4.4.2020

Stoalainen gnosis

Valokuva oma, Abraxas-aihe lisätty C. W. Kingin kirjasta The Gnostics and Their Remains, Wizards Bookshelf 1973, p. 103 [1]. 



The operation of the whole is Abraxas, to whom only the ineffective standeth opposed.” 
- C. G. Jung, The Seven Sermons to the Dead, Sermo IV.



Stoalaisen filosofian mukaan kaikesta toivosta tulee luopua. Elämän vaihtelut hyvine ja huonoine päivineen tulee ottaa sellaisenaan – kaikki on tilapäistä. Ripustautuminen asioihin johtaa ennen pitkää tragediaan, koska joudumme lopulta kuitenkin luopumaan kaikesta, joko asian hyväksyen tai ollen hyväksymättä. Niinpä stoalaisen ihanteen mukaan olemme vapaita, kun olemme henkisesti jo valmiiksi luopuneet kaikesta [2]. Me emme omista mitään, kaikki on meillä vain lainassa. Stoalaisen elämänasenteen sisäistämistä voidaan pitää stoalaisena gnosiksena, pelastavana tietona [3]. Näin muotoiltu elämänasenne ei ole uskomus, vaan tosiasioiden perustalta elämänkatsomukseksi muotoiltu johtopäätös.

Usko kuoleman jälkeiseen elämään on useimpien suurten uskontojen perusta ja selitys niiden menestykselle. Koska ihmisen on vaikea hyväksyä oman minuuden katoamista, on usko kuoleman jälkeiseen elämään yksi mielenrauhan ylläpitämisen väline. Nykyisen tiedon valossa on ristiriitaista, että ihminen etsisi samaan aikaan vakavasti totuutta ja uskoisi järkähtämättä kuoleman jälkeiseen elämään [4].

Usko kuoleman jälkeiseen elämään on muiden uskomusten lailla altis sortumaan spekulatiivisuutensa takia. Stoalaisen filosofian mukaan taas kaikesta toivosta pitää luopua, eikä mitään toiveita tuonpuoleisesta tule elätellä. Tämänkaltaisesta asetelmasta käsin ihmisen vakaumuksen perusta on varmalla pohjalla, eivätkä muuttuvat tilanteet tai epäilykset kykene romahduttamaan rakennusta.

Toivottomuus ei näin ajateltuna olekaan elämänkielteisyyttä, vaan vapautta ja iloa. Stoalainen halaa kaaosta ja epäjärjestystä, koska sitä todellisuus ihmisen näkökulmasta kuitenkin on. Stoalaisuudessa rajataan mielenkiinnon ulkopuolelle ne asiat, jotka eivät kuulu omaan vaikutuspiiriin. Omaan vaikutuspiiriin kuuluvat asiat sisältyvät moraalin alueelle. Sitä vastoin ne asiat, joihin ei ole mahdollista vaikuttaa, ovat yhdentekeviä. 

Ihmiset haluaisivat usein nähdä maailman ennakoitavana kosmoksena, jossa asiat toimivat rationaalisen koneiston tapaan. Jopa niihin asioihin, joihin ei ole objektiivisesti katsoen edes mahdollista vaikuttaa, yritetään vaikuttaa maagisella ajattelulla, esimerkiksi vetoamalla Jumalaan rukouksien avulla. Turvallisuuden tarvetta ruokkivista uskomuksista luopuessamme pääsemme kuitenkin kiinni stoalaiseen gnosikseen: syleilemällä kaaosta emme pyristele väistämätöntä vastaan. Tulevaisuutta on mieletöntä yrittää toivoa jonkinlaiseksi; tulkoon se mikä tulee. Kun elämänasenne on tasapainossa vallitsevan asiantilan kanssa, rakennuksen perusta kestää. 

Stoalaiset olivat panteisteja, jotka eivät asettuneet vastahankaan traditioiden kanssa. Stoalaiset tulkitsivat kuitenkin metafyysisiä opetuksia lähinnä symbolisesti. Stoalaiset uskoivat, että syklin lopussa Zeus tuhoaa kaiken maailmanpalossa uutta sykliä varten. Ihmisen ei kuulunut kuitenkaan palvoa jumalia, vaan jumalallistua itse. 

Gnostilaisten Abraxas ja hindujen Shiva ovat erinomaisia stoalaisen gnosiksen symboleja. Shiva edustaa jatkuvaa muutosta elämän ja kuoleman ikuisessa tanssissa [5]. Abraxas yhdistyy stoalaisen gnosiksen ajatukseen jungilaisten uustulkintojen kautta: maailma on kaiken sisältävä jumala, jossa yhdistyy niin hyvä kuin pahakin [6].

Maailmassa ei ole mitään ”yliluonnollista”, siihen luonnollisesti kuulumatonta osaa [7]. Maailman hyvää ja pahaa ei tarvitse selittää pois legendaaristen uskomusten avulla, vaan kokonaisuus tulee ymmärtää sellaisena kuin se on. Hyvää ja pahaa ei tule etsiä niinkään oman itsen ulkopuolelta, vaan omista ajatuksista ja asenteista.

Tällä pitkälle menevällä päättelyketjulla muotoilemani stoalainen gnosis etenee kaaoksen ja tuhon syleilyn kautta lopulta ajatukseen harmonisesta kosmoksesta isommassa mittakaavassa. Kokonaisuuden kannalta kaikki on kuten pitääkin. Yksilön pitää ymmärtää itsensä osaksi kokonaisuutta; kokonaisuus kyllä toimii, ymmärsi sitä yksittäinen ihminen tai ei.

AMOR FATI.


________

[1] Kuvasta: "The Abraxas-god mounted in the chariot of the sun. This design is unique in its kind, and of great value, as proving the original identity of the Basilidian deity with the Solar Power." p. 433.
[2] Stoalaisia edeltäneet kyynikot veivät luopumisen ideaalin vielä pidemmälle; he luopuivat konkreettisesti aivan kaikesta.
[3] Yhdistän tässä tietoisesti kahden eri koulukunnan käsitteistöä. Perusteluni synteesille on se, että oma maailmankatsomukseni perustuu länsimaisen esoterian viitekehykseen. Stoalaisuuden ja gnostilaisuuden käsitteellinen yhdistäminen on siten henkilökohtaisista motiiveista perusteltua uustulkintaa, eikä historian ”vaihtoehtoista” uudelleen kirjoittamista. Stoalainen elämänasenne on tietenkin yhdistettävissä moniin muihinkin viitekehyksiin.
[4] Näkemykseni mukaan vakavasti otettavan totuuden etsijän maailmankuvan tulisi olla tieteellinen. Tieteelliselle maailmankuvalle rakentuva elämänkatsomus ankkuroituu ihmiskunnan viimeisimpään ja parhaiten tällä hetkellä saatavissa olevaan tietoon, jolloin maailmankuvasta johdettu elämänkatsomus on myös ajantasainen.
[5] Katso tekstini Shiva Nataraja.
[6] Katso tekstini Abraxas.
[7] Paljon käytetty perustelu jonkin asian leimaamisella ”luonnollisen”, ”luonnottoman” tai ”yliluonnollisen” leimalla on absurdi. Jos jokin asia ilmenee maailmassa, on se luontoon kuuluvaa ja luonnollista.


Lue lisää:
Jussi K. Niemelä: Ars longa, vita brevis

Jyväskylän yliopisto: Järkähtämätön stoalaisuus
Matti Rautaniemi: Pohdintoja katoamisesta: Ulver, Shiva ja syksy


2 kommenttia:

  1. Anonyymi4/4/20 21:00

    Itse en usko kuolemanjälkeisen elämän olevan mitenkään mielenrauhaa ylläpitävä asia, melkeinpä päinvastoin. En kuitenkaan koe, että kuolemaa tai kuolemanjälkeistä elämää tulisi pelätä, etenkin jos on pyrkinyt elämään hyvän elämän. En myöskään koe, että vakaa usko kuolemanjälkeiseen elämään / olemassaoloon olisi mitenkään ristiriidassa totuuden etsimisen kanssa.

    Kunnioitan tiedettä paljon, mutta en oikein ole ikinä ymmärtänyt mitä on ns. tieteellinen maailmankuva. Tieteestä voidaan toki johtaa maailmankatsomuksellisia johtopäätöksiä tai vakaumuksia, mutta tieteen muuttuessa ja kehittyessä koko ajan tuolloin ollaan aika hataralla pohjalla, ja nuo johtopäätökset ovat tällöin aina teologisia ja metafyysisiä, mitkä eivät suoranaisesti kuulu ainakaan nykytieteen alaan.

    Stoalaisen mielenkiinnon rajaamisessa oman elämän alueelle ja hylätessä sen ulkopuolelle kuulumattomat asiat voidaan nähdä myös helposti aika egoistisia piirteitä. On toki ihan suotavaa olla piittaamatta niistä asioista, mihin ei voi sinänsä vaikuttaa.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi4/6/20 17:33

    Tässäpä hyvä teksti stoalaisuuden ja esoterian yhteyksistä:

    https://www.gornahoor.net/?p=8147&fbclid=IwAR3AomtwxNC1ekVSIBr4uofqvt3lZwOCgWFdya0KcW5KvTG2Epl0ZY6FNSo

    VastaaPoista