Kointähti

Kointähti, Aamutähti (Fosforos), Iltatähti (Hesperos) ja Lucifer (valontuoja) ovat nimityksiä Venukselle. Venus on kirkkain tähtimäinen taivaankappale (kolmanneksi kirkkain taivaankappale), ja se voi näkyä taivaalla päivälläkin. Ilta- ja Aamutähti nimitykset tulevat siitä, että se on yleensä ensimmäinen ja viimeinen näkyvä tähti taivaalla. Valontuoja nimitys tulee taas siitä, että aamutähtenä se tuo päivänvalon. Planeetan vakiintunut nimitys Venus tulee roomalalisesta rakkauden jumalattaresta.

Raamatussa Kointähdellä on dualistinen merkitys. Ilm 22:16 mukaan Jeesus sanoo olevansa itse ennustettu kointähti: "Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti."  Aiemmin ilmestyskirjassa Jeesus lupaa antaa uskoville vallan "hallita pakanoita rautaisella valtikalla", ja (Ilm 2:28) "minä annan hänelle kointähden".

Vanhassa testamentissa taas löytyy vertaus Aamutähdestä joko Saatanan tai Babylonian kuninkaan vertauskuvana. Jes 14:12: "Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja!"

Aamutähteä voi siis tulkita kaksinaisesti: toisaalta aamutähti tuo valon, mutta lankeaa alas todellisen päivän koittaessa, kun aurinko nousee. Jos Jumala on itse valo, aurinko, niin Lucifer on vain tämän valon kantaja ja tuoja. Näin ymmärrettynä, ja vertaus sovitettuna uuteen testamenttin, Jeesus on siis tuon valon tuoja, muttei itse valo. Kuten Jeesus itsekin monessa kohtaa korostaa alamaisuuttaan Isälle, on Kointähdenkin pudottava taivaalta, kun aurinko nousee.

Samoin yksittäisen ihmisen kohdalla on mahdollista, että tuo Kointähti syttyy sydämessä. On Valo, ja sitten eriasteisia valon säteitä tuosta valosta. Näin asia saadaan liittymään suurempaan kokonaisuuteen. Taivaankappale-ajattelua pidemmälle vietynä aurinko on siis Isä, kuu Pyhä Henki/Äiti, ja Kointähti Poika (aamuruskon poika). Toisaalta aurinkoa pidetään yleisesti Logoksen, eli Pojan ruumiina, jolloin Absoluutti jää luodun ulkopuolelle. Tämä on tarkempi jaotus myös ennen kristinuskoa olleiden kulttuurien auringonpalvontaa ajatellen.

Paholaispuhelimet

...Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi. Vaarallisia leluja lapsilla nykyään! Ei minun lapsuudessani ollut moisia. Maailmanlopun meininkiä. Lopunaikoja, lopunaikoja!

Kääntyminen kielletty

"Malesiassa mietitään, voiko uskontoa vaihtaa -Lina Joy kääntyi muslimista kristityksi, ja joutui oikeuteen... ...Islaminoppineiden mukaan Joy ei voi voittaa. "Jos islam antaa muslimeille mahdollisuuden vaihtaa uskontoaan tahtonsa mukaan, sillä ei ole enää itsekunnioitusta eikä arvokkuutta", sanoo Wan Azhar Wan Ahmad, vanhempi tutkija Islam-instituutista. "Silloin ihmiset saattavat alkaa kyseenalaistaa uskon täydellisyyden ja totuuden."" HS B3, 17.9.'06

Eikö asia ole juuri päinvastoin? Jos islam on täydellinen uskonto ja Ainoa Totuus, ei kukaan halua tietenkään kääntyä siitä pois... ja kaikki kääntyisivät kiireenvilkkaa muslimeiksi. Pätee tietysti muihinkin uskontoihin. Täydellistä uskontoa ei ole kuitenkaan toistaiseksi löytynyt. Paavi kritisoi ohimennen islaminuskon väkivaltaista taustaa (tietysti vastaavanlainen tausta löytyy kristinuskostakin, mutta se ei liity nyt tähän), ja asiasta loukkaantuneet ryhtyivät heittelemään palopommeja kristittyihin kirkkoihin... Valmis tekemään väkivaltaa, jotta uskontoa ei sanottaisi väkivaltaiseksi.

Sam Harrisin The End Of Faith-kirjan mukaan sokea usko voi johtaa koko ihmiskunnan tuhoon. Uskonno(i)ssa on potentiaalina tuhovoima, joka pitäisi ottaa todesta. Tämä ei koske ainoastaaan (mm. terrorismiin kytkeytyvää) islamia, vaan myös (mm. amerikkalaisoikeistolaista) kristinuskoa, hindulaisuutta ja juutalaisuutta. Teoriassa on vinha perä.

Ihmeiden jano

Törmäsin erästä foorumia selatessani jo kauan ajatuksia herättäneeseen ilmiöön. Joillakin ihmisillä näyttäisi olevan suunnaton halu uskoa ihmeellisiin ja yliluonnollisiin asioihin. Tällä kertaa kyseessä oli lapsenomainen usko muutamien tunnettujen taikureiden temppuihin. Naurettavana esimerkkinä oli video, jossa taikuri katkaisee puistossa naisen keskeltä kahtia... Muutamat puolustivat vilpittömästi tempun tapahtuneen oikeasti! Puolustajien retoriikka oli mielenkiintoinen... Koska he ovat uskovia kristittyjä, ja uskovat Raamatusta kaiken, ei tuollainen tapahtuma ole mitenkään mahdoton. Raamatussa noidat muuttavat keppejä käärmeiksi, ja muitakin ihmeitä tapahtuu joko Saatanan tai Jumalan avustuksella. Joten tietenkin taikurilla on käytössään todellista taikuutta.

Uskomatonta, mutta tällaisten ihmisten tarvetta uskoa on lähes mahdotonta horjuttaa. Tämä kertonee hyvin paljon ihmisluonteesta, ja selittää myös sen, miten "rationaalisia nykyihmisiäkin" voivat höynäyttää erilaiset puoskarit ja ihmeparantajat, ja vieläpä rikastua. Tätä ihmeellisten tarinoiden uskottavuuden vyyhtiä lietsoo koko ajan uudet urbaanit legendat, jotka tapahtui aina kertojan tutun tutulle, tutulle, luotettavalle lähteelle tai jopa itselle. "X:n tilaisuudessa Afrikassa X:lle kasvoi puuttuva käsi! Sen näki 3000 ihmistä!" Tarinat ovat sitä ihmeellisempiä, mitä kauempana ne ovat tapahtuneet. Lähipiirissä sitten tapahtuukin jo hieman pienempiä ihmeitä, kuten flunssan tai hartiakivun paranemisia. Jos uskoo "hyviin ihmeisiin", niin miksei sitten "pahoihinkin"? Onhan Saatanakin pimeyden enkeleineen valppaana liikenteessä, ja etenkin lopunaikoina tekee paljonkin ihmeitä... Tämän lokeron täyttävät nykypäivän New Age taikurit ja muut viihdetaikurit (jotka eivät välttämättä edes väitä käyttävänsä taikuutta). Tällaista maailmankuvaa pönkittää jokainen ihmeellinen uutinen, se vain sijoitetaan oikeaan lokeroon: -riivaajista -Jumalasta... Entä: -ihmisestä?

Ei mitään uutta auringon alla. Entä miten suhtautua Raamatun ihmeisiin? Jatkokysymyksenä voisi esitää laajemmin: Miten uskoa muiden Pyhien Kirjojen ihmeisiin ja muihin myytteihin?

Esimerkiksi, jos Jeesus syntyi neitseellisesti, syntyikö myös Horus, Krishna, Buddha, Attis, Romulus, Herkules, Persaeus, Eskulapius, Dionysos, Qetzalcoatl, Mithra, Zoroaster, Osiris, Konfutse, Fo-Hi, Platon, Pythagoras, Ptolemaeus ja Väinämöinen neitseellisesti? Vai onko kyseessä vain universaali uskomus, että jumalaisen täytyy syntyä Hengestä, eikä inhimmillisesti? Siis: metafysiikkaa vai fysiikkaa? Symboliikkaa vai konkretiaa? Onko ihme vähempiarvoinen symbolisena, kuin konkreettisena?

Auringonlasku

Elämä saa mittaamattoman arvonsa katoavaisuutensa ja ainutlaatuisuutensa takia. Kaikki on alituisessa muutostilassa. Asioita syntyy ja kuolee, mutta mikään ei enää ikinä palaa samanlaisena. Kuitenkin, syntymä ja kuolemakin ovat vain muutostiloja: jokin muuttuu joksikin. Tämän asian ymmärtäminen voi vapauttaa tai ahdistaa, riippuen näkökulmasta.

Johannes Nefastos

Kuvassa Azazelin Tähden aspektisymboli.

Esittelen tässä lyhyesti Johanneksen maailmankatsomuksen, koska hän on vaikuttanut omaan maailmankatsomukselliseen kasvuuni. Vaikka Johanneksen näkemykselliset painotukset ovat erilaiset kuin minulla, on käsityksemme ontologiasta samankaltainen[1]. On muistettava, ettei saa antautua ennakkoluulojen ja kapeakatseisuuden valtaan, jos haluaa edistyä Suuressa Työssä.
___________

Johannes Nefastoksen maailmankatsomus lyhyesti:
"Näkemyksistäni: Maailmaa, myös sen näkymätöntä osaa - moraalin, uskonnon, tuntojen ja aatteiden alueita - voidaan tutkia älyllisesti ja saada siitä siten varmaa, ei-ehdonalaista tietoa. Okkulttinen filosofia on kokonaisvaltainen tutkimusjärjestelmä, joka voi johtaa ennakkoluulottoman yksilön absoluuttiseen tietoon: Se on yleisliuotin, joka palauttaa kaikki hämärtyneet uskomukset ja ideologiat alkuolemukseensa ja ymmärtää niiden subjektiivisten totuuksien laadun; ja yleisavain, jonka avulla kaikki luonto ja kaikki henki käy ymmärrettäväksi. Edustan itse gnostilaista, teististä satanismia, joka ei sanoudu irti moraalista tai hengestä, vaan valmistaa itselleen tarkoituksenmukaisen moraalisen ja henkisen käytännön kaavat. Salatieteen teoria ja ilmiöllinen puoli ovat itselleni todistettuja faktoja, eivät runollista teoriaa. Paras ja tehokkain toiminta- ja ajattelutapa on mielestäni seuraava: Seuratkoon jokainen omaa tähteään (jonka ydinolemus on aina johdettavissa tiettyyn arkkityyppiseen alkuvoimaan eli jumalprinsiippiin), sillä puhdistettuina valheesta ja arjen loasta työskentelevät kaikki vakavat ideologiat saman suuren päämäärän eteen. Oma tähteni on Azazelin Tähti, mestari Luciferin loistava tähti, joka edustaa hengen riippumattomuutta, aineen kuolemaa, älyllistä ja okkulttista voimaa."

______________
[1] Katso tekstini Saatanasta

Millainen on Jumala?

Intialaisessa vertauksessa sokeat miehet tunnustelevat norsun eri osia. Yksi tunnustelee jalkaa, ja sanoo: "totuus on luja ja vahva". Yksi kärsää, ja sanoo: "totuus on käyrä ja joustava". Kolmas tunnustelee vartaloa, ja sanoo: "totuus on suuri ja painava". Jokainen mies on oikeassa omassa osa-totuudessaan, mutta kukaan ei näe norsua, eli totuutta kokonaisena. Jokaisesta totuusnäkemyksestä seuraa erilaista toimintaa, koska raajat ovat niin erilaisia.

Samaa vertausta voi soveltaa Jumalaan. Ihmisillä on hyvin erilaisia käsityksiä Jumalasta. Jumala on kuitenkin suurempi mysteeri, kuin norsu. Voimme tehdä päätelmiä Jumalasta. Monet ihmiset palvovat vertauksen tavoin Absoluutin, Isän eri olemuspuolia, tai erilaisia kombinaatioita eri olemuspuolista. "Jumala on vanhurskas", "Jumala on kiivas", "Jumala on oikeudenmukainen", "Jumala on persoonallinen/persoonaton". Erilaisia Jumalia (=Jumalakäsityksiä) on paljon.

Psykologian mukaan ihminen muodostaa Jumalakäsityksensä omien tarpeidensa mukaan. Tämän ei kuitenkaan tarvitse olla ristiriidassa vilpittömän totuuden etsimisen kanssa, kun nöyrrymme perimmäisen totuuden edessä. Juutalais-kristilliseltä pohjalta kehittynyt Jumalakuvakin on hyvin monipuolinen. Vanhassa & uudessa testamentissa sekä Koraanissa kuvataan Jumalaa hyvin monenlaisilla adjektiiveilla, joiden voi olla vaikea mieltää kuuluvan samaan Jumalaan. Tämä antaa kuitenkin uskonnon harjoittajalle mahdollisuuden saada turvaa ja ohjausta tarpeensa mukaiselta Jumalalta. Tämä voi olla hyvä sekä huono: hyvä se on silloin, kun ihminen saa rakentavaa apua jumalakäsityksestään. Huono silloin, kuin ihminen haluaa esimerkiksi oikeuttaa väkivaltaa jumalalla: Jumala vihaa pahaa -> olet paha -> vihaan sinua/sinussa olevaa pahaa (menee helposti sekaisin, joko tarkoituksella tai vahingossa).

Ihminen toimii yleensä Jumalakäsityksensä mukaisesti. Erilaisia Jumalakäsityksiä voidaan tältä pohjalta arvottaa sen mukaan, millaista toimintaa eli hedelmää ne synnyttävät.

Franciscus Assisilainen

Kuva: Francisco de Zurbarán, 1658.

Franciscus eli nuorena yleellistä ja nautiskelevaa elämää. Hän koki kääntymyksen 25 vuotiaana, ja kunnosti rappeutuneen kirkon käyttöönsä joutuen samalla välirikkoon rikkaan isänsä kanssa.  Franciscuksen kerrotaan antaneen vaatteensa isälleen, ja sanoneen että tästä lähtien hänen ainoa isänsä on Isä taivaissa. Myöhemmin hän sai seuraajia joille hän laati henkilökohtaista sekä yhteisöllistä köyhyyttä edellyttävän kolmen kohdan säännön:

- Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua". -Matt. 19:21
- ..."Älkää ottako matkalle mukaanne mitään - ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää eikä rahaa. Älkää ottako toista paitaakaan". -Luuk. 9:3
- ..."Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua". -Matt. 16:24

Franciscukselle oli tärkeää, että hänen seuraajansa eivät eristäytyneet luostariin, vaan elivät muiden ihmisten keskellä. Hän korosti myös, ettei omaa tietä saa pitää ainoana tienä Jumalan luo.

Franciscus sai kuolemansa jälkeen luonnonsuojelun suojeluspyhimyksen tittelin, eikä suotta. Hän laati elämänsä loppuaikoina Aurinkolaulun, joka sisältää panteistisia sävyjä [1]. Tässä hänen tunnetuin rukous:

Franciscus Assisilaisen rukous
Herra, tee minusta rauhasi väline,
niin että sinne missä on vihaa, kylväisin rakkautta,
missä katkeruutta, toisin anteeksiantamusta,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, kantaisin toivoa,
missä pimeyttä, loisin valoasi,
missä alakuloisuutta, virittäisin ilon.
Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa toisia.
Sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
antaessaan anteeksi saa itse anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.
Aamen.

_______________________________________
[1] Aurinkolaulun voi lukea englanniksi Sacred text archivesta: http://www.sacred-texts.com/chr/wosf/wosf22.htm#canticle . Olen laatinut kantaatista myös suomennoksen sekä kommentaarin.

Odin

Odhin, Johannes Gehrts, 1901. 
 
Odin (Saks. Wotan) on kompleksinen jumala: hän on sekä sodan että viisauden jumala (aspekteina myös kuolema, runous, inspiraatio, hulluus, magia, metsästys ja voitto). Yleensä viisauden etsintä käsitetään henkisenä toimintana, kun taas sotiminen aineellisena toimintana. Odinissa yhdistyy kumpikin elementti. On syytä huomioida, että myytit ovat usein allegorisia tarinoita, joten esimerkiksi viisauden etsintä kuvataan usein fyysisenä matkana. Hänellä on kaksi korppia, Huginn ja Muninn (Ajatus ja Muisti) sekä kaksi sutta, Geri ja Freki. Hänen 8 jalkaisen vuohen nimi on Sleipnir. Hänen symbolinsa on Valknut (kolme limittäistä kolmiota). Odinin riimu on Ansuz (F, vaakaviivat alaviistoon).

Odinia palvoivat germaanit sekä skandinaavit. Viikingit palvoivat häntä ylijumalana ja jumalten johtajana, mutta hän oli alkujumala Burin pojan Börrin poika, joka oli siis Aasojen isä. Hänen veljensä nimet ovat Vili (=tahto) ja Ve (=pyhä). Odin, hänen isänsä ja veljet tappoivat Ymir-jättiläisen, ja tekivät maailman sen ruumiista. Odinilla on luojan ja isän rooli. Kuitenkin hänellä on vielä oma isä, sekä kaksi sisarusta. Tästäkin huolimatta viikinkien palvoma kolminaisuus oli Odin, hänen poikansa Tor (vastaa suomen Ukkoa) sekä Freija. Nämä kolme muodostavat yleisluontoisen kokoonpanon: isä, poika ja femiini aspekti. Toisaalta Odin muodostaa sisarustensa kanssa, sekä isänsä ja pappansa (eli absoluutin) kanssa omat kolminaisuutensa, mutta näitä ei palvottu yhdessä (= Valknut: 3x3 yhdessä?)

Odin etsii jatkuvasti viisautta. Hän luopui toisesta silmästään saadakseen juoda viisauden lähteestä, sekä hirtti ja keihästi itsensä maailmanpuuhun yhdeksäksi päiväksi, jonka aikana hän sai riimut ja taikavoimia (skandinaavisen mytologian maailma on 9 tasoinen). Hän kuoli prosessissa, mutta herätti itsensä henkiin magian avulla. Odinin ja Jeesuksen yhtäläisyyksistä on spekuloitu, koska nykyinen viikinkimytologia on tallessa pitkälti kristillisten lähetyssaarnaajien välittämänä. Voidaan kuitenkin päätellä, että Odinin uhrautumisteema oli olemassa jo ennen kristinuskon leviämistä. Myös Odinin poika, sodanjumala Tyr uhrasi toisen kätensä Fenris-sudelle. Raajojen uhraamisesta tulee mieleen Matt 5:29-30, jossa Jeesus sanoo olevan parempi repiä oikea silmä tai -käsi pelastuakseen. Tämä on mielenkiinoista siinä mielessä, että oikea silmä & käsi ovat Raamatun symboliikassa hyvät/paremmat. Esim. vanhassa testamentissa JHVH jakaa tuomioita/vihaa vasemmalla kädellä. Tästä tulee mieleen myös okkultismissa käytetty jako vasemman & oikean käden polkuihin. Kuitenkin, Odinin puuttuvasta silmästä ei ole muuta tietoa, kuin että jäljelle jäänyt silmä polttaa kuin aurinko. Myyttisessä symboliikassa vasen silmä on kuu, ja oikea aurinko. Joten tältä pohjalta uhrattu silmä olisi siis vasen. Tyrin uhraama käsi oli oikea. Myös viikinkien kulttuurissa vasenkätinen tulkittiin pahaksi, koska vasenkätinen voi käyttää asetta, vaikka tervehtii oikealla kädellä. Odin uhrasi silmänsä saadakseen viisautta, ja roikkui puussa saadakseen riimut ja magiaa. Riimujen saaminen oli tavallaan uhrautumista myös toisten edestä. Tyrin käden pitäminen Fenriksen suussa oli ehtona, jotta susi antaisi kahlita itsensä.

Sodan jumalan ominaisuudessa Odin saattaa muuttaa yllättäen sodan lopputuloksen siten, että häviöllä oleva osapuoli voittaa. Muutenkin hän toimii sodanjumalan ominaisuudessa kiivaana ja oikukkaana. Ominaisuuksien liittäminen viisauteen ja runouteen voi tuntua ristiriitaiselta. Rauhan aikana hän pyysi hedelmällisyyden jumalatar Freijaa kiihottamaan kuninkaita taisteluun keskenään. Freija ja Odin jakoivat kuolleet taistelijat, jotka Valkyriat hakevat.

Ragnarökissä Fenris nielee Odinin, ja Odinin poika Vidar tappaa Fenriksen. Kaikki vanhat jumalat ja maailma tuhoutuu. Optimistisemmassa versiossa uusi ja parempi maailma syntyy uudelleen tämän jälkeen. Kaksi ihmistä ja muutama nuorempi jumala on jäljellä. Optimistinen loppu saattaa olla syntynyt kristinuskon vaikutuksesta.

Usko vs. uskonto?

Henkilökohtaisesti ärsyttää eräs argumentti, jota tietyn suuntauksen uskovat käyttävät. Ärsytystä lisää se, että olen joutunut ko argumentin kanssa tekemisiin useammin, kuin muutaman kerran. Jopa muutaman kerran liikaa.

Tämä nerokas punchline tulee esiin yleensä siinä vaiheessa, kun keskustellaan kristinuskosta, ja se kuuluu näin: "Ei uskonto pelasta, vaan Jeesus pelastaa!" Toinen samaan sarjaan kuuluva repliikki on: "Minäkin vihaan uskontoa (tai uskonnollisuutta) , mutta minulla on elävä suhde Jeesukseen!" Hä?

Katsotaanpa. Jeesus on (mahdollisesti) historiallinen henkilö, jos asiaa tarkastellaan ei-uskonnollisesta näkökulmasta. Jeesuksen pelastava ulottuvuus astuu kuitenkin voimaan väitteen esittäjän mielestä vain uskon kautta. Usko sisältää Jeesuksen sijaiskuoleman merkityksen sisäistämisen henkilökohtaisesti. Kun otetaan lisäksi huomioon kristinuskoon sisältyvät muut dogmit, ei voida kiistää, etteikö kyse olisi uskonnosta.

Vielä tässäkin vaiheessa joutuu yleensä vääntämään, että kristinusko on uskonto siinä missä muutkin uskonnot. Jos tästä vaiheesta päästään eteenpäin, alkaa väittäjä yleensä perustelemaan argumenttiaan sillä, ettei uskonto sinänsä pelasta, vaan henkilökohtainen usko. Väittäjä yrittää todistaa oman uskon eroa yleiseen tapauskovaisuuteen. Hyvä. Mutta eikö kyse ole harvinaisen selvästi uskonnosta?

Kiteytetysti: Jeesuksella ei ole yliluonnollista ulottuvuutta ilman uskontoa. Usko (tässä mielessä) Jeesukseen ilman uskontoa ei olisi mahdollinen. Siis, kyllä väittäjän mielestä tietty uskonto pelastaa, kun siihen uskotaan. Väittäjä yrittää hämmentää ristiriitaisella argumentilla, jonka logiikka ei ole logiikkaa.

Vastaava väite olisi esimerkiksi: Ei palolaitos pelasta, vaan palomiehet.... Tai: ei sairaus tapa, vaan bakteerit... Toiseen variaatioon vastaava väite olisi: Vihaan alkoholia, mutta rakastan Koskenkorvaa, tai: En minäkään pidä autolla ajamisesta, mutta tykkään ajaa Ladallani. Lada kun ei ole auto...

Takana on yleensä tarve nostaa oma uskonto toisten uskontojen yläpuolelle: minun uskontoni ei ole uskonto, vaan Totuus. Jos kuitenkin verrataan kristinuskoa vaikka buddhalaisuuteen, on buddhalaisuus paljon vähemmän uskonto, kuin kristinusko.

Miten pitäisi tulkita paita, jonka edessä lukee "Religion kills" ja takana " Jesus saves"? Kristinusko tappaa ja pelastaa. Syytä siis varoa?

Ikuisuus

Haluatko tulla hulluksi? Mieti ikuisuutta. Käsittelen muutamia aiheita ikuisuuden kannalta.

Onko ihminen ikuinen? Ei. Mikään, millä on alku, ei ole ikuinen. Tarkoitan ihmisellä sielu-henki-ruumis-yhdistelmää. Voidaan varmasti tietää, että ihminen syntyy, elää ja kuolee. Ihmisellä on alku ja loppu. Jos uskomme jälleensyntymiseen, on silloinkin yleensä henki ainoa komponentti, joka jatkaa kuoleman jälkeen. Ihmislaji ei ole ikuinen, ihmislajilla on alkunsa tieteen mukaan. Sitä, missä kohtaa tarkalleen ihmisestä tuli ihminen, ei voida tietää. Kyse on sovituista käsitteistä.

Ihmisessä olevan jumalaisen osan, Hengen, voidaan ajatella olevan ikuinen. Jos Jumala on ikuinen, ja hänen Henki on ihmisessä, on osa ihmisestä ikuinen. Sillä ei olisi alkua eikä loppua. Tästä seuraa paradokseja. Jos Jumala (ja siten ihmisen henki) on ikuinen, mikä antaa kaikelle mielekkyyden, jos juuri aika, ja katoavaisuus antaa arvon?

Ikuisuus on hankala idea. Jos ajatellaan mitä tahansa todennäköisyyttä, se toteutuu ikuisuuden aikana jossain vaiheessa. Evoluution vastustajat väittävät, että meidän maailmamme syntymisen todennäköisyys on liian pieni, jotta se voisi toteutua. Mutta, jos aikajanana (eli janaa ei ole, koska jakso on loputon) on ikuisuus, loppumattomat maailmojen synnyt, tuhoutumiset ja kombinaatiot, on ennemminkin varma fakta, että juuri tämä maailma on juuri tässä. Itseasiassa ikuisuudessa tämä sama maailma tulisi (jos ajatellaan, ettei tässä universumissa ole mitään motivaatiota, vaan ainoastaan sattumia) toistumaan loputtomia kertoja juuri samanlaisena. Sen lisäksi, että aavistuksen erilaisia kombinaatioita ilmestyisi loputon määrä. Puhumattakaan täysin erilaisista mahdollisuuksista.

Todennäköisyys ja ikuisuus: mieletön yhdistelmä perustella mitään muuta, kuin että tietysti tämä maailma on olemassa, sehän on itsestään selvyys! Sen on pakko olla olemassa. Se on ollut, ja tulee olemaan äärettömiä kertoja.

Jos universumissa on suunnittelija, ei tietenkään ole syytä toistaa samoja asioita ikuisesti. Jos suunnitelmana on kasvu ja kehitys, joka näyttäisi olevan totta aineen maailmassa, miksei siis hengenkin maailmassa, olisi tietysti oltava järjestelmä, jonka avulla kehitys toimii ilman sattuman "sekoilua". Tässä vaiheessa voidaan puhua tämän hetken ainutlaatuisuudesta ja arvosta: jos tämä kaikkeus kulkee, vaikka onkin ikuinen, johonkin suuntaa, suunnitelman mukaan, on tämä hetki ainutlaatuinen: se ei toistu enää ikinä. Aiheesta versoisi asiaa ikuisesti, joten jätetään tähän tällä kertaa...

Tiede, taide ja uskonto

Edit: Uskonto-alue sisältää myös filosofian ja etiikan, ja se edustaa samalla viisautta.
---------------------
Kokonaisvaltaisen todellisuuden hahmottamisessa tarvitaan tieteen, taiteen ja uskonnon tasapainoa. Myös mielekkäässä elämässä on oltava ainakin kahta näistä, kolmannen puuttuminen ei välttämättä aiheuta ongelmia. Ihanteena on kuitenkin kaikkien kolmen yhdistäminen, mutta tietenkään sekään ei takaa "hyvää elämää". Kuten ihmiskuntakin on korostanut eri vaiheissaan jotain näistä, on näin usein ihmistenkin kohdalla. Se kertoo vain siitä, että kunkin on kasvettava henkilökohtaisesti omissa kasvutehtävissään.

Tiede edustaa järkeä ja älyä. Tieteen avulla voidaan hahmottaa ne raja-alueet, jotka voidaan tietää suhteellisen varmana, yleispätevänä tietona. Tiede kehittyy sitä mukaa, kun tiedon määrä lisääntyy. Jos sivilisaatio korottaa tieteen ylimmäksi näistä kolmesta, menetetään toivon ja syvemmän tiedon mahdollisuus. Jos tiede on korostuneessa asemassa yksilön elämässä, voi se johtaa nihilismiin ja tyhjyyteen.

Taide edustaa luovuutta ja tunnetta. Taiteen avulla voidaan tehdä uutta, soveltaa asioita ja kehittää ja käsitellä tunteita. Taide palvelee ihmisen psyykeen tunnepuolta. Taiteen yksipuolinen korostaminen voi johtaa tunnevaltaisuuteen ja ajelehtimiseen.

Uskonto edustaa intuitiota ja ihannetta. Intuition voidaan ajatella kuuluvan myös taiteen piiriin. Uskonnon avulla voidaan kurottaa sinne, minne tiede ei kykene. Uskonto mahdollistaa kokonaisuuden mielekkään hahmottamisen. Uskonnon yksipuolinen korostaminen sivilisaatiossa johtaa tietämättömyyteen, kuten keski-ajalla. Yksilön tasolla uskonnon ylivaltius voi johtaa fanatismiin ja fundamentalismiin.

Kaikki nämä voivat myös palvella toisia positiivisessa mielessä, kuten myös alistaa negatiivisesti. Esimerkiksi monet merkittävät keksijät näkevät suuret keksintönsä intuitiivisesti (kuten Einstein), ja alkavat vasta sen jälkeen työskennellä ja todistamaan niitä tieteellisesti.

Vapaa tahto ja kaikkivaltius

Edit II: Huomioi, että tämä kirjoitus kritisoi eksoteeristen uskontojen Jumalan väitettyä yhtäaikaista kaikkivaltiutta, täydellisyyttä, (mahdollista) persoonallisuutta ja toimintaa maailmassa.
---
Edit I: Pienen pohdinnan jälkeen päädyin myös siihen, ettei omnipotentilla voi edes olla vapaata tahtoa, koska kaikkivaltias valitsee automaattisesti aina parhaat valinnat. Vaihtoehdoista 1) olisi tavallaan looginenkin: koska Jumalalla ei ole vapaata tahtoa, ei sitä ole ihmiselläkään. Vaihtoehdossa 3) taas sekä Jumalalla, että ihmisellä on vapaa tahto, mikä on myös loogista, jos ihmisessä on myös jumaluutta (Pyhä Henki jne.).
---
Väitän, että ihmisen vapaa tahto ja Jumalan kaikkivaltius ei voi olla yhtä aikaa olemassa.

Kaikkivaltiudella tarkoitetaan perinteisesti sitä, ettei olento ole minkään rajoitusten alainen. Olento on yhtä aikaa joka paikassa ajasta ja paikasta riippumatta. Näin ollen kaikkivaltias olento tietää/näkee automaattisesti kaikkien tekojensa seuraukset, myös siinä tapauksessa, että hän loisi olentoja, joilla olisi "vapaa tahto". Lainausmerkeissä siksi, että hän ei voi luoda aidosti vapaalla tahdolla varustettuja olentoja, koska hän jo tehdessään sellaisen näkee olennon kaikki valinnat ja niiden seuraukset. Hän voi kyllä luoda olennolle tunteen vapaasta tahdosta, ja syyttää olentoja huonoista valinnoista. Olentojen teoista on vastuussa kuitenkin loppujen lopuksi olennon luoja, koska hän tiesi jo valmiiksi olennon kaikki ajatukset ja teot, sekä niiden vaikutukset.

On siis kolme vaihtoehtoa: 1) ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, ja Jumala on kaikkivoipa 2) ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, ja Jumala ei ole kaikkivoipa 3) ihmisellä on vapaa tahto, ja Jumala ei ole kaikkivoipa.

Ensimmäisessä tapauksessa koko maailma on ikäänkuin Jumalan näytelmä. Toisaalta, mikä olisi tällaisen näytelmän toimeenpanemisen motiivi? Jumalahan näkisi koko näytelmän jo ennen luomishetkeä, joten sen täytäntöön paneminen olisi turhaa. Tavallaan maailmahan voikin olla vain kaikkivaltiaan olennon yksi ajatus. Tämä on kuitenkin aika turhauttava ajatus, vaikka voikin olla tosi.

Toisessa tapauksessa Jumala ei ole kaikkivoipa, ja ihmisellä ei ole vapaata tahtoa. Tämä vaihtoehto on ihmisen kannalta sama kuin ensimmäinenkin. Tämä selittäisi paremmin Jumalan motiivin luoda maailma: koska hän ei ole kaikkivoipa, hänellä on mahdollisuus oppia/tutkia maailmaa, kuin laboratorio koetta.

Kolmannessa tapauksessa Jumala ei ole kaikkivoipa, ja ihmisellä on vapaa tahto. Tämä vaihtoehto vaikuttaa mielestäni uskottavimmalta. Koska Jumala ei ole kaikkivoipa, hän luo maailman, joka antaa hänelle lisää mahdollisuuksia oppia, kehittyä jne. Koska hän ei ole kaikkivoipa, ei hän ole myöskään täydellinen, joten maailmakaan ei ole täydellinen(vaikkakin maailma voi olla "täydellinen" siihen käyttötarkoitukseen, mihin se on tehty). Tämä selittäisi samalla myös hyvän ja pahan ongelman. Ihmisen vapaa tahto mahdollistaa ihmisten ennalta arvaamattomat valinnat, sekä ainakin tietyissä rajoissa vastuullisuuden omista teoistaan. Mikäli Jumala on jakautunut panteistisesti koko luomakuntaan, on hän myös rajoittanut tietoisesti omaa vapaata tahtoaan sitoutumalla aineeseen. Tässä vaihtoehdossa ei ole kohtaloa: kukaan ei näe tulevaisuutta.

Voiko Jumalaa pilkata?

Muslimimaailma kuohuu Muhammedia esittävien pilakuvien takia. Loukkaantuneiden mukaan pyhää ei saa kuvata, saati sitten solvata.

Mielestäni Jumalaa tai pyhää (=erotettua) ei kuitenkaan edes voi loukata, koska se on kaiken pilkan ja arvostelun yläpuolella. Ihmisten näkemyksiä ja aatteita voi kyllä loukata, koska ne ovat inhimmillisiä. Tarkoitan kuitenkin tässä sitä, ettei Jumalaa itseään, oliona, ole mahdollista loukata. Jumalan pilkan, heresian, pelko on inhimmillisten tunteiden ja poliittisten valtarakenteiden puolustuskeino suojata itserakennettua pyhää (=epäjumalaa, siinä merkitysessä, ettei se ole tosi) .

Myös kristinuskon Jumala vanhassa testamentissa on tarkka kunniastaan, tuomiten epäjumalien palvojat kuolemaan. Uudessa testamentissa se, joka pilkkaa pyhää henkeä, ei saa sitä anteeksi nykyisessä eikä tulevassa elämässä: "mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin." -Mark 3:29 "Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!" -Hebr 10:26-29

Jokainen arvioikoon itse, kuvaavatko kyseiset Raamatun kohdat todellisen Jumalan luonnetta, vai inhimmillisesti ymmärrettävää oikeassa olemisen pönkittämistä äärimmäisillä pelotteilla.

Uskontojen uhrit ja muuta

Mikä aiheuttaa sen, että ihminen luovuttaa tahtonsa ulkopuolisiin käsiin? Hengellisessä tai maallisessa hädässä oleva ihminen voi haluta välittömän, helpon avun hätäänsä. Hän alkaa etsiä apua muualta, itsensä ulkopuolelta. Hän löytää auttajan, jolla on vastaus hänen ongelmiinsa. Hänen arviointikykynsä ei välttämättä ole parhaimmillaan. Hän saa hyväksi koettuja neuvoja. Hän haluaa muuttua toisten kaltaiseksi. Hänessä itsessään ei ole sitä hyvää, mikä toisissa näyttäisi olevan. Hänellä itsellään ei ole niitä vastauksia, mitä toisilla näyttäisi olevan. Myös Jumalan opetetaan olevan ulkona, ja sovitus on jo tehty ihmisen puolesta. Ihmisen pitää vain uskoa ja toimia, kuin on hyvä. Hän alkaa uhrata aikaansa ja varojaan hyvälle liikkeelle. Hän huolestuu niistä toisista, jotka eivät vielä tiedä paremmasta. Huomaamatta hän on jo huolissaan toisista, vaikka omat asiat eivät ole vielä hoidossa...

Ongelma on siis pitkälle siinä, että ratkaisua (hengellisiin) ongelmiin haetaan epätoivoisesti itsensä ulkopuolelta. Monenlaisia valmiita ratkaisuja on tarjolla runsaasti, ja niitä markkinoidaan. Nopeiden tulosten toivossa nämä valmiit ratkaisut houkuttavat, ja lähdetään seuraamaan muita ihmisiä ja oppeja. Itsemurhakulttien jäseninä on ollut älykkäitä ja varakkaita ihmisiä, jotka ovat vain luopuneet harkintakyvystään. Kuitenkin, kuten Jeesus sanoi, Jumalan valtakunta on sisäisesti ihmisessä. Jumalan valtakunta ei ole helppoheikkien myytävissä. Toisaalta Jeesus antoi myös lähetyskäskyn. Jeesus opetti kuitenkin myös, että etsivä löytää. Tämä on toisaalta kehoitus, mutta myös kriteeri. Lisäksi Paavali kehoittaa koettelemaan kaikki, ja pitämään sen, mikä on hyvää. Kritiikki on todellakin tarpeen. Jos nämä neuvot otetaan universaaleiksi neuvoiksi, ei voida olettaa, että jokainen etsivä löytää jonkun tietyn tien. Jokainen ihminen on erilainen. Jos jokainen rehellinen etsivä löytäisi aina jonkun tietyn opin, ja koettelemalla löydettäsiin aina samat hyvät asiat, olisi ihmisillä ollut halki historian yksi suuri ylivertainen uskonto, jolla ei olisi mitään ulkoisia vaikuttimia. Kuitenkin suurimmat opettajat ovat olleet yleensä uuden uskonnon perustajia, tai vanhan reformoijia. Teitä näyttäisi siis olevan monia, mutta päämäärä sama.

Länsimaiset ihmiset ovat tottuneet ostamaan tuotteita, ja saamaan nopeaa vastiketta rahoillensa. Niin myös uskonnoissa juostaan erilaisten gurujen ja tapahtumien perässä, sen sijaan, että katsottaisiin omaan itseen. Uutena ilmiönä kristillisissä piireissä on monistuvat soluseurakunnat, G12 malli. Tarkoituksena on saada 12 käännynnäistä omaan soluun, jotka taas koulutuksen ja kasvun jälkeen kääntävät itselleen oman 12 opetuslapsen solun jne. Soluseurakuntamalli ei ole tapauskovaisessa suomessa levinnyt nopeasti, mutta esim. etelä-amerikassa kasvu on ollut suurta. Herää kysymys siitä, mikä on hengellisyyden fuktio? Lähetystyötä vastustava Blavatsky mainitsi esimerkkinä lähetyssaarnaajan, joka epätoivoisesti yritti kyntää vierasta peltoa, vaikka oma pelto oli täynnä rikkaruohoja.

Kristillistä symboliikkaa

Symbolit muodostavat uskonnossa helposti omaksuttavia merkityssisältöjä. Kristinuskossa on suuri määrä raamatullista ja Raamatun ulkopuolista symboliikka. Symboliikka ei ole aina ristiriidatonta: leijona voi olla Raamatussa joko Saatana (1. Piet 5:8) tai Jeesus (1. Moos 49:9). Samoin kointähti eli aamutähti (Venus) mainitaan Raamatussa sekä Jeesuksen (Ilm 22:16) , että Saatanan (Jes 14:12) vertauskuvana.

Vanhassa testamentissa vuohi kuuluu syötävien eläimien joukkoon, eli se ei ole saastainen (5. moos 14:4). Kuitenkin nykyään vuohi on varsin tunnettu Saatanan symboli. Vuohen demonisoimisesta voisi kirjoittaa enemmänkin, liityen kreikan mytologiaan ja moderniin saatanan palvontaan. Mielenkiintoista on se, että C.S. Lewiksen Narniassa faunit eivät ole mitenkään saatanallisia olentoja, eräänkin nimi on Bacchus.

Kotka mainitaan vanhassa testamentissa saastaiseksi, "inhottavaksi" eläimeksi (3. moos 11:13), vaikka sitä pidetäänkin nykyään profeetallisena eläimenä, ja Johanneksen symbolina.

Lähes kaikki nykyiset kristilliset symbolit ovat olleet käytössä ennen kristinuskoa muussa merkityksessä. Esimerkiksi risti erilaisine variaatioineen on vanha symboli, kalasymboli käännettynä pystyyn symboloi hedelmällisyyttä, triqueta oli alunperin kelttiläinen kolmoisjumalan tunnus jne.

Tuttujen symbolien käyttö uudessa merkityksessä voi auttaa uuden uskonnon omaksumisessa (tai omaksuttamisessa). Vanhoja symboleja on myös vaikea tuhota, joten ne on kätevämpää omaksua uudella merkityssisällöllä. Toisaalta uuden, "alkuperäisen" uskonnon viesti voi olla myös vaikeampaa ottaa todesta, jos sen esittämä asia on tunnettu jo paljon kauemmin hieman erilaisena. Vieraat symbolit voidaan myös demonisoida, jolloin ne voidaan omaksua omaan järjestelmään "negatiivisina symboleina", esim. vuohi. Näin ollen symboli ei lakkaa olemasta (koska symbolien hävittäminen on vaikeaa), vaan muuttuu kielletyksi.

Kristinuskon ja pakanauskontojen yhtäläisyyksistä on kirjoitettu paljon vertailevan uskontotieteen menetelmillä, joten tässä esitetyt näkökohdat ovat vain pintaraapaisu aiheesta[1]. Ylhäällä oleva kuva ei muuten ole se hyvä paimen, jota ehkä ajattelit, vaan Orpheus.


_____________
[1] Ks. Prof. V.T. Aaltosen Miksi en ole kristitty?

Tieto ja usko

Tieto on yleispätevä, todistettavissa oleva näkemys. Usko on intuitiivinen kokonaisnäkemys, joka täyttää ne kohdat todellisuudesta, joita ei voida (tällä hetkellä) tietää, eli todistaa yleispätevästi.

Uskon ja tiedon suhde on kuitenkin ihmisillä yksilöllinen. Ihminen voi valita luottaa ainoastaan tietoon, ja minimoida omat uskomuksensa. Hän ei siis tee olettamuksia tiedon yli. Seurauksena on varsin materialistinen maailmankuva, joka ei tyydytä kaikkia.

Ihminen voi myös valita uskonsa olevan tärkeämpi kuin tiedon, jolloin hän ennemminkin uskoo uskonsa tai uskontonsa mukaan välittämättä siitä, mitä tiedetään. Subjektiivisesti tällaisen uskovan usko on tietoa, joka korvaa yleisen, väärän tiedon. Hänen uskonsa näkemys ei kuitenkaan ole (tämän määritelmän mukaan) tietoa, koska se ei ole yleispätevästi todistettavaa.

Tieto ja usko voi olla myös ristiriidattomassa asemassa, kun usko jatkaa siitä, mihin tieto jää. Tällöin on kuitenkin tärkeää, että tiedostetaan ne uskon ja tiedon rajapinnat, jotka eivät ole selviä. Myös uskon aluetta voi tutkia erilaisten uskomusten ja logiikan varassa, jolloin uskomuksen totuudellisuudella on mahdollisuus kehittyä. Tiedon luonteesta on huomioitava, että uudet tutkimukset voivat kumota vanhaa tietoa, joten se tieto, mikä voidaan ajatella tiedoksi, on muuttuvaa. Tämä kertoo ainoastaan siitä, että tieto elää; sillä on valmius korjata itseään. Usein uskonnon ongelma on siinä, että sen maailmankuva on lyöty lukkoon tuhansia vuosia sitten, joten se ei välttämättä sopeudu helposti uuteen tietoon. Myös tiukka tiedon käsitys on virheellinen silloin, kun se väittää voivansa todistaa asioita, joita se ei voi todistaa, sen sijaan, että luovuttaisi tällaiset asiat harkinnanvaraisesti uskon varaan.

On tietysti totta, että esimerkiksi uskoa keijuihin ja enkeleihin voidaan pitää täsmälleen yhtä uskottavina. Näiden olemassa olosta ei vain ole näyttöä, joskin niihin uskovien havaintoja on olemassa. Voidaan myös keksiä joku uusi näkymätän olio, joka voisi periaatteessa olla olemassa, koska sen olemassa olemattomuutta ei voida todistaa. Kuitenkin todistustaakka on väitteen esittäjällä, eikä sitä epäilevällä.

Kaatuminen Pyhästä Hengestä

Käsittelen lyhyesti erilaisia näkökantoja koskien tätä mielipiteitä jakavaa karismaattista ilmiötä. Tarkastelu ei ole luonteeltaan tieteellinen, vaan tarkoituksena on esittää erilaisia näkökantoja samasta ilmiöstä. Tarkoitan ilmiöllä tilannetta, jossa henkilö (usein pastori, evankelista tms.) rukoilee halukkaan puolesta, ja tämä kaatuu (ilmiössä, jota tarkastelen. Kaatuminen ei tapahdu tietenkään aina). Tilanne sijoittuu kokouksessa yleensä tilaisuuden loppuun.

Kristillisiä selityksiä
Puolustavia näkökantoja:
- Pyhä Henki toimii rukoilijan kautta. Pyhä henki täyttää kohteen, ja tämä kaatuu Hengen voimasta
- Joidenkin ihmisten kautta Pyhä Henki toimii erityisen voimallisesti, esim. Markku Koivisto
- Kaatuvalle tulee yleensä hyvä olo, ja samalla saattaa tapahtua muitakin karismaattisia ilmiöitä Pyhän Hengen vaikutuksesta, esim. eheytymistä, näkyjä, nauramista, "humaltumista PH:stä" jne.
- Myös Raamatussa tapahtuu oudompiakin karismaattisia ilmiöitä

Vastustavia kristillisiä näkökantoja:
- PH ei kaada tai saa ihmistä toimimaan "alentavasti", alentavuus on tietysti suhteellinen käsitys
- Raamatussa ei ole erityisiä kaatamiseen erikoistuneita hahmoja, vaan ilmiöt tapahtuvat suvereenisti Jumalan haluamina
- (ääri)Karismaattiset ilmiöt ovat lähinnä viimeisten aikojen eksytys, ja oire nautinnonhaluisesta, minäkeskeisestä kristillisyydestä
- Ilmiöt ovat yleisuskonnollisia, joten ne eivät todista mitään (tai ehkä sen, että myös Saatana osaa tehdä ihmeitä)
- Myös psykologisista selityksistä käytetään oikeastaan kaikkia alla olevia

Psykologisia selityksiä
- Hypnoosin esi-isä Mesmer teki vastaavanlaisia ilmiöitä, käyttäen hyväksi ääntä, eleitä, valoja, musiikkia, suggestiota jne.
- Tilaisuuksissa luodaan vahva odotus jostain ihmeellisestä. Kun ihminen odottaa ja uskoo johonkin vahvasti, hän itse auttaa ilmiön tapahtumisessa(tai aikaan saa sen itse).
- Suggeroijan ei tarvitse itse tietää toimivansa luonnollisesti, vaan hän voi itsekin uskoa toimintansa yliluonnollisuuteen
- Rukoiltava on usein silmät kiinni keskittyneessä tilassa. Rukoilijan hienovarainen painaminen esim. otsasta tai rinnasta, yllättävä kosketus, kovaan ääneen sanotut sanat, kuten: "fire!" tai "be healed!" tai kiellillä puhuminen, puhallus kovaa mikrofoniin(jolloin syntyy "helluntain tulenliekkien ääni")konkreettisesti säikäyttää(rukoiltavan samalla uskoen yliluonnolliseen toimintaan)kohteen, ja aiheuttaa kaatumisen sekä mahdollisesti muita reaktioita
- Ryhmäsuggestio vahvistuu, mitä enemmän merkkejä yliluonnollisesta toiminnasta näkyy ympärillä. Takana olevat kiinniottajat luovat osaltaan odotusta jostain konkreettisesta, ja auttavat rentoutumaan
- ihmisen psyyke ja keho toimii vuorovaikutuksessa, vrt. placebo-efekti, parantuminen ja sairastuminen. Itse uskon kohteen ei siis tarvitse olla tosi aiheuttaakseen toivottuja vaikutuksia
- Suggestioherkkyyteen vaikuttaa luontainen sensitiivisyys. Osaa ihmisistä on äärimmäisen vaikea esim. hypnotisoida, toisille se on helpompaa

Salatieteellisiä selityksiä
- Rukoilijan astraalikeho kurottautuu rukoiltavan vastaavaan, ja syntyy yliluonnollinen kosketus. Vaatii vastaanottajan sensitiivisyyttä
- Vastaanottajan projisoima "apuminä" koskettaa häntä itseään
- Ihminen saa joko rukoilijan avustuksella, tai itsenäisesti, kosketuksen omaan henkeensä
- Jos ihminen laskee täysin suojansa alas, voi häneen vaikuttaa alkeellinen elementaali(henkiolento), joka on yleensä ihmisen itsensä toiveiden projektio, joka muodostuu ideoiden maailmasta ja tuhoutuu, kun sitä ei enää tarvita. Näin tapahtuu esim. spiritistisissä istunnoissa. "Vainajien henget" eivät siis ole todellisia vainajien henkiä
- Edelliset selitykset selittävät myös, keneltä mahdolliset näyt tai profetiat voivat tulla(itseltä, korkeammalta minältä(Jumalalta), toiselta ihmiseltä tai elementaaleilta. Huomioitavaa on, että jos rukoilija toimii itsekkäistä syistä, esim. saadakseen kunniaa, vaikka auttamalla toisia, syyllistyy hän mustaan magiaan

Kuten huomaamme, samaa ilmiötä voi perustella monella tavalla. Jokainen kanta selittää saman ilmiön omasta maailmankatsomuksestaan käsin. Psykologinen kanta aiheuttaa vähiten jatkokysymyksiä, ja on siten helpoiten omaksuttava käsitys.

Tulta & tulikiveä

"Mikä hallitsee maailmaa keisarien, kuninkaiden, ruhtinaiden ja tämän maailman maallisten mahtien avulla? Jumalan henkikö heidän sydämiään hallitsee? Ei, maailmaa hallitsee ja johtaa vallanhimo, kunnianhimo ja voiton pyynti, ts. ne tämän maailman ruhtinaat, joilla on tuulissa valta. Profeetan silmissä nämä poliittiset voimat näkyvät pukkeina, oinaina, kuparisina kuvina, hirviöinä, jotka nousevat merestä ja kadotuksesta. Historia osoittaa, että Jumalan henki on hallinnut aniharvoja valtiaita. Eipä edes terve järki, tuo Kantin "puhdas järki" ole ohjannut hallitsijoita, vaan passiot, ts. itsekkyys, kunnianhimo, voitonhimo, kateus, viha, valheen henki ja huoruuden perkele ovat ne seitsemän maailmaa hallitsevaa perkelettä." - Laestadius, Hulluinhuoneelainen § 1605.

Entä mustat saarnamiehet ratsuineen, viikatteine ja tiimalaseineen muistuttamassa alati lähenevästä maailmanlopusta? Tai valkoiset hyväntoivon lähettiläät krusifikseineen, joita ilman emme tietäisi olevamme itseasiassa saatananpalvojia matkalla helvettiin? Taito nähdä paha, silloin kuin muut eivät näe, on taito sekin...

Viimeiset ajat ovat pahoja:
"Sodoman synti toistuu jälleen meidän sukupolvemme aikana. Kaikista synneistä, joihin Sodoma oli syyllistynyt, hirvittävimpiä olivat raivoavien homoseksuaalisten roskajoukkojen hyökkäykset viattomien ihmisten kimppuun. Massamurhista on tullut yleisiä meidän aikana... ... Raamattu sanoo:"Niinkuin oli Lootin päivinä, niin on myös Ihmisen Pojan tulemuksen päivinä". Olen nähnyt näyssäni asioita, jotka saavat minut pelkäämään lastemme tulevaisuuden puolesta. Puhun rajuista kuljeskelevista homoseksuaalijoukoista, jotka yleisesti hyökkäävät viattomien ihmisten kimppuun puistoissa, kaduilla ja syrjäisissä paikoissa. Tämä sodomalainen roskaväki hyökkää varmasti, ja vaikka heidän tekojaan ei julkaista sellaisenaan, lakia täytäntöönpanevat viranomaiset tietävät täysin, mitä tapahtuu." - David Wilkerson, Näky - Ennustus tuomioista, jotka ovat alkaneet toteutua, s. 45, 46

Ja vielä muistuttaisin siitä Pahimmasta (lainaus ei ole Danten Infernosta tms.)...
"Hänen ojennetut kätensä vuotivat verta. Madot ryömivät hänen suustaan ja nenästään. Hän huokaili, itki ja huusi: "Armahtakaa! Kärsin hirvittäviä tuskia tässä helvetin piinassa!" Hän oli ollut köyhäinhoidon johtaja, oli harjoittanut haureutta sekä oli ollut epärehellinen raha-asioissa. Sen vuoksi hänen oli nyt lakkaamatta kestettävä näitä tuskia... ...Anteeksiantamattomien ihmisten helvetistä näytettiin, että se oli "täynnä purevaa, katkeraa hajua. Siellä olevat olennot, jotka alituisesti ikään kuin riitelivät puupalasista, ovat kuin luuta kaluava koira, eivätkä tule milloinkaan valmiiksi."... ...Taivaallinen rauha ympäröi niitä, jotka olivat voittaneet, päinvastoin kuin helvetissä olevia, joita vaivaa raivoava levottomuus ja joiden on lakkaamatta tehtävä pahaa." - M. Basilea Schlink, Elämän Jälkeen, s. 57, 58

Joutuuko usko perimmäiseen, ehdottomaan oikeudenmukaisuuteen väistymään ehdollisen, valikoivan armon ja pelon teologiaan tieltä? Onneksi ei. Meillä on vapaus uskoa mihin haluamme tai olla uskomatta mihinkään. Meillä on myös vastuu niistä uskomuksista ja asenteista, jotka omaksumme auktoriteeteiltä, joiden vaikutuspiirissä olemme. "Mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on; karttakaa kaikenkaltaista pahaa." - 1. tess 5:21,22

Ateismi, agnostismi ja teismi

Ateismi eli ei-teismi on teismin kielto. Teismi voidaan ymmärtää lausumana tai väitteenä sekä uskomuksena tai vakaumuksena. Teismi on väite, jonka mukaan jumala tai jumalia on olemassa. Eli teisti on henkilö, joka uskoo, että jumala on olemassa. Ateisti uskoo, että jumalaa ei ole olemassa. Henkilö ei voi olla samaan aikaan ateisti ja teisti. Sen sijaan voidaan ajatella, että on rationaalista pidättäytyä kannanotosta jumalan olemassaoloon. Henkilö, joka ei kannata teismiä eikä ateismia on agnostikko. A-gnosis tarkoittaa ei-tietoa/tietämättömyyttä, Huxleylle nimenomaan kannanotosta kieltäytymistä riittävien perusteiden puuttuessa. Agnostismia voidaan luonnehtia myös epäilyksi. Agnostismi on kuitenkin myös kannanotto, joka perustuu harkintaan. Esimerkiksi eläintä ei voida kutsua agnostikoksi, koska se ei kykene muodostamaan uskomuksia. Ateismin ja agnostismin perusteilla ja määritelmillä on eri-asteisia eroja.

Teismin perusteluina vedotaan usein ilmoitukseen, ihmeisiin ja uskonnollisiin kokemuksiin. Pyhiin kirjoihin sisältyvien oppien ehdoton tunnustaminen on tavallisesti dogmatismin ja fundamentalismin perusteina. Agnostismi ja ateismi osoittavat yleensä, että nämä perustelut ovat tavallisesti kehämäisiä ja kysymystä kiertäviä, koska ne edellyttävät ennalta uskonnon totuutta. Teistiset perustelut selittävät monesti erikoiset tapahtumat tai kokemukset jumalan olemassaoloa todistaviksi. Naturalistinen uskontopsykologia ja uskontososiologia taas voivat antaa luonnollisesti uskottavia selityksiä subjektiivisille ja kollektiivisille uskonnollisille ilmiöille. Kolmas argumentti teismin puolesta on moraalinen argumentti. Moraaliseen argumenttiin ateismi vastaa hankalalla kysymyksellä pahan ongelmasta, jota pidetään vahvana argumenttina ateismin puolesta.
(Uskonnonfilosofia, WSOY 2003, Ilkka Niiniluoto: Ateismi, s. 130 - 135)

Fideismillä tarkoitetaan uskoa ilman tarvetta/halua perustella sitä (rationaalisesti). Uskonnollisuudessakin voi olla oma agnostinen puolensa. Joillakin kristityillä on näkemys, jonka mukaan Jumalaan voi uskoa, mutta Jumalasta ei voi tietää paljoa. Monesti esimerkiksi väittely uskovan kanssa voi päätyä lopulta agnostiseen argumenttiin:" et voi ymmärtää Jumalaa, joten sinun pitää uskoa tämä asia, vaikka se ei tuntuisi järkevältä". Tästä johtuen monet ateistit eivät hyväksy agnostismia missään muodossa, koska sillä on liikaa yhtäläisyyksia uskonnolliseen ajattelutapaan.

Mielestäni agnostismi on eräänlainen 0-arvo; turvallinen lähtökohta olla ottamatta kantaa hankaliin asioihin(en tarkoita, etteikö agnostismi voisi olla myös hyvin perusteltu maailmankatsomus, päinvastoin!). Ateismiin päätyminen vaatii jonkin verran työtä, jotta voi varmistua jumalan olemassaolemattomuudesta. Ateisteiksi tutkimuksissa tunnustautuukin selvä vähemmistö (muutama prosentti). Suurin osa ihmisistä tutkimuksissa sanoo olevansa teistejä, suomalaisista n. 85 %. Heidän valitsema teismi on kuitenkin mielestäni agnostismin sävyttämää: jumala on (ehkä) olemassa, muttei selvästi määritettynä. Jumaluuden olemassaolo tukee kuolemattomuuden tunnetta ja vähentää kuoleman pelkoa, muttei vaikuta jokapäiväiseen elämään. "Oikeaoppisiksi kristityiksi" tunnustautuu erään tutkimuksen mukaan vain n. 8 % suomalaisista.

Yksi käsitys uudestisyntymisestä

Uudestisyntyminen ei ole sama kuin jälleensyntyminen. Jälleensyntymä on automaattista, kunnes karmaa ei enää ole. Uudestisyntymä ei ole automaattista. Ensinnäkin, jos ajatellaan ihmisen olevan kolminainen, ihmisessä on Ruumis, Sielu ja Henki (Henki & Sielu voidaan pilkkoa pienempiinkin osiin). Sielussa on mm. tunteet, persoonallisuus ja muisti. Sielu ja Ruumis ovat Hengen käyttövälineitä. Henki on Jumalainen komponentti. Henki on ollut ja tulee olemaan ikuisesti. Henki on osa Jumalaa. (Myös tässä valossa ainakin ikuinen helvetti on mahdoton: Jumala ei polta osaa itsestään ikuisesti.) Ihmisessä Henki on piilevänä, kuin siemenenä.

Kun ihminen etsii totuutta, hän löytää Hengen, ja tapahtuu uudestisyntyminen. Hänen uskonsa ei välttämättä ole sama kuin se, miten asiat tapahtuvat. Vertauksena Pyhä Henki kolkuttaa ovella ja odottaa, että avaamme. Koputus on sitä kovempi, mitä kovemmin etsimme. Idea on kuitenkin se, että Henki on meissä jo, se odottaa vain löytämistään. Jos henkeä ei olisi, emme olisi myöskään ikuisuusolentoja. Kun uudestisyntyminen/valaistuminen tapahtuu, ihminen voi kirjaimellisesti muuttua, syntyä uudesti. Tästä eteenpäin Henki saa valtaa siinä määrin, mitä enemmän ihminen antaa sille tilaa. Tämä tarkoittaa käytännössä omien mielihalujen jne. kuolettamista. Puhutaan pyhityksestä tai Pyhän Hengen täyteydestä.

Jälleensyntyminen

Muutamia jälleensyntymisoppiin liittyviä ajatuksia:

- Ihmisessä kuoleman jälkeen säilyvä osa on Henki. Sielu, eli persoona, on vain käyttöväline kuten ruumiskin ja se tuhoutuu yleensä kuolemassa aivojen myötä.
- Kuolemassa Hengen mukana jää jäljelle elämän "saldo", ei "tilitapahtumat". Seuraavaa elämää määrittävät tekijät ovat siis tässä saldossa. Muistot, eli tilitapahtumat tuhoutuvat Sielun myötä, eikä niillä varsinaisesti olekaan enää käyttöä.
- Jälleensyntymässä Henki, eli ihmisen jumalainen osa, syntyy edellisten elämien saldon mukaiseen ympäristöön ja saa sopivan ruumiin karman lain mukaisesti.
- Karman laki on syyn ja seurauksen laki: kukin saa tekojensa mukaan.
- Karman laki selittää oikeudenmukaisesti erilaiset ihmiskohtalot, maailma ei ole epäoikeudenmukainen tai mielivaltainen.
- Karman lain ymmärtämisen ei pitäisi aiheuttaa vihaa tai rakkaudettomuutta: "hän ansaitsee sairauden/köyhyyden/tms.", vaan rakkautta muita kohtaan.
- Ihmistä ei hyödytä vain suorittaa hyviä tekoja, jotta hän saisi hyviä hedelmiä teoistaan, koska karman laki toimii ajatusten mukaan. Itsekkäistä hyvistä teoista voi kyllä seurata materiaalista hyvää, mutta esimerkiksi onnellisuus ei ole taattu.
- Kukin kasvaa valitsemallaan tiellä omaan tahtiin. Jokainen on juuri sillä paikalla, missä hänen on edullisinta olla kasvunsa kannalta.
- Maailman ja olemisen tarkoitus on kasvu ja kehitys.

- Ongelmallista jälleensyntymisopissa on se, ettei siitä ole (yleisiä, tieteellisiä) todisteita, kuten ei muistakaan kuoleman jälkeisyyttä selittävistä opeista. Monet sanovat muistavansa jälkiä menneistä elämistä, ja kerrotaan selvistä todisteista edellisistä elämistä tai niiden muistoista.
- Opin vahvuus on sen loogisuus, vrt. esim. perinteinen kristillinen näkemys yhdestä elämästä, jossa ihmiselämä on ikäänkuin testi: otatko elämäsi aikana Jeesuksen vastaan vapahtajanasi, jotta pääsisit taivaaseen ja välttäisit helvetin. Moni elämä päättyy kuitenkin jo ennen syntymäänsä tai vähän sen jälkeen. Perinteinen selitys lasten automaattisesta pääsystä taivaaseen olisi taas epäreilu eloon jääviä kohtaan. Tällainen järjestelmä tukisi muutenkin lasten varhaisia kuolemia, koska lapsen kuolema olisi "taivasautomaatti". Kypsemmän ihmisen elämä on huomattavasti epävarmempi Jeesuksen vastaanottamisen kannalta. Olosuhteiden ja muiden tekijöiden perusteella ei voida olettaa, että yksi ihmiselämä olisi riittävä määrittämään yksilön ikuisuuden. Jos taas ajatellaan, että Jumala kyllä näkee jokaisen ihmisen elämättömätkin elämät ja toteutumattomat vaihtoehdot, häviää koko olemassaolosta mielekkyys, koska kaikki on jo ennalta nähty ja samalla hyväksytty. Myös Raamatusta löytyy perusteita täydelliselle predestinaatiolle savenvalaja-vertauksesta: toiset ruukut tehdään tuhottavaksi, toisia ei. Ruukuilla ei ole sanomista luojallensa joka tietää asiat paremmin.

- Jälleensyntymisoppi oikein ymmärrettynä johdattaa ihmisen entistä suurempaan vastuuseen: kun tuhoat esimerkiksi luontoa, tuhoat myös tulevaa elinympäristöäsi. Et voi jättää asioita taaksesi niiden tulematta vastaan.

Perimmäisiä pohdintoja

- Helvetti ei ole ikuinen, jos jumala on rakkaus ja/tai oikeus.
- Jumala ei luonut ihmistä kärsimään ikuisesti helvetissä, vaikka se "olisikin ihmisen oma valinta".
- Mikäli ihmistä rangaistaan kuoleman jälkeen, hänen ei ole kohtuullista kärsiä enempää kuin hänen tekonsa ansaitsevat.
- Äärellisestä elämästä ei voi aiheutua ikuista rangaistusta.
- Onko "rakkaudellisella rangaistuksella" muuta tarkoitusta kuin opettaminen tai puhdistavalla tulella muu kuin puhdistaminen?
- Haluaisiko kukaan helvettiin, jos saisi sen olemassa olosta varman tiedon? Vaikka haluaisikin, kuka haluaisi olla siellä vielä sen jälkeen, kun on sinne joutunut?
- Jos Jumala rankaisee synnin, koska on pyhä, onko Jumala enää silloin pyhä? Eikö todellinen pyhyys ole anteeksiantoa, rakkautta jne? Mitä Jeesus opetti? Eikö pahaan pidä vastata hyvällä?
- Pyhyyden vääränlainen ymmärtäminen aiheuttaa eripuraa ja tuomitsemista.
- Pyhä ei voi tehdä pahaa menettämättä pyhyyttään.
- Monien kristittyjen mukaan huonoissa elämänkohtaloissa eläneet epäuskoiset ihmiset joutuvat kärsimään kaksinkertaisen helvetin, elämänsä sekä ikuisuuden. Tällainen ihminen siis elää rajallisen elämän sekä ikuisuuden helvetissä.

- Genesiksen myyttejä, joita ei voi tulkita kirjaimellisesti: maailman luominen kuudessa päivässä, naisen luominen miehen kylkiluusta (luonnonjärjestyksen kääntäminen ylösalaisin, nainen miehestä eikä mies naisesta), syntiinlankeemus (Jumala näki kaiken ennalta), vedenpaisumus & Nooan arkki, jossa kaikki maailman eläimet yhdeksän henkilön hoidettavina.

- Vanhan testamentin Jumala on inhimillisestikin katsoen kateellinen, oikukas, kiivas ja julma. Näillä ominaisuuksilla varustettu Jumala ei ole mitenkään ihailtava, eikä ole mitenkään liitettävissä Jeesuksen elämään. Jos tämä Jumala olisi ihminen (Jeesusta ei lasketa, koska hän ei elänyt kuten VT:n Jumala), olisiko hän sankarillinen, eettisesti jne. arvonsa mukainen?
- Jeesus puhdisti vääristyneen jumalakuvan omalla elämällään. Ei enää silmä silmästä, vaan unohda kärsimäsi vääryys, käännä toinen poski, Jumala on rakkaus jne.
- Jeesus puhui paljon vertauksin, vertauksia ei ole tarkoitettu tulkittaviksi kirjaimellisesti vaan ymmärtäen niiden todellinen merkitys.

- Syntien sovittaminen sijaiskuolemalla on erehdys; Jumalan ei ole tarpeen eikä sen hyödytä mitään uhrata itseään itselleen. Jeesus kyllä näytti elämällään ihmisille tien Jumalan (joka on sisäisesti meissä) todellisen tuntemisen mahdollisuuteen. Jokaisen on silti itse kuljettava se tie. Kukaan ei voi kulkea sitä toisen puolesta. Kukaan ihminen, saatikka sitten vanhatestamentillinen uhrieläin tai sen täyttymys ihmisenä (Jeesus), ei voi toimia "syntipukkina".

- Kristuksen toinen tuleminen ei ole Tuomiopäivä, vaan uudestisyntyminen. Vrt. Jeesuksen omat sanat tulemisestaan, ennen kuin monet kuulijat kuolevat. Mikäli tällä kuitenkin tarkoitettiin maailmanloppua, niin kyseessä oli erehdys. (Matt 16:28)
- Maailma ei lopu, kuten Raamatussa väitetään. Materiaalinen maailma tuhoutuu joko rysähdykseen kaiken materian vetäytyessä takaisin alkupisteeseensä tai hajaantuen ja viimeisenkin aineen sammuessa. Ensin mainitusta seuraa taas uuden maailman alku, kuten mahdollisesti omammekin. Viimeksi mainitussa tapauksessa maailma vain raukeaa tyhjiin.
- "Maailma" ei ole tässä yhteydessä yhtä kuin tämä maapallo, kuten keski-ajalla ajateltiin, vaan koko universumi. Tätä ei olisi tarpeen mainita, jos yleiset hengelliset näkemykset eivät olisi jääneet keski-aikaiselle tasolle.

- Tiede kertoo sen totuuden, mikä sillä hetkellä tiedetään. Usko voi ulottua kauemmas, mutta tiede voi osoittaa uskon virheelliseksi. Esim. maapallon litteys, taivaankappaleet jne. historiassa. Kirkko on historiassa vastustanut tiedettä, koska kirkko on kokenut tieteen uhkana sokealle uskolle. Näin onkin silloin, kun usko on ollut virheellinen ja sokea usko on ollut tärkeämpi kuin tieto.
- Dogmi-usko on täysin päinvastaista kuin tieteelliset kriteerit, mm. itsensä korjaavuus.

- Etsivät ihmiset ovat usein päätyneet erilaisiin näkemyksiin totuudesta. Tästä ei kuitenkaan seuraa relativismi, vaan ainoastaan se, että ihmiset ovat erilaisia ja tarkastelevat totuutta eri näkökulmista. Itse totuus on kuitenkin absoluuttinen eikä havaitsijasta riippuvainen.
- Totuuden etsinnässä auttaa suuresti se, että tiedostaa mistä lähtökohdista lähtee liikkeelle.
- On myös tiedostettava, että oma tapa nähdä maailma ei ole välttämättä kirjaimellisesti oikea, vaikka se omista lähtökohdista ja omasta kokemusmaailmasta käsin tuntuisi siltä.

- Pahuus johtuu suurimmalta osin sidonnaisuudesta aineeseen (sekä tietämättömyydestä ja valaistumattomuudesta). Pahuus on kuitenkin voitettavissa, mutta paha ei ole mikään persoonallinen Perkele, vaan täysin luonnollinen ulottuvuus. Esim. eläimiä ei ajatella pahoiksi, vaikka ne toimivatkin puhtaasti viettiensä varassa. Ihmisellä on kuitenkin kyky pohtia hyvää ja pahaa, joten ”pahuus” on ihmisen voitettavissa.
- Asioiden demonisoiminen ei yleensä koskaan aiheuta mitään hyvää, ennemminkin pahaa.
- Pahuus liittyy oleellisesti tietämättömyyteen sekä toisen aiheuttaman pahan kärsimisestä aiheutuvaan koston kierteeseen, tapahtui se sitten selvästi tai vain osittaisen anteeksiannon hedelmänä (annetaan anteeksi vain osittain, anteeksiantamattomuus jatkuu peitellysti tuomitsemisena jne.).
- Edellisistä johtuen pahaa ei tule pelätä tai vihata, koska toimimme silloin pahan omalla maaperällä. Sen sijaan kun toimimme rakkauden maaperällä, ei ole mitään syytä pelätä tai vihata pahuutta koska ainoastaan rakkauden ymmärtämisen ja tuntemisen kautta voimme todella voittaa pahaa.

- Mikään, millä on alku tai loppu, ei voi olla ikuinen. Mikäli ihminen tai joku jumala on ikuinen, on niiden oltava ollut olemassa aina, vaikka ei välttämättä nykyisessä muodossaan.

- Absoluutti, Isä, alkujumala tms. on ehdottomasti jakamaton, sukupuoleton, määrittelemätön, rajoittamaton, jos hän on kaikkivoipa. Hänessä on mahdollisuuksina kaikki ominaisuudet, joita maailmassa voi ilmetä. Universumin luojaa on mielipuolista yrittää määrittää vain ihmisyyden kannalta, koska ihmisyys on vain osa koko universumin kokoonpanoa, vaikka ihmiset olisivatkin tärkeässä osassa universumissa.

- Logos/Luoja on rajoitettu, Absoluutista emanoitunut olento, joka ei ole täydellinen, vaan kehittyvä.