Haluatko tulla hulluksi? Mieti ikuisuutta. Käsittelen muutamia aiheita ikuisuuden kannalta.
Onko ihminen ikuinen? Ei. Mikään, millä on alku, ei ole ikuinen. Tarkoitan ihmisellä sielu-henki-ruumis-yhdistelmää. Voidaan varmasti tietää, että ihminen syntyy, elää ja kuolee. Ihmisellä on alku ja loppu. Jos uskomme jälleensyntymiseen, on silloinkin yleensä henki ainoa komponentti, joka jatkaa kuoleman jälkeen. Ihmislaji ei ole ikuinen, ihmislajilla on alkunsa tieteen mukaan. Sitä, missä kohtaa tarkalleen ihmisestä tuli ihminen, ei voida tietää. Kyse on sovituista käsitteistä.
Ihmisessä olevan jumalaisen osan, Hengen, voidaan ajatella olevan ikuinen. Jos Jumala on ikuinen, ja hänen Henki on ihmisessä, on osa ihmisestä ikuinen. Sillä ei olisi alkua eikä loppua. Tästä seuraa paradokseja. Jos Jumala (ja siten ihmisen henki) on ikuinen, mikä antaa kaikelle mielekkyyden, jos juuri aika, ja katoavaisuus antaa arvon?
Ikuisuus on hankala idea. Jos ajatellaan mitä tahansa todennäköisyyttä, se toteutuu ikuisuuden aikana jossain vaiheessa. Evoluution vastustajat väittävät, että meidän maailmamme syntymisen todennäköisyys on liian pieni, jotta se voisi toteutua. Mutta, jos aikajanana (eli janaa ei ole, koska jakso on loputon) on ikuisuus, loppumattomat maailmojen synnyt, tuhoutumiset ja kombinaatiot, on ennemminkin varma fakta, että juuri tämä maailma on juuri tässä. Itseasiassa ikuisuudessa tämä sama maailma tulisi (jos ajatellaan, ettei tässä universumissa ole mitään motivaatiota, vaan ainoastaan sattumia) toistumaan loputtomia kertoja juuri samanlaisena. Sen lisäksi, että aavistuksen erilaisia kombinaatioita ilmestyisi loputon määrä. Puhumattakaan täysin erilaisista mahdollisuuksista.
Todennäköisyys ja ikuisuus: mieletön yhdistelmä perustella mitään muuta, kuin että tietysti tämä maailma on olemassa, sehän on itsestään selvyys! Sen on pakko olla olemassa. Se on ollut, ja tulee olemaan äärettömiä kertoja.
Jos universumissa on suunnittelija, ei tietenkään ole syytä toistaa samoja asioita ikuisesti. Jos suunnitelmana on kasvu ja kehitys, joka näyttäisi olevan totta aineen maailmassa, miksei siis hengenkin maailmassa, olisi tietysti oltava järjestelmä, jonka avulla kehitys toimii ilman sattuman "sekoilua". Tässä vaiheessa voidaan puhua tämän hetken ainutlaatuisuudesta ja arvosta: jos tämä kaikkeus kulkee, vaikka onkin ikuinen, johonkin suuntaa, suunnitelman mukaan, on tämä hetki ainutlaatuinen: se ei toistu enää ikinä. Aiheesta versoisi asiaa ikuisesti, joten jätetään tähän tällä kertaa...
Onko ihminen ikuinen? Ei. Mikään, millä on alku, ei ole ikuinen. Tarkoitan ihmisellä sielu-henki-ruumis-yhdistelmää. Voidaan varmasti tietää, että ihminen syntyy, elää ja kuolee. Ihmisellä on alku ja loppu. Jos uskomme jälleensyntymiseen, on silloinkin yleensä henki ainoa komponentti, joka jatkaa kuoleman jälkeen. Ihmislaji ei ole ikuinen, ihmislajilla on alkunsa tieteen mukaan. Sitä, missä kohtaa tarkalleen ihmisestä tuli ihminen, ei voida tietää. Kyse on sovituista käsitteistä.
Ihmisessä olevan jumalaisen osan, Hengen, voidaan ajatella olevan ikuinen. Jos Jumala on ikuinen, ja hänen Henki on ihmisessä, on osa ihmisestä ikuinen. Sillä ei olisi alkua eikä loppua. Tästä seuraa paradokseja. Jos Jumala (ja siten ihmisen henki) on ikuinen, mikä antaa kaikelle mielekkyyden, jos juuri aika, ja katoavaisuus antaa arvon?
Ikuisuus on hankala idea. Jos ajatellaan mitä tahansa todennäköisyyttä, se toteutuu ikuisuuden aikana jossain vaiheessa. Evoluution vastustajat väittävät, että meidän maailmamme syntymisen todennäköisyys on liian pieni, jotta se voisi toteutua. Mutta, jos aikajanana (eli janaa ei ole, koska jakso on loputon) on ikuisuus, loppumattomat maailmojen synnyt, tuhoutumiset ja kombinaatiot, on ennemminkin varma fakta, että juuri tämä maailma on juuri tässä. Itseasiassa ikuisuudessa tämä sama maailma tulisi (jos ajatellaan, ettei tässä universumissa ole mitään motivaatiota, vaan ainoastaan sattumia) toistumaan loputtomia kertoja juuri samanlaisena. Sen lisäksi, että aavistuksen erilaisia kombinaatioita ilmestyisi loputon määrä. Puhumattakaan täysin erilaisista mahdollisuuksista.
Todennäköisyys ja ikuisuus: mieletön yhdistelmä perustella mitään muuta, kuin että tietysti tämä maailma on olemassa, sehän on itsestään selvyys! Sen on pakko olla olemassa. Se on ollut, ja tulee olemaan äärettömiä kertoja.
Jos universumissa on suunnittelija, ei tietenkään ole syytä toistaa samoja asioita ikuisesti. Jos suunnitelmana on kasvu ja kehitys, joka näyttäisi olevan totta aineen maailmassa, miksei siis hengenkin maailmassa, olisi tietysti oltava järjestelmä, jonka avulla kehitys toimii ilman sattuman "sekoilua". Tässä vaiheessa voidaan puhua tämän hetken ainutlaatuisuudesta ja arvosta: jos tämä kaikkeus kulkee, vaikka onkin ikuinen, johonkin suuntaa, suunnitelman mukaan, on tämä hetki ainutlaatuinen: se ei toistu enää ikinä. Aiheesta versoisi asiaa ikuisesti, joten jätetään tähän tällä kertaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti