Igne natura renovatur integra – luonto puhdistuu tulen kautta. Tämä INRI:stä johdettu alkemistinen lause johdattaa tutkijansa perustavaa laatua olevan asian äärelle. On kyse pyhityksestä. Luultavasti kaikki uskonnot ovat käsitelleet jollain tavalla tulen ja puhdistumisen yhteyttä. Aurinko on symbolisesti Logoksen ruumis. Auringon suhde planeettaamme kuvaa tulen symboliikkaa erinomaisesti: suhde siihen on elämän ja kuoleman kysymys. Tuli kytkeytyy aiemmin käsittelemääni alfaan ja omegaan mielenkiintoisella tavalla[1]. Alfan ja omegan luova ja tuhoava aspekti liittyvät yhteen Kristuksessa samoin kuin tulen aspekti toimii Pyhässä Hengessä. Lienee turha erikseen mainita, että ne ovat sama asia.
Ihminen ei saa kuollessaan mitään, mitä hänellä ei ole eläessään. Niinpä ihminen kokee eläessään eriasteisia helvettejä, kiirastulia sekä Pyhän Hengen kosketuksia[2]. Helvetin tuli on yhtä ikuinen kuin Pyhä Henki koska ne ovat sama asia. Helvetti ja taivas ovat yhtä ikuisia kuin luonnon kiertokulku. Samoin helvetin polttama lika on yhtä ikuisesti tuhottu kuin Pyhässä Hengessä puhdistettu olemus on puhdistunut. Tuli on täydellisen pyhä, oikeudenmukainen ja armollinen[3].
Jumalallisen[4] ja eläimellisen[5] luonnon jakavalla ristillä ihminen kokee tulen joko helvettinä tai Pyhänä Henkenä[6]. Ihmisen eläimelliselle luonnolle tuli on helvetti. Kuolemassa materiaaliseen maailmaan kiinnittynyt sielu ei halua irtautua maallisesta todellisuudesta, koska elämässä luodut sidokset pitävät häntä kiinni kuolleessa materiassa. Eläimelliseen luontoon kiinnittynyt sielu tuhoutuu helvetissä ruumiin mukana[7]. Tämän lisäksi hänen todellisin minä eli Henki pysyy pitkitetysti kiinnittyneenä alaspäin vetävässä eläimellisessä luonnossa, vaikka sen luontainen vetovoima vetää sitä ylös taivaaseen. Lopulta tuli polttaa ajallisen kuonan paljastaen Hengen ikuisen ytimen, joka vapautuu raskaasta ankkuristaan ja pääsee irtautumaan. Hengellisessä mielessä edistynyt ihminen kokee kuolemassa tilanteen päinvastoin: koska hänen katseensa on jo kiinnittynyt ikuisiin, kokee hän polttavan tulen vapauttavana. Hänen sielunsa irrottaa vaivattomasti otteensa kuolleesta ruumiista, koska hänen Henkensä irtautuu materiaalisista sidoksista väkivallattomasti. Hengellisen ihmisen sielusta sulautuu enin osa Henkeen, kun taas maallisesta sielusta sulautuu enin osa katoavaan ruumiiseen[8].
Pyhässä ja vähemmän pyhässä ihmisessä lika palaa samalla tavalla, ero on vain siinä miten asia koetaan. Tässä mielessä voidaan puhua gnosiksesta eli pelastavasta tiedosta tai evankeliumista. Vajavainenkin ihminen voi Taivasten Valtakunnasta käsin olla jo perillä, vaikka matkaa pyhityksen loppuun viemiseksi voi olla paljon jäljellä. Uudestisyntynyt ihminen löytää kuolemattomuuden ikuisen Henkensä kautta. Pyhän Hengen tulen sytyttyä uudestisyntyneessä nopeutuu pyhitys huomattavasti, koska kuonaa palaa sitä nopeammin mitä enemmän Henki saa tilaa eläimelliseltä luonnolta. Asia toimii myös päinvastoin. Jos ihminen ruokkii eläimellistä puoltaan, on sillä vastaavasti tukahduttava vaikutus Hengen tulen kannalta. Kerran sytytetty tulikin voidaan tukahduttaa. Armo on kuitenkin siinä, että Hengen kannalta aika ei ole ongelma. On toki traagista kun monadi unohtaa mistä on tulossa ja mihin menossa pitkittäen siten omansa lisäksi kokonaisuuden kärsimystä.
______________
[1] Hänen päänsä ja hiuksensa hohtivat valkoisina kuin valkoinen villa, kuin lumi, ja hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit. –Ilm 1:14
[2] Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. –Apt 2:3
[3] Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikään kuin tulen läpi. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? -1. Kor 3:11-16
[4] Ylempi kolminaisuus
[5] Alempi kolminaisuus
[6] sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli. –Hepr 12:29
[7] Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. –Matt 10:28
[8] Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta. Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset. Ja niin kuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva. -1. Kor 15:47-49
Ihminen ei saa kuollessaan mitään, mitä hänellä ei ole eläessään. Niinpä ihminen kokee eläessään eriasteisia helvettejä, kiirastulia sekä Pyhän Hengen kosketuksia[2]. Helvetin tuli on yhtä ikuinen kuin Pyhä Henki koska ne ovat sama asia. Helvetti ja taivas ovat yhtä ikuisia kuin luonnon kiertokulku. Samoin helvetin polttama lika on yhtä ikuisesti tuhottu kuin Pyhässä Hengessä puhdistettu olemus on puhdistunut. Tuli on täydellisen pyhä, oikeudenmukainen ja armollinen[3].
Jumalallisen[4] ja eläimellisen[5] luonnon jakavalla ristillä ihminen kokee tulen joko helvettinä tai Pyhänä Henkenä[6]. Ihmisen eläimelliselle luonnolle tuli on helvetti. Kuolemassa materiaaliseen maailmaan kiinnittynyt sielu ei halua irtautua maallisesta todellisuudesta, koska elämässä luodut sidokset pitävät häntä kiinni kuolleessa materiassa. Eläimelliseen luontoon kiinnittynyt sielu tuhoutuu helvetissä ruumiin mukana[7]. Tämän lisäksi hänen todellisin minä eli Henki pysyy pitkitetysti kiinnittyneenä alaspäin vetävässä eläimellisessä luonnossa, vaikka sen luontainen vetovoima vetää sitä ylös taivaaseen. Lopulta tuli polttaa ajallisen kuonan paljastaen Hengen ikuisen ytimen, joka vapautuu raskaasta ankkuristaan ja pääsee irtautumaan. Hengellisessä mielessä edistynyt ihminen kokee kuolemassa tilanteen päinvastoin: koska hänen katseensa on jo kiinnittynyt ikuisiin, kokee hän polttavan tulen vapauttavana. Hänen sielunsa irrottaa vaivattomasti otteensa kuolleesta ruumiista, koska hänen Henkensä irtautuu materiaalisista sidoksista väkivallattomasti. Hengellisen ihmisen sielusta sulautuu enin osa Henkeen, kun taas maallisesta sielusta sulautuu enin osa katoavaan ruumiiseen[8].
Pyhässä ja vähemmän pyhässä ihmisessä lika palaa samalla tavalla, ero on vain siinä miten asia koetaan. Tässä mielessä voidaan puhua gnosiksesta eli pelastavasta tiedosta tai evankeliumista. Vajavainenkin ihminen voi Taivasten Valtakunnasta käsin olla jo perillä, vaikka matkaa pyhityksen loppuun viemiseksi voi olla paljon jäljellä. Uudestisyntynyt ihminen löytää kuolemattomuuden ikuisen Henkensä kautta. Pyhän Hengen tulen sytyttyä uudestisyntyneessä nopeutuu pyhitys huomattavasti, koska kuonaa palaa sitä nopeammin mitä enemmän Henki saa tilaa eläimelliseltä luonnolta. Asia toimii myös päinvastoin. Jos ihminen ruokkii eläimellistä puoltaan, on sillä vastaavasti tukahduttava vaikutus Hengen tulen kannalta. Kerran sytytetty tulikin voidaan tukahduttaa. Armo on kuitenkin siinä, että Hengen kannalta aika ei ole ongelma. On toki traagista kun monadi unohtaa mistä on tulossa ja mihin menossa pitkittäen siten omansa lisäksi kokonaisuuden kärsimystä.
______________
[1] Hänen päänsä ja hiuksensa hohtivat valkoisina kuin valkoinen villa, kuin lumi, ja hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit. –Ilm 1:14
[2] Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. –Apt 2:3
[3] Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikään kuin tulen läpi. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? -1. Kor 3:11-16
[4] Ylempi kolminaisuus
[5] Alempi kolminaisuus
[6] sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli. –Hepr 12:29
[7] Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. –Matt 10:28
[8] Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta. Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset. Ja niin kuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva. -1. Kor 15:47-49
Malakia 4
VastaaPoista