Politiikka

Kuvassa budapestiläisen kirkon muistomerkki heidän kokemistaan poliittisista vainoista. Mikäli  sama teos olisi näytteillä neutraalissa tilassa, voisi siitä syntyä toisenlaisia assosiaatioita, kun huomioidaan kirkon itsensä toteuttamat toisinajattelijoiden vainot.

Vaikka kaikki inhimillinen sisältyy etsijän kokemuspiiriin, olen päättänyt jättää poliittisen aspektin pois teksteistäni. Tässä muutamia syitä.

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Koska politiikka on käytännöllisellä arjen tasolla tapahtuvaa toimintaa, ei se ole erityisen keskeisessä asemassa yksilön kehityksen kannalta. Kollektiivinen askensio menetelmänä on toki mahdollinen, mutta yksilön henkilökohtainen kehitys on dynaamisempaa kuin joukkoon sitoutunut kehitys. Tämä ei tarkoita eristäytymisen ihanteen korostamista, vaan päinvastoin vuorovaikutus  ihmisten välillä mahdollistaa useimmissa tapauksissa täydemmän ihmisyyden toteuttamisen kuin erakkona olisi mahdollista. Varsinainen kysymys politiikan vaikutuksesta kehitykseen on kuitenkin toinen asia. Poliittinen ympäristö voi toki edesauttaa tai vaikeuttaa yksilön sekä yhteisön askensiota, mutta esoteerikkona on periaatteessa yhdentekevää, minkälainen yhteiskunnallinen ympäristö on (haasteiden määrä ja laatu vain vaihtelevat). Toki ajattelunvapautta rajoittava ilmapiiri asettaa käytännöllisiä haasteita Tiellä kulkemiselle.

Poliittiset aatteet ovat uskontojen lailla abstraktioita. Tämä ei ole ongelma niin kauan, kun asian laita tiedostetaan. Molemmilla mainituilla abstraktioilla on kuitenkin  taipumus ottaa yksilöjä ja massoja hallintaansa. Samoin kuin uskontojen dogmit, on puolueiden aatteelliset linjat melko kiveen hakattuja kokonaisuuksia. Samaistumalla tiettyyn uskontoon tai puolueeseen ihminen alkaa huomaamattaan  sulauttamaan aatetta itseensä. Riippuen ihmisen kehityksen asteesta, tällä voi olla joko kehittävä tai taannuttava vaikutus. Poliittiset ideologiat ovat kuitenkin lähtökohtaisesti –johtuen niiden käytännöllismaterialistisesta funktiosta- vain karkeasti ihmisen hengellistä olemusta kohottavia (elleivät jopa taannuttavia).

Poliittiset puolueet ovat omiaan kasvattamaan muuria ihmisten välille. Silloinkin kun poliittinen ohjelma väittää ajavansa ihmisten yhteyden edistämistä, asettuu aatteen polaarinen vastakohta viholliseksi, joka sulkeutuu aatteen ulkopuolelle. Kun ihmiset julistavat jotain poliittista agendaa, ottavat he itseensä leiman, joka määrittää rajan ”meidän” ja ”niiden” välillä. Tämä on ongelmallista erityisesti, kun tajuamme poliittisten ideologioiden (uskontoon rinnastettavan) dogmaattisen luonteen. Lakkaamme näkemästä ihmisen ihmisenä, ja näemme hänet leiman kautta. Poliittisesti aktiivisen ihmisen vaikutelma toisesta värittyy välittömästi hänen saatuaan tietää toisen poliittisen vakaumuksen. Tällainen ennakkoluuloisuus on hengelliseltä kannalta erehdys. Oman ideologian väistämätöntä epätäydellisyyttä ei tunnusteta, vaan pyörä pyörii oman erinomaisuuden ja toisten huonommuuden korostamisen pyörässä. Tämä on eettisesti kestämätöntä, vaikkakin välineellisesti perusteltavissa.

Korostan lopuksi, että tarkoitukseni ei ole vastustaa poliittisia järjestelmiä, vaan korostaa niiden ongelmallisuutta yksilön (ja miksei yhteisönkin) askension kannalta. Arjen tasolla politiikka on välttämätöntä ja tarpeellista. En myöskään väitä, etteikö esoteerikko voisi olla poliittisesti aktiivinen henkilö.

Kuten lukija on ehkä havainnut, olen välttänyt mainitsemasta poliittisten suuntausten, puolueiden ja poliitikkojen nimiä. Samoin olen välttänyt ajankohtaisten ilmiöiden linkittämistä aiheeseen. Toivon mahdollisten kommenttien noudattavan samaa linjaa: tarkoitus on edelleen välttää poliittista keskustelua, kuitenkin yleinen politiikan suhteen pohtiminen maailmankatsomukseen nähden on tarpeellista.