Törmäsin erästä foorumia selatessani jo kauan ajatuksia herättäneeseen ilmiöön. Joillakin ihmisillä näyttäisi olevan suunnaton halu uskoa ihmeellisiin ja yliluonnollisiin asioihin. Tällä kertaa kyseessä oli lapsenomainen usko muutamien tunnettujen taikureiden temppuihin. Naurettavana esimerkkinä oli video, jossa taikuri katkaisee puistossa naisen keskeltä kahtia... Muutamat puolustivat vilpittömästi tempun tapahtuneen oikeasti! Puolustajien retoriikka oli mielenkiintoinen... Koska he ovat uskovia kristittyjä, ja uskovat Raamatusta kaiken, ei tuollainen tapahtuma ole mitenkään mahdoton. Raamatussa noidat muuttavat keppejä käärmeiksi, ja muitakin ihmeitä tapahtuu joko Saatanan tai Jumalan avustuksella. Joten tietenkin taikurilla on käytössään todellista taikuutta.
Uskomatonta, mutta tällaisten ihmisten tarvetta uskoa on lähes mahdotonta horjuttaa. Tämä kertonee hyvin paljon ihmisluonteesta, ja selittää myös sen, miten "rationaalisia nykyihmisiäkin" voivat höynäyttää erilaiset puoskarit ja ihmeparantajat, ja vieläpä rikastua. Tätä ihmeellisten tarinoiden uskottavuuden vyyhtiä lietsoo koko ajan uudet urbaanit legendat, jotka tapahtui aina kertojan tutun tutulle, tutulle, luotettavalle lähteelle tai jopa itselle. "X:n tilaisuudessa Afrikassa X:lle kasvoi puuttuva käsi! Sen näki 3000 ihmistä!" Tarinat ovat sitä ihmeellisempiä, mitä kauempana ne ovat tapahtuneet. Lähipiirissä sitten tapahtuukin jo hieman pienempiä ihmeitä, kuten flunssan tai hartiakivun paranemisia. Jos uskoo "hyviin ihmeisiin", niin miksei sitten "pahoihinkin"? Onhan Saatanakin pimeyden enkeleineen valppaana liikenteessä, ja etenkin lopunaikoina tekee paljonkin ihmeitä... Tämän lokeron täyttävät nykypäivän New Age taikurit ja muut viihdetaikurit (jotka eivät välttämättä edes väitä käyttävänsä taikuutta). Tällaista maailmankuvaa pönkittää jokainen ihmeellinen uutinen, se vain sijoitetaan oikeaan lokeroon: -riivaajista -Jumalasta... Entä: -ihmisestä?
Ei mitään uutta auringon alla. Entä miten suhtautua Raamatun ihmeisiin? Jatkokysymyksenä voisi esitää laajemmin: Miten uskoa muiden Pyhien Kirjojen ihmeisiin ja muihin myytteihin?
Esimerkiksi, jos Jeesus syntyi neitseellisesti, syntyikö myös Horus, Krishna, Buddha, Attis, Romulus, Herkules, Persaeus, Eskulapius, Dionysos, Qetzalcoatl, Mithra, Zoroaster, Osiris, Konfutse, Fo-Hi, Platon, Pythagoras, Ptolemaeus ja Väinämöinen neitseellisesti? Vai onko kyseessä vain universaali uskomus, että jumalaisen täytyy syntyä Hengestä, eikä inhimmillisesti? Siis: metafysiikkaa vai fysiikkaa? Symboliikkaa vai konkretiaa? Onko ihme vähempiarvoinen symbolisena, kuin konkreettisena?
Uskomatonta, mutta tällaisten ihmisten tarvetta uskoa on lähes mahdotonta horjuttaa. Tämä kertonee hyvin paljon ihmisluonteesta, ja selittää myös sen, miten "rationaalisia nykyihmisiäkin" voivat höynäyttää erilaiset puoskarit ja ihmeparantajat, ja vieläpä rikastua. Tätä ihmeellisten tarinoiden uskottavuuden vyyhtiä lietsoo koko ajan uudet urbaanit legendat, jotka tapahtui aina kertojan tutun tutulle, tutulle, luotettavalle lähteelle tai jopa itselle. "X:n tilaisuudessa Afrikassa X:lle kasvoi puuttuva käsi! Sen näki 3000 ihmistä!" Tarinat ovat sitä ihmeellisempiä, mitä kauempana ne ovat tapahtuneet. Lähipiirissä sitten tapahtuukin jo hieman pienempiä ihmeitä, kuten flunssan tai hartiakivun paranemisia. Jos uskoo "hyviin ihmeisiin", niin miksei sitten "pahoihinkin"? Onhan Saatanakin pimeyden enkeleineen valppaana liikenteessä, ja etenkin lopunaikoina tekee paljonkin ihmeitä... Tämän lokeron täyttävät nykypäivän New Age taikurit ja muut viihdetaikurit (jotka eivät välttämättä edes väitä käyttävänsä taikuutta). Tällaista maailmankuvaa pönkittää jokainen ihmeellinen uutinen, se vain sijoitetaan oikeaan lokeroon: -riivaajista -Jumalasta... Entä: -ihmisestä?
Ei mitään uutta auringon alla. Entä miten suhtautua Raamatun ihmeisiin? Jatkokysymyksenä voisi esitää laajemmin: Miten uskoa muiden Pyhien Kirjojen ihmeisiin ja muihin myytteihin?
Esimerkiksi, jos Jeesus syntyi neitseellisesti, syntyikö myös Horus, Krishna, Buddha, Attis, Romulus, Herkules, Persaeus, Eskulapius, Dionysos, Qetzalcoatl, Mithra, Zoroaster, Osiris, Konfutse, Fo-Hi, Platon, Pythagoras, Ptolemaeus ja Väinämöinen neitseellisesti? Vai onko kyseessä vain universaali uskomus, että jumalaisen täytyy syntyä Hengestä, eikä inhimmillisesti? Siis: metafysiikkaa vai fysiikkaa? Symboliikkaa vai konkretiaa? Onko ihme vähempiarvoinen symbolisena, kuin konkreettisena?
Jakaisin epäilijät karkeasti kahteen ryhmään: Ne jotka eivät usko ennen kuin näkevät, ja ne jotka eivät usko silmiään.
VastaaPoista...Vielä jää kuulemisen symboliikka molemmilla seurauksilla. Näkemisestä ja kuulemisesta irtoaakin jo melko laajat tutkimuskentät.
VastaaPoista