30.4.2011

Kuolema

Kuva on otettu budapestiläiseltä hautausmaalta.

Vastaan tässä tekstissä HS:n esittämiin kysymyksiin kuolemasta. Pääsiäisen tienoilla julkaistu artikkeli löytyy tästä.  Aihetta koskien on syytä korostaa poikkeuksellisen paljon tietämisen nöyryyttä: en väitä, että minulla olisi aiheesta kokemuksellista tietoa, jonka nojalla voisin väittää asioiden olevan absoluuttisesti näin. Tämän takia lukijan on syytä pitää mielessä vastausten spekulatiivinen sävy, vaikka vastaukset onkin laadittu yksiselitteisesti.

1) Kuoleeko ihminen kuolemassaan täydellisesti?
Ei. Oikeastaan ihmisessä tuhoutuu lopullisesti melko vähän; ruumis palaa takaisin materiaaliseen kiertokulkuun, henki ja sielu sulautuvat kiinteäksi substanssiksi kuonan palaessa pois. Toisaalta ihmisen uniikki  sen hetkinen kokoonpano purkautuu peruuttamattomasti. Näin tapahtuu tosin elämässä kaiken aikaa. Sielulla on henkeen nähden väliaikainen ja muutoksenalainen merkitys. Ainoastaan henki on ikuinen;  lähtöisin ja olemuksellisesti osa Absoluuttia. Sielun kokoonpano määrittyy paikallisajallisesti.

2) Onko ihmisellä yksilönä elämää kuolemansa jälkeen?
On. Tosin yksilön kokemus itsestään on suhteellinen. Monadin,  Jumalaisen kipinän välitilassa kokema elämä, ja sen tietoisuus itsestään on riippuvainen ihmisen kehitysasteesta. Vähemmän kehittyneellä välitilan tuntemukset voivat vastata helvettiä, kun taas kehittyneen tuntemus vastaa taivasta. Samoin ”elämäksi” koettavan välitilan kokemuksen määrä ja laatu riippuvat suuresti monadin kehitysasteesta.

3) Onko ihmisellä myös henki ja/tai sielu?
On. Henki edustaa Jumalaa, ja sielu ihmisen kokemuksellista historiaa, joka muovautuu elämän aikana.

4) Liittyykö kuolemaan jokin henkinen tai hengellinen mysteeri?
Kyllä.  Kuoleman mysteeri on salattu jo siksi, ettei siitä voida elävien kirjoissa kuin spekuloida.

5) Onko Raamatun kertomusten mukainen Jeesuksen ylösnousemus totta?
Kyllä. Tosin ylösnousemuksen yksityiskohdat jäänevät mysteeriksi. Koska Raamatun kertomuksilla on vahva allegorinen sävy, ovat kertomukset tässä mielessä tosia. Samalla on hyvä tunnustaa, ettemme kukaan tiedä kertomusten historiallisen vastaavuuden astetta.

6) Ovatko taivas ja helvetti olemassa tässä ajassa?
Kyllä. Helvetti on sielun eroa hengestä (=Jumalasta), ja taivas sielun yhteyttä henkeen. Toki kokemusympäristö vaikuttaa kokemukseen, mutta samoin ulkoiset olosuhteet voivat olla maallisen ihmisen näkökannalta nurinkuriset sisäiseen olotilaan nähden (vrt. marttyyrit).

7) Ovatko taivas ja helvetti olemassa kuoleman jälkeen?
Kyllä. Helvetti on monadin kokema kitka sielun, ruumiin ja hengen irtautuessa toisistaan. Mitä enemmän ihmisen tietoisuus on kytkettynä katoavaan ja irtoavaan materiaan, sitä helvetillisempi prosessi on. Vastaavasti katoamattomaan suuntautunut tietoisuus  kokee katoavaisuudesta irtautumisen prosessin taivaallisena Pyhän Hengen tulena.

8) Joutuuko ihminen kuoleman jälkeen tuomiolle elämästään?
Kyllä. Ihmisen kuoltua hänen tekonsa saldo määrittää hänen tulevaisuutensa suunnan. Tuomio on toki vanhahtavan kalsea termi kuvaamaan täydellisen oikeudenmukaista ja tarkoituksenmukaista prosessia.

9) Onko ihmisen kuoleman hetki ennalta määrätty?
Ei. Ihminen määrittää kaiken aikaa teoillaan tulevaisuutensa suuntaa. Tietysti riittävän kehittynyt tietoisuus (kuten Logos) voi ennalta nähdä ihmistä paremmin, minkälaisiin syyn ja seurauksen lopputuloksiin elämä päätyy. Tällöin kyseeseen tulee kuitenkin ennalta näkeminen, ei määrääminen.

10) Onko kuolemanjälkeinen jälleensyntyminen mahdollista?
Kyllä. Henki on ikuinen, sielu väliaikainen. Ihmisen tehtävä on täydellistyä seuraavaan vaiheeseen, eikä se onnistu yhden elämän aikana.

11) Onko ruumiin ylösnousemus mahdollista?
Kyllä. Kuolemassa ihmisen ”sielu-henkiruumis” kohoaa ruumiista ylös viimeiselle tuomiolle. Tämä ei tietenkään koske materiaalista ruumista, joka hajoaa luonnollisesti havaittavilla tavoilla.

12) Onko olemassa aikaa kuoleman ja ylösnousemuksen välissä?
Kyllä. Kuoleman prosessi voi olla kuolemankieltävän persoonan tapauksessa pitkitetty, jolloin ”sielu-henkiruumiin” irtautuminen ruumiista on kokemuksena helvetti, sekä ajallisesti sitä pidempi, mitä itsepäisemmin monadi kieltää kuoleman.

17 kommenttia:

  1. Linkintänpä tämän aiheeseen liittyvän artikkelin tähän: http://www.gornahoor.net/?p=2195

    Luin omat vastauksesi kuolemakyselyyn pari kertaa siten, että välissä oli n. kaksi viikkoa. Toisella kertaa ajatuksen kanssa tekstisi luettuani vastauksesi vaikuttivat varsin hyviltä. Oikeanlaisessa "nöyryydessäsi" mm. historiallisten seikkojen epävarmuuden suhteen olisi monilla paljon opittavaa, kuin myös dogmaattisten "varmuuksien" epävarmuuden myöntämisessä. Jos esim. Jeesuksen ylösnousemuksesta tehdään tunnustuksellinen dogma, joka täytyy vain yksinkertaisesti hyväksyä sen moniulotteisuutta ja monimerkityksellisyyttä sen kummemmin tutkimatta, niin tällainen vaikuttaa aivan takuulla tylsistyttävästi henkiseen kehitykseen.

    VastaaPoista
  2. Pahoittelut viipyneestä vastauksesta! Linkkisi on asiallinen lisä aiheeseen.

    Korostukseni tietämisen nöyryydestä ulottuu toki laajemminkin käsittelemiini asioihin. Tässä kohden tuntui sopivalta muistuttaa asiasta, koska spekulaatiot kuolemasta ovat painoarvoltaan "metafysiikan raskasta sarjaa".

    Mitä kuolemaan tulee, pitää lisätä keskeinen ajatus aiheesta, jota en maininnut tekstissä. Näkökulman painotus saattaa poiketa omastasi, vaikka tosiasioiden pohja onkin yhteinen.

    Ajattelen itse niin, että periaatteessa kuolemaa (tai elämää) ei ole: asiat muuntuvat, purkautuvat ja järjestyvät uudelleen, mutta mikään ei lakkaa olemasta. Tätä ei pidä missään nimessä käsittää kuoleman kieltämisenä. Näkökulma riisuu kuitenkin kuoleman sekä elämän palvonnallisen elementin pois (kiistämättä niiden arvoa kiertokulussa). Näkökulma on myös käsitettävä ylemmän kolminaisuuden kautta, alemman kautta väite olisi tosiasioiden kieltämistä.

    VastaaPoista
  3. Melkoisen speculatiivista.

    VastaaPoista
  4. Totta, useimmat blogissa käsitellyt aiheet ovat melkoisen spekulatiivisia. Tietysti mikäli yhteisesti hyväksytty tieto riittää, ei tarvitse näitäkään kysymyksiä spekuloida.

    VastaaPoista
  5. Mikäli empiiristä tietoa ei asiantilojen toteamiseksi tarvita, mustekalasormeni tunkeutunevat huomiseen mennessä Sauli Niinistön astraalitodellisuuteen ja tekevät hänestä Messiaan.

    VastaaPoista
  6. Anonyymi: Jokainen hengellinen opettaja on korostanut opetustensa käytännöllistä so. empiiristä todentamista. He ovat korostaneet myös kahta asiaa tälle polulle lähtemiseksi: 1) havahtumista, 2) kuolemista. Erityisen vaikeaa asiasta tekee se, että havahtuakseen on kuoltava, ja kuollakseen (itseltään, persoonaltaan, pieneltä elämältään, itseriittoiselta "minä tiedän" -elämänasenteeltaan, unessakävelemiseltään) on havahduttava. Kukaan ei ole väittänyt tai sanonut, että Tien tulisi olla helppo kulkea tai kivetön.

    Kahden lyhyen kirjoituksesi perusteella päättelen (kerro mikäli olen väärässä), että haluat sellaisia empiirisiä tuloksia, jotka ovat "tieteellisen demokraattisesti" kaikkien todennettavissa ja yhteisellä konsensuksella - mieluiten jollain jännällä ja uudella teknologisella mittalaitteella - todeksi märiteltävissä, mikä on modernin tieteellisen empirian, tuon kaiken hengellisen tai metafyysisen tiedon vihollisen totuus-kriteeri, jos jotakin.

    Oletko koskaan miettinyt tai harkinnut sitä vaihtoehtoa, että on olemassa Henkinen Tiede, joka vaatii itsensä muuttamista tai kasvattamista, eikä vain ulkoisten instrumentaatioiden käyttöä, jotta jokin asia voi tulla todennetuksi, ja mikä voi olla metodiikaltaan, tietopohjaltaan ja kriteereiltään aivan yhtä tiukka- korjaan, tiukempi - kuin ne "tieteellisen objektiivisuuden" kriteerit, joita pidetään kaiken Totuuden ainoana mahdollisena todentamismuotona sokean jumaluskon valtaistuimeltaan syrjäyttäneen, aivan yhtä sokean järkeisuskon toimesta?

    Ellet ole tällaista aitoa avarakatseisuutta sisäistänyt tai kykene tällaista valaistunutta hypoteesia muodostamaan, niin ei millään pahalla, mutta 'et ole valmis' astumaan Tielle. Voisit kuitenkin osoittaa sen verran lähtökohtaista kunnioitusta asioita vakavasti tutkiville tahoille, että joko pysyisit poissa tai pitäisit suusi kiinni ellei sinulla ole mitään aitoa sanottavaa.

    "The sacred and the divine are matters of faith. This is the truth which has been imposed on Europe of late. Our truth is otherwise: it is better to know that we don’t know rather than to believe. In the contemporary mentality, there is a central point at which the attitudes of materialistic science and religion meet: in an identical renunciation, in an identical pessimism, in an identical agnosticism about the spiritual, declared and methodical in one case, veiled in the other. The premise of materialistic science is basically that science—in the sense of real, positive and empirical knowledge—can only subsist in what is physical; and that in the non-physical there can be no science, so that the scientific method neglects it and abandons it, by lack of authority, to belief, to the dull and arbitrary abstractions of philosophy, or to the “exigencies” of sentiment and morality. In addition, religion, insofar as it is focused exclusively on faith and does not admit an esoteric initiatory teaching beyond the profane religion imposed on the masses, or a gnosis beyond pious superstition, ends up with the same renunciation. In fact, one believes only when one does not know and thinks one cannot know. Hence, there is again the same agnosticism of the “positivists” with respect to whatever is not material and gross reality."

    - Julius Evola

    VastaaPoista
  7. Empiriassakin on toki sijaa aprioreille, kuten tietänet. Ihmettelen vain lähtökohtaisesti sitä, kuinka jotkut hyvinkin spekulatiiviset lausekkeet ovat jotenkin todempia tai vähemmän todempia kuin toiset. Ilmeisen kökön, sarkastisen ja myös näköjään loukkaavan (anteeksi, tämä ei ollut tarkoitus)Sauli Niinistö-kommentin tarkoitus ei ollut loukata maailmankatsomuksellisia asioita vaan sitä, mitä kielen avulla voidaan sanoa ja millaisia vastaavuuksia niillä on. Tässä kyseisessä tekstissä spekulatiivisuus on sen verran silmiinpistävää ja vastaukset koskien kuolemaa ja sen jälkeistä elämää tupsahtelevat kyllä-ei-linjastolta omnipotentin itsevarmasti.
    Tuohon henkilökohtaiseen ole hiljaa-kannanottoon sanottaneen, että tässä yhteiskunnassa kuuluu joka paikasta soraääniä, eikös tämä ole mitä turvallisin areena niiden kanssa toimimisen kanssa harjoittamiseen? Ja vaikka edustan eri tietä kulkevaa, mielestäni silti aivan yhtälailla tasa-arvoista ääntä (en tietenkään tiedä, miten aristokraattinen käsitys itselläsi on oikeudesta puheenvuoroon ja kuinka tuo arvovalta kaapataan itselle). Itse edustan materialistista panteismia, joka on varmasti mielestäsi todella laimea ja vaatimaton maailmankatsomuksen muoto, mutta johon sisältyy kyllä omalta kohdaltani yhtä lailla kaipaus havahtumiseen, valveutumiseen. Vaikka metodini tässä kohtaa enemmän enemmän empiiris-tieteellinen, näen, että mahdollisuudet tuon päämäärän saavuttamiseksi ovat melko tasa-arvoiset.

    VastaaPoista
  8. Vielä tuli mieleen... Yhteiskuntatieteilijänä ottaa suunnattomasti aivoon herra nimeltä Henry Laasanen, jonka tutkimusala lienee kaikille tuttu. Siitä huolimatta, että hänen tutkimusmenetelmänsä ovat huteralla pohjalla ja loppupäätelmät perustuvat arkitiedon pohjalta tehtyihin yleistyksiin, en voi olla huomioimatta kyseisen henkilön herättämää osoittamia miestutkimuksen tai "sukupuolineutraalin" sukupuolentutkimuksen puutteista Suomessa. Samalla pidän varsin taantumuksellisena olla noteeraamatta tässä tapauksessa ontologian melko perustavanlaatuisia kysymyksiä, kuten tämä huonosti esitetty kysymykseni siitä, mitä todellisuudesta voi kielen avulla esittää ja miten merkkien denotaatiot pelaavat merkitysten temmellyskentällä. Mikäli linjaus on se, että tällaiset peruskysymykset tulee jättää huomioitta, ei Tie vie minnekään muuhun suuntaan kuin sinne, missä kaikki muutkin fundamentalistis-dogmaattiset itsemurhapommittajat ja homojenvihaajat kylvävät kiven tietoisuuden tasoisia oppejaan.

    VastaaPoista
  9. Tulihan sieltä jotain järjellistä ulos! Ilmeisesti pienellä provosoinnilla voi saada joskus hyvääkin aikaiseksi.

    Spekulatiivisuudesta: A.A. korosti tätä artikkelin alussa jopa kahteen otteeseen, ensin nöyryyden vaatimuksella ja sitten suoralla maininnalla. Hän on kuitenkin silti omakohtaisesti vakaumuksen mies, joten hän myös vastaa kysymyksiin vakaumuksensa mukaisesti - ei kuitenkaan sokean uskon pohjalta, vaan aina asiat hyvin perustellen.

    Loukkaantumiset ovat akkojen kotkotuksia. Sarkasmilla ja huumorilla on ehdottomasti paikkansa, mutta ensivaikutelman muodostamisessa tai, mikäli haluaa tulla otetuksi vakavasti tuntemattomien ihmisten toimesta, en suosittelisi sarkastista vittuilua toimintametodiksi.

    Panteismissa, empiriassa, tieteessä ja jopa materialismissa on kaikissa oma totuuden ja hengen sirpaleensa niissäkin, vaikka sellaisenaan ja yksipuolisesti ne aiheuttavatkin merkittäviä rajoittumisia ajatteluun, aivan yhtä lailla kuin fundamentalistinen uskonnollinen ajattelu. Tämä rajoittuma tapahtuu usein vain huomattavasti piilotetummin ja salakavalammin kuin uskonnollisessa ajattelussa, jonka vaarat ja yksipuolisuudet on helpompi havaita ja estää. Ilman Tulta ei kuitenkaan kukaan kykene yhtään mihinkään, ja tieteellis-empiirinen premissi johtaa yleensä jossain määrin kuivahkoon akateemiseen pölyttymiseen.

    Mitä tulee tasa-arvoon ja ajattelun- sekä sananvapauteen, niin ensimmäiseen en usko ja pidän sitä tuhoisana sekä haitallisena ajattelutapana, jälkimmäistä kannatan ehdottomasti. Ainoat ajattelun- ja sananvapautta vihaavat tahot voi löytää useimmiten nk. tasa-arvon profeettojen joukoista, jotka tekevät mitä hyvänsä leikatakseen kaulat poikki päätä pidemmiltä ja vetääkseen kaikki itsensä tasalle pienimpään yhteiseen nimittäjään vedoten.

    VastaaPoista
  10. Kyseinen Sauli Niinistö-kommenttihan on varsin ajankohtainen, ties vaikka miehestä tulisi jotakin. Asiahan tulee varmasti todistetuksi lähivuosina.
    Tieteen kentällä esimerkiksi intuitiolla on ilmeisen merkittävä rooli, se on voima, joka voi ohjata tieteen suuntaa suuntaan jos toiseenkin. Tieteen ja uskon merkittävimpänä erona kuitenkin pidän sitä, että tiede palaa aina itseensä ja on itsereflektoivaa, kun taas uskon (tai uskontojen) itsereflektio on pahimmillaan taantumuksellista ja perustuu lähinnä toiseuden fanaattiseen jahtiin.
    Olen tätä blogia luettuani varsin vakuuttunut blogin kirjoittajan nöyryydestä ja totuuden etsinnän tavoitteesta. Omnipotentti lähestymistapa kuolemaan on ilmeisesti vain omien korvieni välissä, mutta saatiinpahan keskustelua aikaan.

    VastaaPoista
  11. Kiitos Nagahelille ja Anonyymille tähän asti ansiokkaasta keskustelusta. Omasta puolestani olen kirjoittanut blogissa jo jonkin verran totuuden etsimisestä ja tiedon intressien suhteista, joten korostaa vain lyhyesti niin tieteen kuin uskonnonkin merkitystä kokonaisuuden hahmottamisessa, mainittuja heikkouksia tietenkään unohtamatta. Näiden fuusiona teksteissäni eri aspekteissa mainittu Tie mahdollistaa kokonaisvaltaisen maailmankuvan (itsekorjautuvuutta unohtamatta), joka ei tylpisty materiaalisen tieteen rajoituksiin / virheellisten uskomusten totuudellisuuden vakuutteluun.

    Kuolema-tekstissä ei ole tarkoituksellisesti esitetty tästä poikkeavaa fakta-tykitystä (tyyliin Katekismus), jonka luulen useimpien Nagahelin tapaan huomaavan. On vain niin, että mitä enemmän tekstejä blogiin alkaa kertyä, sitä vähemmän haluan toistaa itseäni. Toki uuden lukijan voi olla mahdotonta hahmottaa yhtä tekstiä lukiessaan, että kyseisiä asioita sivutaan monessa muussakin tekstissä.

    VastaaPoista
  12. Ellei Anonyymi ole jo poistunut keskustelusta ja satut lukaisemaan tämän, niin en tarkoittanut kuulostaa liian töykeältä noilla alkukommenteillani yms., eli toisin sanoen keskustelu kuoleman ja olemassaolon mysteereistä voisi olla kiinnostavaa enemmänkin. Ehkäpä sitten jossain blogin toisessa aiheessa, jos ei tässä?

    Erilaisia näkökantoja Ykseyden todellisuuteen on aina mielenkiintoista jakaa, koska ja kun Ykseyden ja Etiikan lait jakavina olentoina erilaiset tulkinnat eivät sulje toisiaan pois vaan niistä voi löytää samankaltaisuuksia yleensä paljonkin. Näiden samankaltaisuuksien avulla, niitä yhdistelemällä ja erottelmalla (alkemia!) ja alkulähteeseensä sulattamalla niistä voinee löytää mm. niitä kaivattuja empiirisiä ja tieteellisiä sovellutuksia eri Luonnon alueilla, aina avaruustähtieteestä biologian, fysiologian, taiteen, symboliikan yms. kautta. Universaali symbolikieli on ainakin hyvä käytännönkeino löytää vastaavuuksia (chakrat ja kehonosien yhtäläisyydet, astrologia ja kosmologia, jne.). Ad infinitum. Palatkaamme.

    AUM : HRIM : RAM : OM :

    VastaaPoista
  13. Anonyymi8/7/11 13:44

    Anonyymi palautuu viikon internethiljaisuudesta. (Nimimerkkiä en edelleenkään ole keksinyt, antaa sen muhia vielä mielessä.)

    Keskustelu on sinänsä mielekäs, mutta ehkä emme kohtaa ajatuksen syvimmässä merkityksessä. Pohdin tätä kuolematekstiä sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta ja alkuperäinen kysymys lienee koskenut symboliuniversumien heijastumia. Kyse on siis blogin hengen mielessäpitäen gnosiksen ulottuvuuksista sen olemassaolon lähtökohdista aloittaen. Pidän ehkä yleisesti kysymysten asettelua mielekkäämpänä kuin yksiselitteisten vastausten löytymisiä. Tämä lienee niitä meidän akkojen kotkotuksia, heh...

    "Jos ihminen on yhteiskunnallisen maailman rakentaja, tämän mahdollistaa hänen olemuksellinen avoimuutensa maailmalle, olotila, joka jo itsessään sisältää järjetyksen ja kaaoksen ristiriidan". (Berger & Luckman)

    VastaaPoista
  14. OK. Lähtökohdat selvät, ja hyvä että tarkensit mistä näkökulmasta seuraat aihetta. Kysymysten ajattelusta tuli mieleeni huvittavalla päähänpistolla zen-mestarilta kysytty kysymys: "Mestari, mikä teidän opetuksenne on näille oppilaillenne?"
    Mestari: "Opetan heidät lopettamaan kysymystenasettelun."

    Tässä kyseisessä esimerkissä lienee kyse "dialektiikan demonin" (kysymystenasettelijan, aktiivisen rationaalisen mielen, haastajan ja syyttäjän, kama-manaksen) voittamisesta sen kyvyt transendoimalla ja ylittämällä.

    Mutta, pointtini oli se, että kysymykset synnyttävät uusia kysymyksiä ja vastauksia, mutta lopulta palaamme kuitenkin aina samojen peruslukujen tarkasteluun ja niiden uudelleenasetteluun tetriksen tavoin, ja siinä välissä maailmanprosessi etenee syklisen kehityksen ja rappeutumisen sepänahjossa, kuitenkin mitä ilmeisimmin ylöspäin pyrkien, hapuillen pimeässä ja etsien joko valoa, pimeyttä tai molempia. Koko okkultismi, filosofia, matematiikka ja metafysiikka, on ajatusten uudelleenjärjestelyä etiikan ja hengen merkityksen muistaen.

    : KRIM :

    VastaaPoista
  15. A.A. kirjoitti: "Ajattelen itse niin, että periaatteessa kuolemaa (tai elämää) ei ole: asiat muuntuvat, purkautuvat ja järjestyvät uudelleen, mutta mikään ei lakkaa olemasta. Tätä ei pidä missään nimessä käsittää kuoleman kieltämisenä. Näkökulma riisuu kuitenkin kuoleman sekä elämän palvonnallisen elementin pois (kiistämättä niiden arvoa kiertokulussa). Näkökulma on myös käsitettävä ylemmän kolminaisuuden kautta, alemman kautta väite olisi tosiasioiden kieltämistä."

    Tähän piti tosiaan palaamani jo aiemminkin, mutta keskustelu meni muille raiteille Anonyymin liityttyä mukaan. Olen lausuntosi kanssa samaa mieltä, ja samalla haluan tehdä siihen yhden mielestäni olennaisen lisäyksen: Kuoleman perimmäisen olemattomuuden ymmärtäminen voi olla tietyllä tapaa myös hyvin vaarallista, mikäli tämä tapahtuu sellaisessa sielun kehityksen vaiheessa, jossa buddhi (ykseysaisti) ei ole vielä täysin herännyt tai päässyt täyteen kukkaansa, sillä se voi olla myötävaikuttajana pyrkimyksessä, mikä sallii väkivallan tai vahingoittamisen. Tällainen ajatuskuvio voisi kulkea tyyliin: "koska kuolemaa ei todellisuudessa ole, eikä sieluakaan voi tuhota vaan ainoastaan sen aineellisen muodon, joka kuolee muutenkin, on perusteltua ja oikein käyttää väkivaltaa tavoitteiden eteenpäni ajamisessa". Kyse on siis ikään kuin päinvastaisesta prosessoinnista kuin new age -tyylinen "kaikki on hyvää", jossa buddhi on puolestaan herännyt ja aktivoitunut liian aikaisin ja yksipuolisesti. On huomattavaa, että vaikka jälkimmäinen havaintoprosessi ja sitä edustava ihminen ei toimisikaan väkivaltaisesti tai hyväksyisi sitä, aiheuttaa kumpikin näistä todennäköisesti aivan yhtä negatiivisia seuraamuksia sekä yksilölle itselleen että tämän ympäristölle.

    Prosessointini näiden asioiden suhteen on voimakkaasti katalysoineet viimeaikaiset katastrofit sekä Japanissa että nyt viimeisin katastrofi Norjassa. Ensinmainitussa syyllinen ei ole personoitunut ihminen tai taho, mutta siihen liittyen koin tapauksen jälkeen eräänlaisen buddhisen kokemuksen, jossa olin kuulevinani katastrofissa kuolleiden ihmisten "äänet", jotka viestittivät hyvin iloisesti ja huolettomasti, että "eihän tämä kuolema nyt niin kovin paha asia olekaan tai ollutkaan". (Ymmärrän mikäli tämä kuulostaa jotenkin häiriintyneeltä tai omituiselta: kokemus vaikutti kuitenkin täysin autenttiselta ja olin sen tapahtuessa ihan selväjärkisessä tilassa, ja se katalysoi tuon ensimmäisen mainitsemani kohdan ymmärtämistä erittäin merkittävästi.)

    VastaaPoista
  16. Corpus Hermeticum luvussa ´That no one of existing things doth perish, but men in error speak of their changes as destructions and as deaths´: "For death is of destruction, and nothing in the Cosmos is destroyed. For if Cosmos is second God, a life that cannot die, it cannot be that any part of this immortal life should die. All things in Cosmos are parts of Cosmos, and most of all is man, the rational animal."

    Mainitsemasi väärinkäsityksen vaara tuli itseasiassa mieleeni julkaistuani lainaamasi kommenttini. Bhagavad Gitassahan on sama ajatuksenkulku: 'The wise grieve not for those who live; and they grieve not for those who die - for life and death shall pass away.' 'No-one can bring to an end the Spirit which is everlasting. For beyond time he dwells in these bodies, though these bodies have an end in time; but he remains immeasurable, immortal. Therefore, great warrior carry on thy fight.'

    Kuten sanoit, sama tosiasia voi olla oikeuttamassa mitä suurinta virhettä, mutta Buddhin varjeluksessa asian oivaltaminen antaa rauhan. Minusta mystinen kokemuksesi ei ole ollenkaan häiriintynyt tai omituinen, vaan syvällisen puhutteleva.

    VastaaPoista
  17. "Kuten sanoit, sama tosiasia voi olla oikeuttamassa mitä suurinta virhettä, mutta Buddhin varjeluksessa asian oivaltaminen antaa rauhan. Minusta mystinen kokemuksesi ei ole ollenkaan häiriintynyt tai omituinen, vaan syvällisen puhutteleva."

    Hyviä lainauksia ja hienosti sanottu. Kiitän myös mystisen kokemuksen ymmärtämisestä: se tapahtui muistaakseni hieman sen jälkeen, kun oln rukoillut Japanin onnettomuudessa kuolleiden puolesta (en missään nimessä sano tätä "kadunkulmissa" itseäni esitelläkseni, mihin internet-palstoja voi hyvin kuitenkin verrata).

    VastaaPoista