20.12.2008

Vapahtajan syntymä

Vieressä Vincente Gilin Adoracao dos magos (1498-1518).

Käsittelen tässä kirjoituksessa Jeesuksen syntymän symbolista puolta. Perinteinen joulukuvaelma tiivistää Jeesuksen syntymän symbolit hyvin. Alkuperäisen jouluseimen kehitti Franciscus Assisilainen vuonna 1223 protestiksi väkivaltaisia ristiretkiä vastaan. Hänen asetelmassaan ei tarvittu Jeesus-nukkea, koska hänen mukaansa kristus tuli nähdä lähimmäisissä ihmisissä.

Raamatussa Jeesuksen syntymä kuvataan kahdesta näkökulmasta. Perinteinen jouluevankeliumi luetaan Luukaksen toisen luvun 1-20 jakeista. On syytä huomioida, että jouluevankeliumissa mainitaan vain paimenten tervehtineen Jeesusta. Matt 2:1-23 kertoo asian pelkästään itämaan tietäjien kannalta. Markus hyppää suoraan Jeesuksen aikuisuuteen ja Johanneksen evankeliumi lähestyy asiaa metafyysisesti aloittaen "kosmisen kristuksen" alkuperästä hypäten Jeesuksen syntymän ohi.

Alussa Johanneksen mukaan oli siis Logos eli Sana, jonka kautta kaikki on luotu. Tämä Logos inkarnoitui ihmisenä Jeesuksessa. Voidaan siis puhua Kristuksesta Logoksena ja Jeesuksesta ihmisenä, jotka yhdessä Jeesus Kristuksena muodostavat täydellisen Jumalan ja täydellisen ihmisen yhtä aikaa.

Kun käsitellään Jeesuksen syntymän symboliikkaa, pitää huomioida, että sikäläisen tavan mukaan tallit olivat kiveen hakattuja luolia. Kristus siis syntyy luolassa. Sieltä Kristuksen löytävät sekä Itämaan tietäjät että paimenet, toisistaan poikkeavilla tavoilla.

Suomeksi käännetyt itämaan tietäjät (μαγοι απο ανατολων) ovat tarkasti käännettyinä "taikurit idästä". Englanniksi termi "magi" kuvaa asiaa hyvin. Suomeksi sana "taikuri" kuulostaa hieman halventavalta, joten sopivampi sana olisi "maagi" tai "velho". Termi "tietäjä" on myös hyvä, kun ymmärretään sen merkitys.

Tietäjien voidaan ajatella olevan sen aikaisen maailman tiedemiehiä, nykyisin termi "salatieteilijä" kuvaa heidän metodeitaan paremmin. Tarkemmin määriteltynä tietäjät ovat voineet olla Kaldealaisia astrologeja, koska sikäläinen tähtitiede oli enemmänkin astrologiaa kuin nykyistä tähtitiedettä ja Kaldealaiset olivat siinä edistyneitä. Heillä oli myös tieto profetioista jotta ilmiön havaitseminen voitiin yhdistää ennustukseen Vapahtajan syntymästä. Tietäjien määrää ja sukupuolta ei kerrota Raamatussa. Myöhemmin heidät on kuvattu kolmena henkilönä, jotka ovat edustaneet sekä kolmea ihmisen ikäkautta, että kolmea maanosaa. Perimätiedossa heidän nimensä, ikänsä ja maanosansa ovat seuraavat: Kaspar - aasialainen, Melchior - eurooppalainen sekä nuorin, ja Balthasar - afrikkalainen arabi. Tietäjät löytävät Jeesuksen seuraamalla tähteä. Tähteä voidaan pitää ulkopuolisen johdatuksen symbolina, Mestarina jota seurataan.

Huomioi Jeesuksen myöhemmin toivovan kointähden syttyvän seuraajien sydämissä ja toisaalta hänen itsensä sanovan olevansa tuo kointähti. Tähden osoittama paikka - luola, jossa Vapahtaja syntyy, kuvaa ihmisen salattua Henkeä. Näin siis tuon Johanneksen mainitseman Logoksen on synnyttävä meissä jokaisessa erikseen.

Teemaan liittyy allegoria hävitetystä Salomon temppelistä (syntiinlangennut ihminen), jonka alta löytyy salainen hautaholvi jossa kaikki on vielä ehjänä. Kun ajatellaan vanhan testamentin liiton arkkia, joka tuossa holvissa kenties on, on jouluevankeliumissa luolasta löytyvä Kristuslapsi juuri tuo liiton arkki eli vapahtaja lihaksi tulleena. On syytä huomioida, että myöhemmin Jeesus myös haudattiin luolaan. Jeesuksen myöhempi opetus vahvistaa ihmisen todella olevan Pyhän Hengen temppeli ja Kristuksen (liiton arkin) olevan meissä. Kristus myös vaatii opetuslapsiaan seuraamaan häntä (tähteä).

Tietäjien lahjoista on päätelty heidän olevan kuninkaallisia, mutta tästä ei ole erillistä mainintaa Raamatussa. Tietäjien lahjat voi tulkita - mikäli on tarvetta - kolmen Jumalan prinsiipin mukaan seuraavasti: kulta - Isä, suitsuke - Pyhä Henki ja mirha - Poika. Perusteet jaolle ovat ilmeiset, joten en perustele niitä enempää. Voi myös ajatella, että tietäjät tuodessaan kyseiset lahjat ovat joko kehittäneet itsessään kyseenomaiset prinsiipit, tai he edustavat kukin poikkeavia kehityslinjoja edustaen aina omaa prinsiippiään. Tulkinnalle jää tässä kysymyksessä vapaus, koska Raamatussa ei mainita tietäjien määrää eikä lahjojen antajien jakaumaa. Periaatteessa ajatellen vihkimys-teoriaa voidaan tietäjiä ajatella olevan vaikka yksi jokaista prinsiippiä kohden (riippuen monella jaollista järjestelmää käytetään).

Paremmin tunnetussa Luukaksen evankeliumissa paimenet saavat tiedon Vapahtajan syntymästä enkeleiltä näköjään tekemättä itse mitään. Paimenet edustavat tavallista arjen tasolla toimivaa ihmistä, jolla on tiedon sijaan uskoa. Paimenet eivät itse nähneet tähteä ja löytäneet Beetlehemiin kuten tietäjät, vaan enkeli ilmoitti heille tiedon. Lienee selvä, että yleisesti luettava Jouluevankeliumi on nimenomaan Luukaksen versio.

Näihin keskeneräisiin pohdintoihin päättäen hyvää Vapahtajan syntymäpäivää itse kullekin!

23.10.2008

Salatieteen metodologia II

Kuva otettu Prahassa.

Jatkan kirjoitusta salatieteen metodologiasta käsittelemällä eroavaisuuksia mustan ja valkoisen magian välillä. Yleisin syy tuomita kaikki salatieteeseen liittyvä on termien pintapuolinen ymmärtäminen ja mustan magian samaistaminen koko salatieteen käsitteeseen. Erottelu valkoisen ja mustan polun välillä auttaa ymmärtämään myös ilmiöitä laajemmaltakin alueelta. Salatieteilijä kulkee määritelmäni mukaan joko mustaa tai valkoista polkua riippuen siitä tavasta, jolla hän käyttää magiaa. Magia-termin käyttäminen voi olla haastavaa edelleen suurten ennakkokäsitysten takia, ja avaan siksi käyttämäni termit. Sekaantumisen vuoksi en käytä tässä termejä vasemman ja oikean käden polku, koska niiden määritelmät riippuvat määrittelijän omasta koulukunnasta. Niille jotka ymmärtävät mistä on kyse, tässä kirjoituksessa ylöspäinen vasemman ja oikean käden polku on valkoinen polku, alaspäinen vasemman ja oikean käden polku on musta polku.

Magialla tarkoitetaan kaikkea tiedostettua Tahto-aspektin käyttämistä, johon voi liittyä tiedostamattomia elementtejä. Tässä mielessä voimme siis unohtaa hokkuspokkus-rasitteet, ja lähestyä aihetta käytännöllisemmin. Magiaa ovat esimerkiksi tavallista keskitetymmät ajatukset, rukoileminen, meditointi, taiteen tekeminen, suggestio, manipulointi, hypnoosi jne. Myös niin sanotut karismaattisissa suuntauksissa käytetyt armonlahjat sekä kirkollisissa piireissä korostetut sakramentit kuuluvat magian piiriin. Tähän liittyen on syytä huomata, ettei aiotun lopputuloksen toteutuminen ole ratkaisevaa. Magia on itsessään vaikuttamista ilman arvolatausta. Aikomuksen tarkoitusperä ratkaisee onko magia mustaa vai valkoista.

Mustalla magialla tarkoitetaan yksinkertaisesti tahdon käyttämistä itsekkäästi. Tässä on valkoisen polun kulkijan ansa: vaikka toimitaan näennäisen epäitsekkäästi, voi tahdon käyttämisen motivaatio olla lopulta itsekäs. Esimerkkinä voitaisiin käyttää tilannetta, jossa rukoillaan toisen puolesta siten, että haluttu lopputulos on omasta mielestä oikea, mutta kohteen kannalta väärä. Tällainen yksipuolisuuteen syyllistyvä ajattelutapa voi aiheuttaa rukouksen kohteelle ja itselle turhaa kärsimystä, vaikka toimija toimisi omasta mielestään hyvää tarkoittaen. Ajatuksien ja motivaation oikeellisuus yhdistettynä tahdon käyttöön ei ole helppo asia, ja se on yksi ihmisyyden ongelmista. Huomioi edellisessä kirjoituksessa mainitsemani vastuun kasvaminen sekä virheiden vaikutusten moninkertaistuminen taidon kasvaessa.

Epähuomiossa varsinkin nykyisellä materialismin aikakaudella innostus herää helposti astraalivaloa eli alempaa henkimaailmaa kohti. Psykologisin termein voidaan puhua erilaisten harha-aistimusten, pakkomielteiden ja muiden psykoottisten ilmiöiden pariin joutumisesta. Keskiajalla puhuttiin riivatuksi joutumisesta. Vähemmän tiedostettu puoli asiasta on se, että tämän astraalivalon piirissä lienee yhtä paljon omasta mielestään valkoisella kuin mustallakin polulla kulkijoita. Astraalivalosta saa helposti monenlaisia vaikutuksia, jotka kuitenkin lähes aina johtavat harhaan sekä kytkevät käyttäjäänsä alaspäin johtavaan magnetismiin. Tietoisesti mustan puolen valinneiden kohdalla kyse on noituudesta, valkoisella puolella kristittyjen osalta usein karismaattisista voima-ilmiöistä. Astraalisen tason toimijat ovat alaspäin matkalla olevia elementaaleja, joita kutsutaan myös demoneiksi. Ihmisen on helppoa kiinnittyä tällaiseen elementaaliin, ja luulla kyseessä olevan jokin toivottu jumalolento tai vainajan henki. Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja. -1. Tim 4:1 (Kol 2:8, 5. Moos 18:10,11) Psykologia selittää saman asian mielisairauksilla. Seuraukset ovat luonnollisesti degeneroivaa laatua ja mustasta magiasta seuraa aina negatiivista karmaa.

Valkoisella magialla tarkoitetaan epäitsekästä tahdon käyttämistä. Ilmiöllisellä puolella kyse on lähes aina ylemmän henkimaailman parissa toimimisesta, eli aidosti jumalallisesta toiminnasta. Tietoisesti valkoisen magian käyttäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin mustan vastaavan johtuen ihmisen evolutiivisesta vaiheesta.

21.10.2008

Sijaissovituksen harha

Kuvassa Hans Memlingin triptyykki The Last Judgement. Huomioi Jeesuksen kädet ja niitä edustavat symbolit sekä istuin (vrt. edellinen kirjoitus).

Tämä kirjoitus kyseenalaistaa erityisesti valtakristillisen dogmin ihmisen pelastumisesta sijaiskärsijän avulla. Sijaiskärsimyksellä ei ole minkäänlaista eettistä, loogista eikä moraalista pohjaa: Jumalan ei hyödytä uhrata itseään itselleen, ja asettaa ihmisen pelastumisen ehdoksi uskomista tähän tapahtumaan. Aiheen laajuuden vuoksi asiasta voisi kirjoittaa monien kirjojen verran, joten supistan käsittelyä ja jätän lukijan harkinnan varaan omien johtopäätösten ja lisäkysymysten asettamisen.

Oleelliset selvitettävät kysymykset sijaissovitusopista liittyvät kysymyksiin Jumalasta, ihmisestä, Kristuksesta, teoista ja uskosta. Kuitenkin jo pelkästään selvittämällä kysymys Jumalasta ongelma selviää itsestään. Onko vanhan testamentin Jumala sama, kuin Jeesuksen Isä? Oliko vanhan testamentin kansalla vääristynyt kuva Jumalasta? Näiden asioiden pohdintaan taustana VT:n eläinuhrimenot, jolla usein tuetaan sijaiskärsimysoppia. Jeesuksen jälkeen kristityt kuitenkin lopettivat eläinten rituaalisen tappamisen, ja myöhemmin nähtävästi myös Jeesuksen hylännyt VT:n Jumalan valittu kansakin ymmärsi lopettaa seremoniallisen eläinten tappamisen ihmisten omien syntien sovittamiseksi. On syytä huomioida, ettei VT:n Jumalalle uhrattu ainoastaan eläimiä, vaan myös ihmisten esinahkoja. Myös alttarien verellä vihmominen vaikuttaa vähintään kyseenalaiselta toiminnalta. Näiden tapojen kritisoiminen on relevanttia tässä yhteydessä, koska monien kristittyjen mukaan veriuhrit olivat keino ja esikuva pelastumiselle ekr.

Kristuksen omien opetusten sivuuttaminen on ohittamaton epäkohta nykyisen valtakristillisyyden dogmatiikassa. Tulkittaessa oppia uskosta Jeesukseen ja Jumalaan vedetään myös monesti tarkoituksella tulkinta oman ideologian tueksi. Jos uskolla Jeesukseen tarkoitetaan uskoa Jeesuksen opetuksiin, niin miten dogmi sijaiskärsimyksestä liittyy tarkasti ottaen asiaan? Kannattaa tutkia mihin Jeesuksen opetustyö tähtäsi. On suoranaista heresiaa hylätä kristinuskon kulmakiven maanpäällinen opetus, ja kuitata koko asia juhlimalla hänen kuolemaansa (katso Matt 21:42,43)! Valtakristitty on epäterveellä tavalla riippuvainen mestarinsa väkivaltaisesta teloituksesta: ilman sitä hänen dogminsa sijaissovituksesta ei olisi mahdollinen. Hyvänä symbolina asiasta toimii elokuva Passion of the Christ, joka sisältää kaksi tuntia Jeesuksen kärsimysnäytelmän kuvausta. Seassa on ilmeisesti vain dramaturgisista syistä sovitettuna muutaman minuutin pätkä itse Jeesuksen opetuksesta.

On syytä huomioida, että aiheen eksoteerisen tulkinnan hylkääminen avaa mahdollisuuden asian esoteeriseen ymmärtämiseen, joka tavallaan muuttaa sijaissovituksen paradoksaalisesti todelliseksi. Näin huomaamme, että pyhissä kirjoituksissa on aina syvällinen totuus, vaikka ei välttämättä ilmeisenä. En avaa tätä puolta asiasta tässä kirjoituksessa. Lopuksi olen kerännyt aiheeseen liittyviä jakeita Raamatusta (33/38). Olen valinnut tarkoituksella muutaman tarkempaa tarkastelua vaativan jakeen, jotka nopeasti luettuna saattavat vaikuttaa kritisoimani asian puolustuksilta. Tämä todistaa luomiemme ennakkokäsitysten vaikutuksen ajatteluumme. Jakeiden teemat sivuavat myös karman lakia, mikäli lukija suostuu sen näkemään.

Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin. –Job 3:8 (Sananl 22:8)

Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. –Ps 49:7

Ja hän ojensi kätensä opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Katso, minun äitini ja veljeni! Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini." -Matt 12:49,50

Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. –Gal 6:7

Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää. -2. Kor 9:6

Sen tähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat. –Matt 7:12

Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton? Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi; ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi. Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta. -Jaak 2:19-24

Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. -Matt 7:19-21

Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. –Matt 7:1,2 (Luuk 6:37,38, 1. Kor 4:5, Jaak 4:11)

Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne. -Matt 6:14,15 (Mark 11:25)

Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi, hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan": niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän, mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus. –Room 2:(1-)8

Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksi tekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme. Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. –Room 8:10-13 (1. Joh 2:1-5)

Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa. -2 Kor 5:10

13.10.2008

Ouroboros

Kuva otettu Lpr:sta.

Ouroboros eli hännän syöjä (kreikaksi Ουροβόρος, nimityksestä on monia variaatioita) on muinainen symboli, joka kuvaa omaa häntäänsä syövää käärmettä tai lohikäärmettä muodostaen ympyrän (tästä eteenpäin O). Tämä kirjoitus käsittelee ensisijaisesti O:n taustoja eri yhteyksissä. O:n syvällisempi avaaminen vaatii ensin ympyrän ja käärmeen symbolien avaamista. Olen käyttänyt tekstin pohjana Wikipedian englannin kielistä selitystä tarkistaen ja täydentäen muista lähteistä.

Kiinassa O on löydetty Hongshanin kulttuurin (4700-2900 ekr) ajalta. Sieltä O on levinnyt mahdollisesti silkkitietä pitkin muualle.

Muinaisessa Egyptissä kuvio on tunnettu 1600 ekr. Symboli kuvasi aurinkoa ja sen kiertoa. Egyptistä se siirtyi foinikialaisille, ja heiltä kreikkalaisille filosofeille jotka nimesivät sen O:ksi.

Platon kuvasi O:n ensimmäiseksi eläväksi olennoksi universumissa, joka on kuolematon ja täydellisesti rakennettu eläin. (Timaeus, 33).

Gnostilaisuudessa O symboloi mm. ikuisuutta, maailmansielua ja Abraxasta.

Kristityille O kuvasi maailmankaikkeuden rajoittuneisuutta, sisäpuolen ja ulkopuolen erotusta sekä luonnon itseään kuluttavaa kiertokulkua, pelkkää ”maallista” olemassaoloa (saarn 3:9-14).

Norjan mytologiassa O esiintyy maailmankäärmeenä, Jörmungandrinä, joka on niin suuri, että voi kiertyä maailman ympärille ja tarttua hampaillaan häntäänsä. O esiintyy myös Ragnar Lodbrokin legendoissa.

Alkemiassa O kuvaa elohopeaa (kaiken läpäisevä substanssi), puhdistusta, jatkuvaa uudistumista (käärme kuvaa usein kuolleista heräämistä, koska se luo nahkansa), elämän ja kuoleman kiertokulkua sekä vastakohtien harmoniaa. Jungin mukaan O on arkkityyppinen alkemian perusmandala (tarkemmin: Collected Works, Vol. 14, 513). Kuuluisa toisen vuosisadan Aleksandriaan ajoittuva alkemistinen teksti The Chrysopoeia of Cleopatra sisältää O:n, jonka sisällä lukee hen to pan (yksi on kaikki). Sen musta ja valkoinen puoli kuvaa gnostilaista dualismia.

Hindulaisessa myytissä käärme Adisesha kiertää kilpikonna Maha kurmaa, jonka päällä seisoo kahdeksan maata kannattelevaa elefanttia. Adisesha ei kuitenkaan pure häntäänsä, vaan ”kertomalla tarinaa hännästään kutsuu itseään olevaisuuteen”, muodostaen näin ympyrän.

Käärmeet ovat pyhiä elämiä monissa Länsi-Afrikan uskonnoissa. Puolijumala Aidophedo, Yorubien sateenkaarikäärme Oshunmare sekä Dahomealaisten Aido-hwedo kuvataan usein O:na.

Atsteekit kuvasivat toisinaan jumalansa Quetzalcoatl:n O:na.

Kemisti August Kekulé keksi bentsiinin rakenteen nähtyään unessa O:n mallisen sormuksen.

Teosofinen seura kertoo sinetissään olevasta O:sta näin: ”Käärme on vanhoissa uskonnoissa ymmärretty viisauden symbolina. Häntäänsä pureva käärme, joka muodostaa yhtenäisen ympyrän, on ikuisuuden vertauskuva. Sillä ei ole erotettavissa alkua eikä loppua koska häntä ja pää ovat liittyneet toisiinsa. Käärme myös luo nahkansa. Se symboloi jälleensyntymää tai kosmisessa symboliikassa aikakausien ikuista kiertoa.

26.9.2008

God Hates Finland?

WBC:n tiedotteen linkki on poistettu toimimattomana, koska alkuperäinen tiedote on poistettu WBC:n sivuilta. Lupaillusta häirinnästä ei ole kuulunut, vaikka tuskin kukaan oikeasti odottikaan mitään muuta WBC:n suunnalta kuin katteetonta lietsontaa.

Westboron baptistikirkon (WBC) mukaan Jumala lähetti kouluampujan Kauhajoelle. Heidän mukaansa Jumala vihaa Suomea homomyönteisyyden takia. Tiedotteen mukaan he aikovat tulla häiritsemään uhrien hautajaisia, kuten he häiritsevät USA:ssa Irakin sodassa kuolleiden hautajaisia.

WBC:n toiminta on mainio osoitus siitä, mihin sokea usko voi johtaa. Ihmeteltäväksi jää, mitä erinomaista he näkevät uskonkäsityksessään, joka alenee moraalisella tasolla tavallisen kaduntallaajan etiikkaa alemmas. Näkemys ei ole pelkästään harmillinen hairahdus, koska ihminen muuttuu ajan myötä ihanteensa kaltaiseksi. Prosessi ei tietenkään ole välttämättä nopea, varsinkaan ylöspäin johtavilla teillä. Kysymys ei liity siihen, mitä "henkilöitymää" seurataan, koska oppien sisälläkin on paljon variaatioita ideaalin suhteen. Kyse ei siis ole esimerkiksi siitä, onko JHWH parempi kuin Allah, vaan siitä, millä tavoin kyseessä olevat ihanteet määritellään. Tässä mielessä uskontojen nimitykset voivat johtaa harhaan, koska ihmisten henkilökohtaiset näkemykset nimityksille vaihtelevat. Siispä puhuttaessa JHWH:sta jollekin tulee mieleen pelkkä tyrannimainen heimojumala, kun taas toinen asettaa saman idean lähemmäs Absoluutin käsitettä. Tämän kysymyksen kautta on kuitenkin hyvä tutkia erilaisia oppeja ja näkemyksiä: mikä on se päämaali, mihin ihanne johtaa?

8.9.2008

Salatieteen metodologia I

Yleensä tieteellä tarkoitetaan tapaa hahmottaa yhteisesti hyväksyttyä, objektiivisena pidettävää tietoa. Tiede toimii parhaiten selvitettäessä materiaalisen maailman toimintaa. Toisaalla uskonto operoi tieteen kannalta irrationaalisten asioiden maaperällä, vastaten ontologisiin kysymyksiin, kuten yksilön olemassaolon tarkoitukseen. Tällaisiin kysymyksiin materialistinen tiede ei ota kantaa. Tieteen ja uskonnon välimaastoon sijoittuu taide ja filosofia.

Todellisuuden hahmottamisen metodien välillä näyttäisi vallitsevan syvään uurtunut ristiriita. On tietenkin uskovia tiedemiehiä ja ihmisiä, jotka ajattelevat tieteen kertovan totuuksia vain tiettyyn pisteeseen asti, josta uskonto jatkaa. Kuitenkin viimeaikoina juopa maailmankatsomuksien välillä näyttäisi leventyneen; uskovaiset ovat alkaneet irtisanotua tieteellisesti hyväksytyistä totuuksista, kuten evoluutioteoriasta ja päinvastoin. Tiedeyhteisössä ateistinen materialismi on aloittanut oman ristiretkensä uskontoa vastaan. Vaakakuppi tieteen ja uskonnon välisessä taistelussa on painunut viimeisten satojen vuosien aikana päinvastaiseen suuntaan. Tiede kostaa kärsimänsä noitavainot uskonnolle hyökkäämällä uskontoa vastaan kylmien tosiasioiden asein hylkäämällä kaiken tieteen ulkopuolelle jäävän tiedon.

Modernin murroksen ihmisten maailmankatsomuksissa aiheutti uskontotieteen syntyminen. Aiemmin lähetyssaarnaajat olivat vain vieneet omaa uskontoaan, mutta hiljalleen kiinnostus muita uskontoja kohtaan heräsi. Tästä mielenkiintoisena huomiona sekä Vapaa-ajattelijoiden, että Teosofia.net:in sivuille linkitetty Aaltosen Miksi en ole kristitty? -artikkeli. Uskontotiede voi inspiroida moniin näkemyksiin: uskontojen samankaltaisuuden huomaaminen voi antaa tukea materialistiseen suuntaan, muodostaen teorian uskontojen kehittymisestä ihmisten kulttuuristen ja evolutiivisten tarpeiden mukaan. Toisaalta uskontotiede voi antaa toisenlaisen inspiraation: koska uskonnoissa vaikuttaa olevan niin paljon olennaisesti samaa ainesta, näyttäisi kaikki kertovan samasta asiasta erilaisilla tavoilla. Lopputuloksena voi syntyä myös hämmennys, jolloin kiinnostus kaikkea ontologiaan liittyvää kohtaan häviää. Näin siis neutraali uskontotiede voi tukea ateismia, agnostismia tai teismiä samoilla havannoilla.

Tavallinen länsimainen ihminen on ajautunut ristiriitaisten kysymysten pariin. Uskonto on jäänyt taka-alalle muuntuen osaksi kulttuuria, tiede raivaa yhteisen tiedon alaa tehden yhä suurempia, mutta ontologisesti myös turhempia keksintöjä. Ihmisen intuitiivinen tarve löytää syvempää henkistä sisältöä elämästä tukahtuu helposti, ja ihminen tyytyy - henkisessä mielessä - harmaaseen arkeen. Kaikesta huolimatta nopeasti kasvanut tieto ja ihmisen järki hakee totuutta ja ihmisen intuitio etsii olemassaolonsa tarkoitusta. Esitän seuraavaksi totuuden etsintää varten salatieteellisen menetelmän, joka on metodologinen synteesi edellisistä näkemyksistä. Tarkoituksenani ei ole tarjota okkultismia vastaukseksi yllä mainitulle "tavalliselle länsimaiselle ihmiselle".

Salatiede tarkoittaa ihmisen henkilökohtaista Suurta Työtä, subjektiivista tiedettä. Julkinen, objektiivinen tiede, tuottaa metodiensa ja sääntöjensä mukaan tietoa kaikille. Tieto pitää paikkaansa, kunnes toisin todistetaan. Salatieteilijän tavoitteena on ennemminkin henkilökohtaisen maailmankuvan rakentaminen siten, että se vastaa parhaiten totuutta. Salatieteilijän työkaluina on pitkä uskontojen, tieteiden, filosofioiden ja salatieteilijöiden saavuttaman tiedon ketju ja työstettävänä materiaalina tutkijan oma intuitio, järki, viisaus ja ylipäänsä koko hänen elämänsä. Salatieteilijöillä ei siis ole mitään yhteistä kaikille todistettua tietoa tai auktoriteettia, joka pitäisi tai ylipäätään voitaisi löytää ilman omaa prosessia. Kun yleisessä tieteessä tehdään tutkimus, se arvioidaan tiedeyhteisössä ja jos se hyväksytään, se julkaistaan maallikoille tietona. Tällainen menettely on täysin päinvastainen salatieteen metodogialle. Salatieteessä on monesti korostettu, ettei mitään eikä kenenkään sanomaa pidä uskoa ilman, että asia koetellaan ja ymmärretään henkilökohtaisesti.

Salatieteilijän vastuu on suuri. Verrattuna eksoteerisen tieteen tutkijan etiikkaan kyse on jälleen äärimmäisestä vastuusta itselle. Tiedon edetessä vastuu kasvaa ja erehdyksistä maksettava hinta nousee kaiken aikaa suuremmaksi. Itsekkyys ei voi tulla kyseeseen edes alussa. Itsekkäälle mustalle polulle hairahtuminen (tai tarkoituksella astuminen) siirtää ihmisen väistämättä vakavampaan tilaan kuin missä hän oli ennen tielle astumista. Pienenkin Työssä tehdyn virheen korjaaminen voi vaatia pitkän ajan korjata.

Esoteeriset järjestöt eivät ole ikinä harrastaneet jäsenhankintaa, koska salatiede sopii valmiuksien ja kiinnostuksen takia vain harvoille. Historiassa käytännön salaamiselle on ollut suurena syynä hengenvaara. Nykyisin salatieteellisiä tekstejä on kaikkien kiinnostuneiden saatavilla julkisesti. Modernilla ajalla "asia salaa itsensä", ei enää kenenkään hengenvaaran takia, vaan pitkälti aiemmin esittämieni syiden takia.

Entä yleinen ennakkokäsitys salatieteistä: yrittävätkö salatieteilijät edelleen harrastaa telepatiaa, muuttaa rautaa kullaksi yms? Vastaan oman näkemykseni mukaan. Koska henki hallitsee ainetta, on aine pelkistetysti hengen symboli. Siten siis kaikki uskonnollinen, filosofinen tai tieteellinen kuvasto toimii symbolein, kuten numeroin, kuvin ja sanoin. Mielestäni on harhaanjohtavaa keskittyä materiaan vaikuttamiseen salatieteellisin metodein, kun eksoteerinen tiede tekee sitä jo koko länsimaisen älymystön ja resurssien tukemana. Täten myös pyhien kirjojen, kuten Raamatun tapahtumien tutkiminen nimenomaan allegorioiden ja symbolien kautta on nykyihmisen kannalta hedelmällisempää, kuin vaivata päätään vetten päällä kävelemisillä tms. tempuilla. Allegoria veden (=alemman henkimaailman) päällä kävelemisestä on salatieteellisesti täysin erilainen todiste, kuin nykyisten ihmeiden etsijöiden lapsenomainen uskon pönkittäminen mestarinsa ihmeteoilla. Allegorioiden kirjaimellinen tulkinta on muutenkin omiaan karkoittamaan älyllisesti rehellistä nyky-ihmistä. Sama pätee mielestäni muihin salatieteeseen yleisesti liitettyihin osa-alueisiin, kuten tarotiin tai astrologiaan. Niissä jos missään on kyse symboleista, joita löytyy kaikista uskonnoista. Horoskoopeilla yms. ei ole siten mitään tekemistä näiden asioiden todellisen olemuksen kanssa.

Salatiede on yleisellä tasolla jakautunut länsimaiseen kristillispohjaiseen ja itämaiseen buddhalaispohjaiseen suuntaukseen. Toki lännessä on nykyisin paljon myös kristillisen tradition kieltäviä, ei-itämaisia suuntauksia. Itsensä käännyttäminen vieraisiin traditioihin ei ole mielestäni tarpeellista. Syntymämme ei omasta näkökulmastani katsoen ole sattumanvaraista vaan luulen, että ihmiset syntyvät pääosin juuri siihen kulttuuriperimään, johon on tarkoituskin. Siksi pääpainon tulisi olla oman järjestelmän puhdistamisessa. Toki lännessä ateistisen kasvatuksen saanut voi kokea luontevampana alkaa kehittyä itämaisessa traditiossa, ja päätös voi olla täysin oikea. Kuitenkin ainainen haikailu "muualla olevan paremman perään" on mielestäni naiivia. Tällä en tietenkään tarkoita, etteikö kaikkia järjestelmiä pitäisi ehdottomasti tutkia.

Koska okkultismista löytyy paljon toisistaan poikkeavia käsityksiä erilaisin painotuksin, korostan, että tässä on vain yksi lyhyt näkökulma aiheesta.

2.9.2008

Monet kutsutut, harvat valitut

Katso myös kirjoitukset: Ihmisen prinsiipit, Kristillinen avain prinsiippeihin I & II

ALUKSI

Jeesus asetti vertauksissaan ihmiset hierarkiseen henkisen kehityksen mukaiseen järjestykseen. Yhdistän kirjoituksessa perusjakeen, Jeesuksen selityksen, sekä omia ajatuksia siitä sovitettuna ihmisen prinsiippien mukaisiin kehitystehtäviin. Ei liene sattumaa, että vertaus muodostaa eheän vastaavuuden ihmisen kokoonpanon kanssa. Vertaus: Matt 13:3-8, selitys: Matt 13:18-23.

KUTSUTUT
...Mies lähti kylvämään. Ja kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät... ...Aina kun joku kuulee sanoman valtakunnasta eikä ymmärrä sitä, tulee Paholainen ja sieppaa pois sen, mikä hänen sydämeensä on kylvetty. Tätä tarkoittaa tien oheen kylvetty siemen...

Linnut kuvaavat ajatuksia eli astraalista tasoa, alempaa hengen maailmaa. Ihminen on eläimellisimmillään tällä tasolla. Hänessä ei ole herännyt totuuden rakkautta, vaan hän ajattelee kaikkea arki-ajattelun mukaisesti ilman tarvetta selvittää perimmäisiä totuuksia. On selvää, etteivät metafyysiset ulottuvuudet voi vakuuttaa tällaista ihmistä. Ihmisestä puuttuu alempaa järkeä. Edustaa alempaa tahtoa.

...Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. Ne nousivat kohta oraalle, koska maata ei ollut syvälti, mutta auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta... ...Kylvö kallioiseen paikkaan kuvaa sitä, joka sanoman kuullessaan heti ottaa sen iloiten vastaan mutta joka kestää vain hetken, koska häneltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, hän luopuu kohta...

Kallio kuvaa kivikuntaa: ajatukset saavat parhaimmillaan hyvin kiinteän, mutta järkkymättömän muodon. Kivi kuvaa hyvin tapa- tai käännynnäisuskovaisuutta sekä tieteellisessä että hengellisessä mielessä. Kiven vakaumus on äkkiseltään vahva, mutta murskautuu kovien koettelemusten tullessa. Maailmankatsomus on suhteellisen nopealla harkinnalla (tai vailla omaa harkintaa/tahtoa) laskettu, mutta kovemman koettelun tullessa se ei jousta, vaan hajoaa. Ihmisestä puuttuu alempaa rakkautta. Edustaa alempaa järkeä.

...Osa taas putosi ohdakkeisiin, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan... ...Kylvö ohdakkeisiin tarkoittaa ihmistä, joka kuulee sanan mutta jossa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sen...

Ohdakkeet kuvaavat kasvikuntaa. Vaikka ohdakkeinen ihminen onkin joustavampi, kuin kivikunnan ihminen, on hän helposti vietelty pois maailman normaali-aistimien välityksellä. Ohdakkeinen ihminen jo ikäänkuin aavistaa totuuden, mutta arkisen maailman huolet ja haasteet vievät hänen huomionsa perimmäisistä totuuden kysymyksistä. Ihmisestä puuttuu ylempää tahtoa. Edustaa alempaa rakkautta.

VALITUT
...Mutta osa jyvistä putosi hyvään maahan ja antoi sadon, mikä sata, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä jyvää... ...Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen. Nämä ihmiset tuottavat satoa: kuka sata, kuka kuusikymmentä, kuka kolmekymmentä jyvää...

Lopulta kuvataan ihmistä, joka on löytänyt totuuden. Hänellä on myös edellytykset ymmärtää totuus. Totuuden löytäneet ihmiset jaetaan kolmeen osaan.

Komekymmentä jyvää: ylempi tahto - siveellinen perusta, esim. Jeesuksen Vuorisaarnan käskyjen noudattaminen.

Kuusikymmentä jyvää: ylempi järki - todenmukainen maailma, millainen maailma todellisuudessa on, ja tämän tiedon yhdistäminen jaloihin tarkoitusperiin.

Sata jyvää: ylempi rakkaus - epäitsekäs rakkaus, tahdon ja tiedon yhdistäminen epäitsekkääseen rakkauteen on viimeinen ahdas portti.

LOPUKSI
Tässä esitetty järjestys on "tavanomainen vertaukseen istuva järjestys", todellisuudessa luulen, että ihminen ei välttämättä edisty näin selvästi erotettavissa vaiheissa. Ainakin ylemmän kolminaisuuden prinsiippien olisi nähdäkseni kehityttävä tasapainoisesti, jolloin "jyvien" kertyminen tapahtuu samanaikaisesti kaikkien ylempien prinsiippien välityksellä (ellei jotain prinsiippiä kehitetä yksipuolisesti).

20.8.2008

Kivi ja leipä, kala ja käärme

Ensimmäinen lainaus on klassinen lupaus totuuden etsijöille. Kuitenkin lainauksen loppuosaa on pinnallisesti tulkittuna ymmärretty yksipuolisesti, kuten osoitan myöhemmillä selittävillä jakeilla.

Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää, taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen? -Matt 7:7-10

Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme'? Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. Ja joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa." -Matt 21:42-44

Minä (Jeesus) olen elämän leipä. -Joh 6:48

Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja. -Matt 13:47

Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. -Joh 3:14,15

Kyse on siis siitä, että millaista polkua kuljemme kohti totuutta. Järjestelmät ja symbolit ovat monet, mutta totuus on ytimeltään sama. Tämä olisi tärkeää ymmärtää etsiessämme totuutta. Helposti ensimmäisten symbolien paljastuessa syntyy käsitys, että toiset ovat vääriä. Kuitenkin vertauksen mukaan saamme järjestelmämme mukaisia vastauksia, niiden kuvatessa kuitenkin samaa totuutta. Kalan ja leivän tie, kiven ja käärmeen tie... Niistäkö on kyse? Ei tietenkään, vaan kaiken näennäisesti erillisen näkemisestä yhtenä ja samana. Vain vilpittömän totuuden rakkauden kautta voimme nähdä muotojen taakse.

30.6.2008

Alhaalla kuin ylhäällä

"Verum, sine mendacio, certum, et verissimum:
Quod est inferius est sicut quod est superius,
et quod est superius est sicut quod est inferius,
ad perpetranda miracula rei unius."
-Hermes Trismegistos

14.6.2008

Väkivalta ja henkinen kehitys

Tämä kirjoitus esittää vaihtoehtoisen näkökulman pasifismia kannattavalle askension tien kulkijalle. Yleinen ehdottoman väkivallattomuuden idea on mielestäni toimimaton materiaalisessa sekä henkisessä mielessä. Nykyiselle henkiselle pasifismille käytetään perusteluina Buddhan sekä Jeesuksen opetuksia. Uskonnoissa väkivallan kieltää enimmältä osaltaan vain buddhalaisuus. Esoteerisissa järjestelmissä pasifismi on kuitenkin huomattavasti yleisempi periaate. Mm. Pekka Ervast kannatti ehdotonta pasifismia vedoten Jeesuksen esimerkkiin ja erityisesti Vuorisaarnaan. Perustelut ovat kuitenkin hyvin yksipuolisia, etten sanoisi jopa fundamentalistisia termin huonossa merkityksessä. Kyseisissä pasifismin suuntauksissa on kuitenkin jyviä akanoiden seassa, jotka on otettava huomioon.

Ensinnäkin väkivallan ongelmaa pohdittaessa on selvitettävä yksilön ja yhteisön (= kylän/valtion/liittouman) ero. Rehellisen pohdinnan jälkeen on ajateltava, että yksilöä ei voi henkisessä mielessä erottaa valtiosta tms. vaikka maallinen laki näin tekeekin. Tarkoitan tällä sitä, ettei yksilö lakkaa olemasta yksilö toimiessaan esim. sotilaana sodassa. Eettisenä argumenttina käytetään yleisesti sanontaa, että yksilö ei saa tappaa, mutta esivalta voi. Jos argumenttia mietitään rehellisesti, ei se ole kestävä. Lopullisena toimijana on aina yksittäinen ihminen. Myöskään esim. esivallan antaman käskyn noudattaminen ei ole mikään kasvoton prosessi, vaan käskijä vastaa käskystään yksilönä, ja käskyn noudattajana oleva ihminen vastaa käskyn noudattamisesta tai noudattamatta jättämisestä yksilönä. Kun on päädytty lopputulokseen, että yksilöllä on kaikissa tapauksissa vastuu itsellään, voidaan väkivallan ongelmaa pohtia samoilla perusteilla itsepuolustustapauksessa, kuin valtiollisessa sodassakin.

Ervast toteaa, ettei Jeesus tullut ratkaisemaan valtiollisia ongelmia, vaan yksilöllisiä. Edelliseen päätelmääni vedoten Ervast ei ota realistisesti huomioon valtion ja ihmisen suhdetta. Hän ikäänkuin maalaa yksilöllisen ihanteen, joka ei toimi valtiollisessa mielessä. Hänen vastauksensa pasifistisen valtion selviytymiseen on hyvin naiivi myös salatieteellisessä mielessä. Esoteeriselta kannalta väkivallattomuuden periaate perustuu elämän pyhyyteen; olemme kaikki lähtöisin samasta Isästä, ja meissä on kaikissa sama ikuinen jumalainen kipinä. Tehdessämme siis väkivaltaa toiselle, teemme sitä myös itsellemme. Väkivallan ongelma on siis selvä hyökkäystapauksessa.

Ervast pohjaa pasifistisen ideansa vuorisaarnan suuttumattomuuden periaatteeseen, joka on päivitys vanhan testamentin älä tapa-käskyyn. Kun noudatetaan suuttumattomuuden periaatetta, ei fyysistä väkivaltaakaan ole. Kun ajatus viedään pasifismiksi, on selvää, että Ervastilainen ajatus pasifismista on naiivi, sanottakoon puhtaan buddhinen ilman manasta. Teosofinen liike suhtautui väkivallan ongelmaan tasapainoisemmin kannattamalla akselivaltoja toisen maailmansodan aikana (tämä näkemyksellinen ero mm. johti TS:n ja Ervastin eriytymiseen). Mikähän olisi ollut Ervastin keino lopettaa holocaust etc?

Mikä on siis ratkaisu väkivaltaan, jos olemme älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset? Edelleen, on painotettava, että pohdittaessa väkivallan ongelmaa henkiseltä kannalta, on meidän mietittävä ensisijaisesti kokonaisuutta. Yksittäisten ihmisten väkivaltatilanteisiin helpoin ratkaisu on yksinkertaisesti vetäytyminen. Kun skenaario muuttuu vaikeammaksi, olemmekin itse sivustakatsojia tilanteessa, jossa jollekin toiselle ollaan tekemässä väkivaltaa. On selvää, ettei passiivinen vetäytyminen ole muuta kuin laiskaa tekopyhyyttä. Kokonaisuuden kannalta on aina parasta, ettei kenellekään käy huonosti. Tästä hyvänä esimerkkinä Jeesuksen toiminta hänen estäessään aviorikoksesta tavatun naisen kivittäminen puhtaasti älyllisin keinoin. Kuitenkaan tämä ei ole aina mahdollista. Esimerkkiä voi ajatella myös valtiolliselta kannalta. Valtiohan ei ole mikään itsetarkoitus, vaan instituutio, jonka tehtävänä on suojella sen jäseniä. Nykyisin valtiot ottavat myös globaalimmin vastuuta kuin ennen, jolloin valtiot eivät enää suojele vain omia kansalaisiaan.

Lisätään ongelmaan eettinen periaate: tee lähimmäiselle niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän. Toivoisitko joutuvasi tapetuksi? Et varmaankaan, joten tästä voisi vetää johtopäätöksen, ettei tappaminen tule kyseeseen missään olosuhteissa kultaisen säännön mukaan. On siis syytä laajentaa perspektiiviä jumalallisen kipinämme kannalle, ajatellen kokonaisuutta.

Asennoitukaamme alemmassa kehitysvaiheessa olevaan ihmiseen ylemmän kolminaisuuden kannalta. Emmekö toivoisi jonkun pysäyttävän itsemme, jos olisimme tekemässä väkivaltaista virhettä? "Isä, anna hänelle anteeksi, sillä hän ei tiedä mitä hän tekee!" –huutaisi ylempi kolminaisuus sisällämme. Nyt, kultaisen säännön mukaan ja ajatellen kokonaisuutta, olisi toivottavaa että joku puuttuisi tilanteeseen viimekädessä väkivaltaa käyttämällä.

Esimerkissä ei ole kyse jesuiittamaisuudesta: tarkoitus ei pyhitä keinoja! On myös perusteltu argumentti, että jos tämän maailman sivistyneistö luopuisi kaikesta väkivallasta, syntyisi lyhyellä aikavälillä vähintään tuhansien vuosien taantuma, jonka korjautumisesta ei olisi mitään takeita. On nimittäin ikävä tosiasia, että alimmilla kehitysasteilla olevat ihmiset ovat eläimellisimmillään, ja väkivalta on eläimelle luontainen keino vaikuttaa. Kyse ei ole tietenkään älykkyydestä sinänsä, vaan puhuttaessa kehityksestä tarkoitan ihmisen jumalaistumisen vaihetta. Vaarallisimpiahan ovat tässä mielessä ”älykkäät eläimet”.

Jeesuksen mukaan ”loppuun asti on oleva sota”. Tämän on tulkittu tarkoittaneen milloin maallista sotaa, milloin henkistä. Ehkä molemmat ovat totta. Nimittäin, planeettakierron loppuaikoina pyhät tulevat pyhemmiksi ja syntiset syntisemmiksi johtuen siitä ikävästä seikasta, että ne, jotka eivät ole saaneet ajallaan totuudesta kiinni, ovat jo liian kiinnittyneet alaspäiseen magnetismiin. Näillä sieluilla ei ole enää mahdollisuutta pelastua tässä järjestelmässä, vaan heistä tulee ”niitä langenneita enkeleitä” seuraavaan järjestelmään. Vastaavasti tässä järjestelmässä pyhittyneet alkavat olla viimeisetkin seuraavalle tasolle siirtyvää ainesta.

Olen yllä esittänyt muutamia ajatuksia liittyen aiheeseen, ja tiivistän periaatteeni näin:
- henkinen tie ei ole epäkäytännöllistä teoriaa, vaan sen on oltava käytännön elämässä toimiva periaate
- väkivalta on viimeinen vaikutuskeino tapauksessa, jossa on estettävä suuremman vahingon tapahtuminen, mitä väkivallan käyttö aiheuttaa
- passiivinen selänkääntäminen ihmisten kärsimyksille on aktiivinen kannanotto kärsimyksen hyväksymiselle
- jouduttaessa käyttämään (mahdollisesti tappavaa) väkivaltaa kyseessä on äärimmäinen tragedia, eikä valaistunut ihminen kykene ko. tilanteessa vihaamaan (= suuttumattomuuden periaate toteutuu), vaan ennemminkin emootiona kyseeseen tulee sääli
- nykyinen kehitysvaiheemme ei ole lähellekään valmis ”1000-vuotiselle valtakunnalle”, jossa vallitsisi totaalinen rauhantila. Kehitystie globaaliin rauhaan ei kulje aseellisen epätasapainon luomisen kautta, vaan päinvastoin.
- Pasifismi aatteena ei ole käytännöllinen eikä toimiva yksilöllisessä eikä valtiollisessa mielessä. Tilaisuus luo varkaan, ja nykyisessä maailmanajassa on liikaa näitä potentiaalisia varkaita (= valtioita ja yksilöitä).
- Ne, jotka omaa kehitystä nopeuttaakseen ajattelevat voivan olla pasifisteja huolimatta siitä, että se on itsekästä nykyisellä ajalla, syyllistyvät helposti myös ylpeyteen. Periaate on pohjimmiltaan hyvin farisealainen.
- On totta, että ”oikeutettu” tai ”epäoikeutettu” sota aiheuttaa suuret määrät negatiivista karmaa koko ihmiskunnalle. Tämä on ikävä tosiasia, mutta vastuuta on otettava. Emme mielestäni säästy tältä negatiiviselta karmalta kääntämällä selkämme ihmisten kärsimyksille irtisanoutumalla ”moisesta hulluudesta”.
- Ei tarvitse olla kovinkaan tarkkanäköinen havaitakseen nykyisen yhteiskuntajärjestyksen, valtionkirkon jne. etc. epäkohtia aiheeseen liittyen. On kuitenkin ymmärrettävä asiasta oleellinen, eikä tartuttava sivuseikkoihin. Kyse on suuresta kokonaisuudesta, joka kulminoituu lopulta yksilöiden toimintaan.

Lopuksi: vaikka kirjoitus voi vaikuttaa kärkkäältä, ymmärrän edelleen myös muut näkökannat asiaan. Kirjoitus on tarkoitettu ensisijaisesti herättämään ajatuksia. Katso myös Bhagavad-Gitan II keskustelu.

30.5.2008

Vanha & uusi liitto

Vanhassa liitossa (Melkisedekin liitto) ihminen pyrki muuttumaan ulkoa sisäänpäin rituaalien, käskyjen ja ohjeiden noudattamisen kautta. Myös ihmisen hyvyyden mittari ei ollut niinkään ajatuksissa, kuin teoissa. Koko järjestelmä perustui Lain noudattamiseen, ja myös sen rikkomisesta seuraaviin rangaistuksiin. Järjestelmä oli tuskallinen ja ”epäinhimillinen”, mutta toki toimiva sikäläisessä kehitysvaiheessa. Myös siinä järjestelmässä ihmisen oli mahdollista selvittää pahan ongelma, mutta vanha liitto ei tavallaan järjestelmänä kasvattanut siihen tehokkaasti. Ihmiset olivat hyvin rajoitettuja toimimaan vain omissa kasteissaan.

Uudessa liitossa (Kristuksen liitto) pyhitys tapahtuu päinvastoin sisältä ulospäin, sydämen muutoksesta seuraa ulkonainen muutos. Uudessa liitossa rituaalien ja sääntöjen merkitys ei ole enää oleellinen, koska niiden merkitys on ymmärretty sisäisesti. Hyvyyden mitta ei ole niin ehdoton ulkoisista seurauksista, koska oleellisempaa on sydämen asenne. Vaikka vanhan liiton järjestelmät toimivat vielä maailmanuskontoina suurella kannatuksella, ovat niidenkin kannattajat metafyysisessä mielessä jo uudessa liitossa, vaikka eivät sitä itse tunnustaisikaan. Myös monet kristityt toimivat edelleen vanhan liiton järjestelmän periaatteiden mukaisesti, vaikka nimellisesti tunnustavatkin uutta liittoa. Oikeustajussa vanha ”silmä silmästä etc.” ajattelu on hyvin syvään uurtunut, vaikka ohje onkin kumottu jo 2000 vuotta sitten ainakin kristityille riittävän auktoriteetin toimesta. Uusi liitto järjestelmänä on ehkä kirjaimessa vaativampi. Enää ei riitä, että asiat näyttävät hyvältä, vaan niiden on myös sisäisesti oltava hyvin. Toisaalta epäonnistumista ei tarvitse enää pelätä samalla tavalla kuin vanhassa liitossa, joten oppiminen on tehokkaampaa.

Vanhaa liittoa leimaa siis "oikeus", ja uutta liittoa "rakkaus". Liitot eivät kuitenkaan ole toistensa vastakohtia, eli uusi liitto ei ole epäoikeudenmukainen, eikä vanha liitto ole yhtä kuin viha. Painotukset tekevät niistä leimaavia. Vanhan liiton oikeutta kannattavien on syytä huomata, että mitä enemmän he oikeutta vaativat, sitä enemmän oikeus tulee myös heitä itseään tuomitsemaan. Tähän sisältyy katkeroitumisen ansa. Uuden liiton yksi ansa on vääränlainen vapauden käsittäminen. Uusi liitto ei ole nimittäin mikään vapautus vastuusta, vaan päinvastoin vastuu suurenee tiedon lisääntyessä.

Itse perimmäinen laki toimii kaikille samalla tavalla, eikä sillä ole suosikkeja. Uusi liitto antaa kuitenkin radikaalisti paremman avaimen ja mahdollisuudet elää perimmäisen lain mukaisesti, kuin vanha liitto.

26.4.2008

Kristillinen avain prinsiippeihin II

Esitän tässä kristilliset vastaavuudet ihmisen alemmille prinsiipeille. Arkkityyppisinä voimina olen jakanut prinsiipit samalla periaatteella, kuin ylemmät prinsiipit. Kuten ylemmän kolminaisuus muodostaa Logoksen, muodostaa alempi kolminaisuus Saatanan. On huomioitava edelleen arkkityyppien päällekkäiset attribuutit, ja se, ettei arkkityyppistä puhdasta pahuutta ole kosmoksessa.

Arkkityypit on esitetty Ilmestyskirjan mukaisina vastaavuuksina. Kutakin prinsiippiä edustaa "langennut enkelivalta"(Ervastin kirjasta Johanneksen evankeliumi, VII luku). Näillä enkelivalloilla tarkoitetaan aiemmista planeettakierroista "luokalle jääneitä" olentoja, jotka eivät ole omalla ajallaan selvittäneet omaa ihmisyyden ongelmaansa, ja toimivat siten nykyisessä järjestelmässä ilman fyysistä ruumista. Ihmisen kannalta ne ovat nykyisessä kehityksen vaiheessa haitallisia, mutta pitää muistaa, että niillä on ollut kannaltamme aikanaan nostava vaikutus. ”Pahuudessa” ne eivät ole kummempia kuin ihmisetkään, nehän ovat ihmisvaiheessa olevia olentoja. Enkelivaltoja voi myös pitää pelkästään psykologisina symboleina, jos niiden taustan selitys ei vakuuta. Enkelivaltojen nimet on mainittu suluissa.

\/
Alempi kolminaisuus - muodostaa Saatanan. Saa inspiraationsa "langenneilta enkelivalloilta":
Järki – Väärä Profeetta
Tunteet – Antikristus
Ruumis – Lohikäärme

Järki – Väärä Profeetta, Epäpyhä Henki (Ahrimanit)
Houkuttaa ylpeyteen ja epäilyyn. Tämä on lienee se järki, jota Lutherkin vastusti. Kaikki suuret dogmaattiset uskonnot ovat Ahrimaanisten valtojen johtamia. Ahrimaanisten valtojen houkutus on oikeaoppisuuden harha, ja valmiiden totuuksien totena pitäminen ilman henkilökohtaista prosessia. Materialistiselta puolelta Ahrimaanit houkuttavat kaiken epäilyyn ja oman järjen korostamiseen. Päinvastoin kun ylemmän kolminaisuuden Pyhä Henki (=Totuuden Henki), alemman kolminaisuuden Epäpyhä Henki ohjaa harhaan.

Tunteet – Antikristus, Peto, Lilith (Luciferit)
Houkuttaa seksuaalisuuteen ja emotionaalisuuteen. Luciferit vetoavat ihmisen eläimelliseen puoleen, ja ne herättävät himoja ja haluja. Kuten termistä Antikristus voi päätellä, tämän prinsiipin edustama rakkaus on luonteeltaan itsekästä ja nautintohakuista. Pedon nouseminen vedestä osoittaa sen toimivan astraalisella tasolla. Sukupuolivoima on luovan voiman kanavoimista aineellisessa mielessä. Kun ylemmän kolminaisuuden Poika ohjaa yleiseen ja epäitsekkääseen rakkauteen, alemman kolminaisuuden Antikristus ohjaa eläimelliseen ja nautintokeskeiseen itserakkauteen.

Ruumis – Lohikäärme, Saatana, Samael (Saatanat)
Houkuttaa materiaaliseen ahneuteen ja väärään tietoon. Samaelin rinnasteisuus kuoleman enkeliin kuvaa sen sidonnaisuutta fyysiseen ruumiiseen, joka on kuoleman alainen. Muistaen prinsiippien jaotus, käsittää ruumis fyysisen ruumiin lisäksi astraalisen ruumiin. Samaelia on pidetty gnostilaisuudessa vanhan testamentin jumalana, joka pahuuttaan ja itsekkyyttään loi materiaalisen maailman. Saatanoiden houkutus on äärimmilleen viety itsekkyys ja väkivalta. Kuten jaotuksesta huomaamme, ei tässä jaotuksessa Ruumis ole itsessään seksuaalisessa mielessä paha, vaan seksuaalista syntiä edustaa eläimellinen sovellutus Rakkaudesta. Kun ylemmän kolminaisuuden Isä edustaa henkistä tahtoa yli fyysisen maailman (dharmaa), edustaa Lohikäärme fyysistä ”elon kamppailua” (sosiaalidarwinismia).

Käytettyäni näitä provokatiivisia termejä on vieläkin korostettava, että kukin prinsiippi on omassa kehityksen vaiheessa ollut välttämätön, ja kukin askel on selvitettävä ennen seuraavan ottamista. Kuten käärme paratiisissa johti välttämättömään tragediaan, ihmisen alemman kolminaisuuden heräämiseen, on vaskikäärme ohjaamassa nykyistä ihmistä ylempään kolminaisuuteen.

15.4.2008

Valo ja pimeys

Kuva Prahasta, klikkaamalla suuremmaksi.
Käsittelen aluksi yleisellä tasolla valon ja pimeyden tieteelliset perusteet. Pimeys on valon puutetta. Valolla tarkoitetaan yleisesti sähkömagneettisen spektrin ihmissilmin nähtävää osaa, mutta laajemmin ajatellen valoa on kaikki säteily. Tieteellisessä mielessä täydellistä pimeyttä ei voi luoda, koska aine tuottaa aina jonkinasteista säteilyä. Energiaa, kuten valoakaan ei voi luoda tai tuhota. Energiaa voidaan ainoastaan muuttaa toiseen muotoon. Nähtävän valon spektrin ja lämpötilan muuntumista kuvaa hyvin palamisen värin muutos kuumetessa: kuumennettaessa rautaa sen väri muuttuu punaisesta valkoiseksi. Kaasupolttimen liekki etenee valkoisesta vielä siniseksi.

Nyt metafyysiselle tasolle. Yleisimmät vertauskuvat pimeydelle ovat tietämättömyys, pahuus yms. negatiiviset adjektiivit, kun taas valkeudella kuvataan puhtautta, tietoa ja valaistumista. Yksinkertainen selitys vertauskuvastoon on se, että pimeässä ihminen ei näe, jolloin paha voi kätkeytyä pimeään, ja tehdä toimiaan salassa. Asia ei ole kuitenkaan vielä tällä selvitetty. On nimittäin lopultakin niin, että Absoluutti on (ainoassa) täydellisessä pimeydessä. Myös Raamatussa Jumala luo valkeuden vasta maan ja taivaan jälkeen. Valoa on pidetty yleensä Logoksen (=Kristuksen) vertauskuvana. Kuitenkin kun pidetään siitä kiinni, että Absoluutti ei itse luo mitään, vaan siitä voi ainoastaan emanoitua, on valokin vasta Logoksen luoma (ja aurinko = tämän aurinkokunnan Logoksen ruumis). Voidaan ajatella, että ennen luomista oli ilmenemätön Logos, ja ilmennyt Logos emanoituisi sidokselliseksi ilmenneeseen eli luotuun maailmaan. Pyhän Hengen symbolina toimiva tuli on myös valoon sidottu. Maan luominenhan ennen valoa ei ole mitenkään ristiriidassa alkuräjähdysteorian kanssa, koska alussa on ollut äärettömän tiheä piste, joka on räjähtänyt ja siten synnyttänyt valon. On kuitenkin syytä muistaa, että Absoluutti pysyy edelleen täydellisessä pimeydessä, jossa ei ole valoa. Vaikka kokonaisuus voi tuntua ristiriitaiselta, ei se sitä ole. Ilmenneen luomakunnan on nimittäin ensin laskeuduttava emanoituessaan valon spektrissä alas asti (ei kuitenkaan täydelliseen pimeyteen, koska se ei ole mahdollista, muutoinhan monadi palaisi Absoluuttiin ilman askensiota!), ja lähdettävä nousemaan spektrissä ylöspäin kohti lisääntyvää valkeutta. Tässä vaiheessa on syytä muistaa, että näkyvä valo on ainoastaan ihmissilmän rajoitusten alainen. Kuten valo muuttuu ihmissilmälle näkymättömäksi noustessaan spektrissä, katoaa myös ihmisen sidoksisuus aineeseen noustaessa kehityksessä ylemmäs. Kuten Hegel on asian ilmaissut, on aineen substanssi paino, ja hengen vapaus. Näin ollen Absoluutille on välttämätöntä olla täysin pimeydessä, jotta se olisi täydellisen vapaa, samoin kehitysasteita on ihmissilmän aistien jälkeenkin. On siis erotettava "alempi pimeys" ja "ylempi pimeys", riippuen monadin evoluution vaiheesta, onko sen suunta ylös vai alassuuntainen. Näin käy siis pyhien kirjojen symboliikka ymmärrettäväksi ja ristiriidattomaksi luonnon tosiasioiden kanssa.

Lienee välttämätöntä huomauttaa lopuksi, että en tarkoita hengen spektrillä materiaalisin mittausvälinein mitattavaa elektromagneettista spektriä. Jos näin olisi, olisi astraalisen & hengen ulottuvuuksienkin mittaaminen ja havainnoiminen tieteellisin instrumentein mahdollista. Vertauskuva on kuitenkin toimiva vastaavuuksien periaatteen mukaisesti. Vaikka teoriat koskien pimeää ainetta ja pimeää energiaa ovat vielä epävarmalla pohjalla, löytyy niillekin metafyysiset paikkansa. Pimeä aine (=ei emitoi valoa, mutta omaa kuitenkin painovoiman) sopii kivikuntaan. Onko pimeä aine sitten involuution päätepysäkki, vai vaihe ennen valautumista emitoivaan materiaan lienee näkökulmakysymys. Vastaavuuden periaate toteutuu molemmassa tapauksessa.

5.4.2008

Filosofien sitaatteja

Ohessa on kokoamani lista filosofien sitaateista, joista olen periaatteessa samaa mieltä. Sitaatteja kootessa olen jättänyt filosofien muut mielipiteet huomioimatta. Näin ollen on mielenkiintoista huomata, että kokonaisuus on varsin eheä, vaikka listassa olevien ajattelijoiden mielipiteet ovat kokonaisuutena keskenään ristiriitaisia.
-
Ihminen on kuin pieni maailmankaikkeus. –Demokritos

Yksi on ensimmäinen lähtökohta kaikille asioille. –Filolaos

Sielu kiertää välttämättömyyden kehää milloin mihinkin elämänmuotoon sidottuna. -Pythagoras

Jumala on yksi, eikä hän ole kuolevaisten kaltainen muodoltaan eikä ajatuksiltaan. -Ksenofanes

Kohtalo on loputon syy-seuraus -ketju, joka antaa kaikelle järjestyksen. Kohtalo on selitys sille, miten maailmankaikkeus jatkaa kulkuaan. -Zenon

Sielumme on kuolematon eikä häviä milloinkaan. -Platon

Ihminen on joko jumala tai eläin. -Aristoteles

Älä etsi hyvyyttä ulkopuoleltasi; etsi sisimmästäsi, sillä muualta et sitä löydä. -Epiktetos

Koska Jumalan on huolehdittava universaalisesti kaikesta olevasta, hänen kaitselmukseensa kuuluu tiettyjen puutteiden salliminen yksityisissä vaikutuksissa, ettei maailman täydellisyys estyisi. Sillä jos kaikki paha estettäisiin maailmassa, siitä puuttuisi paljon hyvää. -Tuomas Akvinolainen

Joka ei suostu antamaan muille anteeksi, tuhoaa sillan, jonka yli joutuu itse vielä joskus kulkemaan. -Francis Bacon

En nyt myönnä mitään, mikä ei ole välttämättä totta: olen siis, täsmällisesti puhuen, vain jotain, mikä ajattelee, toisin sanoen henki, ymmärrys tai järki, käyttääkseni näitä sanoja, joiden merkitystä en aikaisemmin tiennyt. -Descartes

Se mikä täällä näkyy ei osoita jumaluuden täydellistä olemattomuutta, ei liioin selvää läsnäoloa, vaan itsensä salaavan Jumalan läsnäoloa. -Pascal

Näin vain yksin Jumalalla (tai välttämättömällä oliolla) on se etuoikeus, että hänen täytyy olla olemassa, jos hän on mahdollinen. Ja koska mikään ei voi estää mahdollisuutta sellaiselta, jossa ei ole rajoja, ei vastakohtaa eikä siten mitään ristiriitaa, riittää jo tämä yksin osoittamaan Jumalan olemassaolon a priori. Olemme todistaneet sen myös ikuisten totuuksien todellisuudella. Mutta olemme juuri todistaneet sen myös a posteriori, sillä on olemassa kontingentteja olioita, joiden lopullinen ja riittävä peruste voi olla vain välttämättömässä oliossa, jolla on itsessään peruste olemassaoloonsa. -Leibniz

Henkisen maailman määre on substantiaalisuus, ja fyysinen on alistettu henkisen alaiseksi; spekulatiivisesti ilmaisten sillä ei ole mitään todenperäisyyttä edelliseen verrattuna. Maailman perimmäisenä päämääränä on hengen tietoisuus vapaudestaan ja samalla sen vapauden todellisuus ylipäänsä. -Hegel

Lapsuudestani asti oli minuun aina evankeliumia lukiessani syvästi koskenut se osa Jeesuksen oppia, jossa hän saarnaa rakkautta, nöyryyttä, itsensä kieltämistä ja pahan palkitsemista hyvällä. Tämä on minusta aina ollut kristinopin ydin, ja epäuskostani ja epäilyksestäni huolimatta, tunnusti sydämeni sen olevan totuutta. –Leo Tolstoi

Älä tee toisille, mitä et toivo toisten tekevän itsellesi. –Kungfutse

Todellinen minäsi on henki, ei fyysinen hahmo, jota voit osoittaa sormella. –Cicero

Viisautta on vain totuudessa. –Goethe

Mitä sanoo omatuntosi? "Sinun on tultava siksi, mitä olet." -Nietzsche

Se joka alinomaa puhuu hyveestä, on turmeltunut. -Kant

Köyhä ei ole se jolla on vähän vaan se joka toivoo enemmän. -Seneca

Kaikki virtaa, mikään ei ole pysyvää. -Herakleitos

28.3.2008

Abortti

Tiedostan abortti-kysymyksen vahvan maailmankatsomuksellisen latauksen. Jos näin ei olisi, en myöskään kirjoittaisi siitä. Perustelen tässä, miksi abortti voidaan hyväksyä vain  äidin joutuessa synnytyksessä hengenvaaraan. Tiedostan myös samalla, että kyseiset argumentit eivät materialistia välttämättä tyydytä, koska juopa maailmankatsomuksissa voi olla liian iso. Korostan vielä, että tarkoitus ei ole tuomita kenenkään persoonaa tai tekemisiä, vaan esittää perusteltu mielipide mielestäni tärkeästä asiasta. Selkeyden vuoksi luettelen aborttia vastustavat argumenttini luettelona.

1) Ihminen saa alkunsa hedelmöityshetkellä. Erilaiset spekulaatiot siitä, milloin ihminen on ihminen, ovat muissa määritelmissä liukuvia: jos synnytyshetki määrittää ihmisen, voiko juuri ennen synnytystä abortoida lapsen (esim. 8 kk:lla olevan)? Vai onko keskosena syntyvän selviytymismahdollisuus aikaraja ihmisyyden määrittymiselle (22 vko:nen lapsi jää eloon 0-10% todennäköisyydellä, mahdollisuus nousee alle 5%/vko tämän jälkeen, 21 vko:inen ei voi käytännössä selvitä)? Vai aivojen ja hermoston muodostuminen, joka tapahtuu ensimmäisten 4:n vkon aikana? Verenkierto toimii jo vkolla 5... Huomioi, että raskauden havaitseminen "vahinkotapauksissa" jää usein vähintään 4 vkon päähän hedelmöittymisestä.

2) Saattaa kuulostaa falskilta, mutta ihmiselämä voidaan määritellä pyhäksi. Tätä ei tarvitse ottaa pelkästään uskonnollisena argumenttina.

3) Kyse on naisasialiikkeen mielestä äidin oikeudesta omaan kehoonsa. Asia ei ole välttämättä näin, vaan kyse on myös äidin sisällä olevasta toisesta elämästä, josta hän on vastuullinen. Vastuu on myös isän.

4) Entä, jos vahinko tapahtuu esim. raiskauksen yhteydessä? Asia yksinkertaisesti: A tekee väärin B:tä kohtaan, voiko B tappaa C:n? Ei.

5) Väite: ongelman ratkaisu ei kuuluu yhteiskunnalle, vaan ihmisen on saatava itse ratkaista kysymys. Entä jos: Yhteiskunnan tehtävä on suojella jäseniään, erityisesti heikompia/puolustuskyvyttömiä. Tämä on koko lainsäädännön periaate. Näin ollen, yhteiskunnan on suojeltava syntymättömiä ihmisiä.

6) Väite: en/emme ole valmiita vanhemmaksi/-iksi. Raskauden alkamisen jälkeen on vähintään 6 kk aikaa kasvaa vanhemmuuteen. Ihmiset ovat halki historian pystyneet siihen. Lisäksi vanhemmuuteen kasvaminen jatkuu syntymän jälkeenkin.

7) Lasta ei ole pakko kasvattaa itse. Vasta-argumenttina voidaan sanoa, että ei löydy sopivaa kasvattajaa/kasvatusapua, eikä yhteiskunta tee adoptointia käytännössä mahdolliseksi. Silloin tässä näyttäisi olevan epäkohta, johon pitäisi puuttua? Halukkaita adoptoijia löytyy jo omasta maastamme varmasti paljon. Tämä on kuitenkin varalenkki. Viimekädessä ihminen vastaa itse teoistaan.

8) Sukukypsällä ihmisellä on seksiä harrastaessaan vastuu mahdollisesta raskaudesta. Yhdynnän biologinen tarkoitus on nimenomaan lisääntyminen. Jos/kun sitä harrastetaan nautintotarkoituksessa käyttäen ehkäisyä (tai ei), on oltava ymmärrys siitä, että tuloksena voi olla lapsi. Se on koko aktin alkuperäinen biologinen päämäärä! Tästä ei voi ainakaan omassa maassamme olla tiedoton. Sikäli voi sanoa, että seksi kuuluu (henkisesti) aikuisille; sellaisille, jotka ovat valmiita vanhemmuuteen. Seksiä ei myöskään kuulu harrastaa sellaisen kanssa, jota ei voisi kuvitella vanhemmaksi omalle lapselleen.

9) Yhteiskuntamme on vieraantunut syntymän ja kuoleman kokemisesta. Elämme pintaliitoa, jonka ihanteena on ikuinen nuoruus. Tähän ideologiaan ei kuulu syntymä, kuolema eikä vastuun ottaminen.

10) Väite: et voi esittää mielipidettä asiasta, josta et mitään tiedä/ole kokenut/olet väärää sukupuolta tms. Vasta argumentti: elämän ja kuoleman kysymykset on sellaisia, että niistä pitää olla perusteltu mielipide, vaikka niistä ei olisi suoranaista kokemusta.

11) Väite: vaatimukset ovat epärealisisia... Mitä jos yhteiskuntamme on epärealistinen? vrt. kohta 9.

12) Väite: aborttia vastustavat pelkästään typerät fundamentalistiuskovaiset, jotka vihaavat homoja etc. Ensinnäkään näin ei ole. Toiseksi, vaikka olisikin, se ei huonontaisi tai kumoaisi tässä esitettyjä argumenttejä.

13) Väite: ei ole varaa kasvattaa lasta. Köyhyys ei ole pätevä argumentti tehdä väärin. Vrt. kohta 4, oli syy köyhyyteen sitten mikä tahansa.

14) Väite: lapsia kuolee keskenmenoissa luonnollisesti, myös abortti on täysin luonnollinen asia. Samalla logiikalla voitaisiin todeta, että aikuisia ihmisiä kuolee luonnollisesti, joten kaikkia ihmisiä voi tappaa halutessa.

15) Väite: abortteja on saatava tehdä laillisesti ja turvallisesti, jottei niitä aleta tekemään laittomasti ja terveyttä vaarantaen. Pettävä logiikka, jos teko on alunperinkin ei-hyväksyttävä.

Kaikki loput näkökannat ovat variaatioita/tarkennuksia edellisiin, joten niitä on turha esittää tässä. Kuten alussa sanoin, nämä argumentit eivät välttämättä miellytä materialistia. Lukija voi halutessaan määrittää sikiön vaikka pelkäksi solumössöksi ennen synnytystä, ja ihmisyyden alkavan vasta syntymänän jälkeen.

27.3.2008

Kristillinen avain prinsiippeihin I

Raamatun kolmijaossa prinsiippien vastaavuudet ovat yleensä Ruumis & Sielu = alempi kolminaisuus, Henki = ylempi kolminaisuus. Kuten aiemmin mainitsin, Raamatussa sielun & hengen käsitteen sisältö pitää aina tarkastaa, koska niiden käytössä on epätarkkuuksia. Seuraavaksi esittelen kristilliset arkkityyppiset vastaavuudet aiemmin esittämiini teosofisiin (ylempiin) prinsiippeihin:

/\
Ihmisen ylempi kolminaisuus - Jumalainen kolminaisuus (muodostaa Logoksen):
Tahto - Isä
Rakkaus - Poika
Ymmärrys - Pyhä Henki

On huomioitava heti aluksi, että tällä avaimella koko ylempi kolminaisuus on osa Logosta, "Kristuksen ruumista" ja "luojaa". Koska ihmisen ylempi kolminaisuus on myös osa Logosta, se selittää ko. ihmisen osan kuolemattomuuden. Ylemmät prinsiipit eivät ole esitetyissä arkkityypeissä sinänsä erillisiä, vaan päällekkäisiä/sisäkkäisiä. Apostolien mukaan yhden olemuksen 3 persoonaa (josta tiukasti kiinnipitämällä päädytään "skitsofreeniseen jumalakäsitteeseen").

Logos-nimitys on sikäli monisäikeinen, että ylempi kolminaisuus muodostaa kokonaisuudessaan ensimmäisen syyn: Logoksen. Logoksen takana on Absoluutti (Isä), joka tiukasti määriteltynä on ensimmäisen syyn takana oleva voima. Kun pidetään kiinni Absoluutin kriteereistä, jotka ovat kaikkivaltius ja ikuisuus, ei Absoluutti voi olla ensimmäinen syy (koska se silloin rajoittaisi itsensä, eikä siten olisi enää kaikkivoipa). Tämän takia Absoluutista emanoitunut (=virrannut) Logos on ensimmäinen syy (koska se on ensimmäinen, joka rajoittuu & siten mahdollistuu tekijäksi). Jos joku vieroksuu määritelmän logiikkaa, voi hän sanoa Absoluuttia ensimmäiseksi syyksi, mutta silloin määritelmään sisältyy mainittu ristiriita.

Logos on siis kaikki kolme ylemmän kolminaisuuden aspektia, ja sisältää samalla luojana koko ilmenneen maailman. Kun jaamme Logoksen prinsiipit siten, että määritämme hallitsevimman tekijän prinsiipin nimeksi, helpotamme käsitteellistä ajattelua. Pitää kuitenkin muistaa, että kun puhumme mistä tahansa arkkityypistä, sisältää se myös toissijaisina muut aspektit. Tätä näkökulmaa kuvaa hyvin Valknut, eli kolme toisissaan kiinni olevaa kolmiota (evankelista Benny Hinniä on syytetty tällaisesta yhdeksänäisyyden harhaopista). Seuraavaksi esittelen prinsiipit erikseen:

Isä - Tahto
Kuten mainitsin aiemmin, Absoluutti ei sinänsä ole osana ilmennyttä maailmaa. Kuitenkin Tahto on ehkä Absoluuttia kuvaavin aspekti, vaikkakin Absoluuttiin sisältyy kaikki. Tahto on se aspekti, jolla Logos loi (/sysäsi alkuun) maailman, ja sen varassa maailma myös pysyy kasassa. Ilman Tahtoa ei siis olisi mitään. Gnostilainen Totuuden evankeliumi korostaa Isän Tahto-aspektia:
"Siksi Sanan (=Logoksen) täytyi tulla esiin ensimmäisenä, sinä hetkenä, jonka tahtovan tahto parhaaksi katsoi. Tämän tahdon varassa Isä lepää, ja siihen hän on mieltynyt. Mikään ei tapahdu ilman häntä, eikä mikään tapahdu hänen tahtomattaan. Kuitenkaan hänen tahtoaan ei voi ymmärtää. Tahto on jälki hänestä, mutta kukaan ei voi ymmärtää eikä tarkkailla käsittääkseen hänet... ...Hänestä on lähtöisin alku, ja hänen luokseen saavat kerran palata ne, jotka ovat hänestä peräisin."

Poika - Rakkaus
Ykseysaistia kuvaava prinsiippi on oleellinen osa Logosta: kaikki on siitä lähtöisin, palaavat siihen, ja osa sitä. Rakkauden aspekti on keskeisin Jeesus Kristuksen sanomasta. Siksi siis prinsiipin nimeäminen hänen mukaansa. Rakkauden ja älyn prinsiipeihin sisältyy sikäli päällekäisyyttä, että Logosta pidetään samana, kuin Kristusta. Logos on terminä pelkistäen järki (ei kuitenkaan alemman kolminaisuuden järki, vaan ylemmän kolminaisuuden ymmärrys). Jos tiedostamme tämän, ja säästämme Logoksen käsitteen koko ylemmän kolminaisuuden yhteiskäsitteeksi, säästymme tältä näennäiseltä ristiriidalta (koska arkkityypit ovat päällekkäisiä jokatapauksessa).

Pyhä Henki - Ymmärrys
Pyhä Henki on toiselta nimeltään Kristuksen Henki. Edelleen päällekkäisyyden edelliseen prinsiippiin ei pidä antaa häiritä, koska kaikki mainitut arkkityypit pitävät sisällään kaikki aspektit. Pyhä Henki on se, jonka Jeesus sanoi opettavan ihmisille hänen lähdettyään. Arkkityyppi, jota voidaan käyttää ymmärryksen/Pyhän Hengen synonyyminä on Lucifer. Tällöin käsitteellistä sekaannusta voi syntyä puhuttaessa Ervastilaisittain Luciferisista enkelivalloista. Luciferin rinnastamista ymmärrykseen voi olla vaikea hyväksyä myös sen käsitteellisen taakan takia. Tässä tapauksessa viitataan kuitenkin käärmeen ylempään merkitykseen: vaskikäärmeeseen (myös Jeesuksen esikuvaksi tulkittu), joka ylennettiin erämaassa, ja johon katsomalla parantui. Alemmassa (järjen) merkityksessä käärme viittaa perinteiseen Saatanan käsitteeseen, joka sekin on kulttuurisista syistä väärinymmärretty. Maailmahan ei voi sisältää arkkityyppistä puhdasta pahuutta, koska kaikki on lähtöisin Absoluutista, eikä siihen sisälly objektiivista pahaa. Ongelmat juontuvat eriasteisista kehityksen vaiheista. On myös muistettava aiemmissakin kirjoituksissa ilmitulleet dualistiset termit Kristuksesta & Luciferista: leijona, kointähti ja käärme.

Lopuksi: Olennaista on ymmärtää asioiden ydinolemus, jonka jälkeen ulkonaiset nimitykset voivat vaihdella. Periaatteessa ymmärtämällä käsitteiden ydinolemukset, voi vertailla helposti erilaisia järjestelmiä. Suurin osa viestinnällisistä väärinkäsityksistähän johtuu nimenomaan omaksuttujen termien erilaisista merkityssisällöistä.

24.3.2008

Käärme ja kyyhkynen

Käytän kirjoituksessa edellisessä kirjoituksessa esiteltyä ihmisen prinsiippien jakoa. Kuva on otettu -jälleen kerran- Prahassa sijaitsevalta hautausmaalta - saat klikkaamalla kuvasta suuremman.

Kuvaan sisältyy suurempi tarina, kuin mitä nopeasti katsottuna näyttää. Kuvan varsinainen tarina selviää enkelin kääröstä, jossa lukee "Mane - Thecel - Phares". Tarinan voi lukea Danielin kirjan 5. luvusta. Tämä kirjoitus ei suoranaisesti käsittele ko. tarinaa. Muut mielenkiintoiset symbolit kuvassa ovat (hyvän- ja pahantiedon) puu, kyyhkynen ja käärme. Käärmeen ja kyyhkysen symbooleita avaamaan käytän Matteuksen evankeliumin (10:16b) kohtaa "...olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset." Siispä ihmisen prinsiipeistä kyyhkynen edustaa Buddhia, ja käärme Manasta. Kuvan hyvän- ja pahantiedon puun katkeaminen kuvaa näiden kahden prinsiipin eriytymistä.

Lukijalla on jo kenties herännyt samat ajatukset tähän mennessä, mutta avaan silti aihetta hieman lisää. On nimittäin yleinen harha ihmisyyden tiellä, että lähdetään kulkemaan joko käärmeen tai kyyhkysen polkua unohtaen, että ne kuuluvat yhteen ja samaan. Jommankumman polun (siis älyn tai rakkauden) yksipuolinen kulkeminen aiheuttaa pidemmälle kulkiessa suuria ristiriitoja.

Yksipuolisen älyn kehittämisen (ilman rakkautta) seurauksia olemme jo nähneet maailmassa diktaattorien huipentamana. Lopputuloksena on nimittäin psykopaatti; täydellinen kyvyttömyys empatiaan samalla kuin (alemman kolminaisuuden) äly on terävä. Siitä siis käärmeen dualistinen symboli: yksipuolisena se on myrkyllinen. Älyä/viisautta tarvitaan kuitenkin ehdottomasti, ja sitä pitää tietoisesti kehittää. Ei enää nykyään niinkään alemman kolminaisuuden vastinetta, vaan jumalaista puolta. On huomioitava, että esim. Raamatun sankarit, kuten kertomuksen Daniel, edustavat huomattavasti useammin älyä, kuin rakkautta.
Ks. kuvaus Danielista (Dan 5:11,12): "...mies, jossa asuu pyhien jumalien henki. Sinun isäsi aikana hänellä havaittiin olevan ymmärrystä, älyä ja viisautta yhtä paljon kuin jumalilla. Isäsi, kuningas Nebukadnessar, korotti hänet enteidenselittäjien, loitsupappien, kaldealaisten viisaiden ja manaajien päämieheksi; niin teki isäsi, kuningas. Danielissa, jolle kuningas antoi nimen Beltesassar, asuu erityinen henki, ja hänellä on taito ja viisaus selittää unia ja ratkaista arvoituksia ja ongelmia..."

Vastapuolena taas monesti väärinymmärtäen ihannoidaan yksipuolista buddhin ruumiillistumaa, josta on amputoitu äly. Hyvänä esimerkkinä toimii Dostojevskin Idiootti (J.N:n havainto). On toki selvää, että tällä tavalla yksipuolistettu henkilö on suunnattomasti parempi yhteisölliseltä kannalta sen vaarattomuuden tähden, mutta se ei suinkaan ole ihmisen ongelman ratkaisu (vrt. Matt & Dan lainaukset). Lisäksi on huomioitava, että äärimmäiset polaariset vastakappaleet vaativat tasapainon vuoksi toisiaan (sekä mikro- että makrokosmoksessa!). Jeesuksessa täydellistyi kuitenkin molemmat, mutta sen ajan maailma tarvitsi nimenomaan rakkauden kehittämistä, josta johtuen se sanoma on korostetummin esillä.

Siispä jotta ihminen saisi ratkaistua hyvän- ja pahantiedon ongelman (joka on ihmisen tehtävä), olisi hänen kehitettävä sekä älyllistä että rakkaudellista puolta mahdollisimman tasaisesti. Tietysti olemme lienee yksilöllisesti taipuvaisia kulkemaan toista näistä poluista ensisijaisesti. Myös elämän/kehityksen vaiheet vaikuttanevat painotuksiimme, toisilla tietoisesti ja toisilla tiedostamatta.

19.3.2008

Ihmisen prinsiipit

Aiemmissa kirjoituksissa käyttämäni ihmisen kokoonpano oli kolmijakoinen. Tämä alunperin Platonin (ja myös Raamatun) esittämä kolmijakohan on klassisesti ruumis-sielu-henki. Tämä ei ole kuitenkaan pidemmälle katsoen riittävän tarkka jako. Lisäksi esim. Raamatun tulkintaa vaikeuttaa se, että Raamatussa sekoitetaan sielun ja hengen käsitteitä keskenään.

Käsittelen tässä teosofiseen (H.P.B:n laatimaan) seitsenjakoon perustuvan mallin, joka eroaa muutamilta osin alkuperäisestä (malli on J.N:n laatima). Esittämäni lista prinsiipeistä on vain muistilistanomainen, lisätietoa löytyy mm. alla olevista lähteistä.

Symbolina prinsiipeistä kuvaa hyvin heksagrammi, jonka keskellä on risti. Ylemmän kolminaisuuden kolmio on valkoinen, ja alemman kolminaisuuden musta. Keskellä oleva risti (tai piste, ankh tms.) kuvaa välittävää prinsiippiä.

/\
Ylempi kolminaisuus (katoamaton, Jumalainen):
1) Âtma - Tahto, ihmisen todellinen, henkinen tahto. Yksilön yhteys hänen dharmaansa laajasti käsitettynä, henkinen intensiteetti. Kaiken aidon toiminnan alkulähde.
2) Buddhi - Rakkaus, ykseysaisti. Kaiken aidon tuntemisen alkulähde.
3) Manas - Ymmärrys, abstrakti äly. Metafyysinen/filosofinen kyky, kaiken aidon tiedostamisen ja luovuuden alkulähde.

\/
Alempi kolminaisuus (katoava, inhimmillinen):
4) Kâma manas - Järki, älylliset kyvyt, kun ne käsittelevät muotosidonnaisia asioita. Looginen ja matemaattinen kyky, kyky käyttää muistia ja pitää mielikuvitus erillään emootioista. Alemman persoonallisuuden sovellutus ymmärryksestä.
5) Kâma (ruupa) - Tunteet, emootiot. Luonnolliset ja eläimelliset vetäymykset. Alemman persoonallisuuden sovellutus rakkaudesta.
6) Linga sharîra - Astraaliruumis ja Sthûla sharîra (/Ruupaa) - Aineellinen ruumis. Astraaliruumis on Ihmisen fyysisen ruumiin sisäinen energia, joka pitää sen toimivana olemuksena. Näkyvä fyysinen ruumis on ainoastaan todellisen ruumiin ulkoinen vaate, joka ei kuulu ihmisen välttämättömään kokoonpanoon. Alemman persoonallisuuden sovellutus tahdosta.

+
Välittävä prinsiippi:
7) Prâna – Elinvoima, energia, joka pitää ylemmän ja alemman kolminaisuuden kiinni toisissaan ja mahdollistaa ruumiin toiminnan. Elinvoima on kaikkialla ilmenevä polariteettien välisen jännitteen synnyttämä lataus, joka mahdollistaa ylemmän ilmenemisen alemmassa.

Lähteet:
Ihmisen kokoonpano – osa 1, Johannes Nefastos
Teosofian Avain – kappale 6, Ihmisen seitsenäinen luonto, H.P. Blavatsky
Salatiede ja salatieteilijät III, Kaita tie, Pekka Ervast

18.3.2008

Nietzsche sanoi:

Jumala on kuollut. Jumala sanoi: Nietzsche on kuollut.

Vitsissä piilee totuuksia. Nietzsche oli oman aikansa rehellinen tulkki, vaikka päätyikin johtopäätöksissään ateismiin. Kuten Jaakobkin paini Jumalan kanssa aamuun asti, pitäisi jokaisen tehdä niin. Mikäli Jumala häviää taiston, ja osoittautuukin "niin sanotuksi jumalaksi", on se tapettava. Jos emme tämän jälkeen enää löydä kestäviä totuuksia, on kuoleman jälkeen tilanne lopulta kuten vitsissä. Parempi olla kuitenkin rehellinen, kuin palvoa "niin sanottua jumalaa".

Tähän liittyen apostoli Paavali sivuaa aihetta saarnaassaan epäjumalille pyhitetyn lihan syömisestä (1. kor 8: 4b-7a): "...Me tiedämme, ettei epäjumalia ole olemassa, on vain yksi ainoa Jumala. Onhan tosin sekä taivaassa että maan päällä niin sanottuja jumalia, moniakin jumalia ja herroja, mutta meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät. Mutta kaikilla ei tätä tietoa ole..."

Itseasiassa kyseiseen kohtaan sisältyy totuudenmukainen esitys emanaatiosta, Absoluutista ja Logoksesta. Ja joku vielä väittää, että Paavali oli vain oman aikansa naistenvihaaja...

28.1.2008

Isä meidän -rukouksen tutkielma

Jos Vuorisaarnaa pidettäisiin kristikunnassa Ervastia lainaten kristillisyyden lyhyenä esityksenä ja mittapuuna, ei kristuksen kirkkokaan voisi olla nykyisenlaisessa alennustilassa. Sen sijaan, että kirkkoja ja seurakuntia perustetaan monen polven kristuksen sanojen tulkitsijoiden varaan, olisi syytä tutkia henkilökohtaisesti, mitä alkuperäinen mestari Jeesus Kristus itse sanoi. Pitkälle vietynä esimerkkinä nykyaikana kristillisissä lahkoissa rivikristityt seuraavat opettajia, jotka tulkitsevat jotakin lähihistorian herättäjää, joka on tulkinnut Lutheria, joka on tulkinnut Raamatun apostoleja, jotka ovat tulkinneet Jeesusta. Näin monen tulkitsijan kautta hämmennetty alkuperäinen sana on vesittynyt tunnistamattomaksi seokseksi.

Tässä tutkielmassa otetaan Vuorisaarnasta vielä pienempi kaistale, joka käsittää Isä meidän -rukouksen, ja aiheellisesti sen viereiset rukousta koskevat kohdat. Isä meidän -rukous lienee eniten julkisesti toistettu rukous kristikunnassa, jolloin on aiheellista herättää kysymys siitä, mitä rukous sisältää. Koska rukous ei sinänsä vaikuta kovin moniselitteiseltä, on mielenkiintoista havaita, miten erilaisia "itsestäänselvyyksiä" siitä voidaan johtaa. Ennen kuin voidaan ymmärtää syvempi merkitys, on ymmärrettävä ilmeinen.

ESIPUHE RUKOUKSESTA
5. Ja kun rukoilette, älkää olko niin kuin ulkokullatut (tekopyhät ’92) ; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
Jeesus kieltää rukoilemasta julkisesti ihmisten nähden, kuten tekopyhät tekevät. Esimerkkeinä mainitaan kaupungin kadunkulma (eli kaikkien ihmisten nähden) ja kirkon/seurakunnan tila (uskovien/seurakuntaan kuuluvien nähden). Kuten jakeen lopussa todetaan: he ovat jo saaneet palkkansa, nimittäin valheellisen pyhyyden tunteen ihmisiltä, johon toki osa varmasti uskoo itsekin.

6. Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle (julkisesti ’76).
Päinvastoin, kuin äskeisessä negatiivisessa esimerkissä tekopyhistä, käskee Jeesus hänen seuraajiaan rukoilemaan salassa olevaa Isää muiden tietämättä. Näin, päinvastoin kuin edellisen esimerkin tekopyhät, uskova saa palkkansa Isältä ihmisten sijaan. Kuinka mitenkään muuten olisi mahdollistakaan, eihän muut ihmiset voi edes tietää salassa tapahtuneesta rukouksesta.

7. Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.
Muistutuksena, ettei ihminen edes yksin rukoillessaan sorru itsepetokseen.

8. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.
Perusteluna edelliseen: oikeus, joka Isä on, tapahtuu, halusimme sitä tai emme.

ISÄ MEIDÄN -RUKOUS
9. Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
Rukouksen kohde on Jeesuksen Isä, ei esimerkiksi kuolleen pyhimyksen varjo, heimojumala, Jeesus/Kristus itse tai Pyhä Henki. Isä, joka on kaikkivaltias, taivaan korkeuksissa oleva Absoluutti. Kaiken olevaisen ensimmäisen syyn takana oleva voima, jonka nimi on toki pyhä ilman meidän toivotuksiammekin.

10. tulkoon (lähestyköön ’76) sinun valtakuntasi; tapahtukoon (olkoon ’76) sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa;
Isän valtakunnan tulemisen toteamus. Valtakunnan, joka ei vielä ole täällä, mutta joka lähestyy meitä, vaikkakin samassa suhteessa, kuin me tahdomme pyrkiä siihen. Tämä lähestyminen on kuitenkin varma toteamus, eikä turha toivomus.

Toisessa toteamuksessa julistetaan eräällä tapaa Isän tahdon suveriniteettia niin näkyvässä kuin näkymättömässä. Lisäksi lauseen voi ymmärtää sisältävän viisauden mikro- ja makrokosmoksen yhtäläisyydestä (niin alhaalla kuin ylhäällä).

11. anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme;
Lauseen täsmällisen käännöksen sanotaan tarkoittavan leivällä yliaistillista leipää. Pyyntö on lienee eniten ymmärretty pelkästään maallisena leipänä, kuten Lutherkin sen selittää. Raamattunsa lukenut varmasti myöntää kuitenkin, että Jeesuksen vertauskuvastossa leivällä on korkeampi merkitys, jolloin se tarkoittaa hengellisen kehityksen ravintoa, päinvastoin kuin fyysisen ruumiin ravintoa. Vertauskuvasto fyysisen ruumiin/fyysisen leivän ja henkisen ruumiin/henkisen leivän välillä on tietysti täysin analoginen, mutta yhtä kaukana toisiaan kuin ajatus on kivestä. Kohtaa pohtiessa todettakoon, että kukin rukoilee, mitä tarvitsee.

12. ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;
Jälleen monesti ymmärtämättä lausuttu lainalaisuus: samassa suhteessa, kun annamme anteeksi, saamme anteeksi Isältä. Ymmärtääkö kristikunta todella, mitä Jeesus itse opetti? Rukouksessa ei rukoilla sijaisuhria kumoamaan perusteettomasti tehtyjä tekoja, vaan myönnetään sama vastuullisuus Isälle, kuin mitä meillä on lähimmäisiämme kohtaan. Jakeissa 14 ja 15 selvennetään samaa kohtaa lisää niin, ettei sitä voi ymmärtää väärin.

Kuitenkin kirkkoisät jne. opettavat toisenlaista oppia sijaiskärsijästä. On välttämätöntä sanoa, ettei tämä nähtävästi ole sanomatta selvää, koska tämä kirjoitus olisi muuten turha.

13. äläkä saata (johdata ’76, anna meidän joutua ’92) meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta (, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen - myöhemmissä käsikirjoituksissa).
Rukous päättyy kummalliselta vaikuttavaan toiveeseen Isälle, joka kuitenkin tietää tarpeemme ennen kuin niistä edes mainitsemme. Emmehän ole täällä elääksemme mahdollisimman helppoa elämää, vaan vahvistuaksemme voittaessamme kiusauksia. Lauseen merkitys tarkoittaa siten halua voittaa kiusaukset niiden tullessa. Myöhemmin lisätty osa valtakunnasta, voimasta ja kunniasta päättää rukouksen Isän ylistykseen. Lisätty osa on yleisesti liitetty rukoukseen kuuluvaksi, vaikka sen aitoudesta ei voi tietenkään olla varma.

JÄLKISANAT
14. Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;
Kuten jakeen 12. kohdalla totesin, rukouksen jälkeen jakeet 14 ja 15 ikään kuin jatkavat rukousta selittäen niin, ettei jaetta 12 voi ymmärtää väärin.

15. mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
Aamen.