20.9.2015

Evoluutio


 The Ancient of Days, William Blake, 1794.


Kansanedustaja Laura Huhtasaari on noussut otsikoihin evoluutiokriittisillä lausunnoillaan  [1]. Huhtasaari ei ole ajatuksineen yksin. Vuoden 2013 tiedebarometrin mukaan kolmasosa suomalaisista epäilee evoluutioteorian paikkaansapitävyyttä. Periaatteideni mukaisesti en ota tässä blogissa kantaa politiikkaan, vaan käsittelen asiaa pelkästään maailmankatsomukselliselta kannalta.

Evoluutio on nykytiedon valossa kiistaton fakta. Evoluutiota kritisoivat nykyään pääasiassa vain fundamentalismiin kallellaan olevat kreationistit. Heillä ei kuitenkaan ole esittää vakavasti otettavaa kritiikkiä eikä evoluutioteoriaa kumoavaa vaihtoehtoista teoriaa. Argumentointi on lähinnä ideologisista päämääristä lähtöisin olevaa spekulaatiota. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, ettei älykkyys suojaa virhepäätelmiltä [3]. Näin ollen kenenkään yksittäisen tieteilijän argumenteilla ei ole suurta merkitystä, jos ne eivät läpäise tieteellistä vertaisarviointia.

Huhtasaaren evoluutiokritiikki on virheellistä joko tarkoituksella tai tiedonpuutteen vuoksi [2]. Huhtasaari argumentoi, että "Uskonnollisen tunteen ei tarvitse olla tieteellisesti todistettu - toisin kuin tieteen, joka riippuu todistettavasta näytöstä". Tämä onkin toimiva periaate, mikäli uskonnollinen tunne toimii ristiriidattomasti tieteellisesti saadun informaation kanssa. Huhtasaaren tapauksessa näin ei kuitenkaan ole.

Yleinen kristillinen käsitys on, että tiede kertoo miten Jumala toimii, ja Raamattu vastaa kysymykseen "miksi". Näin ajateltaessa on välttämätöntä luopua kirjaimellisesta Raamatun tulkinnasta. Raamatun luomiskertomus sopii evoluutioteoriaan runollisesti ja symbolisesti, mutta ei kirjaimellisesti. Paratiisin tapahtumat on symbolinen kuvaus ihmisen tietoiseksi tulemisesta. Luonnontieteen näkökulmasta tämä kehitys on kuitenkin tapahtunut hyvin pitkän ajan kuluessa, ei yhdessä hetkessä.

Esoteerisen filosofiani mukaan totuudellisuus on yksi tärkeimmistä hyveistä ja vaatimuksista. Maailmankatsomuksen on oltava ristiriidattomassa sopusoinnussa tieteellisen kehitysteorian kanssa.   Ihmisen kehityskertomus on yksi tärkeimmistä maailmankatsomuksen taustalla vaikuttavista tekijöistä. Muun muassa näkemys ihmisen asemasta luomakunnassa muiden eliölajien joukossa rakentuu  tästä käsityksestä. Jos ihminen uskoo ensimmäisen ihmisen ilmestyneen maasta, ja toisen ihmisen ensimmäisen kylkiluusta, ei hän ole vakavasti otettava totuuden etsijä. 

Mikä sitten olisi evoluutioteorian kanssa yhteensopiva metafyysinen maailmanselitys? Emanaatio-oppi on muinainen henkisen evoluution konsepti, joka nivoutuu loistavasti yhteen tieteellisen evoluution kanssa [4]. Emanaatio-oppi lisää materiaaliseen evoluutioon henkisen ulottuvuuden. Emanaatio kertoo aineeseen tiivistyneen hengen matkasta kehittyen kohti Jumaluutta. Tämä selitys antaa siis materiaalistiselta kannalta merkityksistä vapaalle olemassaololle tarkoituksen [5].

Alkuräjähdystä edeltävät tapahtumat jäävät toistaiseksi spekulaation alaiseksi; jos ennen alkua oli Jumala tai pelkkää materiaa, voimme yhtäläisesti esittää kysymyksen: mitä oli ennen sitä? Näin ollen materialismi tai deismi eivät kumpikaan anna tyhjentävää vastausta lopulliseen eksistentialistiseen ongelmaan maailman alusta. Voimme kuitenkin eliminoida vastausvaihtoehdoista ilmeiset virheväittämät pois.

Katsomukseni mukainen näkemys ohittaa kysymyksen "mitä oli ensin": sekä maailma että Jumala ovat olleet aina olemassa [6]. Erilaiset syklit alkuine ja loppuine vain rytmittävät ikuista ajan kulkua.
_________
[4] Länsimaisessa esoteriassa emanaatio-oppi on kulkeutunut esimerkiksi kabbalistien, hermetistien, uusplatonilaisten ja gnostikkojen kautta tähän päivään asti.
"Emanationism is a transcendent principle from which everything is derived, and is opposed to both Creationism (wherein the universe is created by a sentient God who is separate from creation) and materialism (which posits no underlying subjective and/or ontological nature behind phenomena being immanent)... ...Emanationism is a cosmological theory which asserts that all things "flow" from an underlying principle or reality, usually called the Absolute or Godhead. Any teachings which involve emanation are usually in opposition to "Creation ex nihilo" as emanation advocates that everything has always existed and has not been "created" from nothing. "-Wikipedia
[5] Mielestäni maailmanselityksissä on juuri kyse merkityksellisyyden tavoittelusta. Maailmanselitysten ja -katsomusten pitäisi olla kuitenkin myös yhteensopivia yhteisesti havaittavissa olevan todellisuuden kanssa, josta päästään yhteisymmärrykseen tieteen avulla. Esittämäni salatieteellinen synteesi on subjektiivinen väline totuudellisen merkityksellisyyden tavoittamiseksi.
[6] Katso 4. viittaus. Katso luonnontieteellinen perustelu tästä.

28 kommenttia:

  1. Olen tässä viime aikoina lukenut traditionalisti-ajattelija Wolfgang Smithin kritiikkiä (neo-)Darwinismia ja evoluutioteoriaa koskien, ja hänen ajatuksensa ovat olleet hyvin valaisevia. Smith on nk. älykkään suunnittelun kannalla, ja tekee mm. selvän ontologisen eron fysikaalisen ja "korporeaalisen" maailman välillä, minkä seurauksena hän pitää myös luomisteoriaa kirjaimellisena kuvauksena maailman ja ihmisen alusta. Hänen mukaansa koko kristinuskon voi heittää romukoppaan mikäli tämä kirjaimellinen kuvaus Jumalan toiminnasta ja ihmisen alkuperästä hylätään symbolisen tai muun selityksen nojalla. Voin lämpimästi suositella hänen teoksiaan jokaiselle, joka haluaa haastaa itsensä tällä alueella. Smith on itsekin todella kovan luokan tiedemies, mutta samalla myös traditionalisti ja metafyysikko, ja hänen evoluutiokritiikkinsä perustuu mm. argumentteihin paleontologiseen aineistoon ja nk. CSI (complex specified information) -käsitteeseen, jonka mukaan eliöiden monimutkaisuutta solutasolla yms. ei kyetä selittämään darwinistisella tai reduktionistisella logiikalla. Tällä hetkellä on menossa itselläni teos "Ancient Wisdom and Modern Misconseptions - a critique of contemporary scientism", joka on ollut hyvin valaisevaa lukemista. Tässä teoksessa Smith hyökkää Darwinismin ohella myös mm. aurinkokeskeistä maailmankuvaa vastaan, joka on hänen mukaansa eksoterisoitu esoteerinen oppi, joka on popularisoituna hyvin "vaarallinen oppi", ja puolustaa ontologisilla ja myös tiukan tieteellisillä argumenteilla geosentristä maailmankuvaa ja ihmisen erityislaatuista asemaa maailmankaikkeudessa. Myös modernien fyysikkojen "multiversumifantasiat" saavat huutia häneltä. Hyvin haastavaa ja suositeltavaa luettavaa!

    VastaaPoista
  2. Smith on käsittääkseni jättänyt akateemisen tiedemaailman 1992. Pidän itse virallisen tiedeyhteisön konsensusta asioista kaikkein vakaimpana pohjana tosiasioihin perustuvalle maailmankatsomukselle. Yksittäiset ristiretkeilijät eivät ole mielestäni kovin kiinnostavia. Pitää muistaa, ettei älykkyys suojaa virhepäätelmiltä.

    ID-oppia kannattaa lähinnä uskovaisista muodostuva enemmän tai vähemmän oikeaa tiedettä tekevä yhteisö. Esim. Tapio Puolimatkalla on oikeitakin tieteellisiä meriittejä, mutta hänen näkyvä evoluutiokriittinen, homovastainen ym. missionsa vakuuttaa lähinnä vain muita samoin ajattelevia.

    ID ei lyö läpi, koska taustalla on metafyysisiä olettamia, joita ei voi todistaa tieteellisesti. ID:n edustajat yrittävät esittää teoriansa tieteellisen näköisesti, mutta samalla tilaisuuksien alussa voi olla esim. hengellisiä lauluja, rukoilua ym. hartauden harjoittamista.

    Wolfgangin mielipiteeseen kristinuskon absoluuttisuudesta yhtynee moni ateistikin, toki vastakkaiseen johtopäätökseen päätyen.

    VastaaPoista
  3. Smith on tosiaan jäänyt eläkkeelle 1992, ja sen jälkeen omistautunut kokonaan kirjoittamiselle, mutta hänen teoksistaan käy hyvin ilmi, että hän seuraa tiedemaailmaa edelleen aktiivisesti. En itse kutsuisi häntä ristiretkeilijäksi, jos kohta hänen ryhmysauvansa alle joutuu niin tiedeuskovaiset kuin itse Vatikaani II:n jälkeinen katolilaisuuskin.

    Täytyy muistaa myös se, että evoluutioteorian kriitikkoihiin kuuluu myös paljon sekulaareja ajattelijoita eikä pelkästään "uskovaisia" tai traditionalisteja. Esim. molekyylibiologian saralla darwinistinen weltanshauung ei taida olla enää nykyisin kovin kovassa huudossa.

    Toit hyvin ilmi sen, mitä pidän itse tieteen merkittävimpänä puutteena tai rajoitteena, eli tietyn metafysiikan pelon ja sitä noudattavan intellektuaalisen intuition käsitteen puutoksen. Fysiikka ym. tieteet ovat rajoittaneet itsensä hyvin kapealle alalle todellisuutta, mutta tuolta kapealta alalta tiedemiehet pitävät itseään kykenevinä ja oikeutettuina kritisoimaan kaikkia muita todellisuuskäsityksiä virheellisiksi tai aikansa eläneiksi, sen lisäksi, että nykytiede on täynnä eräänlaista pseudo-metafysiikkaa, jonka paikka olisi pikemminkin science fiction -novelleissa kuin eksaktin ja kovan tieteen maailmassa.

    En ole vielä iotsekään vakuuttunut täysin ID-teorian oikeellisuudesta, mutta hyvin ajattelemaan pistäviä mm. mainitun Smithin teokset ovat, oli niistä tehty johtopäätös lopulta mikä hyvänsä. Jonkinlainen maailmankuvan vallankumous on ollut omassa mielessäni käynnissä jo jonkin aikaa, ja nämä hänen teoksensa ovat olleet siinä mielessä kuin bensaa liekkeihin. Tekisi mieleni laittaa tähän lopuksi jokin hyvä lainaus, mutta niitä on niin paljon että jätän asian vain tähän ja suosittelen teoksia lämpimästi. Saattaisit järkyttyä hänen argumenttiensa voimallisuudesta! ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli vastaan tällainen mielenkiintoinen luento darwinismista ja evoluutioteoriasta, jonka ajattelin jakaa:

      https://www.youtube.com/watch?v=mpMbnyRtHgA

      Valitettavasti luento ikään kuin loppuu kesken, mutta kyllähän tuossa tunnissakin ehtii tulla jo paljon juttua.

      Jatkaakseni aikaisempaa argumentointia: Mitä tulee alkuperäiseen tekstiisi, niin evoluutioteoria ei ole mitenkään "kiistaton fakta" nykytieteen valossa, vaan se on pikemminkin vain yksi vallitsevista ideologioista, jolla on kuitenkin humanistien ja tiedettä ideologisena keppihevosenaan käyttävien joukossa lähes uskonnon asema. Kaikki akateeminen, filosofinen, metafyysinen tms. kritiikki, mitä evoluutioteoriaa vastaan esitetään, tyrmätään tieteentekijöiden parissa suoralta kädeltä järjettömänä, "fundamentalistisena uskonnollisuutena" tai jollain muulla argumentilla, koska evoluutioteoriaan uskovilla tieteilijöillä, organisaatioilla jne. on liian paljon pelissä ja menetettävänä. Ikävä kyllä tieteen maailma ei ole sellainen neutraalin ja avaramielisen tiedon etsimisen pyhättö, mitä tiede kurinalaisesti noudatettuna vaatisi.

      Itse pidän kyllä mikro-evoluutiota varsin kiistattomasti todistettuna asiana, mutta makro-evokuutiota vastaan olen törmännyt niin moniin täysin järjellisiin argumentteihin, että en millään pysty näkemään sitä mitenkään "aukottomasti todistettuna faktana" - kaikkea muuta.

      Poista
  4. Kyllä evoluutio on kiistaton fakta, eikä ideologia tai "vain yksi teoria". Sitä ei ole kyetty kumoamaan, saatikka esittämään kilpailevaa teoriaa. ID kritiikki on vain pyörittelyä ajatuksilla, että miten joku voi olla niin tai näin. Metafysiikka taas ei liity evoluutioteoriaan millään tavalla. Jako mikro- ja makroevoluutioon on ihmisten keksimä määritelmällinen jako, luonnossa näillä ei ole mitään eroa. Vain ihminen on päättänyt määritellä rajat lajeihin ja rotuihin. Jos et usko makroevoluutioon, niin millä perusteella? Miten lajit ovat sitten syntyneet? Jumalan luomana ex nihilo vai?

    Olen perehtynyt evoluutio-kreationismi debaattiin, mutta se on oikeasti ajanhukkaa. Pseudotieteen tunnusmerkki on pätemättömien ajatusten rummuttaminen vielä, kun asia on kumottu. Ilmiöön liittyy lisäksi ikävä tiede vs. uskonto-vääntö, joka on sekin ajanhukkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En väitä selvittäneeni asiaa itselleni vielä täysin, mutta mittava epäilys virallista evoluutioteoriaa kohtaan on kyllä syntynyt. Pidän tätä ensisijaisesti tieteellisenä piirteenä. Suurin puute makroevoluutioteoriassa on nähdäkseni välimuotojen täydellinen puuttuminen paleontologisessa aineistossa; kaikki erilliset lajit näyttäytyvät aineistossa ilmentyneenä täysin yhtäkkisesti, mikä on hyvin merkittävä asia. Tämän lisäksi esim. mainitsemani CSI -ilmiö on hyvin merkittävä löytö ja se itsessään on jo tarpeeksi asettamaan sattumanvaraisen luonnonvalinnan hyvin kyseenalaiseksi. Oli evoluutio totta tai ei, niin luonnolla on uskoakseni olemassa selkeä telos (päämäärä), minkä taasen tieteellinen ja täysin ateistinen evoluutioteoria kieltää.

      Minua ei henkilökohtaisesti motivoi asiassa kreationismi vs. evoluutio -väittely tai uskonto vs. tiede -kädenvääntö, vaan ihan puhtaasti mahdollisimman neutraali totuudenetsintä.

      Poista
  5. Ok. Evoluutiokriitikot eivät ymmärrä, miten makroevoluutio toimii. Tässä hyvä tiivistys välimuodoista: http://paholaisen-asianajaja.blogspot.fi/2008/03/mitk-kadonneet-vlimuodot.html?m=1

    Kompleksisuus argumentti on yleinen, muttei vakuuttava. Palautumattoman systeemin idea luonnossa on post hoc argumentti. Jos heitetään kolikkoa 1000 kertaa, saadaan tulos jonka toistamisen todennäköisyys on äärettömän pieni. Silti on täysin varmaa, että joku tulos kaikista mahdollisista tulee. Post hoc tässä esimerkissä yrittää väittää, ettei heittämällä kolikkoa voi saada mitään tulosta, koska kunkin tuloksen todennäköisyys on niin pieni.

    Tämä oli wikistä https://en.m.wikipedia.org/wiki/Specified_complexity, näistä löytyy kyllä hyvin tietoa.

    Minusta luonnosta on mahdotonta löytää mitään ennalta määrättyä päämäärää. Kaikki vain on, kaikki virtaa. Metafysiikka on tästä irrallinen aspekti, joka avaa uusia ulottuvuuksia merkityksen tasolla, muttei luonnontieteellisessä mielessä.


    VastaaPoista
  6. ''Tässä teoksessa Smith hyökkää Darwinismin ohella myös mm. aurinkokeskeistä maailmankuvaa vastaan, joka on hänen mukaansa eksoterisoitu esoteerinen oppi, joka on popularisoituna hyvin "vaarallinen oppi", ja puolustaa ontologisilla ja myös tiukan tieteellisillä argumenteilla geosentristä maailmankuvaa ja ihmisen erityislaatuista asemaa maailmankaikkeudessa.''

    Hmm... en tiedä tarkemmin, missä konseptissa Smith esittää nuo ajatukset, mutta minusta äkkiseltään ajateltuna geosentrinen maailmankuva, joka korostaa ihmistä on vaarallisempi. ''Ihminen luomakunnan kruununa'' -ajatus on itsessään jo vaarallinen ja omaa ajatuksen luonnon sekä sen muiden asukkaiden alistamisesta.

    Valentin Tomberg puhui myös jotain geosentrisestä näkemyksestä esoteerisenä oppina, mutta en pääse nyt tarkistamaan sitä tarkemmin.

    VastaaPoista
  7. Sama kävi minullakin mielessä. Kuninkuus vaatii toimiakseen viisautta ja vastuullisuutta... Toisaalta ihminen on ylivertaisessa asemassa muuhun luomakuntaan nähden kykyjensä takia, haluttiin niin tai ei. Toteutuuko tuo kuninkuus tyranniana vai "hyvänä kuninkuutena" on pitkälti meistä kiinni.

    Itse en olisi luopumassa aurinkokeskeisyydestä. Varsinkin kun auringonpalvonta on ihmiskunnan vanhimpia universaalin uskonnollisuuden aspekteja.
    https://en.m.wikipedia.org/wiki/Solar_deity
    Huom. blogin yläpaneeli: "For the sun is situated in the center of the cosmos, wearing it like a crown." -Corpus Hermeticum XVI.

    VastaaPoista
  8. Smith esittää geosentrisen maailmankuvan relativistisena käsitteenä, joka ei sulje pois aurinkokeskeisyyttä; nämä ovat yksinkertaisesti kaksi eri tapaa nähdä ihmisen asema kosmoksessa. Siinä missä maakeskeinen tapa nähdä asiat korostaa ihmisen ontologisella tavalla deiformista asemaa, niin aurinkokeskeisyys on puolestaan kristosentrinen tapa nähdä tämä asema (Kristus aurinkojumala jne.).

    Geosentrisella ja ihmiskeskeisellä tavalla nähdä kosmos ei ole mitään tekemistä luonnon alistamisen kanssa, paitsi siinä mielessä kuin tämä asia on sekularisoituneessa ja materialistisessa "might is right" -filosofiassa perusteellisesti väärinkäsitetty. Tällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä alkuperäisen ajatuksen kanssa, joka on pikemminkin ihmisen suurta vastuuta korostava ja aihe pikemminkin nöyryyteen kuin sosiaali-darwinistiseen alistamiseen.

    Kristinuskon narratiivi tällä tavoin ymmärrettynä on nähdäkseni metafyysisesti ja ontologisesti realistisempi kuin modernin tieteen myötä syntynyt ajatus ihmisestä ja maapallosta vain hiekanjyvänä rajattomassa maailmankaikkeudessa.

    VastaaPoista
  9. "
    Minusta luonnosta on mahdotonta löytää mitään ennalta määrättyä päämäärää. Kaikki vain on, kaikki virtaa. Metafysiikka on tästä irrallinen aspekti, joka avaa uusia ulottuvuuksia merkityksen tasolla, muttei luonnontieteellisessä mielessä."

    Oletko siis todellakin sitä mieltä, että luonnonvaltakuntien järjestelmällinen hierarkia ja ihmiskunta tämän luomakunnan kruununa on sattumanvaraisen evoluution tuote "ja siis planeetan laitkin vain perkeleen huvileikkiä"?

    VastaaPoista
  10. Luonnontieteellisestä näkökulmasta asia on noin. Joskaan luonnontiede ei ota kantaa siihen, miten tuohon asiantilaan tulee suhtautua. Luonnossa itsessään ei ole objektiivisesti arvioituna sen korkealentoisempaa "ilmoitusta", kuin mitä siitä voidaan materiaalisesti löytää.

    Ihmismielen sisäinen metafyysinen merkityksellisyyden tavoittelu on tästä irrallinen tekijä. Objektiivinen totuus = tiede, subjektiivinen totuus = maailmankatsomus (uskonto/usko/henkisyys/salatiede etc.).

    Subjektiiviset totuudet eivät voi kumota objektiivisesti todistettavissa olevaa. Ehkä keskustelumme erimielisyydet tiivistyy näkökulmaeroon: pyrin itse päivittämään subjektiivista maailmankuvaa objektiivisella tiedolla. Esittämäsi näkökannat taas näyttävät pyrkivän tuomaan objektiiviselle puolelle hyvin subjektiivisia näkemyksiä.

    VastaaPoista
  11. Itse en yksinkertaisesti kykene tai halua tehdä tällaista erottelua luonnollisen ja yliluonnollisen todellisuuden välille, ikään kuin ihmisen maailmankatsomus tyhjentyisi subjektiivisiin fantasioihin tai että luonto ei olisi oleellinen osa tai liitoksissa nk. yliluonnolliseen ja metafyysiseen todellisuuteen. Mikäli tällainen dualismi voisi olla todellista, ei mitään voisi millään tasolla ilmentyä, koska luonnollinen todellisuus ei ole todellakaan mikään "suljettu kirja", ja on täydellisen riippuvainen siitä metafyysisestä perustasta, jota voidaan kutsua Absoluutiksi.

    Itse asiassa sinä itse syyllistyt tuossa siihen, että teet maailmankuvallisen arvion nk. kovien faktojen pohjalta, siinä missä (luonnon)tieteen tulisi olla tämän suhteen täydellisen neutraali. Suosittelisin tarkastamaan myös sitä, miten koet objektiivisen ja subjektiivisen - toisin sanoen, voidaanko ne nähdäkin täysin päinvastoin - ja mikä näiden välinen yhdysside voisi mahdollisesti olla. En koe mitenkään "tuomaan subjektiivisia näkemyksiä objektiiviselle puolelle", vaan pikemminkin ymmärtämään kaiken ilmenneen merkityksellisyyden ja näkemään luonnossa myös objektiivisesti sellaisia seikkoja ja merkityksiä, jotka sinä vaikutat redusoivan subjektiivisiin fantasioihin ja sokeaan sattumanvaraiseen leikkiin.

    Tämä nyt meni jo vähän kauaksi itse evoluutio-aiheesta, mutta mainittakoon että asiaa on tullut pohdittua aika intensiivisesti tässä viime päivien aikana, ja näkökulmani vaikuttaisi olevan hiljalleen muuttumassa evoluutio-teorian kannalle, johon kuitenkin tuon sinunkin mainitsemasi henkisen ulottuvuuden. Sellaisenaan darwinstinen evoluutio-teoria ei edelleenkään vakuuta ja siinä on mielestäni vakavia puutteita ja liikaa mörköjen mentäviä porsaanreikiä. Uskon kuitenkin vakavasti teoriaan henkisellä tasolla aiemmin olleen ihmisen lankeemuksesta ja koko kosmoksen perustavanlaatuisesta mullistumisesta tämän lankeemuksen seurauksena, ja näissä kahdessa eri näkemyksessä tai teoriassa on aikamoinen yhteensovittaminen ja paljon tutkimuksen aihetta, joten en uskalla hylätä myöskään esim. älykkään suunnittelun ideaa kokonaan. Nähdäkseni kausaalisuutta on yksinkertaisesti pakko olla myös vertikaalista l. transsendenttista laatua, siis Jumalalta peräisin olevaa toimintaa, jotta nk. olemisen suuri ketju (Great chain of Being) olisi täydellinen; pelkkä naturaalinen ja sattumanvarainen kausaatio ei kykene selittämään luomakunnan monimutkaisuutta ja nerokkuutta.

    VastaaPoista
  12. Mitä tulee dualismiin, subjektiivisuuteen ja objektiivisuuteen vielä: "Se joka ei kanssani kokoa se hajottaa." ;-)

    VastaaPoista
  13. Nämä teemat ovat aina asiallisia prosessoinnin kohteita. Vaikuttaa siltä, että puhumme vielä jossain kohtaa toistemme ohi. Kommentoin lyhyesti kappaleittain:

    I. Todellisuus on yksi, oli ihmisiä uskomassa siihen tai ei. Teen kuitenkin eron absoluuttisen totuuden (joka vain on) välillä, ja yksilöllisten tulkintojen välillä. Esim. joku on kristitty, joku muslimi, toinen gnostikko. Kaikki eivät voi olla yhtä aikaa absoluuttisesti oikeassa, mutta jokaisen katsomus on itselle oikea. Minusta on tärkeää tunnistaa raja (melko) varman absoluuttisen tiedon ja spekulatiivisen merkitysväritteisen maailmankatsomuksellisen tiedon välillä.

    II. Yhteisesti tunnustettavat tosiasiat rajoittuvat melko tarkasti tieteen metodein tutkittavien teemojen ympärille. Absoluuttinen totuus sisältää tietysti asioita laajemmin, mutta ihmisten ei ole mahdollista todistaa niitä samanlaisella varmuudella, kuin mitä esim. biologiassa voidaan todistaa. Siksi korostan näiden rajapinnan tunnistamista. Metafyysisen aineiston käsittely on siten perustellusti salatiedettä; sitä ei voi kanonisoida tai julistaa oikeaksi julkisen tiedon tavoin.

    III. Tähän liittyviä asioita olen toistanut jo tarpeeksi.

    Luominen, ylläpitäminen ja hajottaminen... Kaikella on roolinsa.

    VastaaPoista
  14. Tartun vielä tuohon II-kohdan yleisesti tunnustettavien tosiasioiden käsitteeseen: nähdäkseni tieteen ja tieteellisten teorioiden ainainen muuttuminen tekee siitä hyvin syvän hetteikön sen suhteen, mikä on totta ja mikä ei. Voidaan toki sanoa, että tiede uudistuu ja kehittyy jatkuvasti, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että hiekalle on kannattamatonta rakentaa asuinsijaansa.

    Sen sijaan traditionaalisen metafysiikan pysyvyys ja sen perimmäiset aksioomat todelliosuuden luonteesta ovat ikuisesti muuttumattomia, mikä tekee siitä hyvin vahvan jalansijan, jonka nojaan omaa ajatteluaan rakentaa.

    Nähdäkseni tämä on eräänlainen arvo-kysymys sen suhteen, kumpaa tässä mainittua näkökulmaa pitää parempana lähtökohtana rakentaa omaa maailmankuvaansa.

    VastaaPoista
  15. Itseään korjaavuuden periaate vs. muuttumaton totuus... Joko/tai valinta näiden välillä lienee turhan mustavalkoinen asetelma. Hyväksi havaittuja periaatteita (=ideologia, etiikka, symboli-järjestelmä ym.) ei tietenkään ole syytä jatkuvasti kyseenalaistaa, mutta en näkisi ongelmallisena päivittää maailmankuvaa julkisella tiedolla sitä mukaa, kun tieteelliset teoriat päivittyvät. Ainakaan omassa ajattelussa nämä eivät uhkaa toisiaan tai kilpaile keskenään.

    Pidän mainitsemiasi "traditionaalisen metafysiikan pysyviä ja ikuisia aksioomia" ongelmallisina. Itselleni on tärkeää päivittää myös metafyysistä puolta tarvittaessa. Pelkästään tällaisen päivittämisen option olemassaolo on tärkeä aspekti, vs. "ikuiset totuudet", joita ei voi muuttaa.

    VastaaPoista
  16. Joko tai -vaihtoehtona toki liian mustavalkoinen ja rajoittava, olet oikeassa. Hain lähinnä sitä, että kumman asettaa johtotähdekseen ja korkeammalle arvoasteikossa. Ovathan ne kyllä sikäli hieman eri tasolla toimivia asioita, että eivät suoranaisesti tosiaan kilpaile keskenään.

    Itse koen metafysiikan muutamat pääperiaatteet ikuisina ja muuttumattomina. Näihin kuuluu mm. se aksiooma, jonka mukaan "korkeampi ei voi kehittyä alemmasta", josta juontaa mm. evoluutioteorian kritiikkini. Tarvitaan vähintäänkin tuota mainitsemaasi emanaatio-oppia täydentämään darwinistista teoriaa.

    Ihan mielenkiinnosta kysyn, mitä olet mieltä teosofien ja joidenkin muiden salatieteellisten tahojen (mm. gurdjieffilaiset) teoriasta, että apina olisikin rappeutunut ihminen eikä ihmisestä eriytynyt oma kehityslinjansa? Minusta tämä on ollut aina vähän epäilyttävä opetus, mutta "kerettiläisyydessään" kuitenkin mielenkiintoinen. Sama pätee kosmisen evoluution tasolla teosofisiin teorioihin kuusta ja maapallosta ja niiden alkuperästä.

    VastaaPoista
  17. Hmm... "Korkeampi ei voi kehittyä alemmasta"? Sekä evoluutiossa että emanaatiossa liikettä tapahtuu molempiin suuntiin (tai pikemminkin joka suuntaan). Jos asia pitäisi yleistää aksioomaksi, sanoisin mielummin, että "ylempi kehittyy alemmasta".

    Eihän tuossa Gurdjieffin teoriassa ole mitään totuuspohjaa. Tietysti tuo teoria, sekä mainitsemasi teosofiset kuviot voi joku halutessaan ottaa symbolisina opetuksina. Omalta osaltani en hyödy niiden symbolisesta tulkinnasta, koska tiedän, että niihin uskotaan myös kirjaimellisesti. Sikäli ymmärrän hyvin, miksi monet hylkäävät uskonnolliset viitekehykset niiden negatiivisen painolastin takia.

    VastaaPoista
  18. Esittämäni aksiooman tarkoitus oli havainnollistaa se, että ihmisen tietoisuus ja sielu ei voi olla pelkästään biologisen evoluution tulosta. En pidä emergentismiä uskottavana teoriana. Tämän vuoksi ihmisen korkeampien sielunkykyjen tulee olla jonkinlaisen "lankeemuksen" seurausta. Laillisesti toki korkeammat muodot voivat kehittyä aiemmista evoluution seurauksena.

    VastaaPoista
  19. Kyllä ihmisen tietoisuus on biologisen evoluution tulosta. Ei metafysiikkaa tarvita välttämättä maailman selittämiseen. Vaikuttaa siltä, että luonnontieteellisesti maailma on ollut aina olemassa. Jumala-selitys antaa tälle faktalle merkitysulottuvuuden, mutta se ei täytä aukkoa kaiken alun selitykselle - Aukkojen jumalaa ei enää tarvita.
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Aukkojen_jumala

    VastaaPoista
  20. Ei millään pahalla, mutta vaikutat viesti viestiltä enemmän valistukselliselta humanistilta kuin kristityltä; en sano tätä loukatakseni tai ad hominem -mielessä, vaan ihan argumenttiesi perusteella.

    Uskotko ihmisen kuolemattomaan sieluun? Jos uskot, niin millä evolutionistisella logiikalla selität tämän sielun olemassaolon, alkuperän ja ilmentymisen? Ikään kuin jossain vaiheessa evoluutiota olisi vain tapahtunut "puf" - nyt on sielu!

    Voisin uskoa sen, että alempi järkitietoisuus on evoluution tulosta, mutta koska uskon myös korkeampaan, rationaaliseen ja kuolemattomaan sieluun, niin sen ilmentymistä en voi mitenkään käsittää evoluution tulokseksi. Itse pidän myyttiä Luciferin lankeemuksesta (kirkon väärintulkitsemana) tarinana ihmisen korkeamman sielun laskeutumisesta eläinihmiseen tietyssä vaiheessa inhimillistä evoluutiota.

    VastaaPoista
  21. Valistus, humanismi, kristinusko, ruusuristiläisyys, gnostilaisuus, hermetismi... Kaikki sopii ristiriidattomasti yhteen monella tavalla. Painottaen jotain voi toki päätyä poissulkeviin johtopäätöksiin.

    Sielu, tietoisuus ja psyyke ilmentyvät näkemykseni mukaan materiaalisesti evoluutiossa ja metafyysisesti emanaatiossa. Materia on Hengen ilmentymää. Tiede kertoo miten, metafysiikka miksi. Näiden sulaumaa kutsun salatieteeksi: yhdistämisen työ on jokaisen subjektiivinen tehtävä.

    Paljon peräänkuuluttamani näkökulma esoteriaan pyrkii päivittämään muinaiset näkemykset viimeisimpään tietoon; uuden tiedon huomioimisen laiminlyönti on mielestäni pitkälti syy nykyisen okkultismin epäuskottavuuteen nykypäivänä.
    -> monien järjestöjen julkilausumissa ollaan kovasti tieteellisiä, mutta ollaan oikeasti pseudotieteellisiä.

    VastaaPoista
  22. Valistusajattelu ja humanismi sekä kristinusko (tai mikä tahansa muu traditionaalinen ajattelutapa) ovat mielestäni melko lailla toisensa poissulkevia ajattelutapoja. Itse asiassa aiemmin mainitsemallani Smithillä oli hyvä lainaus tähän aiheeseen liittyen, mutta en löytänyt sitä tähän hätään. Perusajatuksena oli kuitenkin se, että molempia on yhtä aikaa mahdotonta kannattaa pysytellen samalla rehellisenä itselleen, mutta moni sulkee tämän kognitiivisen dissonnanssin pois mielestään eikä tunnusta tämän myötä oikeastaan kumpaakaan täysillä. If Christ was not risen your faith is in vain!

    Humanistisella valistusajattelulla oli ehkä jossain määrin oma oikeutettu tehtävänsä sokean uskon vallitsemassa ilmapiirissä, mutta kokonaisuudessaan valistus ja humanismi materialistita tiedettä ja järkeä korostaessaan toimivat kollektiivisessa tietoisuudessa lähinnä transsendenttisen ulottuvuuden poissulkevina suuntauksina, jota René Guénon kutsui osuvasti "kovettumiseksi" l. eräänlaiseksi ihmisen materialisoitumiseksi.

    Aine on toki Hengen ilmentymää, siitä olen samaa mieltä, mutta aineellinen evoluutio ei edelleenkään mielestäni kykene selittämään tyydyttävästi tietoisuutta. Yritykset tähän ovat lähinnä kaiken henkisen poissulkevaa reduktionistista ajattelua, jossa tietoisuus nähdään joko aivojen sivutuotteena tai muuten molekyylien liikehdintään redusoitavissa olevana toimintana, mikä on mielestäni varsin tuhoisa ajattelutapa.

    VastaaPoista
  23. Valistusajattelu liittyy keskeisesti samana ajanjaksona kehittyneisiin esoteerisiin liikkeisiin. Yksi vahva vaikutin oli deismi (=yleinen jumaluus), ja tieteen ja vanhan uskonnollisen ajattelun synkronointi. Toki valistus ilman deismiä johti muihin tulkintoihin, mutta siihen kullakin olkoon vapaus.

    Tietoisuus ei ole aivojen sivutuote, vaan itse tuote. Erilaisia aivojen kohtia manipuloimalla voidaan kiistämättä vaikuttaa "sieluun". Lobotomia, aivovauriot ym. osoittavat kiistattomasti, että aivojen rakenteen muutokset vaikuttavat sieluun (=psyyke, persoona).

    VastaaPoista
  24. Jep, toki tiedän etteivät nämä ajattelutavat ja suuntaukset kehittyneet tyhjiössä - kaikkea muuta. Itse asiassa (anti-traditionaalisen) modernismin kehittymistä voidaan hyvin selkeästi seurata vähintäänkin renessanssista asti, jolloin modernismin ensimmäiset siemenet alkoivat itää, ja Bacon modernin tieteen isänä oli hyvin merkittävä tapaus. Siitä sitten alkoikin Tradition rappeutuminen lännessä, ja seuraavien vuosisatojen ajattelijat vain niittivät sitä mitä oli jo aiemmin kylvetty. Julius Evola mainitsi Ride the Tigerissa varsin hyvin, että "modernin tieteen salainen historia on vielä kirjoittamatta", viitaten tällä nk. okkulttiseen sotaan ja historian "kolmanteen ulottuvuuteen", jonka ymmärtäminen on oleellista jokaiselle, joka haluaa ymmärtää todella sen, mistä on tultu ja missä mennään maailmantilannetta silmällä pitäen.

    Mitä tulee aivoihin ja sieluun: Tokihan instrumentin (aivojen) tila vaikuttaa siihen, kuinka toimija (sielu) pystyy ilmenemään. Tietenkin aivojen ja sielun välillä on yhteys, mutta tämä ei tarkoita, että ne olisivat redusoitavissa toisiinsa tai että tietoisuuden (sielun) alkuperä olisi instrumentissa (aivoissa). Kyse on hieman samasta asiasta kuin yritettäisiin löytää puhujaa radion sisältä.

    VastaaPoista
  25. Lisäisin vielä sen, että tietenkin suhteellisen pitkälle kehittyneet aivot ovat edellytys sille, että sielu kykenee niiden välityksellä toimimaan, mutta tämä ei edelleenkään merkitse instrumentin ja toimijan välistä samaisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linkitänpä tämän tähän, kun liittyy aiempaan keskusteluun:

      http://www.gornahoor.net/?p=8610

      Poista