28.3.2008

Abortti

Tiedostan abortti-kysymyksen vahvan maailmankatsomuksellisen latauksen. Jos näin ei olisi, en myöskään kirjoittaisi siitä. Perustelen tässä, miksi abortti voidaan hyväksyä vain  äidin joutuessa synnytyksessä hengenvaaraan. Tiedostan myös samalla, että kyseiset argumentit eivät materialistia välttämättä tyydytä, koska juopa maailmankatsomuksissa voi olla liian iso. Korostan vielä, että tarkoitus ei ole tuomita kenenkään persoonaa tai tekemisiä, vaan esittää perusteltu mielipide mielestäni tärkeästä asiasta. Selkeyden vuoksi luettelen aborttia vastustavat argumenttini luettelona.

1) Ihminen saa alkunsa hedelmöityshetkellä. Erilaiset spekulaatiot siitä, milloin ihminen on ihminen, ovat muissa määritelmissä liukuvia: jos synnytyshetki määrittää ihmisen, voiko juuri ennen synnytystä abortoida lapsen (esim. 8 kk:lla olevan)? Vai onko keskosena syntyvän selviytymismahdollisuus aikaraja ihmisyyden määrittymiselle (22 vko:nen lapsi jää eloon 0-10% todennäköisyydellä, mahdollisuus nousee alle 5%/vko tämän jälkeen, 21 vko:inen ei voi käytännössä selvitä)? Vai aivojen ja hermoston muodostuminen, joka tapahtuu ensimmäisten 4:n vkon aikana? Verenkierto toimii jo vkolla 5... Huomioi, että raskauden havaitseminen "vahinkotapauksissa" jää usein vähintään 4 vkon päähän hedelmöittymisestä.

2) Saattaa kuulostaa falskilta, mutta ihmiselämä voidaan määritellä pyhäksi. Tätä ei tarvitse ottaa pelkästään uskonnollisena argumenttina.

3) Kyse on naisasialiikkeen mielestä äidin oikeudesta omaan kehoonsa. Asia ei ole välttämättä näin, vaan kyse on myös äidin sisällä olevasta toisesta elämästä, josta hän on vastuullinen. Vastuu on myös isän.

4) Entä, jos vahinko tapahtuu esim. raiskauksen yhteydessä? Asia yksinkertaisesti: A tekee väärin B:tä kohtaan, voiko B tappaa C:n? Ei.

5) Väite: ongelman ratkaisu ei kuuluu yhteiskunnalle, vaan ihmisen on saatava itse ratkaista kysymys. Entä jos: Yhteiskunnan tehtävä on suojella jäseniään, erityisesti heikompia/puolustuskyvyttömiä. Tämä on koko lainsäädännön periaate. Näin ollen, yhteiskunnan on suojeltava syntymättömiä ihmisiä.

6) Väite: en/emme ole valmiita vanhemmaksi/-iksi. Raskauden alkamisen jälkeen on vähintään 6 kk aikaa kasvaa vanhemmuuteen. Ihmiset ovat halki historian pystyneet siihen. Lisäksi vanhemmuuteen kasvaminen jatkuu syntymän jälkeenkin.

7) Lasta ei ole pakko kasvattaa itse. Vasta-argumenttina voidaan sanoa, että ei löydy sopivaa kasvattajaa/kasvatusapua, eikä yhteiskunta tee adoptointia käytännössä mahdolliseksi. Silloin tässä näyttäisi olevan epäkohta, johon pitäisi puuttua? Halukkaita adoptoijia löytyy jo omasta maastamme varmasti paljon. Tämä on kuitenkin varalenkki. Viimekädessä ihminen vastaa itse teoistaan.

8) Sukukypsällä ihmisellä on seksiä harrastaessaan vastuu mahdollisesta raskaudesta. Yhdynnän biologinen tarkoitus on nimenomaan lisääntyminen. Jos/kun sitä harrastetaan nautintotarkoituksessa käyttäen ehkäisyä (tai ei), on oltava ymmärrys siitä, että tuloksena voi olla lapsi. Se on koko aktin alkuperäinen biologinen päämäärä! Tästä ei voi ainakaan omassa maassamme olla tiedoton. Sikäli voi sanoa, että seksi kuuluu (henkisesti) aikuisille; sellaisille, jotka ovat valmiita vanhemmuuteen. Seksiä ei myöskään kuulu harrastaa sellaisen kanssa, jota ei voisi kuvitella vanhemmaksi omalle lapselleen.

9) Yhteiskuntamme on vieraantunut syntymän ja kuoleman kokemisesta. Elämme pintaliitoa, jonka ihanteena on ikuinen nuoruus. Tähän ideologiaan ei kuulu syntymä, kuolema eikä vastuun ottaminen.

10) Väite: et voi esittää mielipidettä asiasta, josta et mitään tiedä/ole kokenut/olet väärää sukupuolta tms. Vasta argumentti: elämän ja kuoleman kysymykset on sellaisia, että niistä pitää olla perusteltu mielipide, vaikka niistä ei olisi suoranaista kokemusta.

11) Väite: vaatimukset ovat epärealisisia... Mitä jos yhteiskuntamme on epärealistinen? vrt. kohta 9.

12) Väite: aborttia vastustavat pelkästään typerät fundamentalistiuskovaiset, jotka vihaavat homoja etc. Ensinnäkään näin ei ole. Toiseksi, vaikka olisikin, se ei huonontaisi tai kumoaisi tässä esitettyjä argumenttejä.

13) Väite: ei ole varaa kasvattaa lasta. Köyhyys ei ole pätevä argumentti tehdä väärin. Vrt. kohta 4, oli syy köyhyyteen sitten mikä tahansa.

14) Väite: lapsia kuolee keskenmenoissa luonnollisesti, myös abortti on täysin luonnollinen asia. Samalla logiikalla voitaisiin todeta, että aikuisia ihmisiä kuolee luonnollisesti, joten kaikkia ihmisiä voi tappaa halutessa.

15) Väite: abortteja on saatava tehdä laillisesti ja turvallisesti, jottei niitä aleta tekemään laittomasti ja terveyttä vaarantaen. Pettävä logiikka, jos teko on alunperinkin ei-hyväksyttävä.

Kaikki loput näkökannat ovat variaatioita/tarkennuksia edellisiin, joten niitä on turha esittää tässä. Kuten alussa sanoin, nämä argumentit eivät välttämättä miellytä materialistia. Lukija voi halutessaan määrittää sikiön vaikka pelkäksi solumössöksi ennen synnytystä, ja ihmisyyden alkavan vasta syntymänän jälkeen.

8 kommenttia:

  1. erittäin hyviä argumentteja, olen niistä pääsääntöisesti samaa mieltä. erityisesti kohta (olikohan se) 8 missä puhut aikuisen ihmisen vastuusta seksiin liittyen! asiaa. jos harrastaa seksiä nk. huvikseen, on aina oltava valmis ottamaan vastuu sen mahdollisista seurauksista.

    VastaaPoista
  2. obnoxion6/1/11 19:31

    Vaikuttavat ja perusteelliset argumentit. Jostain syystä minun on vain hyvin vaikea tuomita aborttia yksiselitteisesti.

    Ainakin kohdan 4) tapauksessa, siis raiskauksesta johtuvan raskauden tapauksessa, oltaisiin varmasti tekemisissä aivan käsittämättömien seurausten kanssa. Sellaisten, joiden käsittämiseen useimman meistä kuvittelukyvyt eivät mitenkään riitä, vaan ainoa keino ymmärtää niitä olisi kokea koko musertava katkeruus itse - Jotain mitä en kenellekkään toivo.

    Myös jotkin muut argumenteista olivat minusta perusteltuja, mutta silti ei omatuntoni voi niihin aivan varauksetta yhtyä.

    Voisiko tässä olla lopulta kyse maskuliinisen ja feminiinisen painotuksen eroista, joista itse edustan jälkimmäistä. Selitä kantani:

    Olen ymmärtänyt tekstejesi perusteella että hyväksyt jossain määrin väkivallan itsepuolustuksena? Tämän näkisin maskuliinisena painotuksena, joka siis on lopulta väkivallan hylkäämistä, mutta tietyin ehdoin. Itse en ole saanut omaatuntoani vakuuttumaan väkivaltaisen itsepuolustuksen oikeutuksesta. Sen sijaan vastaava feminiininen ehto on oikeus päättää syntymättömän lapsen elämästä. Ja tässä näkisin avainasemassa äidin ymmärryksen, jota mies ei voi käsittää.

    Itse siis pidän äidin oikeutta päättää syntymättömän lapsensa elämästä ymmärrettävämpänä kuin sotilaan oikeutta tappaa. Mutta käsittääkseni kantani on aspekti laajemmasta painotuserosta.

    Kun sotilas tapaa, hän puolustaa läheisiään kuolemalta ja hävitykseltä. Kun äiti päättää syntymättömän lapsensa elämän, hän tekee sen suojellakseen rakkaintaan elämältä. Molemmat tekevät tekonsa hyvässä aikomuksessa, ja ottavat vastuun seurauksista.(Itsekkäät motiivit ovat molemmissa tapauksissa asioita erikseen).

    Oli miten oli, tässä maailmassa kenenkään on vaikea olla täysin puhdas. Kuinka paljon vaikeampaa se on niille, joiden kärsimyksiä me emme osaa kuvitella!

    VastaaPoista
  3. Asiaan pureutuva kommentti, Obnoxion!

    Kirjoitin tekstin lähinnä rationaalisena perusteluna aborttia vastaan. Ehkä sinua kiinnostavampi perustelu voisi olla H.P. Blavatskyn kanta asiaan: http://www.teosofia.net/teos/hpb/hpb-abortti.htm

    Yhtä kaikki, elämä moraalisine valintoineen on todella monimutkainen vyyhti. Tilanteet, henkilöt ja olosuhteet luovat uniikkeja skenaarioita, joita minun ei onneksi tarvitse (eikä minulla ole oikeuttakaan) tuomita.

    Allekirjoitan viimeisen kappaleesi pysyen esittämälläni kannalla. On mahdollista, että jossakin spekulatiivisessa tilanteessa saattaisin itsekin toimia lausumiani periaatteita vastaan. Tämänkaltaiseen ajattelumalliin joutuu myöntymään muutenkin esim. monien Jeesuksen vaativimpien (ja vähäisimpien!) opetusten suhteen.

    Havaintosi maskuliinisen ja femiinisen lähestymistavan eroista saattaa olla oikea. Vältän itse jakamasta todellisuutta liian jyrkän dualistisesti (kuten esimerkiksi maskuliininen / femiininen), vaikka vastinparien kautta on toki hyödyllistä heijastaa asioita.

    En ota tässä kommentissa sen enempää kantaa suhtautumisestani väkivaltaan, vaan viittaan perusteelliseen käsittelyyni aiheesta: http://kulmakivi.blogspot.com/2008/06/vkivalta-ja-henkinen-kehitys.html

    VastaaPoista
  4. obnoxion6/1/11 21:39

    Kiitos hyvästä ja nopeasta vastauksestasi.

    Aborttia en toki kannata, kuten en väkivaltaa muutenkaan. Periaatteen tasolla asia on yksinkertainen, ja jaan teosofisen käsityksen.

    Kuolemasta ja elämästä päättäminen käytännön elämässä on usein eettisyyteen pyrkivälle ihmiselle hyvin vaikeaa. Eutanasia, itsepuolustus, itsemurha, abortti - nämä ovat sellaisia asioita, joissa ainakin minun on aina hyvin vaikea olla täysin tyytyväinen mihinkään argumentteihin tai valintoihin. Mitä lähempänä on inhimillistä kärsimystä ja epätoivoa, sitä kylmemmiltä ja kaukaisemmilta alkavat periaatteet vaikuttaa. Tai sitten ajatus väärän teon seurauksista voi aiheuttaa pelkuruutta toimia, joka tahraa ihmisen erityisen rumalla tavalla.


    Tekstistäsi "Väkivalta ja henkinen kehitys" löysin ainakin kolme kohtaa jotka mielestäni sopivat perusteluiksi myös abortin kohdalla:

    - väkivalta on viimeinen vaikutuskeino tapauksessa, jossa on estettävä suuremman vahingon tapahtuminen, mitä väkivallan käyttö aiheuttaa

    - passiivinen selänkääntäminen ihmisten kärsimyksille on aktiivinen kannanotto kärsimyksen hyväksymiselle

    - jouduttaessa käyttämään (mahdollisesti tappavaa) väkivaltaa kyseessä on äärimmäinen tragedia, eikä valaistunut ihminen kykene ko. tilanteessa vihaamaan (= suuttumattomuuden periaate toteutuu), vaan ennemminkin emootiona kyseeseen tulee sääli

    Tämän lisäksi se seikka, että sellaisiin kärsimyksiin ja ongelmiin, jotka koskevat erityisesti naisia, suhtaudutaan erilaisella tavalla kuin miesten vastaaviin, mikä on - ainakin omissa korvissani - huutava vääryys. Väkivallasta jota erityisesti tekevät miehet löydetään edelleen kunniallisuutta, kun taas naisille tyypillisempää väkivaltaa pidetään ennemmin inhottavana ja kunniattomampana, ja siihen suhtaudutaan ehdottomammin.

    Tässä tapauksessa jaottaminen on paitsi ajan painotuserojen huomioimista, myös sen tyypistä itsetutkistelun tulosta, joka saa etsijän painottumaan vasemman tai oikean käden tielle.

    VastaaPoista
  5. Loistava kommentti jälleen!

    Itsepuolustuksen ja abortin yhtäläisyys väkivallan näkökulmasta on hyvä havainto. En silti tyydy pitämään niiden suhdetta yhtäläisenä:

    Abortti - surmataan puolustuskyvytön henkilö, jolla ei ole selviämismahdollisuuksia

    Itsepuolustus (äärimmäisessä tilanteessa) - yritetään surmata hyökkäyspäätöksen tehnyt henkilö, eikä lopputuloksesta ole takeita.

    Ei muuta lisättävää tällä erää.

    VastaaPoista
  6. Vastuu elämän jatkamisesta/päättämisestä lankeaa alkuperäistekstissä ja yleisesti ottaen aborttikeskustelussa liiaksi naisen harteille. Pelkästä munasolusta ei kehity alkiota. Moraalinen vastuu päätöksestä kuuluu molemmille sukupuolille, vaikka nainen on yleensä lopulta se, joka tekee lopullisen päätöksen myös ilman miehen suostumusta (poisluettuna pakotetut abortit jne.) Mies on yhtälailla osallinen aborttiin mahdollistaessaan alkion olemassaolon. Kahden potentiaalin yhdistyminen merkitsee tässä yhteydessä elämän syntyä tai sen päättymistä ennen sen varsinaista alkua.

    Obnoxion esitti uuden, erinomaisen näkökulman aborttikysymykseen väkivallan sukupuolittuneisuuden kautta. Tällaista näkökulmaa ei ole tullut vastaan perinteisessä kristillisessä (jollaiseksi lasken A.A:n alkuperäisen aborttitekstin) tai feministisessä argumentaatiossa ainakaan omalla kohdallani.

    Arkisella tasolla ajatellen mielestäni kellään, joka ei ole kokenut insestiä tai joutunut raiskauksen uhriksi, ei lopulta ole valtuuksia arvostella uhrin päätöstä elämän päättämisestä. Ajatus uuden elämän suojelemisesta voidaan nähdä toteutuvan myös siten, kuten aiemmin oli alustettu: ehkäistä kenties sukupolvien mittaisten psykologisten haavojen synty. Tällaisissa tilanteissa etiikka ei voi täysin sivuuttaa psykologiaa.

    Aborttikeskustelussa ei voida koskaan saavuttaa konsensusta eri toimijoiden kesken. Syntymättömän lapsen, naisen ja miehen näkökulmat yhdistettynä eriäviin, ulkopuolisiin moraalinäkökulmiin kilpailevat keskenään. Lopulta kyse on siitä, kenen näkökulmasta asiaa tarkastelee ja minkälaisin lähtöoletuksin.

    (Loppuhuom: A.A:n mielipide abortin hyväksymisestä silloin, kun äidin henki on vaarassa, on ristiriitainen, jos perimmäisenä tarkoituksena on suojella yhteiskunnan heikoimpia. Silloinhan äidin hengellä ei ole merkitystä, mikäli heikompi, eli lapsi saadaan pelastettua.)

    VastaaPoista
  7. Ave Eve,
    kiitos kommentista!

    Kuten jo todettu, aihe on vaikea ja monisyinen, joten aihe jää väkisin teoreettisen spekulaation tasolle. Vastaan kuitenkin kappaleittain:

    1 - Kuten kohdassa 3 jo totean, olen kanssasi samaa mieltä. En ainakaan tietoisesti tekstissä sysää vastuuta naiselle.

    2 - Kunnioitusta Obnoxionille myös omalta osaltani, vaikka lopullinen painotus onkin hieman poikkeava.

    3 - A)Totta. Aborttikeskustelussa on myös ongelmallista se, että useimmiten otetaan heti äärimmäiset esimerkit käyttöön, vaikka ne edustavat todellisessa elämässä tehdyistä aborteissa alle 1%:n osuutta. Näin siis pintakeskustelussa äärimmäisillä insesti/raiskaus-tapauksilla oikeutetaan todellisuudessa 99%:sesti mukavuusabortteja, joissa raskaus on saanut alkunsa jotakuinkin kummankin osapuolen yhteisymmärryksessä toteutetulla yhdynnällä.

    B) Tulevien psykologisten haavojen ehkäiseminen on mielestäni vaarallinen ajatusmalli. Vaikeista oloista voi syntyä onnellisia ja yhteiskunnan kannalta tärkeitä yksilöitä, ja vastaavasti "ihanneolosuhteista" voi syntyä itsemurhaan päätyvä ihminen. Myös kehitysmaihin syntyy jatkuvasti ihmisiä äärimmäisen huonolla ennusteella, ja vastaavasti on todettava, että "naurettavinkin" teiniraskaus länsimaissa tuottaa runsaasti paremmalla ennusteella varustetun lapsen, kuin aiemmiin mainituissa olosuhteissa.

    4 - Totta, tässä mielessä asia on tietyllä tapaa yhteiskunnallinen.

    5 - Hyvä pointti. Toisaalta: miten yleinen on tapaus, jossa kyseessä on lapsen abortti vs. äidin selviytyminen? Edelleen, vaikuttaa äärimmäisen marginaaliselta tapaukselta.

    VastaaPoista
  8. Mainitsemassasi kolmoskohdassa painopiste siirtyy marginaali-ilmiöiden tarkasteluun siitä syystä, että on ilmeistä, ettei näissä keskusteluissa kukaan hyväksy "mukavuusabortteja". Siksi ilmiötä täytyy tarkastella ääriesimerkkien valossa. Hedonistisella promiskuiteetin aikakaudella, normaaleissa olosuhteissa syntyneiden potentiaalisten elämän alkujen tuhoaminen mukavuussyistä on silkkaa välinpitämättömyyttä, eikä niiden tarkastelussa ole sinänsä mitään mielekkyyttä, koska ne ovat niin itsestäänselviä tapauksia.

    Elämän kannattavuuden arviointi yhteisön näkökulmasta on mielestäni myös hieman vaarallinen näkökulma, en ainakaan toivoisi ihmishengen olevan arvotettavissa hyötynäkökulmasta. Aborttikysymys on aina kuitenkin yhteiskunnallinen kysymys, ainakin siitä näkökulmasta, että sen moraalista ulottuvuutta arvioidaan aina yhteiskunnan taustalla vaikuttavien arvojen perusteella.

    Nainen-sikiö/alkio-dikotomia kuoleman uhatessa asettuu varmasti jälleen marginaaliin, mutta otit sen itse puheeksi.

    VastaaPoista