Ilmestyskirja... Nyt, huomenna vai eilen?

Linkkinä paras kuulemani suomenkielinen ilmestyskirjakappale. Katso tekstin Tähdeksi tuleminen alaviite 3.

Maailmanloppu tulee... Mutta mikä loppujen lopuksi on maailmanloppu? Yksilön, perheen, kaupungin, valtion ja sivilisaation loppu on maailmanloppu omalle kohderyhmälleen. On silti väärin väittää, että henkilökohtainen tai paikallinen tragedia olisi koko ihmiskuntaa - saatikka maailmankaikkeutta - koskettava tapahtuma, kuten vedenpaisumusmyytin kohdalla näyttää olleen. Heti aluksi voin myöntää, että monilla apokalypseillä on historiallisesti selitettävä tausta, jolloin skeptikko voi aiheellisesti ajatella, ettei apokalypseillä ole ajankohtaista merkitystä.

Tulevan apokalypsin odottamiseen katsoen en voi hyväksyä jo nähtävästi Jeesuksen ajoista alkanutta kuvitelmaa (tai toivetta) koko kollektiivisen maailman loppumisesta. Tällainen ajatus on mielestäni täysin harhautunut ja väärä. Mitä moista kuvitelmaa hellineet ovat lopulta hyötyneet ajatusrakennelmastaan omassa hengellisessä kasvussaan (vuosituhansien aikana)? Nykyisin kristillisissä piireissä törmää ilmestyskirjaan liittyen monenlaisiin spekulaatioihin nykymaailman menon yhteydestä oletettuihin lopun skenaariohin. Näiden skenaarioiden perusteella tehtävät tulevaisuuden tulkinnat ottavat mitä mielikuvituksellisimpia muotoja, jotka jäävät arjessa pelkän turmiollisuuden päivittelyn tasolle.

Konservatismi vaikuttaa olevan merkittävä apokalypsien generaattori (ja niistä hyötyjä). Koska  kaikki oli ennen paremmin ja nykyisin huonommin, ei ole ihme, että maailmanlopun kuvitellaan tulevan nykyistä turmiollista elämäntapaa jatkettaessa. Tuomiopäivän odottelu  kuvastaa konservatiiveilla eräänlaista muutoksen pelon manifestaatiota. Puhtaasti hengelliseltä kannalta tällainen muutoksen pelko on kuitenkin taantumuksellista. Kaikki virtaa, muutosta tapahtuu kokoajan. Ihmisen itsensä pitää vain huolehtia, että oma muutos tapahtuu parempaan päin. Paikallaan olo, taaksepäin tuijottelu ja tulevan odottelu ei edesauta kehitystä.

Koska kuolema on ihmisen itsensä kannalta täysin henkilökohtainen asia, on yksilön myös ymmärrettävä, että kuolema voi tulla millä hetkellä hyvänsä. Niinpä siis: on täysin turhaa haaveilla jostain maailmaa syleilevästä apokalypsistä, jossa "kaikki väärin ajattelevat saisivat tuta erehdyksensä". Siksi kristityn on mielestäni tulkittava ilmestyskirjaa ennen kaikkea henkilökohtaisella tasolla. Valtiolliset ja maailmanhistorialliset tulkinnat ovat lopunperin täysin yhdentekeviä, eikä moisista tulkinnoista ole historian saatossa ollut kenellekään mitään hyötyä. Todellisuudessa erilaiset tuomiopäivän skenaariot ovat virheellisiksi osoittautuessaan tuottaneet  vain epäuskottavuutta hengellisille näkemyksille.

Siispä kannustan jokaista tulkitsemaan Loppua, kunnioitettavaa Omegaa, täysin henkilökohtaisella tasolla: Ilmestyskirja ei ole eilinen tai huominen tapahtuma, vaan alati huomioon otettava kuvaus ihmisen matkasta loppua kohti. Loppu ja alku ovat nyt.