Vanhassa liitossa (Melkisedekin liitto) ihminen pyrki muuttumaan ulkoa sisäänpäin rituaalien, käskyjen ja ohjeiden noudattamisen kautta. Myös ihmisen hyvyyden mittari ei ollut niinkään ajatuksissa, kuin teoissa. Koko järjestelmä perustui Lain noudattamiseen, ja myös sen rikkomisesta seuraaviin rangaistuksiin. Järjestelmä oli tuskallinen ja ”epäinhimillinen”, mutta toki toimiva sikäläisessä kehitysvaiheessa. Myös siinä järjestelmässä ihmisen oli mahdollista selvittää pahan ongelma, mutta vanha liitto ei tavallaan järjestelmänä kasvattanut siihen tehokkaasti. Ihmiset olivat hyvin rajoitettuja toimimaan vain omissa kasteissaan.
Uudessa liitossa (Kristuksen liitto) pyhitys tapahtuu päinvastoin sisältä ulospäin, sydämen muutoksesta seuraa ulkonainen muutos. Uudessa liitossa rituaalien ja sääntöjen merkitys ei ole enää oleellinen, koska niiden merkitys on ymmärretty sisäisesti. Hyvyyden mitta ei ole niin ehdoton ulkoisista seurauksista, koska oleellisempaa on sydämen asenne. Vaikka vanhan liiton järjestelmät toimivat vielä maailmanuskontoina suurella kannatuksella, ovat niidenkin kannattajat metafyysisessä mielessä jo uudessa liitossa, vaikka eivät sitä itse tunnustaisikaan. Myös monet kristityt toimivat edelleen vanhan liiton järjestelmän periaatteiden mukaisesti, vaikka nimellisesti tunnustavatkin uutta liittoa. Oikeustajussa vanha ”silmä silmästä etc.” ajattelu on hyvin syvään uurtunut, vaikka ohje onkin kumottu jo 2000 vuotta sitten ainakin kristityille riittävän auktoriteetin toimesta. Uusi liitto järjestelmänä on ehkä kirjaimessa vaativampi. Enää ei riitä, että asiat näyttävät hyvältä, vaan niiden on myös sisäisesti oltava hyvin. Toisaalta epäonnistumista ei tarvitse enää pelätä samalla tavalla kuin vanhassa liitossa, joten oppiminen on tehokkaampaa.
Vanhaa liittoa leimaa siis "oikeus", ja uutta liittoa "rakkaus". Liitot eivät kuitenkaan ole toistensa vastakohtia, eli uusi liitto ei ole epäoikeudenmukainen, eikä vanha liitto ole yhtä kuin viha. Painotukset tekevät niistä leimaavia. Vanhan liiton oikeutta kannattavien on syytä huomata, että mitä enemmän he oikeutta vaativat, sitä enemmän oikeus tulee myös heitä itseään tuomitsemaan. Tähän sisältyy katkeroitumisen ansa. Uuden liiton yksi ansa on vääränlainen vapauden käsittäminen. Uusi liitto ei ole nimittäin mikään vapautus vastuusta, vaan päinvastoin vastuu suurenee tiedon lisääntyessä.
Itse perimmäinen laki toimii kaikille samalla tavalla, eikä sillä ole suosikkeja. Uusi liitto antaa kuitenkin radikaalisti paremman avaimen ja mahdollisuudet elää perimmäisen lain mukaisesti, kuin vanha liitto.
Uudessa liitossa (Kristuksen liitto) pyhitys tapahtuu päinvastoin sisältä ulospäin, sydämen muutoksesta seuraa ulkonainen muutos. Uudessa liitossa rituaalien ja sääntöjen merkitys ei ole enää oleellinen, koska niiden merkitys on ymmärretty sisäisesti. Hyvyyden mitta ei ole niin ehdoton ulkoisista seurauksista, koska oleellisempaa on sydämen asenne. Vaikka vanhan liiton järjestelmät toimivat vielä maailmanuskontoina suurella kannatuksella, ovat niidenkin kannattajat metafyysisessä mielessä jo uudessa liitossa, vaikka eivät sitä itse tunnustaisikaan. Myös monet kristityt toimivat edelleen vanhan liiton järjestelmän periaatteiden mukaisesti, vaikka nimellisesti tunnustavatkin uutta liittoa. Oikeustajussa vanha ”silmä silmästä etc.” ajattelu on hyvin syvään uurtunut, vaikka ohje onkin kumottu jo 2000 vuotta sitten ainakin kristityille riittävän auktoriteetin toimesta. Uusi liitto järjestelmänä on ehkä kirjaimessa vaativampi. Enää ei riitä, että asiat näyttävät hyvältä, vaan niiden on myös sisäisesti oltava hyvin. Toisaalta epäonnistumista ei tarvitse enää pelätä samalla tavalla kuin vanhassa liitossa, joten oppiminen on tehokkaampaa.
Vanhaa liittoa leimaa siis "oikeus", ja uutta liittoa "rakkaus". Liitot eivät kuitenkaan ole toistensa vastakohtia, eli uusi liitto ei ole epäoikeudenmukainen, eikä vanha liitto ole yhtä kuin viha. Painotukset tekevät niistä leimaavia. Vanhan liiton oikeutta kannattavien on syytä huomata, että mitä enemmän he oikeutta vaativat, sitä enemmän oikeus tulee myös heitä itseään tuomitsemaan. Tähän sisältyy katkeroitumisen ansa. Uuden liiton yksi ansa on vääränlainen vapauden käsittäminen. Uusi liitto ei ole nimittäin mikään vapautus vastuusta, vaan päinvastoin vastuu suurenee tiedon lisääntyessä.
Itse perimmäinen laki toimii kaikille samalla tavalla, eikä sillä ole suosikkeja. Uusi liitto antaa kuitenkin radikaalisti paremman avaimen ja mahdollisuudet elää perimmäisen lain mukaisesti, kuin vanha liitto.
Kaiketi uudessa liitossa on myös kyse ihmisen syntisyyden oivaltamisesta. Eli mikä vanhassa liitossa sovitettiin uhrilla, sovitetaan uudessa liitossa Jeesuksessa. ts. vanha liitto näyttää meille synnin, jonka vallassa olemme aina ja ikuisesti.
VastaaPoistaPitänee sanoa, että en ole samaa mieltä. Kyllä ihmisen syntisyys oivaltuu molemmissa liitoissa. Vanhassa liitossa ihmisen syntisyys ilmenee "oikeudenmukaisen tuomion" -periaatteen kautta.
VastaaPoistaUudessa liitossa katse on jo suuntautunut haluun tehdä hyvää, mutta vastus on enemmänkin siinä, miten onnistumme anteeksiantamisen ja rakastamisen haasteessa vs. vanhan liiton oikeudenmukaisuuden vaatimus.
Mielestäni sijaisuhrin ajatus sisältyy yhtälailla vanhan ja uudenliiton järjestelmiin, ja on molemmissa harhaoppi. Vanhassa liitossa ei hyödytä mitään tappaa eläimiä omien virheiden takia (päinvastoin, se lisää syntitaakkaa), uudessa liitossa ulkoiseen pelastajaan turvaaminen voi antaa voimia, mutta ei tee työtä puolestamme. Vastuu on aina itsellä. Kristuksen oma oppi ei puolla sijaisuhrin käsitettä. Tähän ei pidä sekoittaa mitään dogmeja tai perinnäisoppeja, vaan mitä Jeesus itse opetti.
Jos ajattelemme olevamme synnin vallassa "aina ja ikuisesti", se tarkoittaisi että peli on jo menetetty ennen kuin olemme edes syntyneet(ikuinen = ei alkua eikä loppua, ihmisen alku Jumalassa: onko Jumala syntinen?).
Hmm. Kyseessä on kaiketi kuitenkin raamatun opetus, siellä opettaa myös Paavali ja monet muut apostolit. Eli rakennat olkiukkoa puhuessasi, että vain Jeesuksen puheilla on merkitystä. Joko raamattu on auktoriteetti, tai sitten ei. Ei sieltä voida pudottaa pois asioita vain koska ne eivät ole Jeesuksen sanomia asioita. Sitä paitsi Jeesus puhuu itsekkin viimeisestä uhrista.
VastaaPoistaKun Jumala sääti sijaisuhrin, se oli ennustus Jeesuksen lopullisesta uhrista. Miten tämän voisi kiistää ja väittää, ettei sijaisuhria ole olemassa? Näin väittämällä kumoaa koko raamatun, ja jos tekee sen, ei tästä keskustelusta tule mitään. Joko raamatussa pitäytyy, tai sitten ei. Jos raamatun mieltää filosofisena kirjana ja poimii vain ne ajatukset jotka sopivat omaan ajatteluun, ei voi puhua enää Kristinuskosta.
ps. tuosta olet oikeassa, synti poistuu ihmisestä kun hän uskoo syntinsä anteeksi Jeesuksessa ja pääsee taivaaseen. Eli synti ei ole ikuinen. Mutta maallisen elämän aikana synnistä ei ole mahdollista, raamatun mukaan, päästä eroon. Olemme synnin alaisia jo äitimme kohdussa.
Kristinuskon vaikeus maailman uskontojen joukossa on juuri sen ainutlaatuisuus, Jumala tuli ihmistä lähelle ja oli valmis kuolemaan heidän puolestaan, sovittaakseen ihmisen synnit. Tätä ajatusta ihmisen on vaikea post modernissa ajattelussa sietää: Saada nyt jotain ilmaiseksi ja ilman omia ponnisteluja/omaa ansiota. Tästä syystä esim Islam on kasvattanut suosiotaan, Kristinusko kun antaa ihmisen elää vapaana, mutta silti lain alaisena.
Kirjoitan sijaisuhrista paremmalla ajalla paremman tekstin. Vastaan lyhyesti:
VastaaPoistaEn sano, että vain Jeesuksen opetuksilla on merkitystä. En myöskään sano, että vain Raamatun henkilöillä olisi merkitystä. Mielestäni Raamattuakin pitää lukea kriittisesti. Erityisesti nykyisessä fundamentalismiin kallellaan olevassa kristillisyydessä. "kaikki tai ei mitään" vaikuttaa haitalliselta fundamentalismilta: en suosittele.
Väität, että: "Jumala sääti sijaisuhrin". Mistä tiedät? Sijaisuhrin käsite ei ole luonnon tosiasioihin perustuva asia, vaan uskonnollinen dogma. Kristinusko ei ole ainutlaatuinen, sijaisuhreja on kristinuskon ulkopuolellakin ennen kristinuskoa. Jeesus ei ollut ainoa "Jumala", joka tuli ihmisten luo. Sijaisuhrin kieltäminen ei kumoa koko Raamattua.
En puhu Raamatusta filosofisena kirjana, vaan "pyhänä kirjana", kuten muitakin vastaavia opuksia. Niitä on kuitenkin luettava eritavoin, kuin jotain luonnontieteellistä kirjaa. En myöskään keskity puolustamaan kristinuskoa. Maailmanuskonnot ovat vain temppelin esipiha. Omien uskontojen puolustaminen ja muiden vastustaminen on verrannollista lasten hiekkalaatikolla tappeluun.
Omasta mielestäni kristinuskon arvovallan romahdus johtuu siitä, että nykyiset kristityt eivät ole kristittyjä Jeesuksen tarkoittamassa mielessä. Kristinuskon romahdus johtuu pääosin valtionkirkkojen perustamisesta, ja juurikin kehumastasi sijaisuhrin opettamisesta. Sijaisuhriin uskomalla saadaan latistettua koko kristuksen oppi täysin esikoulutasoiseksi uskomukseksi. Islamin suosio kasvaa, koska länsimaiset "kristityt" huomaavat, että muslimit ovat tosissaan, he elävät uskoaan oikeasti. Tämä ei ole mikään fundamentalismin puolustus.
Sen sijaan, että palvotaan pyhää kirjaa (vaikka Raamattua), pitäsi seurata mestaria (Jeesusta). Se ei ole helppoa. Tällä ei ole mitään tekemistä fundamentalismin ja dogmatismin kanssa.
Tässä jotain. En näe tarpeelliseksi alkaa esittelemään koko maailmankatsomustani tässä keskustelussa, kun blogissani on jo mainittu vastaavia asioita järkevämmin. Palaan asiaan paremmalla ajalla uudessa tekstissä.
... Koko Mooseksen kirja kertoo uhraamisesta ja syntipukeista/lampaista joita uhrataan ihmisen pelastamiseksi ... Kaikki tämä löytyy Jumalan laista, vanhassa testamentissa. Kyseessä on siis todellakin sijaisuhri.
VastaaPoistaNykyajan ongelma on, että ei ole mitään perustaa, mille kristinusko perustuisi, kun Raamattua ei pidetä minään. Raamattu on Kristinuskon perusta, halusi sitä tai ei. Jos haluaa luoda asiasta oman uskonnon niin kukinhan on vapaa niin tekemään, mutta ilman Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta ihmisen synnin pois ottamiseksi ei puhuta kristinuskosta.
Tuo hiekkalaatikko kommentti oli aika typerä, miksi sitten ylipäänsä annat mahdollisuuden kommentoida uskontoasi/filosofiaasi, jos sen kritisointi/oman uskonnon puolustus on typerää? Parhaat keskustelut syntyvät aina pienellä provokaatiolla.
- En väittänyt, ettei Raamatussa (etenkin vanhassa testamentissa) ja muissa uskonnoissa puhuttaisi sijaisuhreista.
VastaaPoista- Tarjoat kristinuskon elvyttämiseksi fundamentalismia, minä Kristuksen omien sanojen tutkimista
- Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että Raamattu on kristinuskon perusta.
- Mielestäsi Jeesuksen ristinkuolema on kristinuskon kulminaatio, minun mielestäni Jeesuksen elämä. Miksi kristinuskon huippuhetken pitäisi olla sen suurimman mestarin teloitus?
- Hiekkalaatikko-kommentilla vastustin fundamentalismia, en omien näkemysteni kritisointia. Kirjoituksiani on suotavaa kommentoida/kritisoida.