Minä olen α ja Ω

9.7.09 HS:n mielipide-osastolla oli tietokirjailija ja uskontotieteilijä Tiia Aarnipuun mielenkiintoinen teksti "Kirkkovene" on oiva kristillinen symboli. Kirjoitus tukee omaa näkemystäni femiinisestä aspektista kristillisessä symboliikassa. Kristityt ovat femiinisestä jumaluuden aspektista vaietessaan sulkeneet pois paljon syvimpien mysteerien ymmärtämisestä.

Nykypäivänä alfasta ja omegasta (kreik. α & Ω), alusta ja lopusta, syntymästä ja kuolemasta, ollaan yleisesti ottaen etäännytty. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uskontojen ajaton viisaus olisi kätkenyt näitä mysteerejä sisäänsä. Eroksen ja Thanatoksen kysymykset nivoutuvat kiinteästi toisiinsa. Tämän hetken viihdeyhteiskunnan pornoistuminen ja väkivaltaistuminen heijastelee puhtaasti näiden universaalien teemojen tarpeellisuutta ja samalla niiden todellisten merkitysten unohtamista. Kristillisyydessä on kartettu elämän mysteerin täsmällistä kuvausta fyysisen elämän täsmällisillä termeillä. Vertauskuvien kautta tieto on kuitenkin näkyvillä.

Aarnipuun mainitsema Kristuksen kylkeen isketyn haavan näkeminen vaginana symbolisessa mielessä on mielenkiintoinen huomio. Kristus Jumalan täydellisenä temppelinä, sotilaan keihään tekemä ovaalin muotoinen verta ja vettä vuotava haava rinnassa, haavan näkeminen porttina kaikkein pyhimpään - Kristuksen puhtaaseen sydämeen eli taivasten valtakuntaan, veren valuminen vastaanottavan ihmisen graalin maljaan... Tässäpä vasta allegoriaa ihmisen pelastumisesta, joka toteutuu yhtälailla jokapäiväisessä fyysisessä maailmassa. Kristuksen haavan femiinisessä merkityksessä on perusteltu yhtäläisyys luomiskertomuksenkin perusteella: Eeva luotiin Aatamin kylkiluusta.

Syklisen universumiteorian mukaan vanha universumi kuolee ja syntyy uudesti "portin" kautta. Ihminen syntyy vaginan (tai sektiossa haavan) kautta, joka on alfa. Kuollessaan ihminen kulkee omega-portin läpi viimeiselle tuomiolle, jossa hänet punnitaan. Kristuksen opetuksen mukaan ihmisen on kuljettava ahtaasta portista, jos haluaa elämään ja taivasten valtakuntaan. Nikodemuksen kanssa käymässään keskustelussa Jeesus toteaa, että ihmisen on synnyttävä uudesti ylhäältä, jos haluaa elää. Uudestisyntymistä verrataan fyysiseen syntymään, ja aiheessa pysyen tuon vertauksen ahdas portti on fyysisessä elämässä naisen sukupuolielin. "Kuinka ihminen voi palata äitinsä kohtuun?" Henkisessä mielessä kuolemalla ja syntymällä uudesti ylhäältä, konkreettisesti syntymällä uudestaan uuden äidin kohtuun ensin mainitun ollessa tietenkin se toivottu tapa. Kaste kuvaa tätä hautaamista ja syntymistä.

A & O, alku ja loppu, ovat molemmat portteja. Alfa on Ichtys, kristittyjen kalasymboli (joka kärki alaspäin käännettynä on vagina) sekä kaikennäkevä silmä. Ne ovat alfan kreikkalaiseen kirjaimeen symbolisestikin sopivat merkitykset. Omega on kirjaimen ja merkityksen kautta myös portti, joka on fyysisessä elämässä kuolema. Pyhä Henki kirjoitetaan alkukielessä femiinisessä muodossa, se on siis kolminaisuuden femiininen aspekti. Pyhän Hengen muita symboleja ovat mm. kyyhkynen, joka laskeutui Jeesuksen ylle Jordanin kasteessa sekä tulen liekki, joka mm. laskeutui opetuslasten päälle helluntaina.

Alfa on kristusmonogrammin (PX) oikealla puolella, omega vasemmalla (monogrammista käsin). Alfa on siis Jumalan oikea käsi, joka alttaritaiteessa kuvataan kristuksen oikealla puolella olevana armon lehvänä, ja omega vastaavasti Jumalan tuomitseva vasen käsi, joka kuvataan miekkana. Ajateltaessa Logosta joka on Sana, voidaan oikean puolen lehvä tulkita myös sulkakynäksi vasemman puolen miekan ollessa jo itsessään Sanan symboli. Näin jaoteltuna kynä kuvaa luovaa Sanaa ja miekka tuhoavaa Sanaa.

Raamattu sisältää lukemattomia mainintoja portista, vasemmasta & oikeasta kädestä, uudesti syntymisestä yms. mainituista symboleista. On ehkä inhimmillistä, että niinkin vaikeasta asiasta kuin seksuaalisuudesta on tehty tabu uskonnollisessa käsitteistössä. Toisaalta monet symbolit tarvitsevat avaimia auetakseen, ja kokonaisuuden eheä kuva paljastuu vasta palasten loksahdettua paikoilleen. Vaikka palojen yhdistäminen olisi vielä kesken, olisi tärkeää tiedostaa elämän ja kuoleman kysymysten olevan maallisessa ja hengellisessä mielessä perustavinta laatua olevia kysymyksiä.

Alkuun palaten, "kirkkovene" on oiva kristillinen symboli. Siinä ei ole nykykäsitteistönkään mukaan mitään saastaista, vaan seksuaalisuuden, luomisen ja syntymän mysteerien pitäisi olla uskonnollisessa käsitteistössä itsestäänselvästi pyhiä asioita. Mikä tahansa mysteeri pilaantuu väärin ymmärrettäessä. Kuitenkin ihmisten holhoaminen sillä perusteella, että tällaiset syvälliset mysteerit ymmärretään lähtökohtaisesti turmiollisella tavalla, on ihmisten aliarvioimista. Sama pätee kuoleman mysteerin suhteen, joka on jostain syystä otettu huomattavasti paremmin huomioon kristinuskon historiassa kuin luovuuden aspekti. Kaikki epätasapaino kuitenkin kostautuu, oli vaaka kallellaan kumpaan suuntaan tahansa.