17.5.2009

Vapaa ajattelu

Viimeaikoina itseäni on häirinnyt käsitteen "vapaa ajattelu" käyttö harhaanjohtavassa merkityksessä. Koska rajoittaminen sulkee pois vapauden, aiheuttaa termin käyttö sekaannusta. Epäkohta tulee esille erityisesti kahden järjestön kohdalla: Vapaa-ajattelijain Liitto ja Ruusu-risti.

Vapaa-ajattelijain Liitto
"Vapaa-ajattelijat edistävät uskonnotonta ja tieteellistä maailmankatsomusta. Aatteellisena järjestönä liitto tarkastelee uskontoa ja taikauskoa kriittisesti, ja pyrkii ajamaan uskonnottoman ja tieteellisen maailmankuvan niiden edelle."
Tarvitseeko nimen ja julkilausuman ristiriitaa enää enempää avata? Periaatteessa agnostikkojen ja ateistien etujärjestö väittää olevan vapaan(-)ajattelun järjestö, vaikka se sulkee deistiset näkemykset pois. Käytännössä kovan linjan vapaa-ajattelija pitää myös agnostismia huonompana näkemyksenä kuin ateismia, koska agnostikko epäröi jumala-kielteisyytensä loppuun viemistä. Voiko näin tiukasti määritelty näkemys olla millään kriteereillä "vapaata"? Järjestö leimaa vapaan(-)ajattelun "uskonnoista vapaaksi ajatteluksi". Tällä määritelmällä termi ei olekaan ristiriidassa nimen kanssa, mutta nimi pelkistettynä on harhaan johtava. Liiton nimen pitäisi olla siis "Uskonnoista vapaat ajattelijat".

Ruusu-Risti
"Ruusu-Risti on vapaan ajattelun pyhäkkö, jonka jäsenet etsivät totuuden ydintä, salaista jumalviisautta, mikä piilee kaikkien aikojen uskonnoissa, mytologioissa sekä filosofisissa ja tieteellisissä järjestelmissä."
Edellisen kolikon toinen puoli: vapaata ajattelua, joka sulkee ateismin ja agnostismin pois. Käytännössä kuitenkin järjestön toiminnasta saa hyvin vähän irti, jos ei hyväksy teosofisia periaatteita. Näin ollen järjestön idea vapaasta ajattelusta on ensivaikutelmaa rajatumpi. Totuudenmukaisempi kuvaus olisi "deistisen vapaan ajattelun pyhäkkö", tai ehkä vielä rajatummin "teosofisen vapaan ajattelun pyhäkkö".

Todellista vapaata ajattelua edustaa sanan varsinaisessa merkityksessä mielestäni parhaiten:
Suomen Unitaariuniversalistinen Seura
Wikipedian määritelmän mukaan "Unitaariuniversalismia ei aina luokitella uskonnoksi johtuen pyhien kirjoitusten, yhteisten uskontunnustusten ja yhteisten virallisten opinkappaleiden puutteesta. Liikkeen jäsenet voivat olla maailmankatsomukseltaan mitä tahansa. Universaaliunitaristeihin kuuluu ihmisiä, jotka määrittelevät itsensä kristityiksi, juutalaisiksi, buddhalaisiksi, hinduiksi, pakanoiksi, ateisteiksi, agnostikoiksi ja humanisteiksi." Mikäli edellinen määritelmä toteutuu käytännössä, on kyseinen suuntaus kaikkein lähellä todellisen "vapaan ajattelun" ideaa.

On kokonaan toinen asia, onko vapaata ajattelua periaatteessa olemassa, jos ihmisen ideologia muodostuu hänen kokemustensa ja tietonsa pohjalta? En myöskään tällä kirjoituksella väitä, etteikö Vapaa-ajattelijoilla ja Ruusu-ristillä olisi tärkeä tehtävä omalla tehtäväkentällään, mutta kritisoin heidän käyttämäänsä vapaan ajattelun käsittettä, koska se ei varsinaisesti kuvaa kummankaan seuran todellisia näkemyksiä. Tämä ei ole myöskään unitaariuniversalistinen mainos, koska itselläni ei ole kosketuspintaa kyseiseen aatteeseen. Tarkoituksenani on ainoastaan ajaa termien mahdollisimman totuudenmukaista käyttöä.

2 kommenttia:

  1. "On kokonaan toinen asia, onko vapaata ajattelua periaatteessa olemassa, jos ihmisen ideologia muodostuu hänen kokemustensa ja tietonsa pohjalta?"

    Tuskinpa ainakaan tiedostettua ja itsessä syntynyttä (satori) sellaista.

    Lainkaan heräämätön ihminen ei yksinkertaisesti voi ajatella mitenkään vapaasti - kuinka se voisi kun sillä ei ole mitään omaa eli pysyvää koska se itse muuttuu kaiken aikaa symbolimaailman ärsykkeiden mukana. Tietoisuus kahlittuna täysin aistimusten viidakkoon jota koko ajan täysin muotoon ja menneisyyteen etc. samastunut ja ehdollistunut ego tulkitsee mekaanisesti. Jos miettii ns. tavallisen ihminen elinkaarta syntymästä kuolemaan, vai pitäisikö sanoa kuolemasta syntymään, niin tuskinpa kovin pitkä aikajana saadaan niistä äärettömän harvinaisista poikkeuksellisista "shokkitiloista" jolloin hän on havahtumisen piirissä ja mahdollisesti ajattelee tietoisesti - jota hän ei kuitenkaan tajua - ja pähkäilee mahdollisesti elämän suuria kysymyksiä. Nämä hetket liittyvät kriiseihin, läheisten kuolemaan, lasten syntymään jne.

    Tietysti on paljon ihmisiä joita ei mikään havahduta hetkeksikään, he ovat niin täysin uppoutuneina siihen miksi ovat kerran tulleet ja todennäköisesti ovatkin aika "eheän" oloisia ja heidän egonsa on vahva siinä mielessä ja tämä myös ehkäpä siksi että he ovat niitä kaikista kontrollifriikeistä kontrollifriikeimpiä; eli näitä "kalenteri-ihmisiä" jotka hallitsevat elämänsä ja se on heidän elämäntehtävänsä. He kontrolloivat, he hallitsevat, he suunnittelevat, he puolustautuvat jo ennalta jotain imperiuminsa uhkaa vastaan - he kontrolloivat myös lähipiiriään hyvin tehokkaasti. Heitä ajaa pieninkin pelko siitä että heidän järjestelmäänsä tulisi särö. He ovat toden totta tekokkaita ihmisiä yhteiskunnassa, sodassa tms. ja nimenomaan näitä järjen jättiläisiä joihin tunne ei koske. Loistavia mekaanikkoja. Tuli mieleen Tiibetiläinen Kuolleiden Kirja jossa puhutaan "Eläinten valtakunnan" ihmisistä ja kuvaus sopii tähän ihmistyyppiin. Nämä ihmiset kammoksuvat lähipiirissään huolettomia ja elämäänsä hallitsemattomia "tunneihmisiä" ja monsti pyrkivät muuttamaan näitäkin itsensä kaltaisiksi. Nyt kyllä karkasi ajatusrekka käsistä joten ohjaanpa sen tuosta kaarteesta kaiteen yli metsikköön.

    Tietysti jos asiaa ajattelisi toiselta kannalta niin oikeastaan suurin osa ihmisistä ei mitään muuta teekään kuin ajattelee "vapaasti"!

    Tietysti on paha yleistää niin kuin taas tein kirjoituksessani ja on olemassa jollain tasolla havahtuneita ihmisiä jotka silti tuntevat kutsumusta ainoastaan ulkoiseen työhön (ulkoisen kehityksen kautta sisäiseen kehitykseen) ja ehkäpä luottavat siihen että kun toimivat elämässään oikein ja uhraavat elämänsä ulkoiselle työlle ja maailman/yhteiskunnan kehitykselle niin se on heidän oikea tiensä.

    En siis moralisoi näitä ihmisiä vaikka en enää edes pienintäkään toivon kipinää tunne siitä että Suuri Tuho voitaisiin estää ulkoisella kehityksellä jne. koska ihmisen on itse muututtava ja se ei käy päinsä kuin muuttumalla itse. Laumat saattavat hurmoksessaan eri oikean käden tien ryhmittymissä kuvitella että maailma parannetaan kaikella hyvällä ja positiivisella ajattelulla ja konkreettisen yleisen veljeyden avulla ja se suotakoon heille.

    Saako täällä mennä näin paljon ohitse artikkelin aiheen kommentissaan? :-)

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen kommentti jälleen, Libra! Kommentit saavat toki mennä ohi aiheiden. Blogin formaatti on siitä huono, että kommentointi on aina sidottu johonkin tiettyyn tekstiin vaikka asia voisi olla moneenkin tekstiin liittyvää. Oletko muuten harkinnut oman blogin kirjoittamista, kun tekstiä näyttää syntyvän melko helposti?

    Sitten itse asiaan. Luther & kumppanithan olivat aika tiukkoja tuon valinnan vapauden suhteen. Heidän oppinsa mukaan ihminen ei voi syntisenä edes itse kääntyä Jumalan puoleen, vaan Jumala kääntyy ihmisen puoleen. Ihminen on totaalisen kyvytön mihinkään hyvään kunnes tulee uskoon, jolloin hän saa valinnan vapauden. Menemättä sen syvemmälle teologiseen jargoniin, on kyseisessä opissa oma totuuspohjansa. En kuitenkaan usko, että valinnanvapaus on ihmisistä puhuttaessa mikään on/off-asia. VKT:n kulkija voisi kyynisesti huomauttaa, ettei (massa)uskovaisuus anna sen kummempaa valinnan vapautta, koska ihminen orjuuttaa itsensä uskontoon.

    Kuitenkin uudestisyntymisen (valaistumisen etc.) myötä valinnan vapaus aktualisoituu merkittävästi. Täysin vapaa on vasta adepti, joka on ihmisyyden ongelman jo ratkaissut.

    Kommentistasi paistaa -miten sen nyt sanoisi- kevyttä pessimismiä yleistä maailman menoa kohtaan. On hyvä muistaa taustalla, että intialaisen kastilaitoksen mukaan kehityksen eri portailla olevilla on jokaisella oma kehitysvaiheeseen liittyvä tehtävä, eikä maanviljelijästä tule pappia ennen kauppiaan ja sotilaan haasteista selviämistä. Ihmisten intressejä tutkiessa tulee kyllä helposti havainneeksi, ettei noita "pappeja" ole monta.

    Lopusta on pakko huomauttaa, että mitä pahaa on "kuvitella että maailma parannetaan kaikella hyvällä ja positiivisella ajattelulla ja konkreettisen yleisen veljeyden avulla"? Tuohan on täysin tomiva konsepti vilpittömästi toteutettuna.

    VastaaPoista