29.1.2010

Rakkaus ja viha

Kaikkien uskontojen ydin on lopulta yksinkertainen. Mitä tarkemmin uskonkappaleissa mennään yksityiskohtiin, sitä enemmän syntyy erimielisyyttä. Niin ei tarvitsisi olla, mutta taustalla vaikuttaa ihmisen sosiaalipsykologiset vaikuttimet. Vaikuttimien avulla määritellään, keitä ovat ”me”, joita kohtaan tunnetaan rakkautta ja keitä ovat ”ne muut”, joihin kohdistetaan vihaa. Opillisen erottelun äärimmäisenä ilmentymänä on fyysinen väkivalta. Ryhmädynamiikka luo yhtenäisyyttä, joka katoaa yksilön erottautuessa ryhmästä ja toimiessaan yksilönä. Yksittäiset näkemykset opinkappaleista poikkeavat oman ryhmän sisällä toisistaan. Kristillisessä Suomessa moni tunnistaa Jeesuksen opetukset vihasta ja rakkaudesta, mutta harva käsittää opetukset kokonaisuutena tai yrittää toteuttaa niitä. Uskonnoissa on ongelmana se, että suuri osa uskovista on ihastunut pikemminkin konservatismiin kuin uskontonsa perimmäiseen ajatukseen. Tämä selittää sen, miten kristitty voi olla rasisti ilman, että näkee asetelmaa ristiriitaisena. Pidemmän päälle uskonto ylittää ideologian, jolloin kompromissien teko ideologiassa estää tavoitteeseen pääsyn. Esitän seuraavaksi Jeesuksen opetuksen vihasta ja rakkaudesta ideologisesti mahdollisimman puhtaasti. Vaikka asia on mitä vaikein, on tosiasioiden myöntäminen ja ymmärtäminen jo merkittävä askel eteenpäin.

Jeesuksen oppi on tiivistettynä yksinkertaisessa rakkauden kaksoiskäskyssä[1]. Tämäkin voidaan ymmärtää väärin supistamalla lähimmäisen käsite niin kuin se arkiajattelussa ymmärretään. Jeesus kuitenkin laajensi lähimmäisen tarkoittamaan kaikkia, myös vihamiehiä[2]. Ajatus vihasta rinnastuu konkreettiseen murhaan[3]. Elävätkö kristityt näin? On helppoa nähdä kristittyjen elävän juuri päinvastoin, kuin mitä heidän mestarinsa halusi. Vihan kieltoa saattavat hämätä muutamat myönnytyksiksi ymmärretyt kohdat. Käsittelen niistä tässä muutaman. Efesolaiskirjeen 4. luku[4] tuntuu monien mielestä hyväksyvän vihastumisen. Heti perään kuitenkin kielletään tekemästä syntiä, joten asia voidaan tulkita seuraavasti: ”Vihan tunteen nousulle ette ehkä mahda mitään, mutta älkää kohdentako sitä. Jos vihanne kohdentuu, pyrkikää siitä mahdollisimman nopeasti eroon”. Kyseessä on vähimmän haitan periaatteelle nojaava ohje, jonka tarkoitus ei ole oikeuttaa vihaa. Luukkaan 14. luku[5] oikeuttaa joidenkin mielestä lähimmäisten, ei-uskovien, vihaamisen. Saman luvun jatko[6] kuitenkin tarkentaa, että kyse on opetuslapseksi aikovan mielenasenteesta. Luopumisen teema toistuu monessa muussakin kohdassa, kuten ohjeessa rikkaalle miehelle. Lienee selvä, että kaikissa esimerkeissä on kyse pyrkijältä edellytettävästä luopumisesta[7]. Myöhemmät opetukset opetuslapsille osoittavat, ettei Jeesus suinkaan opeta vihaamaan ketään. Saman teeman ilmaisee selvemmin Matteuksen 10. luku[8], joka on sekin monesti väärin ymmärretty. Luvussa annetaan selvästi ymmärtää, etteivät Jeesus ja Jeesuksen seuraajat ole suinkaan niitä jotka lietsovat vihaa, vaan ne, joissa Jeesuksen sanoma nostaa vihan. Vihan teemaan liittyy läheisesti tuomitseminen, joka on sekin kielletty[9], ja jota kuitenkin harrastetaan. Myös henkivaltojen[10] ja Saatanan[11] tuomitseminen on kielletty. Mikäli uskomme Jumalan olevan kaikkivaltias, on kaikki olemassa oleva olemassa Jumalan sallimuksesta ja täydellä tarkoituksella. Saatanalla ja henkivalloilla on oleellinen tehtävä kosmoksessa. Ihmisinä emme ole riittävän viisaita tuomitsemaan toisiamme, emmekä varsinkaan hierarkiassa ylempänä olevia.

Pidättäytyminen vihasta ja tuomitsemasta on luonteeltaan passiivista toimintaa, kun taas rakastaminen on aktiivista. Lienee mahdotonta sanoa, kumpi on helpompaa, mutta on selvää että ne kietoutuvat käsitteinä toisiinsa. On myös selvää, ettei hyödytä mitään kehittyä pitkälle toisessa toisen kustannuksella. Jos rakkautemme on suurta lähipiiriämme kohtaan, mutta samalla oikeutamme vihamme lähipiirimme ulkopuolisia kohtaan, on vihan osuus merkittävämpi, kuin jos olisimme kaikkia kohtaan välinpitämättömiä kykenemättömyydestämme osoittaa rakkautta ylipäätään. Samoin jos pidättäydymme vihasta, mutta emme rakasta, on lopputulos täysin samantekevä. Kyky osoittaa rakkautta ja pidättäytyä vihasta yhtä aikaa on jo edistyksellistä. Rakkaus on uskoa, toivoa ja viisautta suurempi, ja se on itse asiassa side ihmiskunnan ja samalla Jumalan välillä. Rakkaus on ykseysaisti. Jos näkisimme aina toisissamme – ja itsessämme – Kristuksen, ei Valtakunta olisi yhtä kätkettynä kuin se nyt on[12]. Jos Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä, mutta me emme ole siinä, ei Valtakunta ole vielä maan päällä. Kynttilää ei pidetä vakan alla eikä talenttia pidä haudata. Jeesus pitää hänen opetustensa noudattamista rakkauden ilmentymänä ja uskon mittana[13]. Koska rakkaudesta on puhuttu riittämiin, toistan lopuksi perinteisesti häissä luetun korinttolaiskirjeen kuvauksen rakkaudesta. Teen sen siksi, ettei kohtaa yleensä muistella muussa kuin aviollisessa viitekehyksessä. Luku on kokonaisuudessaan syvällinen. 1.Kor 13:

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.


_______________________________
[1] "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi'. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat." -Matt 22: 36-40

[2] Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." -Matt 5:43-48

[3] Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen. –Matt 5:22

[4] "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli –Ef 4:26

[5] Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. –Luuk 14:26

[6] Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni. –Luuk 14:33

[7] Sama ”saat sen mistä luovut”-paradoksi Joh 12:25: Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. Kuitenkin tämä, kuten ”rakasta lähimmäistä kuin itseäsi” ei suinkaan ole ymmärrettävä käänteisesti kehotuksena vihata kaikkea!

[8] Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa'. Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. –Matt 10:34-39

[9] Olkaa armahtavaiset, niin kuin teidän Isänne on armahtavainen. Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. –Luuk 6:36, 37

[10] Nuo uhkarohkeat, itserakkaat eivät kammo herjata henkivaltoja, vaikka enkelitkään, jotka väkevyydeltään ja voimaltaan ovat suuremmat, eivät lausu heitä vastaan herjaavaa tuomiota Herran edessä. -2.Piet 2:10b, 11

[11] Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: "Rangaiskoon sinua Herra!" Nämä sitävastoin herjaavat sitä, mitä eivät tunne; mutta minkä he järjettömäin eläinten tavoin luonnostaan ymmärtävät, sillä he turmelevat itsensä. –Juud 1:9, 10

[12] eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä". -Luuk. 17:21

[13] "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan. –Joh 14:23

8 kommenttia:

  1. obnoxion9/3/10 10:45

    "Jos näkisimme aina toisissamme – ja itsessämme – Kristuksen, ei Valtakunta olisi yhtä kätkettynä kuin se nyt on."

    Aivan!

    "Be not inhospitable to strangers, lest they be angels in disguise."

    Jos osaamme aidosti elää todeksi tätä ohjetta, täyttyy maailmamme - kuin Abrahamin teltta! - enkeleistä mitä konkreettisimmalla tavalla.

    VastaaPoista
  2. "Jos näkisimme aina toisissamme – ja itsessämme – Kristuksen, ei Valtakunta olisi yhtä kätkettynä kuin se nyt on."

    Aivan!

    "Be not inhospitable to strangers, lest they be angels in disguise."

    Jos osaamme aidosti elää todeksi tätä ohjetta, täyttyy maailmamme - kuin Abrahamin teltta! - enkeleistä mitä konkreettisimmalla tavalla.


    Ja kuten Kristus itsekin on käskenyt repiä oikean (buddhisen, kristuksellisen) silmämme irti ettei se meitä pettäisi, tehkäämme tämä kaikki kuitenkaan järkeä unohtamatta!

    T: Saatana

    -->

    http://www.theoccidentalobserver.net/authors/Colhaze-Alamo.html#MC

    VastaaPoista
  3. O: Kuten tähdennät, samalla hyvin metafyysinen ja käytännöllinen ajatusmalli.

    N: Huomio, ohje oikean silmän repäisemisestä annetaan jos ko. silmä viettelee/pahentaa.

    Kommenttisi jäi hieman hämäräksi. Oliko tarkoitus korostaa ulkoisen silmän uhraamista vastineena hengellisen näkökyvyn saavuttamiselle vai vasemman silmän (manaksinen, PH) merkityksen tärkeyttä jottei asiasta anneta liian yksipuolista kuvaa?

    Tekstin käsittely on rajallinen viha/rakkaus-teemassa, toki asiaan liittyy älyn/järjen aspekti. Älyn voisi ajatella olevan kirjoituksen teemassa kerroin, joka moninkertaistaa (tässä aiheessa) vihan/rakkauden hedelmän
    -> älytön rakkaus & viha on tehottomampaa kuin älykäs vastine, niin hyvässä kuin pahassa. Tiedon määrä määrittää sen vuoksi vastuullisuuden tason.

    Itse pidän rakkautta perustellusti korkeimpana aspektina (nyrkkisääntö: rakkaus pari askelta tiedon edellä) ihmisen kehityksessä monistakin syistä, joita on käsitelty muualla enemmän.

    VastaaPoista
  4. N: Huomio, ohje oikean silmän repäisemisestä annetaan jos ko. silmä viettelee/pahentaa.

    Kuten rakkauden käsittäminen joko liian yksipuolisen henkisesti tai fyysisesti tekeekin.

    Kommenttisi jäi hieman hämäräksi. Oliko tarkoitus korostaa ulkoisen silmän uhraamista vastineena hengellisen näkökyvyn saavuttamiselle vai vasemman silmän (manaksinen, PH) merkityksen tärkeyttä jottei asiasta anneta liian yksipuolista kuvaa?

    Sekä että. Vaikka rakkaus puhtaassa henkisessä mielessä onkin korkein laki, on myös selvää, että teemat kuten rakkaus ja viha eivät ole käytännössä - aineellisella ja ajallisella tasolla - läheskään niin yksinkertainen seikka kuin voisi kuvitella. Tämän vuoksi linkitin Abrahamin teltan oviaukon kynnyksenvartijan Saatanan nimissä tuon maahanmuuttoa koskevan artikkelin (tarkoittamatta kuitenkaan politisoida tätä aihetta), josta käy hyvin ilmi se, että mikäli floodataan rakkauden, välittämisen, humanitärismin ja empatian nimissä esim. Suomi, ei "Abrahamilla" ole pian olemassa tuota telttaa mihin ne enkelit voisivat asettua. Tällöin täysin suuntaamaton, kaikkiin kohdistuva rakkaus ja empatia ovat kääntyneet itseään vastaan ja ilmentävät pikemminkin vihaa (tai välinpitämättömyyttä) kaikkia kohtaan.

    Yksilöllisessä arkisessa elämässä ja vakavan esoteristin kohdalla tämä yhteiskunnallisen järjestyksen "sosiologinen" näkökulma on tietenkin toissijainen, mutta ei kuitenkaan missään nimessä merkityksetön.

    Tekstin käsittely on rajallinen viha/rakkaus-teemassa, toki asiaan liittyy älyn/järjen aspekti. Älyn voisi ajatella olevan kirjoituksen teemassa kerroin, joka moninkertaistaa (tässä aiheessa) vihan/rakkauden hedelmän
    -> älytön rakkaus & viha on tehottomampaa kuin älykäs vastine, niin hyvässä kuin pahassa. Tiedon määrä määrittää sen vuoksi vastuullisuuden tason.


    Hyvin totta! Juuri tätä ajoin takaa edellisessä kappaleessa.

    Itse pidän rakkautta perustellusti korkeimpana aspektina (nyrkkisääntö: rakkaus pari askelta tiedon edellä) ihmisen kehityksessä monistakin syistä, joita on käsitelty muualla enemmän.

    Esoteristin pitää toki ymmärtääkin asia näin ja mm. ymmärtää rakkauden olevan täysin objektiivinen asia eikä subjektiivisen psykologian konsepti.

    VastaaPoista
  5. Selvä, eli ymmärsin edellisen viestisi jotakuinkin oikein.

    Mainitsemasi problematiikka on kokonaisuudessaan moraalisesti hankala kysymys. Kun huomioidaan Jeesuksen esittämän opin ideologinen ehdottomuus (jolle tekstini on määrä olla mahdollisimman uskollinen), muodostuu erilaisten kompromissien ja järkeilyjen tasapainottaminen ongelmalliseksi. Milloin mennään aidan ali matalimmasta kohtaa ja milloin sovelletaan rakkauden ajatusta kokonaisuuden kannalta oikein, vaikka suoranaisesti näyttäisi tapahtuvan erehdys.

    Kun nyt menin mainitsemaan älyn rakkauden kertoimena, täytyy tietysti lisätä Tahto-kerroin yhtälöön. Rakkaus x Äly x Tahto = Vaikutus. Kertoimia miettimällä voi helposti luonnostella erilaisten arkkityyppien (kuten esim. kansanmurhaaja, pikkurikollinen, Äiti Teresa, Dostojevskin Idiootti etc.) luvut.

    VastaaPoista
  6. Olet tietenkin ehdottomuuden suhteen oikeassa - ja tämä lieneekin syynä siihen, miksi "Kristukset" ovat maailman tuntemattomia (maan hiljaiset jne.), miksi nimenomaan kaita tie on varattu vain harvoille, ja miksi todellinen traditio kulkee salassa niiden yksilöiden varassa, jotka eivät (jälleen, näennäisesti) ota osaa eikä arpaa maailman menoon, politiikkaan yms. kysymyksiin.

    Ulkoisilla "hyväntekijöillä" on sen sijaan usein niin "omien" kuin "vieraidenkin" verta käsissään, sillä tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Tätä kysymystä ei saa yksikään esoteristikaan mielestäni täysin sivuuttaa, vaikka ei suoranaisesti asioihin vaikuttaisikaan, sillä "hottest seats in hell are reserved for those who in times of moral crisis maintain their neutrality" (Dante).

    VastaaPoista
  7. Tyhjentävä kommentti, siksi en ajatellut siihen mitään lisätäkään.

    Lisään kuitenkin seuraavan silläkin uhalla, että asiasta voi olla montaa mieltä eikä blogini tarkoitus ole käsitellä poliittisia asioita.

    En ole pintaa tarkemmin perehtynyt Risto Rytin edesottamuksiin, mutta lisättäköön niihin jo tunnettuihin asioihin lyhyehkö vapaasti muistettu luonnehdinta hänen maailmankatsomuksestaan: "Hän kuului vapaamuurareihin ja hän oli maailmankatsomukseltaan teosofissävytteinen mystikko".

    Luonnehdinta tarttui selatessani hänestä kertovaa kirjaa kaupassa, en tiedä onko hänen maailmankatsomuksestaan tarkempaa selvitystä missään.

    Edellisen lainauksen, sekä hänen persoonansa kuvauksen pohjalta en näkisi ongelmaa hänen lukemisessaan "maan hiljaisiin" - vaikka kaikkien näkyvillä presidenttinä olikin.

    Näkemyksesi saattaa olla eri, joka on jälleen hyvä syy välttää poliittisia teemoja hengellisissä asioissa. Toki maailmankatsomus ei sulje piiristään mitään ulkopuolelle.

    VastaaPoista
  8. Enpä tiennytkään Risto Reippaalla olevan salatieteilijänkin taustaa. Ei sitä voi ainakaan miinukseksi laskea. Onhan meillä kaikilla erilaisia rooleja, jotka saattavat olla näennäisesti ristiriidassa keskenään.

    Palaamme kai jälleen Intention merkityksen äärelle, mitä ikinä teemmekin ja missä ikinä olemmekin. Järjenkäyttö on silti sallittua puolin ja toisin. ;-)

    VastaaPoista