Nousiaisin kirkossa Piispa Henrikin sarkofagia peittävä Suomen ristiretkeä esittävä kuparilevy.
Uskontojen mainetta on halki historian tahrannut väkivaltainen lähetystyö. Miekkalähetyksellä tarkoitetaan yleensä fyysisellä väkivallalla levitettyä uskontoa. Kuten pyhissä kirjoituksissa mainitaan, on miekalla myös henkinen merkitys. Vaikka lännessä nykyaikana yleensä kielletään moraalisesti fyysinen miekkalähetys, on henkinen miekkalähetys vähemmän huomioitu puoli asiasta.
Fyysistä miekkalähetystä ovat harrastaneet niin kristityt kuin muslimitkin. Vaikka nykypäivänä pyritään osoittamaan vieraat uskonnot huonommiksi omaan verrattuna, on neutraalisti katsoen sekä Raamatussa että Koraanissa oikeutukset sekä rauhanomaiselle että väkivaltaiselle lähetystyölle. Jeesuksen opetuksista väkivallan oikeutusta ei ole, mutta on otettava huomioon että myös islamissa Jihadilla tarkoitetaan useammin henkistä kuin fyysistä taistelua. Jihad-termiin voisi rinnastaa Raamatun hengellisen taistelun idea, jossa symbolit ovat sotilaalliset, mutta niiden merkitys on hengellinen. Kristittyjen on syytä muistaa, että noitavainojen käsikirja Malleus maleficarum (Noitavasara) oli aikanaan sekä protestanttien että katolilaisten hyväksymä ja käyttämä. Noitavainoille löytyy myös perusteet Raamatusta, tosin Jeesuksen opetuksista tällaista oikeutusta ei löydy. Tässä yhteydessä on syytä huomioida, että valtio, kulttuuri ja uskonto ovat usein toisiinsa nivoutuneita käsitteitä, jolloin uskonnon merkitys sodassa on vain yksi tekijä muiden joukossa.
Henkisen miekkalähetyksen idea on huomattavasti harmittomampi edelliseen verrattuna. Henkisellä väkivallalla on kuitenkin ikäviä seurauksia sekä yleisesti että yksilön kannalta. Taloudellisesti, koulutuksellisesti sekä mahdollisesti iällisesti heikommassa asemassa olevaa on helppoa manipuoloida ottamaan vastaan mikä tahansa haluttu informaatio. Yhden asian syötössä ei ole edes tarpeen valehdella. Kaikessa viestinnässä on yhtä oleellista se, mitä sanotaan, kuin se, mitä jätetään sanomatta. Harva katuevankelista esimerkiksi tuo oman uskonelämänsä epäilyjä tai huonoja puolia esille evankeliointitilanteessa. Taustalla on tietysti vahva usko oman asian oikeutukseen ja ehkä aavistus jesuiittamaista "tarkoitus pyhittää keinot"-ajattelua. Yksilöllisesti ja yhteisöllisesti ongelma on henkisen miekkalähetyksen kohteen kannalta se, että kohdetta yritetään saada vastaanottamaan haluttu totuus ilman vaihtoehtoja. Idea on sama kuin fyysisessä miekkalähetyksessä, keinot vain ovat psykologisia. Fyysisessä miekkalähetyksessä vaa'alla on fyysinen henki, henkisessä sielu. Vaikka evankelointitapa voi olla ns. ilolla evankeloiva, jolloin käytetään porkkanaa (taivasta), on vastapainona keppi (helvetti) kuitenkin olemassa. "Eihän pelastukselle ole tarvetta, jos ei ole mitään miltä pitäisi pelastua." Luonnollisesti tarve pelastukselle on sitä kovempi, mitä suurempi on uhka rangaistuksesta. Keskiverto sekulaarin yhteiskunnan jäsen ei tällaisesta välttämättä välitä, mutta vastaavien keinojen käyttäminen esimerkiksi vähempiosaisille, erilaisista riippuvuuksista kärsiville, (henkisesti) lapsille tai muuten huonossa tilanteessa oleville asettaa auttamisen kohteen ongelmalliseen asemaan. Lähetystyöllä on yleensä myös sen tekijälle hengellisesti positiivinen tarkoitusperä. Kuitenkin väärin toimittaessa hyväkin tarkoitus kääntyy huonoksi vaikutukseksi tekijälleen sekä tekemisen kohteelle.
Edellä olen käsitellyt väkivaltaisen lähetyksen ongelmia. Kuitenkin uskonnoissa sekä humanistisessa ihmiskäsityksessä on velvoitteet "lähetykselle" annettu. Köyhää pitää auttaa, sairasta lääkitä, tietämätöntä valistaa. Tämä kaikki on kuitenkin tehtävä siten, ettei auttamisen kohde joudu velkaan autettavaan nähden. Jos siis annamme nälkäiselle ruokaa, lääkimme sairaan, valistamme tietämätöntä, niin millään näillä ei saa olla väkivaltaista pyydettä autettavaan nähden.
Fyysistä miekkalähetystä ovat harrastaneet niin kristityt kuin muslimitkin. Vaikka nykypäivänä pyritään osoittamaan vieraat uskonnot huonommiksi omaan verrattuna, on neutraalisti katsoen sekä Raamatussa että Koraanissa oikeutukset sekä rauhanomaiselle että väkivaltaiselle lähetystyölle. Jeesuksen opetuksista väkivallan oikeutusta ei ole, mutta on otettava huomioon että myös islamissa Jihadilla tarkoitetaan useammin henkistä kuin fyysistä taistelua. Jihad-termiin voisi rinnastaa Raamatun hengellisen taistelun idea, jossa symbolit ovat sotilaalliset, mutta niiden merkitys on hengellinen. Kristittyjen on syytä muistaa, että noitavainojen käsikirja Malleus maleficarum (Noitavasara) oli aikanaan sekä protestanttien että katolilaisten hyväksymä ja käyttämä. Noitavainoille löytyy myös perusteet Raamatusta, tosin Jeesuksen opetuksista tällaista oikeutusta ei löydy. Tässä yhteydessä on syytä huomioida, että valtio, kulttuuri ja uskonto ovat usein toisiinsa nivoutuneita käsitteitä, jolloin uskonnon merkitys sodassa on vain yksi tekijä muiden joukossa.
Henkisen miekkalähetyksen idea on huomattavasti harmittomampi edelliseen verrattuna. Henkisellä väkivallalla on kuitenkin ikäviä seurauksia sekä yleisesti että yksilön kannalta. Taloudellisesti, koulutuksellisesti sekä mahdollisesti iällisesti heikommassa asemassa olevaa on helppoa manipuoloida ottamaan vastaan mikä tahansa haluttu informaatio. Yhden asian syötössä ei ole edes tarpeen valehdella. Kaikessa viestinnässä on yhtä oleellista se, mitä sanotaan, kuin se, mitä jätetään sanomatta. Harva katuevankelista esimerkiksi tuo oman uskonelämänsä epäilyjä tai huonoja puolia esille evankeliointitilanteessa. Taustalla on tietysti vahva usko oman asian oikeutukseen ja ehkä aavistus jesuiittamaista "tarkoitus pyhittää keinot"-ajattelua. Yksilöllisesti ja yhteisöllisesti ongelma on henkisen miekkalähetyksen kohteen kannalta se, että kohdetta yritetään saada vastaanottamaan haluttu totuus ilman vaihtoehtoja. Idea on sama kuin fyysisessä miekkalähetyksessä, keinot vain ovat psykologisia. Fyysisessä miekkalähetyksessä vaa'alla on fyysinen henki, henkisessä sielu. Vaikka evankelointitapa voi olla ns. ilolla evankeloiva, jolloin käytetään porkkanaa (taivasta), on vastapainona keppi (helvetti) kuitenkin olemassa. "Eihän pelastukselle ole tarvetta, jos ei ole mitään miltä pitäisi pelastua." Luonnollisesti tarve pelastukselle on sitä kovempi, mitä suurempi on uhka rangaistuksesta. Keskiverto sekulaarin yhteiskunnan jäsen ei tällaisesta välttämättä välitä, mutta vastaavien keinojen käyttäminen esimerkiksi vähempiosaisille, erilaisista riippuvuuksista kärsiville, (henkisesti) lapsille tai muuten huonossa tilanteessa oleville asettaa auttamisen kohteen ongelmalliseen asemaan. Lähetystyöllä on yleensä myös sen tekijälle hengellisesti positiivinen tarkoitusperä. Kuitenkin väärin toimittaessa hyväkin tarkoitus kääntyy huonoksi vaikutukseksi tekijälleen sekä tekemisen kohteelle.
Edellä olen käsitellyt väkivaltaisen lähetyksen ongelmia. Kuitenkin uskonnoissa sekä humanistisessa ihmiskäsityksessä on velvoitteet "lähetykselle" annettu. Köyhää pitää auttaa, sairasta lääkitä, tietämätöntä valistaa. Tämä kaikki on kuitenkin tehtävä siten, ettei auttamisen kohde joudu velkaan autettavaan nähden. Jos siis annamme nälkäiselle ruokaa, lääkimme sairaan, valistamme tietämätöntä, niin millään näillä ei saa olla väkivaltaista pyydettä autettavaan nähden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti