Yksi käsitys uudestisyntymisestä

Uudestisyntyminen ei ole sama kuin jälleensyntyminen. Jälleensyntymä on automaattista, kunnes karmaa ei enää ole. Uudestisyntymä ei ole automaattista. Ensinnäkin, jos ajatellaan ihmisen olevan kolminainen, ihmisessä on Ruumis, Sielu ja Henki (Henki & Sielu voidaan pilkkoa pienempiinkin osiin). Sielussa on mm. tunteet, persoonallisuus ja muisti. Sielu ja Ruumis ovat Hengen käyttövälineitä. Henki on Jumalainen komponentti. Henki on ollut ja tulee olemaan ikuisesti. Henki on osa Jumalaa. (Myös tässä valossa ainakin ikuinen helvetti on mahdoton: Jumala ei polta osaa itsestään ikuisesti.) Ihmisessä Henki on piilevänä, kuin siemenenä.

Kun ihminen etsii totuutta, hän löytää Hengen, ja tapahtuu uudestisyntyminen. Hänen uskonsa ei välttämättä ole sama kuin se, miten asiat tapahtuvat. Vertauksena Pyhä Henki kolkuttaa ovella ja odottaa, että avaamme. Koputus on sitä kovempi, mitä kovemmin etsimme. Idea on kuitenkin se, että Henki on meissä jo, se odottaa vain löytämistään. Jos henkeä ei olisi, emme olisi myöskään ikuisuusolentoja. Kun uudestisyntyminen/valaistuminen tapahtuu, ihminen voi kirjaimellisesti muuttua, syntyä uudesti. Tästä eteenpäin Henki saa valtaa siinä määrin, mitä enemmän ihminen antaa sille tilaa. Tämä tarkoittaa käytännössä omien mielihalujen jne. kuolettamista. Puhutaan pyhityksestä tai Pyhän Hengen täyteydestä.