4.12.2005

Tieto ja usko

Tieto on yleispätevä, todistettavissa oleva näkemys. Usko on intuitiivinen kokonaisnäkemys, joka täyttää ne kohdat todellisuudesta, joita ei voida (tällä hetkellä) tietää, eli todistaa yleispätevästi.

Uskon ja tiedon suhde on kuitenkin ihmisillä yksilöllinen. Ihminen voi valita luottaa ainoastaan tietoon, ja minimoida omat uskomuksensa. Hän ei siis tee olettamuksia tiedon yli. Seurauksena on varsin materialistinen maailmankuva, joka ei tyydytä kaikkia.

Ihminen voi myös valita uskonsa olevan tärkeämpi kuin tiedon, jolloin hän ennemminkin uskoo uskonsa tai uskontonsa mukaan välittämättä siitä, mitä tiedetään. Subjektiivisesti tällaisen uskovan usko on tietoa, joka korvaa yleisen, väärän tiedon. Hänen uskonsa näkemys ei kuitenkaan ole (tämän määritelmän mukaan) tietoa, koska se ei ole yleispätevästi todistettavaa.

Tieto ja usko voi olla myös ristiriidattomassa asemassa, kun usko jatkaa siitä, mihin tieto jää. Tällöin on kuitenkin tärkeää, että tiedostetaan ne uskon ja tiedon rajapinnat, jotka eivät ole selviä. Myös uskon aluetta voi tutkia erilaisten uskomusten ja logiikan varassa, jolloin uskomuksen totuudellisuudella on mahdollisuus kehittyä. Tiedon luonteesta on huomioitava, että uudet tutkimukset voivat kumota vanhaa tietoa, joten se tieto, mikä voidaan ajatella tiedoksi, on muuttuvaa. Tämä kertoo ainoastaan siitä, että tieto elää; sillä on valmius korjata itseään. Usein uskonnon ongelma on siinä, että sen maailmankuva on lyöty lukkoon tuhansia vuosia sitten, joten se ei välttämättä sopeudu helposti uuteen tietoon. Myös tiukka tiedon käsitys on virheellinen silloin, kun se väittää voivansa todistaa asioita, joita se ei voi todistaa, sen sijaan, että luovuttaisi tällaiset asiat harkinnanvaraisesti uskon varaan.

On tietysti totta, että esimerkiksi uskoa keijuihin ja enkeleihin voidaan pitää täsmälleen yhtä uskottavina. Näiden olemassa olosta ei vain ole näyttöä, joskin niihin uskovien havaintoja on olemassa. Voidaan myös keksiä joku uusi näkymätän olio, joka voisi periaatteessa olla olemassa, koska sen olemassa olemattomuutta ei voida todistaa. Kuitenkin todistustaakka on väitteen esittäjällä, eikä sitä epäilevällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti