3.1.2006

Uskontojen uhrit ja muuta

Mikä aiheuttaa sen, että ihminen luovuttaa tahtonsa ulkopuolisiin käsiin? Hengellisessä tai maallisessa hädässä oleva ihminen voi haluta välittömän, helpon avun hätäänsä. Hän alkaa etsiä apua muualta, itsensä ulkopuolelta. Hän löytää auttajan, jolla on vastaus hänen ongelmiinsa. Hänen arviointikykynsä ei välttämättä ole parhaimmillaan. Hän saa hyväksi koettuja neuvoja. Hän haluaa muuttua toisten kaltaiseksi. Hänessä itsessään ei ole sitä hyvää, mikä toisissa näyttäisi olevan. Hänellä itsellään ei ole niitä vastauksia, mitä toisilla näyttäisi olevan. Myös Jumalan opetetaan olevan ulkona, ja sovitus on jo tehty ihmisen puolesta. Ihmisen pitää vain uskoa ja toimia, kuin on hyvä. Hän alkaa uhrata aikaansa ja varojaan hyvälle liikkeelle. Hän huolestuu niistä toisista, jotka eivät vielä tiedä paremmasta. Huomaamatta hän on jo huolissaan toisista, vaikka omat asiat eivät ole vielä hoidossa...

Ongelma on siis pitkälle siinä, että ratkaisua (hengellisiin) ongelmiin haetaan epätoivoisesti itsensä ulkopuolelta. Monenlaisia valmiita ratkaisuja on tarjolla runsaasti, ja niitä markkinoidaan. Nopeiden tulosten toivossa nämä valmiit ratkaisut houkuttavat, ja lähdetään seuraamaan muita ihmisiä ja oppeja. Itsemurhakulttien jäseninä on ollut älykkäitä ja varakkaita ihmisiä, jotka ovat vain luopuneet harkintakyvystään. Kuitenkin, kuten Jeesus sanoi, Jumalan valtakunta on sisäisesti ihmisessä. Jumalan valtakunta ei ole helppoheikkien myytävissä. Toisaalta Jeesus antoi myös lähetyskäskyn. Jeesus opetti kuitenkin myös, että etsivä löytää. Tämä on toisaalta kehoitus, mutta myös kriteeri. Lisäksi Paavali kehoittaa koettelemaan kaikki, ja pitämään sen, mikä on hyvää. Kritiikki on todellakin tarpeen. Jos nämä neuvot otetaan universaaleiksi neuvoiksi, ei voida olettaa, että jokainen etsivä löytää jonkun tietyn tien. Jokainen ihminen on erilainen. Jos jokainen rehellinen etsivä löytäisi aina jonkun tietyn opin, ja koettelemalla löydettäsiin aina samat hyvät asiat, olisi ihmisillä ollut halki historian yksi suuri ylivertainen uskonto, jolla ei olisi mitään ulkoisia vaikuttimia. Kuitenkin suurimmat opettajat ovat olleet yleensä uuden uskonnon perustajia, tai vanhan reformoijia. Teitä näyttäisi siis olevan monia, mutta päämäärä sama.

Länsimaiset ihmiset ovat tottuneet ostamaan tuotteita, ja saamaan nopeaa vastiketta rahoillensa. Niin myös uskonnoissa juostaan erilaisten gurujen ja tapahtumien perässä, sen sijaan, että katsottaisiin omaan itseen. Uutena ilmiönä kristillisissä piireissä on monistuvat soluseurakunnat, G12 malli. Tarkoituksena on saada 12 käännynnäistä omaan soluun, jotka taas koulutuksen ja kasvun jälkeen kääntävät itselleen oman 12 opetuslapsen solun jne. Soluseurakuntamalli ei ole tapauskovaisessa suomessa levinnyt nopeasti, mutta esim. etelä-amerikassa kasvu on ollut suurta. Herää kysymys siitä, mikä on hengellisyyden fuktio? Lähetystyötä vastustava Blavatsky mainitsi esimerkkinä lähetyssaarnaajan, joka epätoivoisesti yritti kyntää vierasta peltoa, vaikka oma pelto oli täynnä rikkaruohoja.