Reformien ketju

Uskonnoissa ja ideologioissa näyttää toistuvan eräänlainen aaltoliike. Alussa on vakiintunut oppi tai järjestelmä. Tämän järjestelmän vaikutuspiirissä kasvaa valistunut yksilö, joka on tyytymätön vallitsevaan ympäristöön. Kyvykkyyden ja vahvan näkemyksensä avulla tällainen vaikuttaja reformoi väljähtyneen järjestelmän. Reformointi voi koostua uusien näkemysten yhdistämisestä vanhaan, joka tarkoittaa uuden järjestelmän syntymistä tai vanhan järjestelmän elävöittämistä tuoreella tavalla. Ajanmyötä, monesti jo heti reformoijan kuoleman jälkeen alkaa järjestelmän ihmisistä koostuvan liikkeen hajoaminen: seuraajat pyrkivät järjestämään liikkeen valtahierarkian varsinaisen perustajan poistuttua. Joskus seuraajat eivät pääse tässä vaiheessa kuitenkaan yksimielisyyteen siitä, mikä oli liikkeen perustajan ajatus kaikissa myöhemmin ilmi tulevissa asioissa. Inhimmillinen vallanhalu aiheuttaa myös perustajan poistuttua tyhjiön, joka ei voi pysyä tyhjänä. Vähitellen skismojen laannuttua liikkeen toiminta vakautuu. Kun konfliktit on saatu ratkottua ja toisinajattelijat on saatu poistettua, alkaa alunperin radikaali ja aidosta hengen palosta syntynyt liike elämään turvallista arkea, jossa alkuperäinen aate säilyy balsamoituna. Aika-ajoin liikkeessä havahtuu toisinajattelijoita, jotka helpommin kuin pystyvät muuttamaan vallitsevaa olotilaa siirtyvät liikkeestä pois itselleen paremmin sopivaan. Välillä syntyy uusia reformeja, uusia liikkeitä ja uusia uskontoja.

Esimerkkejä esittämästäni aaltoliikkeestä:
- Koko VT on tällaisen aaltoliikkeen sävyttämä. Aaltoliikkeen käänteentekevä henkilö on Jeesus, jonka radikaali reformi perusti kokonaan uuden uskonnon. Myöhemmin Jeesuksen kuoleman jälkeen kirjoitetut kirjeet ja evankeliumit osoittavat, että hänen seuraajillaan oli eriäviä oppeja. Myöhemmin syntyneet kirkkokunnat ja niistä eriytyneet lahkot ovat näkyvin osoitus aaltoliikkeestä. On huomattava, että näitä reformeja syntyy päällekkäin. Esim. helluntaiherätys oli alunperin herätysliike ja vaihtoehto kansankirkolle, nyt helluntaiseurakunta on vakiintuneessa asemassa, ja siitä on irtautunut lukuisia karismaattisia seurakuntia.

- Buddha reformoi taikauskoistuneen hindulaisuuden. Koska hindulaisuudessa pääpaino näytti siirtyneen lukuisiin jumaliin, päätti Buddha poistaa koko jumalan käsitteen ja keskittää ihmisen pääpainon omaan kehitykseensä. Reformin tuloksena syntyi Buddhalaisuus.

-Teosofian perustaja H.P. Blavatsky teki merkittävän elämäntyön idän ja lännen esoteerisen perinteen yhdistämisessä sekä itämaisen uskonnon tuomisessa länteen. Teosofiasta tuli myös vastine sen ajan rationalismille, koska teosofia myönsi tieteen sen aikaiset ansiot. Teosofisia liikkeitä on nykyisin useita, mutta oma vaikutelmani on, että liike alkoi käymään tyhjäkäyntiä välittömästi HPB:n kuoltua. Uuden Salaisen opin kirjoittajaa ei ole löytynyt - henkilöä jolla löytyisi kompetenssia yhdistää nykyinen entistäkin pirstaloituneempi tiede ja entistäkin laajentuneempi tieto uskonnoista ja filosofioista. Sama ilmiö tapahtui suomessa Ervastin kuoltua: Ervastin perustama liike jatkaa vieläkin, liikkeestä eriytyneet Kristosofit jatkavat edelleen... siitä mihin kaikki jäi Ervastin kuoltua. Tietääkseni sekä Ervastin että Blavatskyn sisäiset esoteeriset ryhmät lakkasivat toimimasta heidän kuoltuaan, koska heille ei löytynyt kykeneviä jatkajia.

Esimerkkien valossa näyttää siltä, että kullakin aatteella on kulta-aikansa. Tämä on mielestäni luonnollista. Vain edistyneemmät voivat näyttää muille, mistä pitää kulkea. Suurelle osalle ihmisistä riittää, että löytää oman karsinan jossa olla vaivaamatta päätään liikaa vaivaavilla ajatuksilla. Tällaiselle karsinalle ja sen kaitsijoille jokainen uuden aatteen esittäjä on villitsijä ja uhka laumalle. Tähän liittyen Jeesus sanoi, ettei tullut tuomaan rauhaa vaan miekan, perheenjäsenet nousevat toisiaan vastaan hänen takiaan. Vertaus voi toteutua silloin, kun totuutta etsitään vakavasti. Vakava totuuden etsintä ohittaa nimittäin vallitsevat kulttuuriset ja uskonnolliset näkemykset.

Kaiken tämän opponoinnin, spekuloinnin, vastustamisen ja vallankumousten jatkumon rinnalla on syytä havaita kaikkien aatteiden ja reformien merkitys omassa viitekehyksessään: uskallan väittää, ettei mikään niistä ole tarkoituksessaan turha. Kaikessa on kuitenkin syytä tiedostaa vakaumusten tärkeys ihmiselle, niissä on olemassa vakavasti otettava fyysisenkin sodan mahdollisuus.