Kuvassa Rosslyn Chapelin ovi
Ohessa pääpiirteitä maailmankatsomuksestani. Tekstin lukeminen helpottaa muiden tekstien ymmärtämistä.
Tiede ja materiaalinen maailma
Näkemykseni mukaan tarkimman kuvan maailman materiaalisesta olemuksesta saa tieteen uusimmasta tiedosta. Tieteen tieto muuttuu, mutta se on paras tällä hetkellä pätevä yhteisesti hyväksyttävissä oleva tieto. Tieteellä on kuitenkin rajoituksensa, sen metodit toimivat parhaiten mekanistisia luonnonlakeja tutkittaessa. Ihmisellä on ominaisuuksiensa puolesta mahdollisuus nousta tämän mekanistisesti toimivan maailman yläpuolelle. Ensin aavistamalla, sitten asteittain ylöspäin kehittymällä. Materialistisen luonnon yläpuolelle noustessa ihminen tarvitsee uskontojen, filosofioiden, tieteiden ja taiteiden välineitä. Kutsun tätä metodien fuusiota salatieteeksi.
Jumalan olemassaolo
Materialistinen tiede ei voi olettaa Jumalan kaltaisen olennon olemassaoloa. Jumaluus ja hengellisyys ovat intuition tunnistettavissa. Teismi on itselleni intuitiivinen fakta. Yleensä sekulaarilla jumalakritiikillä hyökätään primitiivisiä, naiiveja ja ristiriitaisia jumalakäsityksiä vastaan. Kuka tahansa puolueettomasti ajatteleva hyväksyy tällaisiin jumalakuviin kohdistuvan kritiikin. Kuitenkin unohdettaessa pilvenhattaralla oleva parrakas mies ja ajateltaessa vaikka alkuräjähdystä edeltävää aikaa aineen tiivistyessä herää kysymyksiä. Mistä tuo alkumassan materia on tullut? Minkä lainalaisuuden mukaan alkuräjähdyksen materia toimii? Missä tilassa/tilattomuudessa massa sijaitsee? Miten ajattomuudessa oleva aine voi alkaa toimia -alkaa irtautumaan ajattomuudesta? Tiede pyrkii rakentamaan teoriansa mahdollisimman neutraalisti, mutta ainakin itselleni on mahdotonta tyytyä rajapyykkiin, jonka taakse ei voi mennä. Siispä väitän intuitioni auktoriteetillä, että alkuräjähdyksen tapahtuma vaatii toimeenpanevan älyn voidakseen tapahtua. Puhuttaessa maailman alusta on mielenkiintoista havaita, miten uskontojen symbolinen kieli tukee omalla runollisella tavallaan tieteen viimeisimpiä teorioita. Mielestäni on hämmentävää, että tiedemies nauraa TV-lähetyksessä Kalevalan alkutarinalle, jossa maailma syntyy sotkan munasta. Nykytiedon valossa on aivan ilmiselvää, ettei maailma syntynyt kirjaimellisesti sotkan munasta. Vanhat maailmanselitykset eivät selitä maailmaa enää samassa merkityksessä kuin nykytiede, eikä kukaan vakavasti otettava totuuden etsijä sellaista väitäkään.
Henki ja Jumala
Näkyvä luonto on näkymättömän hengen symboli. Samoin kuin materiaalinen luonto on alituisen kehityksen alaisena, on henkinen monadi, joka yksilöityy ihmisessä, samalla tavalla kehityksen alaisena. Mainittu monadi on lähtöisin Absoluutista, johon se tulee lopulta palaamaan. Samoin kuin materiaalisen maailman lajit on jaettavissa kehityksensä mukaan hierarkioihin, on henkinen todellisuus vastaavasti järjestynyt.
Absoluutti on ensimmäisen syyn takana oleva täydellinen ja kaikkivoipa Jumala. Absoluutista ei voi tietää muuta, kuin että siinä on ilmenemisen mahdollisuus. Ensimmäinen syy on hänestä emanoitunut ja rajoituksen alainen. Tavallisesti uskontojen mainitsema Isä-Jumala on siis toinen Absoluutti, kolminaisuuden pää. Ensimmäisestä syystä emanoituu asteittain koko näkyvä maailma. Ulosvirtaavan monadin involuution päätepysäkki on kivi, josta evoluutio alkaa takaisin Absoluuttiin. Ihmisvaihe on evoluution kannalta materiaalisen olemassaolon päätepysäkki, seuraavat vaiheet ovat henkisiä.
Hyväksyn ja kiellän osia polyteismin, panteismin, dualismin sekä monoteismin käsitteistä. Periaatteessa hallitsevin määritelmä on kuitenkin monoteismi. Ohessa lyhyesti eri teismeistä:
- Monoteismi: Absoluutti on yksi Tosi Jumala, josta kaikki on saanut alkunsa.
- Dualismi: Jotta maailma voi llmetä, on sen muodostuttava vastinpareista. Involuutio ja evoluutio toimivat vastakkaisiin suuntiin vetävinä voimina. Kaikki on kuitenkin lähtöisin Absoluutista, joten kaikki palvelee tarkoitusta. Ei ole mitään Jumala vs. Saatana, objektiivista hyvä vs. paha taistelua. Varhaisemmassa kehitysvaiheessa olevat "hyvät" asiat ovat myöhemmässä vaiheessa "pahoja". Esimerkiksi ihmisen ei ole yleisesti ottaen hyvä toimia kuin eläin. Hyvä ja paha ovat siis subjektiivisia käsitteitä.
- Polyteismi: Ihmisen yläpuolella on lukemattomia hengen hierarkiassa olevia olentoja jotka voi tavallaan rinnastaa vanhojen uskontojen jumaliin. Vrt. Paavali: ...on Jumala ja on niinsanottuja jumalia...
- Panteismi: Periaatteessa kaikki on Jumalaa, kosmoksessa ei ole hengen läpäisemätöntä kohtaa. Jumala on myös yksi muodostuen kaikesta, joten koko oleva maailma on yksi Jumala. Toisaalta (ensimmäinen) Absoluutti on erillään emanoituneesta maailmasta. Jos Absoluutti olisi toimijana emanoituneessa maailmassa, olisi se rajoittanut itsensä jolloin kaikkivaltius rikkoutuisi.
Tämä todistaa sen, että kaikissa uskonkäsityksissä on joku osa totuudesta.
Luonnon laki
Samoin kuin materiaalinen maailma toimii erilaisten tieteen tutkimien lainalaisuuksien mukaan, toimii hengen maailma hengen lain mukaan. Parhaiten tätä hengen lakia kuvaa karman laki. Vaikka termi on itämaisista uskonnoista lainattu, todistaa myös Raamattu vastaavasta syyn ja seurauksen laista. Luontoon ei kuulu mitään "yliluonnollista", luonnon lait toimivat täydellä tarkoituksenmukaisuudella. Erilaisiin legendaarisiin ihmeisiin on syytä suhtautua varauksella. Pyhien kirjoitusten ihmeet puolestaan kannattaa tulkita symbolisesti. Niiden todenperäisyyteen paneutuminen ei ole kovin hyödyllistä. Mitään luontoon kuulumatonta ei ole, ja ihmeet ovat yleensä subjektiivisia kokemuksia.
Uskonnot
Uskontojen pyhiä kirjoituksia tutkittaessa on huomioitava niiden kulttuurinen tausta sekä henkisen evoluution vaihe, jossa kirjoitukset on kirjoitettu. Näkemykseni mukaan ihmiset syntyvät monadille sopivaan kulttuuris-uskonnolliseen ympäristöön. Monadin tehtävä kyseisessä ympäristössä ei välttämättä ole omaksua perinteinen uskonto, vaan toiminta tässä kehyksessä riippuu monadin kehitystehtävästä. Väkivaltainen ihmisten käännyttäminen on tuhoisaa kaikkien kannalta. Valveutunut ihminen ei kuluta aikaansa hellien omaa oikeassa olemisen tunnetta ja tuskaillen muiden väärässä olemista - koko ajatusmalli on väärä. Kaikella on aikansa ja paikkansa.
Kaikissa uskonnoissa ilmenee karkeasti dogmaattinen ja mystinen suuntaus. Dogmaattinen suuntaus vetoaa "isien uskoon", dogmatismilla on erityisesti yhteiskunnallinen sekä kulttuurinen merkitys. Kuitenkin tutkittaessa vakavasti hengen asioita, ei voida tyytyä omaksumaan minkään tradition valmista uskoa kyseenalaistamatta. Mystisissä suuntauksissa korostuu kokijan henkilökohtainen Jumala-kokemus. Karkeasti ero on siinä, että dogmaatikko uskoo kirjoituksiin: hän uskoo esimerkiksi mitä Paavali koki Damaskon tiellä ja tämän todistuksen kautta hän uskoo mitä Paavali myöhemmin opettaa. Mystikoille kirjoitukset toimivat oppaina, mutta heille ei riitä asioiden totena pitäminen, vaan mystikon täytyy itse selvittää asiat. Siten siis mystikko omasta mielestäni toimii lähimpänä uskontojen henkeä.
Kristinusko
Kristinusko kiteytyy Jeesuksen opetuksista erityisesti Vuorisaarnassa. Koko Jeesuksen opetus tiivistyy rakkauden kaksoiskäskyyn. Pyhät kirjoitukset ovat aina monikerroksisia, ja niin on Raamattukin. Mielestäni nykyihmiselle suositeltavin Raamatun tulkintatapa on symbolinen. Erilaiset fundamentalistiset ryhmittymät harhautuvat helposti oleellisesta keskittyessään mahdollisimman kirjaimelliseen - mutta lopulta mielivaltaiseen - tulkintaan. Symbolistisella tulkintatavalla päästään lähimmäs kirjoitusten henkeä. Raamatun kirjoitukset ovat ihmisten tekemiä ja kokoamia, vaikka ovatkin hengen inspiroimia. Inhimmillisyys ilmenee helposti löydettävien ristiriitojen kautta. Ristiriitoja ei ole mielestäni syytä kieltää, vaan ne osoittavat niin sanottujen valmiiden totuuksien keskeneräisyyden. Vanhan testamentin jumalan ajoittain kuvattu julmuus, kateus ja oikukkuus on osoitus uskonnon evoluutiosta, uudessa testamentissa Jumalan toiminta on huomattavasti korrektimpaa.
Jeesus Kristus
Jeesuksen ilmoittama jumalakuva on suuri harppaus vanhasta. Sijaisuhriajattelu siinä muodosssa, missä valtakristitty yleensä siihen uskoo, on mielestäni erehdys. Eläinten uhraus loppui Kristukseen ja hyvä niin. Se ei kuitenkaan kumoa Jeesuksen monesti toistamaa sanomaa jota ei voi ohittaa luettaessa evankeliumeja: se ei pelastu, joka huutaa Herran nimeä, vaan se, joka tekee Isän tahdon. Anteeksi antaminen ja saaminen ovat tärkeitä aspekteja kehityksessä, mutta niiden yksipuolinen painottaminen ei johda pitkälle. Sama pätee tietysti kaikkeen yksipuolisuuteen. On myös totta, ettei kukaan pelastu kuin Kristuksen kautta. Kristus on nimittäin ihmisessä oleva Logos eli mm. järki. Aineen ristille naulittu ihmis-Jumala on todellinen symboli, mutta se ei ole sama asia kuin taikauskoinen oppi uskosta ulkoiseen pelastusautomaattiin, joka vapauttaa yksilön kaikesta vastuusta itseensä nähden.
Klassikko: mikä on elämän tarkoitus?
Tarkoitus riippuu kehityksen vaiheesta ja aikajänteestä. Ihmisen yhden elämän tehtävä voi olla vaikka oppia hyväksymään erilaisuutta. Ihmislajin tehtävä on kehittyä seuraavaan vaiheeseen, "tulla enkeliksi". Monadin tehtävä on palata ja sulautua takaisin Absoluuttiin.
Totuuden etsimisestä nykyaikana
Nykyisellä ajalla ihminen on mielenkiintoisessa tilanteessa. Toisaalta hänellä on pääsy ennenkuulumattomaan määrään tietoa kaikista kulttuureista, uskonnoista, filosofioista ja tieteestä. Toisaalta juuri tämän takia perinteinen hengellisyys on murroksessa. Ihminen on kuin pesästä pudotettu lintu, murroksessa ennen näkemättömien mahdollisuuksien edessä. Tie on edessä, mutta sitä pitää alkaa kulkea itse. Korkealle tielle kannattaa kuitenkin astua ajoissa, vanhana ei ole enää yksinkertaisesti riittävästi aikaa perehtyä kaikkeen saatavilla olevaan tietoon. Internetin Sacred text archive on yksi esimerkki tietomäärästä jota yksittäisellä sivustolla voi olla. Totuuden etsintä kannattaa: koputtavalle avataan.
Tiede ja materiaalinen maailma
Näkemykseni mukaan tarkimman kuvan maailman materiaalisesta olemuksesta saa tieteen uusimmasta tiedosta. Tieteen tieto muuttuu, mutta se on paras tällä hetkellä pätevä yhteisesti hyväksyttävissä oleva tieto. Tieteellä on kuitenkin rajoituksensa, sen metodit toimivat parhaiten mekanistisia luonnonlakeja tutkittaessa. Ihmisellä on ominaisuuksiensa puolesta mahdollisuus nousta tämän mekanistisesti toimivan maailman yläpuolelle. Ensin aavistamalla, sitten asteittain ylöspäin kehittymällä. Materialistisen luonnon yläpuolelle noustessa ihminen tarvitsee uskontojen, filosofioiden, tieteiden ja taiteiden välineitä. Kutsun tätä metodien fuusiota salatieteeksi.
Jumalan olemassaolo
Materialistinen tiede ei voi olettaa Jumalan kaltaisen olennon olemassaoloa. Jumaluus ja hengellisyys ovat intuition tunnistettavissa. Teismi on itselleni intuitiivinen fakta. Yleensä sekulaarilla jumalakritiikillä hyökätään primitiivisiä, naiiveja ja ristiriitaisia jumalakäsityksiä vastaan. Kuka tahansa puolueettomasti ajatteleva hyväksyy tällaisiin jumalakuviin kohdistuvan kritiikin. Kuitenkin unohdettaessa pilvenhattaralla oleva parrakas mies ja ajateltaessa vaikka alkuräjähdystä edeltävää aikaa aineen tiivistyessä herää kysymyksiä. Mistä tuo alkumassan materia on tullut? Minkä lainalaisuuden mukaan alkuräjähdyksen materia toimii? Missä tilassa/tilattomuudessa massa sijaitsee? Miten ajattomuudessa oleva aine voi alkaa toimia -alkaa irtautumaan ajattomuudesta? Tiede pyrkii rakentamaan teoriansa mahdollisimman neutraalisti, mutta ainakin itselleni on mahdotonta tyytyä rajapyykkiin, jonka taakse ei voi mennä. Siispä väitän intuitioni auktoriteetillä, että alkuräjähdyksen tapahtuma vaatii toimeenpanevan älyn voidakseen tapahtua. Puhuttaessa maailman alusta on mielenkiintoista havaita, miten uskontojen symbolinen kieli tukee omalla runollisella tavallaan tieteen viimeisimpiä teorioita. Mielestäni on hämmentävää, että tiedemies nauraa TV-lähetyksessä Kalevalan alkutarinalle, jossa maailma syntyy sotkan munasta. Nykytiedon valossa on aivan ilmiselvää, ettei maailma syntynyt kirjaimellisesti sotkan munasta. Vanhat maailmanselitykset eivät selitä maailmaa enää samassa merkityksessä kuin nykytiede, eikä kukaan vakavasti otettava totuuden etsijä sellaista väitäkään.
Henki ja Jumala
Näkyvä luonto on näkymättömän hengen symboli. Samoin kuin materiaalinen luonto on alituisen kehityksen alaisena, on henkinen monadi, joka yksilöityy ihmisessä, samalla tavalla kehityksen alaisena. Mainittu monadi on lähtöisin Absoluutista, johon se tulee lopulta palaamaan. Samoin kuin materiaalisen maailman lajit on jaettavissa kehityksensä mukaan hierarkioihin, on henkinen todellisuus vastaavasti järjestynyt.
Absoluutti on ensimmäisen syyn takana oleva täydellinen ja kaikkivoipa Jumala. Absoluutista ei voi tietää muuta, kuin että siinä on ilmenemisen mahdollisuus. Ensimmäinen syy on hänestä emanoitunut ja rajoituksen alainen. Tavallisesti uskontojen mainitsema Isä-Jumala on siis toinen Absoluutti, kolminaisuuden pää. Ensimmäisestä syystä emanoituu asteittain koko näkyvä maailma. Ulosvirtaavan monadin involuution päätepysäkki on kivi, josta evoluutio alkaa takaisin Absoluuttiin. Ihmisvaihe on evoluution kannalta materiaalisen olemassaolon päätepysäkki, seuraavat vaiheet ovat henkisiä.
Hyväksyn ja kiellän osia polyteismin, panteismin, dualismin sekä monoteismin käsitteistä. Periaatteessa hallitsevin määritelmä on kuitenkin monoteismi. Ohessa lyhyesti eri teismeistä:
- Monoteismi: Absoluutti on yksi Tosi Jumala, josta kaikki on saanut alkunsa.
- Dualismi: Jotta maailma voi llmetä, on sen muodostuttava vastinpareista. Involuutio ja evoluutio toimivat vastakkaisiin suuntiin vetävinä voimina. Kaikki on kuitenkin lähtöisin Absoluutista, joten kaikki palvelee tarkoitusta. Ei ole mitään Jumala vs. Saatana, objektiivista hyvä vs. paha taistelua. Varhaisemmassa kehitysvaiheessa olevat "hyvät" asiat ovat myöhemmässä vaiheessa "pahoja". Esimerkiksi ihmisen ei ole yleisesti ottaen hyvä toimia kuin eläin. Hyvä ja paha ovat siis subjektiivisia käsitteitä.
- Polyteismi: Ihmisen yläpuolella on lukemattomia hengen hierarkiassa olevia olentoja jotka voi tavallaan rinnastaa vanhojen uskontojen jumaliin. Vrt. Paavali: ...on Jumala ja on niinsanottuja jumalia...
- Panteismi: Periaatteessa kaikki on Jumalaa, kosmoksessa ei ole hengen läpäisemätöntä kohtaa. Jumala on myös yksi muodostuen kaikesta, joten koko oleva maailma on yksi Jumala. Toisaalta (ensimmäinen) Absoluutti on erillään emanoituneesta maailmasta. Jos Absoluutti olisi toimijana emanoituneessa maailmassa, olisi se rajoittanut itsensä jolloin kaikkivaltius rikkoutuisi.
Tämä todistaa sen, että kaikissa uskonkäsityksissä on joku osa totuudesta.
Luonnon laki
Samoin kuin materiaalinen maailma toimii erilaisten tieteen tutkimien lainalaisuuksien mukaan, toimii hengen maailma hengen lain mukaan. Parhaiten tätä hengen lakia kuvaa karman laki. Vaikka termi on itämaisista uskonnoista lainattu, todistaa myös Raamattu vastaavasta syyn ja seurauksen laista. Luontoon ei kuulu mitään "yliluonnollista", luonnon lait toimivat täydellä tarkoituksenmukaisuudella. Erilaisiin legendaarisiin ihmeisiin on syytä suhtautua varauksella. Pyhien kirjoitusten ihmeet puolestaan kannattaa tulkita symbolisesti. Niiden todenperäisyyteen paneutuminen ei ole kovin hyödyllistä. Mitään luontoon kuulumatonta ei ole, ja ihmeet ovat yleensä subjektiivisia kokemuksia.
Uskonnot
Uskontojen pyhiä kirjoituksia tutkittaessa on huomioitava niiden kulttuurinen tausta sekä henkisen evoluution vaihe, jossa kirjoitukset on kirjoitettu. Näkemykseni mukaan ihmiset syntyvät monadille sopivaan kulttuuris-uskonnolliseen ympäristöön. Monadin tehtävä kyseisessä ympäristössä ei välttämättä ole omaksua perinteinen uskonto, vaan toiminta tässä kehyksessä riippuu monadin kehitystehtävästä. Väkivaltainen ihmisten käännyttäminen on tuhoisaa kaikkien kannalta. Valveutunut ihminen ei kuluta aikaansa hellien omaa oikeassa olemisen tunnetta ja tuskaillen muiden väärässä olemista - koko ajatusmalli on väärä. Kaikella on aikansa ja paikkansa.
Kaikissa uskonnoissa ilmenee karkeasti dogmaattinen ja mystinen suuntaus. Dogmaattinen suuntaus vetoaa "isien uskoon", dogmatismilla on erityisesti yhteiskunnallinen sekä kulttuurinen merkitys. Kuitenkin tutkittaessa vakavasti hengen asioita, ei voida tyytyä omaksumaan minkään tradition valmista uskoa kyseenalaistamatta. Mystisissä suuntauksissa korostuu kokijan henkilökohtainen Jumala-kokemus. Karkeasti ero on siinä, että dogmaatikko uskoo kirjoituksiin: hän uskoo esimerkiksi mitä Paavali koki Damaskon tiellä ja tämän todistuksen kautta hän uskoo mitä Paavali myöhemmin opettaa. Mystikoille kirjoitukset toimivat oppaina, mutta heille ei riitä asioiden totena pitäminen, vaan mystikon täytyy itse selvittää asiat. Siten siis mystikko omasta mielestäni toimii lähimpänä uskontojen henkeä.
Kristinusko
Kristinusko kiteytyy Jeesuksen opetuksista erityisesti Vuorisaarnassa. Koko Jeesuksen opetus tiivistyy rakkauden kaksoiskäskyyn. Pyhät kirjoitukset ovat aina monikerroksisia, ja niin on Raamattukin. Mielestäni nykyihmiselle suositeltavin Raamatun tulkintatapa on symbolinen. Erilaiset fundamentalistiset ryhmittymät harhautuvat helposti oleellisesta keskittyessään mahdollisimman kirjaimelliseen - mutta lopulta mielivaltaiseen - tulkintaan. Symbolistisella tulkintatavalla päästään lähimmäs kirjoitusten henkeä. Raamatun kirjoitukset ovat ihmisten tekemiä ja kokoamia, vaikka ovatkin hengen inspiroimia. Inhimmillisyys ilmenee helposti löydettävien ristiriitojen kautta. Ristiriitoja ei ole mielestäni syytä kieltää, vaan ne osoittavat niin sanottujen valmiiden totuuksien keskeneräisyyden. Vanhan testamentin jumalan ajoittain kuvattu julmuus, kateus ja oikukkuus on osoitus uskonnon evoluutiosta, uudessa testamentissa Jumalan toiminta on huomattavasti korrektimpaa.
Jeesus Kristus
Jeesuksen ilmoittama jumalakuva on suuri harppaus vanhasta. Sijaisuhriajattelu siinä muodosssa, missä valtakristitty yleensä siihen uskoo, on mielestäni erehdys. Eläinten uhraus loppui Kristukseen ja hyvä niin. Se ei kuitenkaan kumoa Jeesuksen monesti toistamaa sanomaa jota ei voi ohittaa luettaessa evankeliumeja: se ei pelastu, joka huutaa Herran nimeä, vaan se, joka tekee Isän tahdon. Anteeksi antaminen ja saaminen ovat tärkeitä aspekteja kehityksessä, mutta niiden yksipuolinen painottaminen ei johda pitkälle. Sama pätee tietysti kaikkeen yksipuolisuuteen. On myös totta, ettei kukaan pelastu kuin Kristuksen kautta. Kristus on nimittäin ihmisessä oleva Logos eli mm. järki. Aineen ristille naulittu ihmis-Jumala on todellinen symboli, mutta se ei ole sama asia kuin taikauskoinen oppi uskosta ulkoiseen pelastusautomaattiin, joka vapauttaa yksilön kaikesta vastuusta itseensä nähden.
Klassikko: mikä on elämän tarkoitus?
Tarkoitus riippuu kehityksen vaiheesta ja aikajänteestä. Ihmisen yhden elämän tehtävä voi olla vaikka oppia hyväksymään erilaisuutta. Ihmislajin tehtävä on kehittyä seuraavaan vaiheeseen, "tulla enkeliksi". Monadin tehtävä on palata ja sulautua takaisin Absoluuttiin.
Totuuden etsimisestä nykyaikana
Nykyisellä ajalla ihminen on mielenkiintoisessa tilanteessa. Toisaalta hänellä on pääsy ennenkuulumattomaan määrään tietoa kaikista kulttuureista, uskonnoista, filosofioista ja tieteestä. Toisaalta juuri tämän takia perinteinen hengellisyys on murroksessa. Ihminen on kuin pesästä pudotettu lintu, murroksessa ennen näkemättömien mahdollisuuksien edessä. Tie on edessä, mutta sitä pitää alkaa kulkea itse. Korkealle tielle kannattaa kuitenkin astua ajoissa, vanhana ei ole enää yksinkertaisesti riittävästi aikaa perehtyä kaikkeen saatavilla olevaan tietoon. Internetin Sacred text archive on yksi esimerkki tietomäärästä jota yksittäisellä sivustolla voi olla. Totuuden etsintä kannattaa: koputtavalle avataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti