Perimmäisiä pohdintoja

- Helvetti ei ole ikuinen, jos jumala on rakkaus ja/tai oikeus.
- Jumala ei luonut ihmistä kärsimään ikuisesti helvetissä, vaikka se "olisikin ihmisen oma valinta".
- Mikäli ihmistä rangaistaan kuoleman jälkeen, hänen ei ole kohtuullista kärsiä enempää kuin hänen tekonsa ansaitsevat.
- Äärellisestä elämästä ei voi aiheutua ikuista rangaistusta.
- Onko "rakkaudellisella rangaistuksella" muuta tarkoitusta kuin opettaminen tai puhdistavalla tulella muu kuin puhdistaminen?
- Haluaisiko kukaan helvettiin, jos saisi sen olemassa olosta varman tiedon? Vaikka haluaisikin, kuka haluaisi olla siellä vielä sen jälkeen, kun on sinne joutunut?
- Jos Jumala rankaisee synnin, koska on pyhä, onko Jumala enää silloin pyhä? Eikö todellinen pyhyys ole anteeksiantoa, rakkautta jne? Mitä Jeesus opetti? Eikö pahaan pidä vastata hyvällä?
- Pyhyyden vääränlainen ymmärtäminen aiheuttaa eripuraa ja tuomitsemista.
- Pyhä ei voi tehdä pahaa menettämättä pyhyyttään.
- Monien kristittyjen mukaan huonoissa elämänkohtaloissa eläneet epäuskoiset ihmiset joutuvat kärsimään kaksinkertaisen helvetin, elämänsä sekä ikuisuuden. Tällainen ihminen siis elää rajallisen elämän sekä ikuisuuden helvetissä.

- Genesiksen myyttejä, joita ei voi tulkita kirjaimellisesti: maailman luominen kuudessa päivässä, naisen luominen miehen kylkiluusta (luonnonjärjestyksen kääntäminen ylösalaisin, nainen miehestä eikä mies naisesta), syntiinlankeemus (Jumala näki kaiken ennalta), vedenpaisumus & Nooan arkki, jossa kaikki maailman eläimet yhdeksän henkilön hoidettavina.

- Vanhan testamentin Jumala on inhimillisestikin katsoen kateellinen, oikukas, kiivas ja julma. Näillä ominaisuuksilla varustettu Jumala ei ole mitenkään ihailtava, eikä ole mitenkään liitettävissä Jeesuksen elämään. Jos tämä Jumala olisi ihminen (Jeesusta ei lasketa, koska hän ei elänyt kuten VT:n Jumala), olisiko hän sankarillinen, eettisesti jne. arvonsa mukainen?
- Jeesus puhdisti vääristyneen jumalakuvan omalla elämällään. Ei enää silmä silmästä, vaan unohda kärsimäsi vääryys, käännä toinen poski, Jumala on rakkaus jne.
- Jeesus puhui paljon vertauksin, vertauksia ei ole tarkoitettu tulkittaviksi kirjaimellisesti vaan ymmärtäen niiden todellinen merkitys.

- Syntien sovittaminen sijaiskuolemalla on erehdys; Jumalan ei ole tarpeen eikä sen hyödytä mitään uhrata itseään itselleen. Jeesus kyllä näytti elämällään ihmisille tien Jumalan (joka on sisäisesti meissä) todellisen tuntemisen mahdollisuuteen. Jokaisen on silti itse kuljettava se tie. Kukaan ei voi kulkea sitä toisen puolesta. Kukaan ihminen, saatikka sitten vanhatestamentillinen uhrieläin tai sen täyttymys ihmisenä (Jeesus), ei voi toimia "syntipukkina".

- Kristuksen toinen tuleminen ei ole Tuomiopäivä, vaan uudestisyntyminen. Vrt. Jeesuksen omat sanat tulemisestaan, ennen kuin monet kuulijat kuolevat. Mikäli tällä kuitenkin tarkoitettiin maailmanloppua, niin kyseessä oli erehdys. (Matt 16:28)
- Maailma ei lopu, kuten Raamatussa väitetään. Materiaalinen maailma tuhoutuu joko rysähdykseen kaiken materian vetäytyessä takaisin alkupisteeseensä tai hajaantuen ja viimeisenkin aineen sammuessa. Ensin mainitusta seuraa taas uuden maailman alku, kuten mahdollisesti omammekin. Viimeksi mainitussa tapauksessa maailma vain raukeaa tyhjiin.
- "Maailma" ei ole tässä yhteydessä yhtä kuin tämä maapallo, kuten keski-ajalla ajateltiin, vaan koko universumi. Tätä ei olisi tarpeen mainita, jos yleiset hengelliset näkemykset eivät olisi jääneet keski-aikaiselle tasolle.

- Tiede kertoo sen totuuden, mikä sillä hetkellä tiedetään. Usko voi ulottua kauemmas, mutta tiede voi osoittaa uskon virheelliseksi. Esim. maapallon litteys, taivaankappaleet jne. historiassa. Kirkko on historiassa vastustanut tiedettä, koska kirkko on kokenut tieteen uhkana sokealle uskolle. Näin onkin silloin, kun usko on ollut virheellinen ja sokea usko on ollut tärkeämpi kuin tieto.
- Dogmi-usko on täysin päinvastaista kuin tieteelliset kriteerit, mm. itsensä korjaavuus.

- Etsivät ihmiset ovat usein päätyneet erilaisiin näkemyksiin totuudesta. Tästä ei kuitenkaan seuraa relativismi, vaan ainoastaan se, että ihmiset ovat erilaisia ja tarkastelevat totuutta eri näkökulmista. Itse totuus on kuitenkin absoluuttinen eikä havaitsijasta riippuvainen.
- Totuuden etsinnässä auttaa suuresti se, että tiedostaa mistä lähtökohdista lähtee liikkeelle.
- On myös tiedostettava, että oma tapa nähdä maailma ei ole välttämättä kirjaimellisesti oikea, vaikka se omista lähtökohdista ja omasta kokemusmaailmasta käsin tuntuisi siltä.

- Pahuus johtuu suurimmalta osin sidonnaisuudesta aineeseen (sekä tietämättömyydestä ja valaistumattomuudesta). Pahuus on kuitenkin voitettavissa, mutta paha ei ole mikään persoonallinen Perkele, vaan täysin luonnollinen ulottuvuus. Esim. eläimiä ei ajatella pahoiksi, vaikka ne toimivatkin puhtaasti viettiensä varassa. Ihmisellä on kuitenkin kyky pohtia hyvää ja pahaa, joten ”pahuus” on ihmisen voitettavissa.
- Asioiden demonisoiminen ei yleensä koskaan aiheuta mitään hyvää, ennemminkin pahaa.
- Pahuus liittyy oleellisesti tietämättömyyteen sekä toisen aiheuttaman pahan kärsimisestä aiheutuvaan koston kierteeseen, tapahtui se sitten selvästi tai vain osittaisen anteeksiannon hedelmänä (annetaan anteeksi vain osittain, anteeksiantamattomuus jatkuu peitellysti tuomitsemisena jne.).
- Edellisistä johtuen pahaa ei tule pelätä tai vihata, koska toimimme silloin pahan omalla maaperällä. Sen sijaan kun toimimme rakkauden maaperällä, ei ole mitään syytä pelätä tai vihata pahuutta koska ainoastaan rakkauden ymmärtämisen ja tuntemisen kautta voimme todella voittaa pahaa.

- Mikään, millä on alku tai loppu, ei voi olla ikuinen. Mikäli ihminen tai joku jumala on ikuinen, on niiden oltava ollut olemassa aina, vaikka ei välttämättä nykyisessä muodossaan.

- Absoluutti, Isä, alkujumala tms. on ehdottomasti jakamaton, sukupuoleton, määrittelemätön, rajoittamaton, jos hän on kaikkivoipa. Hänessä on mahdollisuuksina kaikki ominaisuudet, joita maailmassa voi ilmetä. Universumin luojaa on mielipuolista yrittää määrittää vain ihmisyyden kannalta, koska ihmisyys on vain osa koko universumin kokoonpanoa, vaikka ihmiset olisivatkin tärkeässä osassa universumissa.

- Logos/Luoja on rajoitettu, Absoluutista emanoitunut olento, joka ei ole täydellinen, vaan kehittyvä.