Yleensä tieteellä tarkoitetaan tapaa hahmottaa yhteisesti hyväksyttyä, objektiivisena pidettävää tietoa. Tiede toimii parhaiten selvitettäessä materiaalisen maailman toimintaa. Toisaalla uskonto operoi tieteen kannalta irrationaalisten asioiden maaperällä, vastaten ontologisiin kysymyksiin, kuten yksilön olemassaolon tarkoitukseen. Tällaisiin kysymyksiin materialistinen tiede ei ota kantaa. Tieteen ja uskonnon välimaastoon sijoittuu taide ja filosofia.
Todellisuuden hahmottamisen metodien välillä näyttäisi vallitsevan syvään uurtunut ristiriita. On tietenkin uskovia tiedemiehiä ja ihmisiä, jotka ajattelevat tieteen kertovan totuuksia vain tiettyyn pisteeseen asti, josta uskonto jatkaa. Kuitenkin viimeaikoina juopa maailmankatsomuksien välillä näyttäisi leventyneen; uskovaiset ovat alkaneet irtisanotua tieteellisesti hyväksytyistä totuuksista, kuten evoluutioteoriasta ja päinvastoin. Tiedeyhteisössä ateistinen materialismi on aloittanut oman ristiretkensä uskontoa vastaan. Vaakakuppi tieteen ja uskonnon välisessä taistelussa on painunut viimeisten satojen vuosien aikana päinvastaiseen suuntaan. Tiede kostaa kärsimänsä noitavainot uskonnolle hyökkäämällä uskontoa vastaan kylmien tosiasioiden asein hylkäämällä kaiken tieteen ulkopuolelle jäävän tiedon.
Modernin murroksen ihmisten maailmankatsomuksissa aiheutti uskontotieteen syntyminen. Aiemmin lähetyssaarnaajat olivat vain vieneet omaa uskontoaan, mutta hiljalleen kiinnostus muita uskontoja kohtaan heräsi. Tästä mielenkiintoisena huomiona sekä Vapaa-ajattelijoiden, että Teosofia.net:in sivuille linkitetty Aaltosen Miksi en ole kristitty? -artikkeli. Uskontotiede voi inspiroida moniin näkemyksiin: uskontojen samankaltaisuuden huomaaminen voi antaa tukea materialistiseen suuntaan, muodostaen teorian uskontojen kehittymisestä ihmisten kulttuuristen ja evolutiivisten tarpeiden mukaan. Toisaalta uskontotiede voi antaa toisenlaisen inspiraation: koska uskonnoissa vaikuttaa olevan niin paljon olennaisesti samaa ainesta, näyttäisi kaikki kertovan samasta asiasta erilaisilla tavoilla. Lopputuloksena voi syntyä myös hämmennys, jolloin kiinnostus kaikkea ontologiaan liittyvää kohtaan häviää. Näin siis neutraali uskontotiede voi tukea ateismia, agnostismia tai teismiä samoilla havannoilla.
Tavallinen länsimainen ihminen on ajautunut ristiriitaisten kysymysten pariin. Uskonto on jäänyt taka-alalle muuntuen osaksi kulttuuria, tiede raivaa yhteisen tiedon alaa tehden yhä suurempia, mutta ontologisesti myös turhempia keksintöjä. Ihmisen intuitiivinen tarve löytää syvempää henkistä sisältöä elämästä tukahtuu helposti, ja ihminen tyytyy - henkisessä mielessä - harmaaseen arkeen. Kaikesta huolimatta nopeasti kasvanut tieto ja ihmisen järki hakee totuutta ja ihmisen intuitio etsii olemassaolonsa tarkoitusta. Esitän seuraavaksi totuuden etsintää varten salatieteellisen menetelmän, joka on metodologinen synteesi edellisistä näkemyksistä. Tarkoituksenani ei ole tarjota okkultismia vastaukseksi yllä mainitulle "tavalliselle länsimaiselle ihmiselle".
Salatiede tarkoittaa ihmisen henkilökohtaista Suurta Työtä, subjektiivista tiedettä. Julkinen, objektiivinen tiede, tuottaa metodiensa ja sääntöjensä mukaan tietoa kaikille. Tieto pitää paikkaansa, kunnes toisin todistetaan. Salatieteilijän tavoitteena on ennemminkin henkilökohtaisen maailmankuvan rakentaminen siten, että se vastaa parhaiten totuutta. Salatieteilijän työkaluina on pitkä uskontojen, tieteiden, filosofioiden ja salatieteilijöiden saavuttaman tiedon ketju ja työstettävänä materiaalina tutkijan oma intuitio, järki, viisaus ja ylipäänsä koko hänen elämänsä. Salatieteilijöillä ei siis ole mitään yhteistä kaikille todistettua tietoa tai auktoriteettia, joka pitäisi tai ylipäätään voitaisi löytää ilman omaa prosessia. Kun yleisessä tieteessä tehdään tutkimus, se arvioidaan tiedeyhteisössä ja jos se hyväksytään, se julkaistaan maallikoille tietona. Tällainen menettely on täysin päinvastainen salatieteen metodogialle. Salatieteessä on monesti korostettu, ettei mitään eikä kenenkään sanomaa pidä uskoa ilman, että asia koetellaan ja ymmärretään henkilökohtaisesti.
Salatieteilijän vastuu on suuri. Verrattuna eksoteerisen tieteen tutkijan etiikkaan kyse on jälleen äärimmäisestä vastuusta itselle. Tiedon edetessä vastuu kasvaa ja erehdyksistä maksettava hinta nousee kaiken aikaa suuremmaksi. Itsekkyys ei voi tulla kyseeseen edes alussa. Itsekkäälle mustalle polulle hairahtuminen (tai tarkoituksella astuminen) siirtää ihmisen väistämättä vakavampaan tilaan kuin missä hän oli ennen tielle astumista. Pienenkin Työssä tehdyn virheen korjaaminen voi vaatia pitkän ajan korjata.
Esoteeriset järjestöt eivät ole ikinä harrastaneet jäsenhankintaa, koska salatiede sopii valmiuksien ja kiinnostuksen takia vain harvoille. Historiassa käytännön salaamiselle on ollut suurena syynä hengenvaara. Nykyisin salatieteellisiä tekstejä on kaikkien kiinnostuneiden saatavilla julkisesti. Modernilla ajalla "asia salaa itsensä", ei enää kenenkään hengenvaaran takia, vaan pitkälti aiemmin esittämieni syiden takia.
Entä yleinen ennakkokäsitys salatieteistä: yrittävätkö salatieteilijät edelleen harrastaa telepatiaa, muuttaa rautaa kullaksi yms? Vastaan oman näkemykseni mukaan. Koska henki hallitsee ainetta, on aine pelkistetysti hengen symboli. Siten siis kaikki uskonnollinen, filosofinen tai tieteellinen kuvasto toimii symbolein, kuten numeroin, kuvin ja sanoin. Mielestäni on harhaanjohtavaa keskittyä materiaan vaikuttamiseen salatieteellisin metodein, kun eksoteerinen tiede tekee sitä jo koko länsimaisen älymystön ja resurssien tukemana. Täten myös pyhien kirjojen, kuten Raamatun tapahtumien tutkiminen nimenomaan allegorioiden ja symbolien kautta on nykyihmisen kannalta hedelmällisempää, kuin vaivata päätään vetten päällä kävelemisillä tms. tempuilla. Allegoria veden (=alemman henkimaailman) päällä kävelemisestä on salatieteellisesti täysin erilainen todiste, kuin nykyisten ihmeiden etsijöiden lapsenomainen uskon pönkittäminen mestarinsa ihmeteoilla. Allegorioiden kirjaimellinen tulkinta on muutenkin omiaan karkoittamaan älyllisesti rehellistä nyky-ihmistä. Sama pätee mielestäni muihin salatieteeseen yleisesti liitettyihin osa-alueisiin, kuten tarotiin tai astrologiaan. Niissä jos missään on kyse symboleista, joita löytyy kaikista uskonnoista. Horoskoopeilla yms. ei ole siten mitään tekemistä näiden asioiden todellisen olemuksen kanssa.
Salatiede on yleisellä tasolla jakautunut länsimaiseen kristillispohjaiseen ja itämaiseen buddhalaispohjaiseen suuntaukseen. Toki lännessä on nykyisin paljon myös kristillisen tradition kieltäviä, ei-itämaisia suuntauksia. Itsensä käännyttäminen vieraisiin traditioihin ei ole mielestäni tarpeellista. Syntymämme ei omasta näkökulmastani katsoen ole sattumanvaraista vaan luulen, että ihmiset syntyvät pääosin juuri siihen kulttuuriperimään, johon on tarkoituskin. Siksi pääpainon tulisi olla oman järjestelmän puhdistamisessa. Toki lännessä ateistisen kasvatuksen saanut voi kokea luontevampana alkaa kehittyä itämaisessa traditiossa, ja päätös voi olla täysin oikea. Kuitenkin ainainen haikailu "muualla olevan paremman perään" on mielestäni naiivia. Tällä en tietenkään tarkoita, etteikö kaikkia järjestelmiä pitäisi ehdottomasti tutkia.
Koska okkultismista löytyy paljon toisistaan poikkeavia käsityksiä erilaisin painotuksin, korostan, että tässä on vain yksi lyhyt näkökulma aiheesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti