13.10.2015

Päättömän teologia



Kari Peitsamo esiintyi lauantaina 12.10.15 Arto Nybergin keskusteluohjelmassa. Esitän tässä tekstissä muutaman haastattelusta heränneen ajatuksen. Peitsamo olikin ollut jo aiemmin Iltalehdessä otsikolla: Uskoon tulleen Kari Peitsamon väite: "Ihmisellä ei ole päätä". Odotin ohjelmaa mielenkiinnolla, koska tunnistin aiemman päättömyysväitteen raamatullisen teologisen perustan. Epäselväksi jäi vain, että missä määrin Peitsamo oli tosissaan väitteensä konkreettisesta puolesta.

Symbolisesti kristityn pää-vertaus viittaa hallintaan. "Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää[1]." Tämänkaltaiset kohdat ilmentävät kristityn hallintavallan luovuttamista Kristukselle ja sitä kautta Jumalalle. Tämä onkin yksi tapa ilmaista esoteerikkojen tavoite jumalallistumisesta. Apoteoosiin kuuluu mystinen egon kuolema ristillä sekä ylösnousemus: "Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa[2]..."

Peitsamo yllätti kertomalla, ettei usko historialliseen Jeesukseen. Hänen teoriansa mukaan Jeesus on kokonaan Paavalin luomus. Tämänsuuntaisia teorioita on esitetty ennenkin. Periaatteessa tämä voi olla totta: Jeesuksen historiallisuudesta ei ole juuri näyttöä Raamatun ulkopuolella. Evankeliumit on kirjoitettu kauan sen jälkeen, kun Jeesuksen uskotaan eläneen. 

Mielestäni on viisasta rakentaa oma maailmankatsomus niin, ettei se tukeudu voimakkaasti historiallisiin tai historiallisiksi väitettyihin tapahtumiin. Näin ollen oma filosofiani erottaa selvästi tieteellisen yhteisen tiedon, ja henkilökohtaisen metafyysisen ulottuvuuden, joka ei ole riippuvainen materialistisista seikoista. Tämä erottelu mahdollistaa aidosti dynaamisen, itseään päivittävän totuudellisen maailmankuvan.

Mikä sitten motivoi Peitsamoa kääntymään Kristuksen puoleen? Vastaus on puhdasta esoteriaa. Kosminen Kristus eli Logos on sisäisesti meissä. Tästä Paavalikin todisti. Historiallisen Jeesuksen olemassaolo ei ole millään tavalla riippuvainen tästä metafyysisestä todellisuudesta.

Peitsamon teologia ei siis ole lainkaan niin päätön, kuin Iltalehden artikkeli antoi ymmärtää. Kunhan pääsekoilua ei oteta kirjaimellisesti.


_________________
[1] Katso myös Kotimaa24 artikkeli: Piispa Peitsamolle: Puhut paskaa
[2] - 1. Kor 11:3.
Kohta jatkuu erinäisiä pukeutumiskoodeja ja epätasa-arvoa tuottaneilla sanoilla (jakeet 4-9):
"Jokainen mies, joka rukoilee tai profetoi pää peitettynä, häpäisee päänsä. Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämätönnä, häpäisee päänsä, sillä se on aivan sama, kuin jos hänen päänsä olisi paljaaksi ajeltu.Sillä jos vaimo ei verhoa päätään, leikkauttakoon hiuksensakin; mutta koska on häpeäksi vaimolle, että hän leikkauttaa tai ajattaa hiuksensa, niin verhotkoon itsensä. Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia.Sillä mies ei ole alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehestä; eikä miestä luotu vaimoa varten, vaan vaimo miestä varten."
[3] Gal 2:20a

6 kommenttia:

  1. Joskus on tullut koettua tämä "päättömyys" ihan konkreettisesti intensiivisen rukoushetken seurauksena ja tuloksena, jolloin on tuntunut siltä kuin kaikki järkeily ja dualistinen ajattelu olisi tullut päätökseensä ja koko olemus on kuin syttynyt tuleen; etenkin auringon päivänä käyttämäni hymnit ovat saaneet tämän aikaiseksi, ja vaikka nämä eivät "kristittyjä" hymnejä olekaan olleet, niin ilmeisesti kuitenkin jollain tapaa liitoksissa kosmiseen Kristukseen ja kristus-tietoisuuteen.

    Itseäni ei myöskään hirvittävästi kiinnosta se asia, onko Jeesus koskaan elänyt vai ei. Hänen nimissään annetut opetukset ovat kuitenkin korkeaa esoteerista viisautta, joita kenen tahansa ja millä tahansa polulla kulkevan kannattaa vakavasti harkita.

    Voisin tähän lopuksi suositella tyylilleni ominaisesti erinomaista kirjaa aiheesta, nimittäin David Fidelerin 'Jesus Christ, Sun of God' -kirjaa, joka käsittelee mm. Kristuksen ei-historiallista totuutta ja vertaa tätä muutamiin muihin aurinkojumaliin kuten Apolloon ja Hermekseen. Myös teoksen pyhää geometriaa käsittelevät osiot antavat väkevää valaistusta sellaisiin myyttisiin kudoelmiin kuten viisi leipää ja kaksi kalaa yms.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista Ismo!

    Mietin Peitsamon kohdalla, että liittyykö päättömyysajatukseen joku voimakas kertomasi kaltainen kokemus. Jotenkin hänen tapansa keskustella aiheesta viittasi mielestäni muuhunkin, kuin vain teoreettiseen ajatteluun aiheesta.

    אמן toiselle kappaleelle, & Fidler-vinkki kuulostaa kiinnostavalta...

    VastaaPoista
  3. Ei nyt liity suoraan tähän päättömyys-aiheeseen, mutta tuli mieleeni tekstisi uudelleen luettuani, että ellet tukeudu (väitettyihin tai tosiasiallisiin) historiallisiin seikkoihin, niin mikä on näkemyksesi historiasta tai "historismista" ylipäätään sanotaanko nyt vaikkapa pelastushistoriallisesti ja uuden liiton kannalta? Pidätkö valta-kristillisyyden tavoin Jeesusta joko symbolisena tai tosiasiallisena uuden liiton aloittajana, joka oli ainakin edeltäviä "Jumalan Poikia" - esim. Hermes, Apollo, Herkules, Buddha - suurempi ellei ainoa "Jumalan Poika"?

    Vaikka Kristusta arvostankin kovasti, niin itselleni on tuottanut valtavia hankaluuksia sovittaa yhteen omaksumaani "pakanallista" (indo-eurooppalaista) syklistä aikakäsitystä kristinuskon lineaarisen historiallisen näkemyksen kanssa, joissa ensinmainitussa aika kulkee sykleissä luonnonkierron tavoin ja jälkimmäisessä ihminen ikään kuin repäistään irti tästä kierrosta (tähän ainakin alkukristityt pyrkivät) ja historia muuttuu perustavalla tavalla merkittäväksi asiaksi, koska itse Jumala astui historiaan tiettynä ajanhetkenä. Etenkin Mircea Eliade on käsitellyt tämän syklisen ja "luonnollisemman" aikakäsityksen ja kristillisen lineaaris-historiallisen aikakäsityksen hyvin merkittäviä seuraamuksia ihmisen ajatteluun ja toimintaan, ja jälkimmäisen hän koki olevan syynä "historian hirmuvaltaan", joka on luonut mm. humanistisen ja materialistisen edistysuskon kristinuskon maallistuttua.

    Jeesuksenkin sanoista löytyy mielestäni puoltamista syklisen aikakäsityksen puolesta (Matt. 22:10), jossa hän lupaa olla oppilaidensa ja seuraajiensa kanssa "aikakausien loppuun saakka", jonka itse tulkitsen eräänlaisena "aionisena" lausahduksena.

    Kuten sanoin, tämä nyt ei liity itse tekstisi pää(ttömään) -aiheeseen (pun intented!) eikä tosiaan vaikuta itse Kosmiseen Kristukseen millään tavoin, mutta olisi mielenkiintoista kuulla näkemyksesi aiheesta His Story.

    VastaaPoista
  4. Tätä asiaa pitikin pohtia hetki... Vastaan esittämääsi haasteeseen nyt tämänhektisestä positiostani käsin. Tässä saattaa olla ristiriitoja tai virheitä, koska en ole syventynyt asiaan erityisesti ennen tätä.

    Minusta syklinen ja lineaarinen aikakäsitys on nykykatsannossa sovitettavissa spiraalimaiseksi aikakäsitykseksi: tietyt syklit kiertävät kehää, mutta ajalla on lineaarinen suunta. Syklit toistuvat, mutta edistystä tapahtuu kokoajan.

    Mainittu Kristus-esimerkki sovitettuna tähän esittää, että Kristus edustaa historiallisesti kiistatonta taitekohtaa (ottamatta siis kantaa ilmiön myyttisyyden ja historiallisuuden yksityiskohtiin). Ennen Kristusta oli armottomampi juutalainen laki, jälkeen Kristuksen oli universaalimpi rakkaudellisempi laki. Kristus on sikäli myös merkittävä tekijä, että Kristuksen periaate laajeni ulos juutalaisesta viitekehyksestä karkeasti sanoen käsittämään koko ihmiskunnan. Tällaista globaalia leviämistä ei käsittääkseni ole ennen tapahtunut.

    Mainitut Hermes, Apollo ym. eivät ole mielestäni metafyysisesti Kristuksen kanssa kilpailevia arkkityyppejä, mutta kieltämättä inhimmillisessä evoluutiossa toiset arkkityypit, ideologiat ja järjestelmät syrjäyttävät toisia. Nykyisellä ajalla tosin näitä syrjäytettyjä elementtejäkin on mahdollista poimia takaisin.

    En ole varma vastasinko esittämääsi kysymykseen... Tarkenna, jos joku tärkeä näkökohta jäi huomioimatta. Aihe on hyvä.

    VastaaPoista
  5. Kiitos vastauksesta! Spiraalimainen aikakäsitys oli oikein hyvä huomio! Siitä tulikin mieleeni jälleen Guénon, joka käsitteli asiaa jossain teoksessaan oikein hyvin; olinkin unohtanut koko tämän asian.

    Itsekään en näe Hermeksen & co. varsinaisesti "kilpailevan" Kristuksen kanssa, mutta näkisin niiden kuitenkin edustavan samaa Aurinkojumalten periaatetta, minkä täydellistymänä ainakin esoteerinen kristitty pitänee Jeesusta. Tätähän voi myös soveltaa tuohon edellisen kappaleen asiaan siten, että aikaisemmat Aurinkojumalat (solaarisen Logoksen edustajat) olivat enemmän lokaaleja (tiettyyn kulttuurin sidottuja), siinä missä Jeesuksen vaikutus on ollut globaali, kuten sanoit. Tätä asiaa käsitellään tuossa aikaisemmin mainitsemassani David Fidelerin teoksessakin aika perusteellisesti. Historiallisestihan on käsittääkseni aika hyvin todistettu, että kristityt saivat paljon vaikutteita antiikin kreikkalaisen filosofian Logoksen käsitteestä Kristologiaansa.

    Ervast taisi lisäksi mainita esoteerisissa opetuksissaan, että ennen Kristusta vallitsi yleismaailmallisesti esoteerinen laki, joka vaati vihittyä ottamaan kaikki vihkimykset perättäisessä järjestyksessä ennen neljättä "sydämen läpäisyn" vihkimystä, minkä Kristus puolestaan asetti ensimmäiseksi vihkimykseksi, mistä myös rakkauden periaatteen korostaminen uuden liiton järjestelmässä tulee. Vanha liitto oli tosiaan oikeudenmukaisuuden lain ja ankaruuden määrittelemä ei pelkästään juutalaisuudessa, vaan yleismaailmallisesti, vaikka todennäköisesti ainakin opetuslapset ja vihityt ovat myös rakkauden lain tunteneet myös tällöin; se ei ollut vain niin korostuneessa asemassa vanhassa liitossa.

    VastaaPoista
  6. Hyvä että vastaukseni kelpasi & erinomaisia täydentäviä näkökohtia.

    VastaaPoista