Tässä voisi olla vaikka taulukko ihmisen viettämistä ajoista eri taivasmaailmoissa kuoleman jälkeen ammattikunnittain -jätän sen kuitenkin laittamatta.
Viittasin aiemmin Politiikka-tekstissä järjestölliseen dogmatismiin, jota on samalla tavalla esimerkiksi politiikassa ja uskonnoissa. Eksoteerisessa kristinuskossa dogmatismi ei sinänsä tule edes yllätyksenä, mutta esoteerisissa järjestöissä kuten teosofisissa liikkeissä kuvio on korostuneen ristiriitainen siksi, että ohjelmallisesti melkein mitään dogmeja ei pitäisi olla. Opit säteistä, planeettasykleistä, ihmisen prinsiipeistä yms. ovat kaikkien teosofisten järjestöjen ydinteesien mukaan jokaisen itse harkittavissa olevia totuuksia. Kuitenkin mikäli haluaa kehittyä järjestön puitteissa, on käytännössä pakko omaksua lopulta melko pikkupiirteisiä opinkappaleita, joista voisi kuvitella syntyvän väkisin hajontaa mikäli totuutta etsitään aidosti omilla aivoilla. Järjestöjen vakiintuneiden Mestarien oppien kyseenalaistaminen taas voi olla melko haasteellista varsinkin, jos haluaa saada jalansijaa tai jopa uskottavuutta järjestössä. Järjestön vanhoilla katekismuksensa lukeneilla on tietysti jo valmiiksi viralliset vastaukset, ja jos niitä ei ole omaksunut, ei ole vielä riittävän kypsä. Lisäksi opillisten yksityiskohtien sulautumista omaan ajatteluun tapahtuu huomaamatta. Näin ollen on melko mahdotonta erottaa omaa edistystä "lainaedistyksestä". Toki lainaedistykselläkin voi olla puolensa tietyissä kehityksen vaiheissa, riippuen siitä mitkä ovat henkilön kehitystavoitteet.
On melko selvää, ettei esimerkiksi Blavatskyn sisäpiiriin olisi ollut asiaa yhdelläkään mestarien asemaa -puhumattakaan olemassaoloa- kyseenalaistavalla henkilöllä, oli hän muuten miten kehittynyt olento hyvänsä (tarkoitan tässä nimenomaan teosofisia mestareita). Vastaavasti ervastilaisissa järjestöissä on omat aksioomansa, kuten pasifismi etc. Tietenkin joitain rajauksia järjestöissä on pakko olla, jotta toiminta pysyy järkevissä rajoissa, mutta luulen että melko moni teosofisiin liikkeisiin ydinteesien perusteella innostunut joutuu pettymään havaittuaan pinnan alla olevan piilodogmatismin tai jopa fundamentalismin.
Miten esoteerista opetusta sitten pitäisi antaa? Mielestäni siten, että opetusmenetelmissä on riittävää väljyyttä symbolisesti ja allegorisesti, koska ihmisessä itsessään on tarvittavat avaimet. Vastaavasti eettinen opetus voi olla tarkemminkin määriteltyä, koska etiikalla on helpommin löydettävissä oleva objektiivinen pohja. Mikään järjestö ei voi mielestäni antaa opetusta periaatteella: "reinkarnaation sykli ihmisellä on x,xxx vuotta siinä ja siinä tapauksessa (ja lausumatta jää: "tätähän ei tietenkään sovi kyseenalaistaa, koska tieto on esoteerista")".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti