaisia Jumalakäsityksiä voidaan tältä pohjalta arvottaa sen mukaan, millaista toimintaa eli hedelmää ne synnyttävät.

20.3.2006

Franciscus Assisilainen

Kuva: Francisco de Zurbarán, 1658.

Franciscus eli nuorena yleellistä ja nautiskelevaa elämää. Hän koki kääntymyksen 25 vuotiaana, ja kunnosti rappeutuneen kirkon käyttöönsä joutuen samalla välirikkoon rikkaan isänsä kanssa.  Franciscuksen kerrotaan antaneen vaatteensa isälleen, ja sanoneen että tästä lähtien hänen ainoa isänsä on Isä taivaissa. Myöhemmin hän sai seuraajia joille hän laati henkilökohtaista sekä yhteisöllistä köyhyyttä edellyttävän kolmen kohdan säännön:

- Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua". -Matt. 19:21
- ..."Älkää ottako matkalle mukaanne mitään - ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää eikä rahaa. Älkää ottako toista paitaakaan". -Luuk. 9:3
- ..."Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua". -Matt. 16:24

Franciscukselle oli tärkeää, että hänen seuraajansa eivät eristäytyneet luostariin, vaan elivät muiden ihmisten keskellä. Hän korosti myös, ettei omaa tietä saa pitää ainoana tienä Jumalan luo.

Franciscus sai kuolemansa jälkeen luonnonsuojelun suojeluspyhimyksen tittelin, eikä suotta. Hän laati elämänsä loppuaikoina Aurinkolaulun, joka sisältää panteistisia sävyjä [1]. Tässä hänen tunnetuin rukous:

Franciscus Assisilaisen rukous
Herra, tee minusta rauhasi väline,
niin että sinne missä on vihaa, kylväisin rakkautta,
missä katkeruutta, toisin anteeksiantamusta,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, kantaisin toivoa,
missä pimeyttä, loisin valoasi,
missä alakuloisuutta, virittäisin ilon.
Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa toisia.
Sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
antaessaan anteeksi saa itse anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.
Aamen.

_______________________________________
[1] Aurinkolaulun voi lukea englanniksi Sacred text archivesta: http://www.sacred-texts.com/chr/wosf/wosf22.htm#canticle . Olen laatinut kantaatista myös suomennoksen sekä kommentaarin.

6.3.2006

Odin





































Odhin, Johannes Gehrts, 1901. 
 
Odin (Saks. Wotan) on kompleksinen jumala: hän on sekä sodan että viisauden jumala (aspekteina myös kuolema, runous, inspiraatio, hulluus, magia, metsästys ja voitto). Yleensä viisauden etsintä käsitetään henkisenä toimintana, kun taas sotiminen aineellisena toimintana. Odinissa yhdistyy kumpikin elementti. On syytä huomioida, että myytit ovat usein allegorisia tarinoita, joten esimerkiksi viisauden etsintä kuvataan usein fyysisenä matkana. Hänellä on kaksi korppia, Huginn ja Muninn (Ajatus ja Muisti) sekä kaksi sutta, Geri ja Freki. Hänen 8 jalkaisen vuohen nimi on Sleipnir. Hänen symbolinsa on Valknut (kolme limittäistä kolmiota). Odinin riimu on Ansuz (F, vaakaviivat alaviistoon).

Odinia palvoivat germaanit sekä skandinaavit. Viikingit palvoivat häntä ylijumalana ja jumalten johtajana, mutta hän oli alkujumala Burin pojan Börrin poika, joka oli siis Aasojen isä. Hänen veljensä nimet ovat Vili (=tahto) ja Ve (=pyhä). Odin, hänen isänsä ja veljet tappoivat Ymir-jättiläisen, ja tekivät maailman sen ruumiista. Odinilla on luojan ja isän rooli. Kuitenkin hänellä on vielä oma isä, sekä kaksi sisarusta. Tästäkin huolimatta viikinkien palvoma kolminaisuus oli Odin, hänen poikansa Tor (vastaa suomen Ukkoa) sekä Freija. Nämä kolme muodostavat yleisluontoisen kokoonpanon: isä, poika ja femiini aspekti. Toisaalta Odin muodostaa sisarustensa kanssa, sekä isänsä ja pappansa (eli absoluutin) kanssa omat kolminaisuutensa, mutta näitä ei palvottu yhdessä (= Valknut: 3x3 yhdessä?)

Odin etsii jatkuvasti viisautta. Hän luopui toisesta silmästään saadakseen juoda viisauden lähteestä, sekä hirtti ja keihästi itsensä maailmanpuuhun yhdeksäksi päiväksi, jonka aikana hän sai riimut ja taikavoimia (skandinaavisen mytologian maailma on 9 tasoinen). Hän kuoli prosessissa, mutta herätti itsensä henkiin magian avulla. Odinin ja Jeesuksen yhtäläisyyksistä on spekuloitu, koska nykyinen viikinkimytologia on tallessa pitkälti kristillisten lähetyssaarnaajien välittämänä. Voidaan kuitenkin päätellä, että Odinin uhrautumisteema oli olemassa jo ennen kristinuskon leviämistä. Myös Odinin poika, sodanjumala Tyr uhrasi toisen kätensä Fenris-sudelle. Raajojen uhraamisesta tulee mieleen Matt 5:29-30, jossa Jeesus sanoo olevan parempi repiä oikea silmä tai -käsi pelastuakseen. Tämä on mielenkiinoista siinä mielessä, että oikea silmä & käsi ovat Raamatun symboliikassa hyvät/paremmat. Esim. vanhassa testamentissa JHVH jakaa tuomioita/vihaa vasemmalla kädellä. Tästä tulee mieleen myös okkultismissa käytetty jako vasemman & oikean käden polkuihin. Kuitenkin, Odinin puuttuvasta silmästä ei ole muuta tietoa, kuin että jäljelle jäänyt silmä polttaa kuin aurinko. Myyttisessä symboliikassa vasen silmä on kuu, ja oikea aurinko. Joten tältä pohjalta uhrattu silmä olisi siis vasen. Tyrin uhraama käsi oli oikea. Myös viikinkien kulttuurissa vasenkätinen tulkittiin pahaksi, koska vasenkätinen voi käyttää asetta, vaikka tervehtii oikealla kädellä. Odin uhrasi silmänsä saadakseen viisautta, ja roikkui puussa saadakseen riimut ja magiaa. Riimujen saaminen oli tavallaan uhrautumista myös toisten edestä. Tyrin käden pitäminen Fenriksen suussa oli ehtona, jotta susi antaisi kahlita itsensä.

Sodan jumalan ominaisuudessa Odin saattaa muuttaa yllättäen sodan lopputuloksen siten, että häviöllä oleva osapuoli voittaa. Muutenkin hän toimii sodanjumalan ominaisuudessa kiivaana ja oikukkaana. Ominaisuuksien liittäminen viisauteen ja runouteen voi tuntua ristiriitaiselta. Rauhan aikana hän pyysi hedelmällisyyden jumalatar Freijaa kiihottamaan kuninkaita taisteluun keskenään. Freija ja Odin jakoivat kuolleet taistelijat, jotka Valkyriat hakevat.

Ragnarökissä Fenris nielee Odinin, ja Odinin poika Vidar tappaa Fenriksen. Kaikki vanhat jumalat ja maailma tuhoutuu. Optimistisemmassa versiossa uusi ja parempi maailma syntyy uudelleen tämän jälkeen. Kaksi ihmistä ja muutama nuorempi jumala on jäljellä. Optimistinen loppu saattaa olla syntynyt kristinuskon vaikutuksesta.

2.3.2006

Usko vs. uskonto?

Henkilökohtaisesti ärsyttää eräs argumentti, jota tietyn suuntauksen uskovat käyttävät. Ärsytystä lisää se, että olen joutunut ko argumentin kanssa tekemisiin useammin, kuin muutaman kerran. Jopa muutaman kerran liikaa.

Tämä nerokas punchline tulee esiin yleensä siinä vaiheessa, kun keskustellaan kristinuskosta, ja se kuuluu näin: "Ei uskonto pelasta, vaan Jeesus pelastaa!" Toinen samaan sarjaan kuuluva repliikki on: "Minäkin vihaan uskontoa (tai uskonnollisuutta) , mutta minulla on elävä suhde Jeesukseen!" Hä?

Katsotaanpa. Jeesus on (mahdollisesti) historiallinen henkilö, jos asiaa tarkastellaan ei-uskonnollisesta näkökulmasta. Jeesuksen pelastava ulottuvuus astuu kuitenkin voimaan väitteen esittäjän mielestä vain uskon kautta. Usko sisältää Jeesuksen sijaiskuoleman merkityksen sisäistämisen henkilökohtaisesti. Kun otetaan lisäksi huomioon kristinuskoon sisältyvät muut dogmit, ei voida kiistää, etteikö kyse olisi uskonnosta.

Vielä tässäkin vaiheessa joutuu yleensä vääntämään, että kristinusko on uskonto siinä missä muutkin uskonnot. Jos tästä vaiheesta päästään eteenpäin, alkaa väittäjä yleensä perustelemaan argumenttiaan sillä, ettei uskonto sinänsä pelasta, vaan henkilökohtainen usko. Väittäjä yrittää todistaa oman uskon eroa yleiseen tapauskovaisuuteen. Hyvä. Mutta eikö kyse ole harvinaisen selvästi uskonnosta?

Kiteytetysti: Jeesuksella ei ole yliluonnollista ulottuvuutta ilman uskontoa. Usko (tässä mielessä) Jeesukseen ilman uskontoa ei olisi mahdollinen. Siis, kyllä väittäjän mielestä tietty uskonto pelastaa, kun siihen uskotaan. Väittäjä yrittää hämmentää ristiriitaisella argumentilla, jonka logiikka ei ole logiikkaa.

Vastaava väite olisi esimerkiksi: Ei palolaitos pelasta, vaan palomiehet.... Tai: ei sairaus tapa, vaan bakteerit... Toiseen variaatioon vastaava väite olisi: Vihaan alkoholia, mutta rakastan Koskenkorvaa, tai: En minäkään pidä autolla ajamisesta, mutta tykkään ajaa Ladallani. Lada kun ei ole auto...

Takana on yleensä tarve nostaa oma uskonto toisten uskontojen yläpuolelle: minun uskontoni ei ole uskonto, vaan Totuus. Jos kuitenkin verrataan kristinuskoa vaikka buddhalaisuuteen, on buddhalaisuus paljon vähemmän uskonto, kuin kristinusko.

Miten pitäisi tulkita paita, jonka edessä lukee "Religion kills" ja takana " Jesus saves"? Kristinusko tappaa ja pelastaa. Syytä siis varoa?