30.10.2005

Ateismi, agnostismi ja teismi

Ateismi eli ei-teismi on teismin kielto. Teismi voidaan ymmärtää lausumana tai väitteenä sekä uskomuksena tai vakaumuksena. Teismi on väite, jonka mukaan jumala tai jumalia on olemassa. Eli teisti on henkilö, joka uskoo, että jumala on olemassa. Ateisti uskoo, että jumalaa ei ole olemassa. Henkilö ei voi olla samaan aikaan ateisti ja teisti. Sen sijaan voidaan ajatella, että on rationaalista pidättäytyä kannanotosta jumalan olemassaoloon. Henkilö, joka ei kannata teismiä eikä ateismia on agnostikko. A-gnosis tarkoittaa ei-tietoa/tietämättömyyttä, Huxleylle nimenomaan kannanotosta kieltäytymistä riittävien perusteiden puuttuessa. Agnostismia voidaan luonnehtia myös epäilyksi. Agnostismi on kuitenkin myös kannanotto, joka perustuu harkintaan. Esimerkiksi eläintä ei voida kutsua agnostikoksi, koska se ei kykene muodostamaan uskomuksia. Ateismin ja agnostismin perusteilla ja määritelmillä on eri-asteisia eroja.

Teismin perusteluina vedotaan usein ilmoitukseen, ihmeisiin ja uskonnollisiin kokemuksiin. Pyhiin kirjoihin sisältyvien oppien ehdoton tunnustaminen on tavallisesti dogmatismin ja fundamentalismin perusteina. Agnostismi ja ateismi osoittavat yleensä, että nämä perustelut ovat tavallisesti kehämäisiä ja kysymystä kiertäviä, koska ne edellyttävät ennalta uskonnon totuutta. Teistiset perustelut selittävät monesti erikoiset tapahtumat tai kokemukset jumalan olemassaoloa todistaviksi. Naturalistinen uskontopsykologia ja uskontososiologia taas voivat antaa luonnollisesti uskottavia selityksiä subjektiivisille ja kollektiivisille uskonnollisille ilmiöille. Kolmas argumentti teismin puolesta on moraalinen argumentti. Moraaliseen argumenttiin ateismi vastaa hankalalla kysymyksellä pahan ongelmasta, jota pidetään vahvana argumenttina ateismin puolesta.
(Uskonnonfilosofia, WSOY 2003, Ilkka Niiniluoto: Ateismi, s. 130 - 135)

Fideismillä tarkoitetaan uskoa ilman tarvetta/halua perustella sitä (rationaalisesti). Uskonnollisuudessakin voi olla oma agnostinen puolensa. Joillakin kristityillä on näkemys, jonka mukaan Jumalaan voi uskoa, mutta Jumalasta ei voi tietää paljoa. Monesti esimerkiksi väittely uskovan kanssa voi päätyä lopulta agnostiseen argumenttiin:" et voi ymmärtää Jumalaa, joten sinun pitää uskoa tämä asia, vaikka se ei tuntuisi järkevältä". Tästä johtuen monet ateistit eivät hyväksy agnostismia missään muodossa, koska sillä on liikaa yhtäläisyyksia uskonnolliseen ajattelutapaan.

Mielestäni agnostismi on eräänlainen 0-arvo; turvallinen lähtökohta olla ottamatta kantaa hankaliin asioihin(en tarkoita, etteikö agnostismi voisi olla myös hyvin perusteltu maailmankatsomus, päinvastoin!). Ateismiin päätyminen vaatii jonkin verran työtä, jotta voi varmistua jumalan olemassaolemattomuudesta. Ateisteiksi tutkimuksissa tunnustautuukin selvä vähemmistö (muutama prosentti). Suurin osa ihmisistä tutkimuksissa sanoo olevansa teistejä, suomalaisista n. 85 %. Heidän valitsema teismi on kuitenkin mielestäni agnostismin sävyttämää: jumala on (ehkä) olemassa, muttei selvästi määritettynä. Jumaluuden olemassaolo tukee kuolemattomuuden tunnetta ja vähentää kuoleman pelkoa, muttei vaikuta jokapäiväiseen elämään. "Oikeaoppisiksi kristityiksi" tunnustautuu erään tutkimuksen mukaan vain n. 8 % suomalaisista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti