Muutamia jälleensyntymisoppiin liittyviä ajatuksia:
- Ihmisessä kuoleman jälkeen säilyvä osa on Henki. Sielu, eli persoona, on vain käyttöväline kuten ruumiskin ja se tuhoutuu yleensä kuolemassa aivojen myötä.
- Kuolemassa Hengen mukana jää jäljelle elämän "saldo", ei "tilitapahtumat". Seuraavaa elämää määrittävät tekijät ovat siis tässä saldossa. Muistot, eli tilitapahtumat tuhoutuvat Sielun myötä, eikä niillä varsinaisesti olekaan enää käyttöä.
- Jälleensyntymässä Henki, eli ihmisen jumalainen osa, syntyy edellisten elämien saldon mukaiseen ympäristöön ja saa sopivan ruumiin karman lain mukaisesti.
- Karman laki on syyn ja seurauksen laki: kukin saa tekojensa mukaan.
- Karman laki selittää oikeudenmukaisesti erilaiset ihmiskohtalot, maailma ei ole epäoikeudenmukainen tai mielivaltainen.
- Karman lain ymmärtämisen ei pitäisi aiheuttaa vihaa tai rakkaudettomuutta: "hän ansaitsee sairauden/köyhyyden/tms.", vaan rakkautta muita kohtaan.
- Ihmistä ei hyödytä vain suorittaa hyviä tekoja, jotta hän saisi hyviä hedelmiä teoistaan, koska karman laki toimii ajatusten mukaan. Itsekkäistä hyvistä teoista voi kyllä seurata materiaalista hyvää, mutta esimerkiksi onnellisuus ei ole taattu.
- Kukin kasvaa valitsemallaan tiellä omaan tahtiin. Jokainen on juuri sillä paikalla, missä hänen on edullisinta olla kasvunsa kannalta.
- Maailman ja olemisen tarkoitus on kasvu ja kehitys.
- Ongelmallista jälleensyntymisopissa on se, ettei siitä ole (yleisiä, tieteellisiä) todisteita, kuten ei muistakaan kuoleman jälkeisyyttä selittävistä opeista. Monet sanovat muistavansa jälkiä menneistä elämistä, ja kerrotaan selvistä todisteista edellisistä elämistä tai niiden muistoista.
- Opin vahvuus on sen loogisuus, vrt. esim. perinteinen kristillinen näkemys yhdestä elämästä, jossa ihmiselämä on ikäänkuin testi: otatko elämäsi aikana Jeesuksen vastaan vapahtajanasi, jotta pääsisit taivaaseen ja välttäisit helvetin. Moni elämä päättyy kuitenkin jo ennen syntymäänsä tai vähän sen jälkeen. Perinteinen selitys lasten automaattisesta pääsystä taivaaseen olisi taas epäreilu eloon jääviä kohtaan. Tällainen järjestelmä tukisi muutenkin lasten varhaisia kuolemia, koska lapsen kuolema olisi "taivasautomaatti". Kypsemmän ihmisen elämä on huomattavasti epävarmempi Jeesuksen vastaanottamisen kannalta. Olosuhteiden ja muiden tekijöiden perusteella ei voida olettaa, että yksi ihmiselämä olisi riittävä määrittämään yksilön ikuisuuden. Jos taas ajatellaan, että Jumala kyllä näkee jokaisen ihmisen elämättömätkin elämät ja toteutumattomat vaihtoehdot, häviää koko olemassaolosta mielekkyys, koska kaikki on jo ennalta nähty ja samalla hyväksytty. Myös Raamatusta löytyy perusteita täydelliselle predestinaatiolle savenvalaja-vertauksesta: toiset ruukut tehdään tuhottavaksi, toisia ei. Ruukuilla ei ole sanomista luojallensa joka tietää asiat paremmin.
- Jälleensyntymisoppi oikein ymmärrettynä johdattaa ihmisen entistä suurempaan vastuuseen: kun tuhoat esimerkiksi luontoa, tuhoat myös tulevaa elinympäristöäsi. Et voi jättää asioita taaksesi niiden tulematta vastaan.
- Ihmisessä kuoleman jälkeen säilyvä osa on Henki. Sielu, eli persoona, on vain käyttöväline kuten ruumiskin ja se tuhoutuu yleensä kuolemassa aivojen myötä.
- Kuolemassa Hengen mukana jää jäljelle elämän "saldo", ei "tilitapahtumat". Seuraavaa elämää määrittävät tekijät ovat siis tässä saldossa. Muistot, eli tilitapahtumat tuhoutuvat Sielun myötä, eikä niillä varsinaisesti olekaan enää käyttöä.
- Jälleensyntymässä Henki, eli ihmisen jumalainen osa, syntyy edellisten elämien saldon mukaiseen ympäristöön ja saa sopivan ruumiin karman lain mukaisesti.
- Karman laki on syyn ja seurauksen laki: kukin saa tekojensa mukaan.
- Karman laki selittää oikeudenmukaisesti erilaiset ihmiskohtalot, maailma ei ole epäoikeudenmukainen tai mielivaltainen.
- Karman lain ymmärtämisen ei pitäisi aiheuttaa vihaa tai rakkaudettomuutta: "hän ansaitsee sairauden/köyhyyden/tms.", vaan rakkautta muita kohtaan.
- Ihmistä ei hyödytä vain suorittaa hyviä tekoja, jotta hän saisi hyviä hedelmiä teoistaan, koska karman laki toimii ajatusten mukaan. Itsekkäistä hyvistä teoista voi kyllä seurata materiaalista hyvää, mutta esimerkiksi onnellisuus ei ole taattu.
- Kukin kasvaa valitsemallaan tiellä omaan tahtiin. Jokainen on juuri sillä paikalla, missä hänen on edullisinta olla kasvunsa kannalta.
- Maailman ja olemisen tarkoitus on kasvu ja kehitys.
- Ongelmallista jälleensyntymisopissa on se, ettei siitä ole (yleisiä, tieteellisiä) todisteita, kuten ei muistakaan kuoleman jälkeisyyttä selittävistä opeista. Monet sanovat muistavansa jälkiä menneistä elämistä, ja kerrotaan selvistä todisteista edellisistä elämistä tai niiden muistoista.
- Opin vahvuus on sen loogisuus, vrt. esim. perinteinen kristillinen näkemys yhdestä elämästä, jossa ihmiselämä on ikäänkuin testi: otatko elämäsi aikana Jeesuksen vastaan vapahtajanasi, jotta pääsisit taivaaseen ja välttäisit helvetin. Moni elämä päättyy kuitenkin jo ennen syntymäänsä tai vähän sen jälkeen. Perinteinen selitys lasten automaattisesta pääsystä taivaaseen olisi taas epäreilu eloon jääviä kohtaan. Tällainen järjestelmä tukisi muutenkin lasten varhaisia kuolemia, koska lapsen kuolema olisi "taivasautomaatti". Kypsemmän ihmisen elämä on huomattavasti epävarmempi Jeesuksen vastaanottamisen kannalta. Olosuhteiden ja muiden tekijöiden perusteella ei voida olettaa, että yksi ihmiselämä olisi riittävä määrittämään yksilön ikuisuuden. Jos taas ajatellaan, että Jumala kyllä näkee jokaisen ihmisen elämättömätkin elämät ja toteutumattomat vaihtoehdot, häviää koko olemassaolosta mielekkyys, koska kaikki on jo ennalta nähty ja samalla hyväksytty. Myös Raamatusta löytyy perusteita täydelliselle predestinaatiolle savenvalaja-vertauksesta: toiset ruukut tehdään tuhottavaksi, toisia ei. Ruukuilla ei ole sanomista luojallensa joka tietää asiat paremmin.
- Jälleensyntymisoppi oikein ymmärrettynä johdattaa ihmisen entistä suurempaan vastuuseen: kun tuhoat esimerkiksi luontoa, tuhoat myös tulevaa elinympäristöäsi. Et voi jättää asioita taaksesi niiden tulematta vastaan.
Jos aloitamme tutkimusretken Uuden aikakauden liikkeen sekä itämaisten uskontojen peruskäsityksistä, on se hyvä aloittaa jälleensyntymisestä. Tämä oppi on taustalla lähes kaikessa Uuden aikakauden opetuksessa ja se on myös itämaisen maailmankuvan, hindulaisuuden ja buddhalaisuuden perususkomus. Sen yleisyydestä on arvioitu, että länsimaissa ihmisistä n. 25 % uskoo siihen, mutta Intiassa ja muissa Aasian maissa, joista oppi on peräisin, on luku paljon suurempi. Siellä, lähinnä Intiassa ja muissa Aasian maissa, jälleensyntymistä on opetettu perusteellisesti jo ainakin 2000 vuoden ajan, ja ilmeisesti se tuli yleisesti hyväksytyksi n. 300 e.Kr., ei juuri sitä ennen.
VastaaPoistaJälleensyntymiskäsitys perustuu siihen, että meidän elämämme uskotaan olevan jatkuvaa kiertokulkua. Sen uskotaan olevan jatkuvaa kiertokulkua, niin että jokainen syntyy maan päälle yhä uudelleen ja uudelleen ja saa uuden ruumiillistuman aina sen mukaan, miten hän on elänyt entisessä elämässään. Kaikki se paha, mitä meille tänään tapahtuu, pitäisi olla seurausta aikaisemmista tapahtumista ja siitä, että joudumme nyt niittämään sitä, mitä aiemmin olemme kylväneet. Vain jos koemme valaistumisen ja vapaudumme kiertokulusta, saavutamme mokshan, ei tämä kiertokulku jatku ikuisesti. (Länsimaisessa käsityksessä ei painoteta mokshan saavuttamista. Sensijaan täällä jälleensyntyminen nähdään myönteisessä valossa; lähinnä mahdollisuutena kehittyä ja kasvaa henkisesti. Sillä ei ole samanlaista negatiivista sävyä kuin idässä on.)
Mutta mitä ajatella jälleensyntymisestä; onko se todella totta vai ei, ja kannattaako siihen uskoa?
http://www.jariiivanainen.net/jalleensyntyminen.html
http://koti.phnet.fi/petripaavola/jalleensyntyminentottavaitarua.html
Terve, man with desire.
VastaaPoistaKuten mainittu, jälleensyntymisoppeja ja niiden vivahteita on lukemattomia. Itse en edusta mitään uskontoa, vaan esitän blogissani asioita omasta maailmankatsomuksestani käsin. Olen samaa mieltä monien linkeissä esitettyjen kritiikkien kanssa, mutta toisaalta esitetyt kritiikit & niiden virheellisyys ovat paikoin helposti osoitettavissa (omasta näkemyksestäni käsin). Itse pidän hengelliseltä kannalta "yksi elämä"-näkemystä jälleensyntymää huomattavasti ongelmallisempana.
Uskoi miten vain, niin lienee viisainta keskittyä nykyhetkeen, kun laskea elämäänsä tuonpuoleisten toiveiden varaan.