Viktor Klimenkon tulkinta virrestä 77 - Käy yrttitarhasta polku [1].
Pääsiäinen on Kristuksen kärsimyksen ja ylösnousemuksen muistamisen aikaa. Pääsiäinen voi kuitenkin jäädä ulkokohtaiseksi ja hengellisesti yksiulotteiseksi ajaksi ajateltaessa passionäytelmää perinteisesti historiallisen Jeesuksen kärsimyksen kautta. On melko tavallista, että pääsiäisen ajan tapahtumiin eläydytään vain Jumalan tappajan tai pettäjän roolissa. Tämä on hyödyllistä, mutta itse korostaisin imitatio Christi-näkökulmaa kristitylle hyödyllisempänä. Tällä en tarkoita perinteistä eläytymistä Jeesuksen kärsimyksiin, vaan laajennetusti eläytymistä Kristukseen (Pyhän Hengen kautta) meissä kaikissa. Viitteenä oleva perinteinen virsi ja pääsiäisen sanoma pitäisikin muistaa kolmea kautta: Kristus Jeesuksessa - Kristus muissa - Kristus minussa[2].
Näiden kolmen näkökulman kautta ymmärrämme aidosti inhimmillisen kärsimyksen sekä jumalallisen olemuksemme ykseyden. Ymmärtäen Kristuksen olemuksen kaikkialla voimme oppia olemaan tuomitsematta, ja pikkuhiljaa sietämisen ja hyväksymisen kautta opimme rakastamaan toisiamme tullen Kristuksen kaltaisiksi. Toisille lähimmäisen arvon tunteminen on haaste, mutta samoin oman itsemme arvon tunteminen on jollekin toiselle vaikeaa. Vaikeaa voi olla myös ymmärtää Jumalan ymmärtävän omat tuskamme. Ristin työn läpikäymisessä saamme rauhan olemassaolon perustaviin kysymyksiin, ja avaimet ihmisyyden koulun läpäisemiseen. Havaitsemme että Tiellä on muitakin ristin kantajia, kullakin risti on vain erilainen.
On myös syytä muistaa, ettei Jeesuksen ristinkuolema ole mikään ulkokohtainen tapahtuma, vaan jokainen Tietä kulkeva ennemmin tai myöhemmin "kulkee yrttitarhasta Golgatalle, kuolee ristillä ja nousee kolmantena päivänä ylös"[3].
Valaisevaa pääsiäistä!
_________________
[1] Virren 77 sanat Evl.fi sivuilla.
Pääsiäinen on Kristuksen kärsimyksen ja ylösnousemuksen muistamisen aikaa. Pääsiäinen voi kuitenkin jäädä ulkokohtaiseksi ja hengellisesti yksiulotteiseksi ajaksi ajateltaessa passionäytelmää perinteisesti historiallisen Jeesuksen kärsimyksen kautta. On melko tavallista, että pääsiäisen ajan tapahtumiin eläydytään vain Jumalan tappajan tai pettäjän roolissa. Tämä on hyödyllistä, mutta itse korostaisin imitatio Christi-näkökulmaa kristitylle hyödyllisempänä. Tällä en tarkoita perinteistä eläytymistä Jeesuksen kärsimyksiin, vaan laajennetusti eläytymistä Kristukseen (Pyhän Hengen kautta) meissä kaikissa. Viitteenä oleva perinteinen virsi ja pääsiäisen sanoma pitäisikin muistaa kolmea kautta: Kristus Jeesuksessa - Kristus muissa - Kristus minussa[2].
Näiden kolmen näkökulman kautta ymmärrämme aidosti inhimmillisen kärsimyksen sekä jumalallisen olemuksemme ykseyden. Ymmärtäen Kristuksen olemuksen kaikkialla voimme oppia olemaan tuomitsematta, ja pikkuhiljaa sietämisen ja hyväksymisen kautta opimme rakastamaan toisiamme tullen Kristuksen kaltaisiksi. Toisille lähimmäisen arvon tunteminen on haaste, mutta samoin oman itsemme arvon tunteminen on jollekin toiselle vaikeaa. Vaikeaa voi olla myös ymmärtää Jumalan ymmärtävän omat tuskamme. Ristin työn läpikäymisessä saamme rauhan olemassaolon perustaviin kysymyksiin, ja avaimet ihmisyyden koulun läpäisemiseen. Havaitsemme että Tiellä on muitakin ristin kantajia, kullakin risti on vain erilainen.
On myös syytä muistaa, ettei Jeesuksen ristinkuolema ole mikään ulkokohtainen tapahtuma, vaan jokainen Tietä kulkeva ennemmin tai myöhemmin "kulkee yrttitarhasta Golgatalle, kuolee ristillä ja nousee kolmantena päivänä ylös"[3].
Valaisevaa pääsiäistä!
_________________
[1] Virren 77 sanat Evl.fi sivuilla.
Mielenkiintoinen alaviite: Viktor Klimenko kauhuelokuvassa -mitä sanovat uskovaiset?
[2] Samaistumisperspektiivit näissä ovat: Jumalan kolminaisuudessa Poika, itsessä ja toisessa ihmisessä Pyhä Henki enemmän tai vähemmän aktualisoituneena. Mitä aktualisoituneempi Kristus meissä on, sitä helpommin näemme Kristuksen muissa, oli heidän olotilansa miten karkea tahansa.
[3] Esitin asian hieman tarkemmin tekstissä Sovitus.
[2] Samaistumisperspektiivit näissä ovat: Jumalan kolminaisuudessa Poika, itsessä ja toisessa ihmisessä Pyhä Henki enemmän tai vähemmän aktualisoituneena. Mitä aktualisoituneempi Kristus meissä on, sitä helpommin näemme Kristuksen muissa, oli heidän olotilansa miten karkea tahansa.
[3] Esitin asian hieman tarkemmin tekstissä Sovitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti